F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Kaudella 1996 muiden henkilöiden palkat eivät paljoa nousseet eikä myöskään laskeneet.

Ainoastaan henkilöt vaihtuivat eri tiimeissä ja joissakin köyhimmissä tiimeissä kuten Minardilla ja Fortilla palkat laskivat. Fortilla esimerkiksi Mainosmanageri ei saanut kuin 600 000 markkaa kaudessa.

 

[CCMK]

Kaudella 1996 ajajarintamalla oli kauden alkaessa huvittuneita ilmeitä mitä rahaan tuli sillä Andrea Montermini vaati miljoonaa taalaa rahaa kaudelta ajoistaan. Fortin tallipäälikkö totesi vain, että vähintään 10 miljoonaa taalaa pitää löytyä tai rahaa ei tule. Eikä sellaista summaa Montermini tuonut Fortille.

 

[CCMK]

Kaudella 1996 TV-sopimusten rahoista oli neljä etuoikeutettua tiimiä jotka saivat korkeintaan 5 % tv-rahoista. Benetton, Williams, Ferrari ja McLaren saivat etuoikeuden. Samat tallit saivat samat oikeudet myös kaudella 1995 ja 1994. Kausilla 1991-1993 vain 3 tiimiä saivat 5 % TV-rahoista etuoikeutettuna ja muut saivat vain tietyn summan.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän 3 esimerkkitiimiä jotka saivat osuutensa kausien 1995-1996 TV-rahoista seuraavasti:

Luvut perustuvat kausien 1994-1996 TV-rahoihin joista yksi esimerkkitiimi oli mukana vasta kaudella 1995 joten sen osuutta kaudella 1994 ei käsitellä. Tässä ne tulevat:

Benetton: Kaudella 1994 ja 1995 tiimi sai 5 % TV-rahasta eli noin 36 miljoonaa markkaa. Kaudeksi 1996 tiimi sai 60 miljoonaa markkaa TV-rahaa.

Jordan: Tiimi sai kaudella 1994 ja 1995 25,2 miljoonaa markkaa TV-rahaa. Sijoitukset olivat kausilla 1994 viides ja 1995 kuudes. Kaudella 1996 Jordan saavutti viidennen sijansa turvin 42 miljoonaa markkaa TV-rahaa.

Forti: Kauden 1995 tulokastiimi sai vain 7,2 miljoonaa markkaa TV-rahaa kaudella 1995. Seuraavaksi kaudeksi tiimi olisi saanut 12 miljoonaa markkaa TV-rahaa, mutta tiimi sulki ovensa ennen kauden loppua joten TV-rahat jäivät ilmeisesti saamatta.

Luvut perustuvat vuosien 1994-1997 Concorde-sopimukseen.

 

[CCMK]

Kaudella 1996 nähtiin myös kahden tiimin mukaantuloyritys F1:siin. Toinen tiimeistä oli käytännössä konkurssissa, mutta yritti kuitenkin vielä mukaan F1:siin kaudeksi 1996.

DAMS:in tarina pohjautui kauden 1994 loppuun jolloin Larrousselta loppuivat rahat. Tuolloin olisi tullut seuraavaksi kaudeksi DAMS tai DAMS-Larrousse ,mutta Larrousse lopullisesti luopui toiminnasta ja DAMS kehitti oman autonsa. Itse asiassa oma auto nimeltään DAMS GD-01 oli melkoinen sekasikiö autoksi. Sen vanhimmat osat olivat jo kauden 1992 Benettonista ja Ligieristä lainattuja ja kauden 1991 Jordanistakin tuli osia autoon. Eniten tiimin auto muistutti kuitenkin Pacificin 1994 mallia.

Kausi 1995 kaatui itse asiassa Larrouksen omaan nihkeyteen sillä se olisi halunnut käyttää LH95:ta joka oli Larrouksen sen kauden auto ja alkuperäinen automalli. Toinen vaihtoehto oli käyttää kauden 94 Larroussen mallia mikä olisi ollut naurettavan hidas uusilla säännöillä.

Lopulta Larrousse luovutti ja lopetti. Kaudeksi 1996 Larrousse yritti osallistua myös, mutta se sulautui DAMS:iin. Autoon lainattiin aluksi myös manuaaliset keppivaihteet Fortilta, mutta myöhemmin siihen tuli kauden 1995 Minardin ja Pacificin puoliautomaattivaihteet käyttöön.

Moottoreita olisi ollut tarjolla Mugen-Hondalta ja jopa Renaultilta (kyseiset moottorit olisivat olleet kauden 1992 Ligierin tai Williamsin koneita sillä evoluutiokoneiden hankkiminen olisi maksanut kaksi kertaa tiimibudjetin verran), mutta edes niihin varaa ei ollut. Lopulta auton tungettiin Fordin ED-moottori joka oli hidas ja kömpelö moottori. Autoa testaamaan ja tulevaan kisatiimiin kutsuttiin Christophe Bouchut, Jan Lammers, Erik Comas ja Emmanuel Collard.

Tiimi ei päässyt kaudelle 1996 kun 107 % sääntö tuli mukaan ja kaudella 1997 viimeinen myöhästyminen oli jo liikaa tiimille. Tuolloin kyseinen auto oli onnettoman vanhanaikainen huolimatta siitä, että uudistusten jälkeen auto oli vain kaksi vuotta vanhan Minardin ja Pacificin ja kauden 1996 Fortin kopio.

 

[CCMK]

Laitetaan tässä vaiheessa DAMS:in mahdolliset kuskipalkat kaudeksi 1996:

Christophe Bouchut: Olisi saanut 300 000 markkaa kaudelta ja voittobonus oli 150 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.

Bouchut olisi ollut alunperin kisakuljettaja Larrouksella, mutta DAMS:illa hän olisi ollut testikuljettaja.

Erik Comas: Olisi saanut 300 000 markkaa kaudelta ja voitosta ja mestaruudesta saman verran.

Comas pyöri vieläkin f1-piireissä vaikka muitakin lajeja oli mielessä, mutta tiimipaikkaa ei löytynyt muualtakaan ja DAMS:in loppu oli konkurssi.

Emmanuel Collard: Olisi ansainnut 120 000 markkaa ja 150 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta 240 000 markkaa.

Tyrellin ja Benettonin testimiehenä tunnettu Collard olisi halunnut kisakuskiksi mutta paikkaa ei löytynyt mistään tiimistä ja DAMS:illa paikka olisi pääsääntöisesti ollut testaus.

Jan Lammers: Olisi ansainnut 240 000 markkaa kaudelta ja voitosta olisi tullut 120 000 markkaa ja mestaruudesta 150 000 markkaa.

Moottoriurheilun monitoimimies Hollannista alkoi olla hieman turhan vanha f1:siin kaudella 1996. Alunperin olisi ollut testikuski Larrouksella, mutta sai DAMS:ilta luottamuslauseen ja olisi ajanut kaudella kakkoskuljettajana Comasin toimiessa ykköskuskina. Pyörittyään ilman F1-paikkaa 3 vuoteen tarjous tuli, mutta tiimi sortui ja ajot ja ura f1:n puolella päättyi myös teoreettisesti siihen.

DAMS:in tiimibudjetti olisi ollut vain 30-36 miljoonaa markkaa. Ylimääräisen 6 miljoonaa markkaa tiimi sai Elfiltä ja kaikki mukaan tulevat kuljettajat olisivat joutuneet tuomaan vähintään 30 miljoonaa markkaa sponsorirahaa joten melkoisen köyhästä tiimistä oli kyse. Kaudella 96 samaa budjettiluokkaa oli vain Fortilla sillä Minardillakin oli kaksinkertainen budjetti näihin verrattuna.

 

[CCMK]

DAMS:illa oli haavena saada myös Pedro Diniz ajamaan, mutta Dinizin Fortin kokeilu oli liian huono ja koska summa olisi ollut huikea niin Diniz mieluummin vei rahat Ligierille. Patrick Lemarietakin haluttiin ajamaan, mutta rahaa ei tullut tarpeeksi.

 

[CCMK]

Monterminin palkkavaatimus oli luultavasti seurausta Dinizin 3 miljoonan taalan minimipalkkiosta minkä Diniz sai Ligieriltä. Tosin Diniz toimitti 13,6 miljoonaa taalaa tiimiin joten kyllä siitä pienen siivun on voinut lohkaista.

 

[CCMK]

Pacificilla oli vielä kaudeksi 1996 yritys jatkaa F1:ssä. Ikävä kyllä rahat olivat yksinkertaisesti loppu ja tiimi jatkoi F3000-sarjassa. Kuitenkin tiimillä oli valmiit ideat jatkaa F1:ssä. Auto olisi pysynyt samana sillä rahaa ei ollut enää tehdä uutta autoa kaudelle 1996. Moottoripuolella Ilmor olisi pysynyt koneena.

Se oli yksi syy miksi Pacific meni konkurssiin sillä se ei saanut Yamahan koneita eikä myöskään markkinoilta jo muutaman kauden poissa pysyneitä Juddin koneita jotka kummatkin olisivat jo tuolloin olleet ilmaisia.

Tyrellin tiimi piti Yamahan sopimuksensa ja Juddin koneet taas olisivat luultavasti olleet päivitettyjä Brabhamin kauden 1992 moottoreita. Ilmor oli melkoisen kallis kone loppujen lopuksi.

Ajajina kaudella olisivat olleet Giovanni Lavaggi ja Domenico Mimmo Schiattarella. Testikuskina olisivat olleet Bertrand Gachot ja Oliver Gavin. Myöhemmin Lavaggi sai Minardin testikuskin paikan ja Gachot nousi kisakuskiksi. Lavaggi pysyi masseineen reservissä.

Syy Lavaggin ja Gachotin vuorotteluun oli selvä. Kenellä oli enemmän rahaa niin sai ajaa kisaa. Oliver Gavin olisi ollut testikuski, mutta tiimin luopuessa talousvaikeuksista johtuen Gavin sai töitä virallisena F1:n turva-auton kuljettajana.

 

[CCMK]

Laitetaan vielä kauden 1996 Pacificin oletetut palkat ja budjetti:

Giovanni Lavaggi: Myöhemmin kaudella Minardilla ajellut maksukuski olisi saanut 60 000 markkaa kaudelta ja 60 000 markkaa kisan voitosta ja mestaruudesta 600 000 markkaa.

Domenico Mimmo Schiattarella: Olisi saanut 60 000 markkaa kaudelta ja kisan voitosta 240 000 markkaa ja mestaruudesta 300 000 markkaa.

Oliver Gavin: Olisi saanut saman verran kuin edellisellä kaudella testauksesta eli 300 000 markkaa ja mahdolliset kisavoitot olisivat tuoneet 300 000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 600 000 markkaa.

Bertrand Gachot: Yleiseuroopan kansalainen Gachot oli valmis alentamaan rahansa neljännekseen. Hän olisi saanut kaudelta 300 000 markkaa kun kausilla 1994 ja 1995 Gachot sai 1,2 miljoonaa markkaa.

Voittobonus oli alentunut puoleen eli 150 000 markkaan entisestä 300 000:sta markasta. Mestaruusbonus oli sen sijaan 2,5 kertaa suurempi. Peräti 1,5 miljoonaa markkaa entisen 600 000 markan asemasta.

Muita ehdokkaita oli Ranskan Patrick Lemarie joka olisi myös ollut testitiimissä mutta jäi sittemmin F3000-sarjaan. Lemarien raha olisi ollut samankaltainen kuin Gachotilla, mutta mestaruusbonus olisi ollut vain 150 000 markkaa. Voittobonus sen sijaan olisi ollut järkyttävän suuri: 1,5 miljoonaa markkaa voitosta olisi tullut.

Tiimin budjetti oli 30-36 miljoonaa markkaa. 36 miljoonaa markkaa oli todennäköisempi sillä tiimi kykeni vielä loppukaudesta nostamaan hieman rahaa osakemyynnillä ja debentuurien myynnillä.

Jokainen tiimin ajaja olisi joutunut maksamaan noin 30 miljoonaa markkaa. Mestaruuden ja Lemarien voittojen suhteen oli myös poikkeus. Niistäkin joutui maksamaan tietyn osan sponsorirahaa tiimiin.

 

[poljat]

Onko ruutulippu kirjoista miten paljon apua jos aikoo tutkia noita palkka yms. kulujuttuja CCMK sinun mielestä?

 

[CCMK]

Ruutulipuista on jonkin verran hyötyä etsinnöissä, mutta enimmäkseen tiedot löytää vanhoista sanomalehdistä sekä kotimaisista että ulkomaisista.

Vanhoista lehdistä parhaat ovat joko HS tai TS:n lehtiä joista palkkatietoja löytää. Ulkomaiset lehdet ja nettifoorumit ovat kuitenkin kaikkein varmimpia ja aivan yksityiskohtaiset palkkatiedot tulevat parhaiten esiin niistä. Ruutulipuissa tai kotimaisissa julkaisuissa kuljettajapalkoista tulee esiin yleensä vain pelkät kausirahat ja vain harvoin tarkat luvut.

Kauden 94 Ruutulipussa on joidenkin huippukuskien tavalliset palkat kuten Bergerin palkka, mutta niistä on sponsorirahat kokonaan poissa ja myöskään voittobonuksista ei puhuta mitään. Tiimibudjetit tulevat myös melko hyvin esille, mutta joidenkin budjetit ovat vääriä tai sitten vain arvioita.

McLarenin budjetti kaudelle 92 oli Ruutulipun mielestä vain 400 miljoonaa markkaa vaikka todellisuudessa budjetti oli 600 miljoonaa markkaa. Saman verran oli myös Williamsin budjetti.

 

[CCMK]

Martin Brundle oli uransa aikana varsin hyvä kuski ja epäonni aiheutti usein sen että miksi Brundle ei koskaan voittanut kisoja. Rahallisesti Brundle ansaitsi vasta uransa loppukausina hyvin. Tässä kuitenkin palkkoja:

1984: Ansaitsi 732 000 markkaa kaudelta.

1985: Ansaitsi saman verran kaudelta.

1986: Tyrell maksoi 400 000 markkaa heikentyneen taloustilanteen johdosta.

1987: Ansaitsi uransa suurimman rahan joka katettiin Dannerin maksumiesrahoista. Brundlen palkaksi tuli 2 miljoonaa markkaa.

1988: Ajoi testikuskina Williamsilla tuuraten Mansellia yhden kisan saamatta mainittavaa palkkaa.

1989: Brabhamilla sai 4 miljoonaa markkaa kaudelta rahaa.

1991: Urheiluautojen välivuoden jälkeen Brabhamin taloustilanne oli heikentynyt ja Brundle sai 2 miljoonaa markkaa.

1992: Sai 7,5 miljoonan markan minimipalkkion ja sponsorit maksoivat sen verran paljon, että yhteissummaksi tuli 38 miljoonaa markkaa.

1993: Ligier maksoi 24 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit maksoivat 13 miljoonaa markkaa joten loppusumma oli 37 miljoonaa markkaa.

1994: McLaren maksoi 6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja sponsorit maksoivat 16 miljoonaa markkaa joten palkkio kaudelta oli 22 miljoonaa markkaa.

1995: Ligier maksoi 11,5 miljoonaa markkaa kaudelta.

1996: Jordan maksoi 12,5 miljoonaa markkaa kaudelta.

Kaudella 1997 Jordan olisi jatkanut Brundlen sopimusta samalla summalla mutta Brundle lopetti uransa ja toimi vähän aikaa Jordanin testaajana ennen uransa lopullista päätöstä. Kaikkiaan Brundle ansaitsi urallaan 130,864 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Stefano Modena oli Tyrellin aikoinaan varsin suosittu kuski. Tässä kuitenkin palkkoja:

1987: Ajoi yhden kisan Brabhamilla saamatta mitään rahaa.

1988: Ajoi maksumiehenä uudessa Eurobrun-tiimissä saamatta mitään rahaa.

1989: Sai 4 miljoonaa markkaa kaudelta Brabhamilla.

1990: Brabhamin budjetin puolittuessa puolittui myös Modenan palkka. 2 miljoonaa markkaa tuli kaudelta.

1991: Sai Tyrelilltä 6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona (rahat tulivat Nakajimalta) ja 10 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Yhteensä 16 miljoonaa markkaa tuli kaudelta taskuun.

1992: Jordan maksoi 6 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit miljoona markkaa muina tukiaisina. Kaudelta tuli rahaa yhteensä 7 miljoonaa markkaa.

Modenan uran koko tienestit olivat yhteensä 29 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Ivan Capelli oli erittäin hyvä kuljettaja Marchin ja Leyton Housen aikoina. Ajoittain johti myös kisoja mutta epäonni oli usein seurana. Rahallisesti Capellin ura lähti käyntiin huonosti mutta sittemmin rahaa tuli mukavasti. Tässä palkkoja:

1985: Sai vain 150 000 markkaa kaudelta ilmeisesti kokonaistuloina sillä F1:ssä ajoi vain kaksi kisaa.

1986: AGS:llä kahden kisan maksumies.

1987: Marchilla tuli sittemmin tunnetuksi rahamiehenä ja muutenkin. Sai miljoona markkaa kaudelta.

1988: March/Leyton Housella talous parani kun tiimistä tuli kahden auton tiimi. Capelli ansaitsi myös 6 miljoonan markan minimipalkkion ja sponsorit maksoivat 11 miljoonaa markkaa joka yhteensä teki 17 miljoonaa markkaa hyvää Capellin kukkarolle.

1989: Sai minimipalkkionsa eikä mitään muuta kaudelta.

1990: Sai saman verran kuin edeltävällä kaudella.

1991: Sai 7 miljoonaa markkaa kaudelta josta 6 miljoonaa oli minimipalkkio ja loppu tuli sponsorien kautta.

1992: Ferrari-diili toi 24 miljoonaa markkaa rahaa ja potkut.

1993: Sai 15,6 miljoonaa markkaa sponsorien kautta ja häipyi kahden kisan jälkeen maksettuaan 600 000 markkaa ajoistaan.

Yhteensä Capelli sai uraltaan 76,6 miljoonaa markkaa. Mikäli Jordanin rahat otetaan pois laskuista ajamattomuuden vuoksi niin sitten loppusumma on 61 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Manfred Winckelhockin koko moottoriurheilun uralla rahaa kului 45 miljoonaa markkaa joista F1:siin kului vajaa 20 miljoonaa markkaa. Loput maksut tulivat alemmista kilpasarjoista. Palkkaa Winckelhock sai yhteensä 2 miljoonaa markkaa. Kaudella 1982 esimerkiksi Winckelhock maksoi 5 miljoonaa markkaa ATS:lle kaudelta. Vain Chico Serra maksoi enemmän ajoistaan joiden hinnaksi tuli 6 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Stefan Bellof oli yksi rikkaimpia F2-sarjan kuskeja aikoinaan saaden 37 500 markkaa kaudelta. Willy Maurer oli valmis sopimaan tuon ajan suurimpia managerisopimuksia. Yhteissumma 8 vuodelta olisi ollut 300 000 markkaa.

 

[CCMK]

Stefan Bellof ansaitsi lyhyellä urallaan varsin hyvin. Tässä palkkatietoja:

1984: Sai 780 000 markkaa kaudelta.

1985: Sai mahtavan palkankorotuksen josta tuli yhteensä 4 miljoonaa markkaa kaudelta. Suurimman osan summasta maksoi Marlboro. Tyrell riiteli rahasta ja Ferrari kiinnostui Bellofista.

Enzo yritti 3 miljoonalla markalla ostaa Bellofia sopimuksesta jossa oli optiot kausiksi 1986 ja 1987. Ferrari tarjosi mahdollisen onnistuneen kaappauksen johdosta 3 miljoonaa markkaa loppukauden rahaksi Bellofille. Kaudeksi 1986 Bellofilla oli Ferrari-sopimus.

Kyseinen sopimus olisi tiennyt 6-18 miljoonaa markkaa rahaa. Siinä oli optio myös kaudesta 1987. Lisäksi Bellofille oli luvattu 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta mikäli hän olisi onnistunut sen voittamaan sopimuskauden loppuun mennessä. Lisäksi Enzo oli valmis maksamaan 3 miljoonan markan henkilökohtaisen minimipalkkion Bellofille.

Näin paljon hän piti traagisesti ennenaikaisesti poismenneestä saksalaistähdestä. Lopulta hänen täytyi ottaa Johansson tiimiin. Tyrellin optioiden yhteisumma oli 6-12 miljoonaa markkaa plus 3 miljoonan markan mestaruusbonus jos mestaruus olisi tullut.

Lyhyeksi jääneeltä uraltaan Bellof sai yhteensä 4,78 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Mauricio Gugelmin ansaitsi myös suhteellisen hyvin F1:ssä vaikka joutuikin maksamaan lopulta ajoistaan. Tässä palkkoja:

1988: Sai 5 miljoona markkaa kaudelta rahaa.

1989: Sai 4 miljoonaa markkaa kaudelta.

1990: Sai vain miljoona markkaa kaudelta.

1991: Sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta.

1992: Ei saanut palkkaa vaan maksoi Jordanille 50 miljoonaa markkaa maksukuskina.

Koko uran tienestit olivat 16 miljoonaa markkaa ja 50 miljoonaa markkaa meni Jordanille.

 

[CCMK]

Jochen Massilla oli myös mielenkiintoinen ura. Rahallisesti hän ansaitsi seuraavasti:

1973: Surteesilla oli maksumies.

1974: Surteesilla ja McLarenilla maksumies.

1975: Ansaitsi miljoona markkaa josta 149 100 markkaa tuli Watkinsin kolmossijasta ja muut tulivat palkasta ja sponsorirahasta.

1976: McLaren maksoi 950 000 markkaa kaudelta.

1977: 1,25 miljoonaa markkaa tuli Massille McLarenilta.

1978: ATS:llä maksoi ajoistaan.

1979: Sponsorit maksoivat ison osan 2,3 miljoonan markan palkkiosta. Arrows maksoi vain 150 000 markkaa.

1980: Arrows maksoi 200 000 markkaa ja loput maksoivat sponsorit samasta palkasta.

1982: Marchilla maksoi ajoistaan kunnes lopetti.

Koko uran tienestit olivat 7,8 miljoonaa markkaa.