F1-kuljettajien palkkakehitys
- Viestiketjun aloittaja CCMK
- Aloituspäivämäärä
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
F1:den testikuskien palkat 20 vuotta sitten olivat erittäin matalat verrattuna nykypäivään. Tässä kauden 1991 testikuskien palkat:
McLaren: Allan McNish sai 250 000 markkaa kaudelta rahaa. Mahdollinen kisapesti olisi tiennyt vain sponsorirahaa. Voitosta McLaren maksoi 300 000 markkaa ja 480 000 markkaa mestaruudesta.
Muita testikuskeja olivat Stefan Johansson, Jonathan Palmer, Mark Blundell ja Emanuele Pirro. Tuohon aikaan useimmiten kyse oli muutamasta testistä eikä vakituisista testeistä.
Tyrell: Volker Weidler sai vain 50 000 markkaa kaudelta. Kisavoitosta mahdollisen kisapestin tullessa olisi tullut vain 30 000 markkaa ja mestaruudesta 60 000 markkaa.
Williams: Damon Hill sai 400 000 markkaa kaudelta. Mahdollinen kisapesti olisi voittaessa tuottanut 480 000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 840 000 markkaa.
Lotus: Johnny Herbert ja Julian Bailey vuorottelivat kisakuskeina sen perusteella, että kenellä oli enemmän rahaa niin sai ajaa kisoissa. Testauksessa Lotus vaati myös kummaltakin herralta etukäteismaksua. Testimiesten rahat vaihtelivat siten, että Herbert sai vähemmän ja Bailey enemmän. 200 000/300 000 markkaa olivat testipalkkiot kaudelta. Voitosta Herbertille oli luvattu 150 000 markkaa ja Baileylle 180 000 markkaa.
Mestaruudesta Herbertille luvattiin 240 000 markkaa ja Baileylle 300 000 markkaa. Lopulta Baileyltä loppuivat rahat ja Herbert sai vakituisen kisapestin.
Benetton: Varsinaista testimiestä ei tainut kaudella olla, mutta Michael Schumacheria haluttiin ensin testimieheksi ennen kisoja. Flavio olisi maksanut 375 000 markkaa ja kisoissa 300 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta 480 000 markkaa. Myöhemmin kauden aikana Flavio huolimatta Schumin erinomaisuudesta ei ollut täysin varma hänen kyvyistään ja halusi Schumin keräävän ensin testeissä kokemusta kaudeksi 1992, mutta Schumin manageri osasi tuolloin jo puhua hyvin ja puhuivat ajotkin puolestaan joten Schumi pääsi kisakuskiksi.
Ligier: Emmanuel Collard ansaitsi 240 000 markkaa kaudelta. Kisavoitosta kisoissa olisi tullut 60 000 markkaa ja mestaruudesta 120 000 markkaa.
Jordan: Alex Zanardi testasi autoa ja sai 300 000 markkaa kaudelta. Kisapestissä voitosta hän olisi tienannut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 420 000 markkaa. Kisapestissä myös 36 000 markkaa pisteeltä oli tarjolla.
Useimpien muiden tiimien testimiehet kuten Apicellat, Baldit jne... saivat 20 000-30 000 markkaa kauteen ja Perry McCarthy ansaitsi 100 000 markkaa Footworkilla. Köyhin tiimi Coloni maksoi Antonio Tamburinille 10 000 markkaa testauksesta.
Rikkain testitiimi oli Ferrari jonka kuskit saivat seuraavasti:
Gianni Morbidelli: Rikkain testimies sai 480 000 markkaa kaudelta.
Dario Benuzzi: Sai 300 000 markkaa kaudelta.
Andrea Montermini: Kolmostestikuljettaja sai 100 000 markkaa kaudelta. Bonuksena kisoista voitosta olisi tullut 90 000 markkaa lisää ja mestaruudesta olisi tullut 300 000 markkaa.
20 vuoden aikana testikuskien palkat ovat ainakin nousseet erittäin paljon.
McLaren: Allan McNish sai 250 000 markkaa kaudelta rahaa. Mahdollinen kisapesti olisi tiennyt vain sponsorirahaa. Voitosta McLaren maksoi 300 000 markkaa ja 480 000 markkaa mestaruudesta.
Muita testikuskeja olivat Stefan Johansson, Jonathan Palmer, Mark Blundell ja Emanuele Pirro. Tuohon aikaan useimmiten kyse oli muutamasta testistä eikä vakituisista testeistä.
Tyrell: Volker Weidler sai vain 50 000 markkaa kaudelta. Kisavoitosta mahdollisen kisapestin tullessa olisi tullut vain 30 000 markkaa ja mestaruudesta 60 000 markkaa.
Williams: Damon Hill sai 400 000 markkaa kaudelta. Mahdollinen kisapesti olisi voittaessa tuottanut 480 000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 840 000 markkaa.
Lotus: Johnny Herbert ja Julian Bailey vuorottelivat kisakuskeina sen perusteella, että kenellä oli enemmän rahaa niin sai ajaa kisoissa. Testauksessa Lotus vaati myös kummaltakin herralta etukäteismaksua. Testimiesten rahat vaihtelivat siten, että Herbert sai vähemmän ja Bailey enemmän. 200 000/300 000 markkaa olivat testipalkkiot kaudelta. Voitosta Herbertille oli luvattu 150 000 markkaa ja Baileylle 180 000 markkaa.
Mestaruudesta Herbertille luvattiin 240 000 markkaa ja Baileylle 300 000 markkaa. Lopulta Baileyltä loppuivat rahat ja Herbert sai vakituisen kisapestin.
Benetton: Varsinaista testimiestä ei tainut kaudella olla, mutta Michael Schumacheria haluttiin ensin testimieheksi ennen kisoja. Flavio olisi maksanut 375 000 markkaa ja kisoissa 300 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta 480 000 markkaa. Myöhemmin kauden aikana Flavio huolimatta Schumin erinomaisuudesta ei ollut täysin varma hänen kyvyistään ja halusi Schumin keräävän ensin testeissä kokemusta kaudeksi 1992, mutta Schumin manageri osasi tuolloin jo puhua hyvin ja puhuivat ajotkin puolestaan joten Schumi pääsi kisakuskiksi.
Ligier: Emmanuel Collard ansaitsi 240 000 markkaa kaudelta. Kisavoitosta kisoissa olisi tullut 60 000 markkaa ja mestaruudesta 120 000 markkaa.
Jordan: Alex Zanardi testasi autoa ja sai 300 000 markkaa kaudelta. Kisapestissä voitosta hän olisi tienannut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 420 000 markkaa. Kisapestissä myös 36 000 markkaa pisteeltä oli tarjolla.
Useimpien muiden tiimien testimiehet kuten Apicellat, Baldit jne... saivat 20 000-30 000 markkaa kauteen ja Perry McCarthy ansaitsi 100 000 markkaa Footworkilla. Köyhin tiimi Coloni maksoi Antonio Tamburinille 10 000 markkaa testauksesta.
Rikkain testitiimi oli Ferrari jonka kuskit saivat seuraavasti:
Gianni Morbidelli: Rikkain testimies sai 480 000 markkaa kaudelta.
Dario Benuzzi: Sai 300 000 markkaa kaudelta.
Andrea Montermini: Kolmostestikuljettaja sai 100 000 markkaa kaudelta. Bonuksena kisoista voitosta olisi tullut 90 000 markkaa lisää ja mestaruudesta olisi tullut 300 000 markkaa.
20 vuoden aikana testikuskien palkat ovat ainakin nousseet erittäin paljon.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1992 testimiehet ansaitsivat seuraavasti:
McLaren: Mark Blundell jäi ilman tallipaikkaa ja meni McLarenille testaamaan. McLaren maksoi testauksesta 400 000 markkaa kaudelta ja kisapestin tullessa 330 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Williams: Damon Hill sai saman verran rahaa kuin edellisellä kaudella, mutta bonukset nousivat suuremmiksi. Voitosta Hillille luvattiin 1,5 miljoonaa markkaa ja 3 miljoonaa markkaa mestaruudesta.
Lotus: Rahatilanteen parannuttua tiimi palkkasi Olivier Berettan ajamaan ja mies sai kaudelta 250 000 markkaa.
March: Giovanni Lavaggi sai 200 000 markkaa palkkaa testauksesta. Joutui myös maksamaan testejään itse. Edeltävällä kaudella Wendlinger joutui myös maksamaan testauksen.
Benetton: Alex Zanardi jäi ilman paikkaa ja pääsi myöhemmin kaudella ajamaan Minardilla maksumiehenä. Testauksesta Flavio maksoi varikon toiseksi suurimman summan joka oli 475 000 markkaa kaudelta.
Kisapestin tullessa mahdollisesti Zanardi olisi saanut 36 000 markkaa pisteeltä ja 300 000 markkaa voitosta. Vähennettyä voitonjakoa Flavio ei paljoa julkisuudessa selitellyt, mutta syy oli selvä sillä Schumin ja Brundlen minimipalkkiot olivat varsin suuret ja kummatkin ajajat saivat vielä 150 000 markkaa pisteeltä ja mahdolliset voittobonukset ja sponsoritulot päälle joten 270 miljoonan markan budjetti oli varmasti tiukilla. Mestaruudesta Zanardi olisi saanut 600 000 markkaa.
Ligier: Alain Prostia pyydettiin koko kauden testaajaksi huolimatta epäonnistuneista sopimusneuvotteluista. Palkka olisi ollut 230 000 markkaa kaudelta. Prost vaati kymmenkertaisen hinnan. Ligier ei suostunut tarjoukseen ja näin Prost meni kommentaattoriksi Ranskan TV:seen. Joku muukin kuljettaja testasi kauden aikana ja sai ilmeisesti tuon 230 000 markan palkkion.
Jordan: Ei varsinaista testikuskia vaikka Rubens Barrichello testasikin aivan kauden lopulla Jordania.
Useimmilla tiimeillä ei ollut varsinaista testikuskia sillä rahat olivat tiukassa eri tiimeillä. Rikkain tiimi oli Ferrari jonka testikuljettaja Nicola Larini sai 500 000 markkaa kaudelta. Voitosta olisi tullut 90 000 markkaa lisää ja 300 000 markkaa mestaruudesta. Ajoi tosin vain 2 kisaa kaudelta vaikka oli ehdolla vielä alkukaudesta kisakuskiksi.
Muissa tiimeissä summat vaihtelivat Andrea Modan 10 000 markasta aina 150 000 markkaan asti.
McLaren: Mark Blundell jäi ilman tallipaikkaa ja meni McLarenille testaamaan. McLaren maksoi testauksesta 400 000 markkaa kaudelta ja kisapestin tullessa 330 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Williams: Damon Hill sai saman verran rahaa kuin edellisellä kaudella, mutta bonukset nousivat suuremmiksi. Voitosta Hillille luvattiin 1,5 miljoonaa markkaa ja 3 miljoonaa markkaa mestaruudesta.
Lotus: Rahatilanteen parannuttua tiimi palkkasi Olivier Berettan ajamaan ja mies sai kaudelta 250 000 markkaa.
March: Giovanni Lavaggi sai 200 000 markkaa palkkaa testauksesta. Joutui myös maksamaan testejään itse. Edeltävällä kaudella Wendlinger joutui myös maksamaan testauksen.
Benetton: Alex Zanardi jäi ilman paikkaa ja pääsi myöhemmin kaudella ajamaan Minardilla maksumiehenä. Testauksesta Flavio maksoi varikon toiseksi suurimman summan joka oli 475 000 markkaa kaudelta.
Kisapestin tullessa mahdollisesti Zanardi olisi saanut 36 000 markkaa pisteeltä ja 300 000 markkaa voitosta. Vähennettyä voitonjakoa Flavio ei paljoa julkisuudessa selitellyt, mutta syy oli selvä sillä Schumin ja Brundlen minimipalkkiot olivat varsin suuret ja kummatkin ajajat saivat vielä 150 000 markkaa pisteeltä ja mahdolliset voittobonukset ja sponsoritulot päälle joten 270 miljoonan markan budjetti oli varmasti tiukilla. Mestaruudesta Zanardi olisi saanut 600 000 markkaa.
Ligier: Alain Prostia pyydettiin koko kauden testaajaksi huolimatta epäonnistuneista sopimusneuvotteluista. Palkka olisi ollut 230 000 markkaa kaudelta. Prost vaati kymmenkertaisen hinnan. Ligier ei suostunut tarjoukseen ja näin Prost meni kommentaattoriksi Ranskan TV:seen. Joku muukin kuljettaja testasi kauden aikana ja sai ilmeisesti tuon 230 000 markan palkkion.
Jordan: Ei varsinaista testikuskia vaikka Rubens Barrichello testasikin aivan kauden lopulla Jordania.
Useimmilla tiimeillä ei ollut varsinaista testikuskia sillä rahat olivat tiukassa eri tiimeillä. Rikkain tiimi oli Ferrari jonka testikuljettaja Nicola Larini sai 500 000 markkaa kaudelta. Voitosta olisi tullut 90 000 markkaa lisää ja 300 000 markkaa mestaruudesta. Ajoi tosin vain 2 kisaa kaudelta vaikka oli ehdolla vielä alkukaudesta kisakuskiksi.
Muissa tiimeissä summat vaihtelivat Andrea Modan 10 000 markasta aina 150 000 markkaan asti.
Viimeksi muokattu:
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1993 testimiehet ansaitsivat seuraavasti:
McLaren: Mika Häkkisestä tuli kaikkien aikojen parhaiten palkattu testimies. Häkä sai kaudelta 600 000 markkaa. Kisapestin tultua Estorilissä Häkkiselle olisi maksettu 600 000 markkaa voitosta ja kauden alussa mikäli Häkkisestä olisi tullut kisakuski joko Andrettin tai Sennan sijaan niin 3 miljoonaa markkaa olisi tullut tilille. Lopulta sai kaudelta sponsorien palkat mukaanluettuna 4,6 miljoonaa markkaa.
Williams: David Coulthard tuli testaamaan ja sai 400 000 markkaa kaudelta. Bonukset vähenivät voiton ja mestaruuden summasta yhteensä 600 000:een markkaan.
Benetton: Andrea Montermini sai 250 000 markkaa sillä Flavio oli alentanut palkkaa kun Patrese tuli tiimiin. Jokaisesta pisteestä Flavio maksoi kisapestin tullessa 36 000 markkaa ja voitosta olisi tullut tietenkin 360 000 markkaa. Muita testimiehiä olivat muun muassa Paul Belmondo, Alex Zanardi, Allan McNish ja Perry McCarthy.
Footwork: David Brabham ja Jos Verstappen ajoivat testejä. Kummatkin herrat saivat 200 000 markkaa kaudelta ja kisapestin tullessa voitot ja mestaruudet olisivat olleet 300 000 markkaa kummankin kannalta.
Jordan: Emanuele Naspetti ja Marco Apicella ansaitsivat kumpikin 300 000 markkaa testauksesta ja 30 000 markkaa olisi tullut voitoista ja mestaruudesta sillä rahat olivat tiukilla ja Eddie vaati 300 000 markan kisalaskua per kisa kauden mittaan.
Ligier: Eric Bernard sai 100 000 markkaa kaudelta. Kisapestin tullessa olisi tullut 300 000 markkaa voitoista ja mestaruudesta.
Suurimmalla osalla muista talleista ei jälleen ollut vakituista testimiestä kauden aikana. Jean-Louis Schlesser testasi Sauberin autoa aivan kauden alussa, mutta sittemmin ei enää kauden mittaan. Ferrarilla Nicola Larini ansaitsi saman verran kuin edellisellä kaudella samoilla bonuksilla. Muissa tiimeissä palkat vaihtelivat 50 000-100 000:een markkaan kaudelta.
McLaren: Mika Häkkisestä tuli kaikkien aikojen parhaiten palkattu testimies. Häkä sai kaudelta 600 000 markkaa. Kisapestin tultua Estorilissä Häkkiselle olisi maksettu 600 000 markkaa voitosta ja kauden alussa mikäli Häkkisestä olisi tullut kisakuski joko Andrettin tai Sennan sijaan niin 3 miljoonaa markkaa olisi tullut tilille. Lopulta sai kaudelta sponsorien palkat mukaanluettuna 4,6 miljoonaa markkaa.
Williams: David Coulthard tuli testaamaan ja sai 400 000 markkaa kaudelta. Bonukset vähenivät voiton ja mestaruuden summasta yhteensä 600 000:een markkaan.
Benetton: Andrea Montermini sai 250 000 markkaa sillä Flavio oli alentanut palkkaa kun Patrese tuli tiimiin. Jokaisesta pisteestä Flavio maksoi kisapestin tullessa 36 000 markkaa ja voitosta olisi tullut tietenkin 360 000 markkaa. Muita testimiehiä olivat muun muassa Paul Belmondo, Alex Zanardi, Allan McNish ja Perry McCarthy.
Footwork: David Brabham ja Jos Verstappen ajoivat testejä. Kummatkin herrat saivat 200 000 markkaa kaudelta ja kisapestin tullessa voitot ja mestaruudet olisivat olleet 300 000 markkaa kummankin kannalta.
Jordan: Emanuele Naspetti ja Marco Apicella ansaitsivat kumpikin 300 000 markkaa testauksesta ja 30 000 markkaa olisi tullut voitoista ja mestaruudesta sillä rahat olivat tiukilla ja Eddie vaati 300 000 markan kisalaskua per kisa kauden mittaan.
Ligier: Eric Bernard sai 100 000 markkaa kaudelta. Kisapestin tullessa olisi tullut 300 000 markkaa voitoista ja mestaruudesta.
Suurimmalla osalla muista talleista ei jälleen ollut vakituista testimiestä kauden aikana. Jean-Louis Schlesser testasi Sauberin autoa aivan kauden alussa, mutta sittemmin ei enää kauden mittaan. Ferrarilla Nicola Larini ansaitsi saman verran kuin edellisellä kaudella samoilla bonuksilla. Muissa tiimeissä palkat vaihtelivat 50 000-100 000:een markkaan kaudelta.
Viimeksi muokattu:
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1994 testikuskit tienasivat seuraavasti:
Williams: David Coulthard jatkoi samalla palkalla ja bonuksilla, mutta kisakuskin paikka tiesi enemmän kaudelta rahaa.
Benetton: Verstappen tuli testaamaan samalla rahalla kuin edeltävällä kaudella ja sai lopulta 10,2 miljoonaa markkaa kaudelta kun JJ oli loukkaantunut niin Flavio palkkasi Verstappenin myös kisakuskiksi.
McLaren: Philippe Alliot jatkoi rikkaimpana testimiehenä. 600 000 markkaa tuli kaudelta ja mestaruusbonukset ja voiton bonus oli 300 000 markkaa sillä Dennis ei halunnut maksaa ylettömiä bonussummia pelkälle testikuskille.
Useimmilla tiimeillä ei ollut vakituista testikuskia ja ne satunnaiset vierailijat jotka testasivatkin niin palkka vaihteli 50 000-100 000 markan välillä.
Ligier: Franck Lagorce sai 100 000 markkaa ja 240 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 420 000 markkaa. Ennen kautta kisakuskina ja loppukaudesta kaksi kisaa ajanut Lagorce oli ehdolla kisakuskiksi jo kauden alusta.
Kisamiehenä hänen palkkansa oli 600 000 markkaa. Aluksi Lagorce vaati myös 6 miljoonan markan palkkaa, mutta vähintään 60 miljoonaa markkaa sponsorirahaa olisi pitänyt tuoda tiimiin jotta raha olisi maksettu. Näin ei käynyt.
Minardi: Luca Badoer sai 100 000 markkaa kaudelta ja 300 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.
Simtek: Andrea Montermini sai alkukauden testauksesta 250 000 markkaa kaudelta. Sittemmin kisakuskina joutui maksamaan ajoistaan. Tosin loukkaantui ja joutui sivuun kisoista.
Pacific: Oliver Gavin sai 300 000 markkaa kaudelta ja 150 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta saman verran.
Ferrarilla Nicola Larini ansaitsi saman verran kuin edellisellä kaudella ja Jean Todtin lupaama 6 miljoonan markan voittosumma koski myös Larinia. Imolan voitto olisi tiennyt hyvää Larinin kukkarolle.
Yhteistulot olivat kuitenkin sen 6 miljoonaa markkaa kaikkiaan. Mestaruusbonus Larinille olisi ollut jostain syystä vain 300 000 markkaa.
Williams: David Coulthard jatkoi samalla palkalla ja bonuksilla, mutta kisakuskin paikka tiesi enemmän kaudelta rahaa.
Benetton: Verstappen tuli testaamaan samalla rahalla kuin edeltävällä kaudella ja sai lopulta 10,2 miljoonaa markkaa kaudelta kun JJ oli loukkaantunut niin Flavio palkkasi Verstappenin myös kisakuskiksi.
McLaren: Philippe Alliot jatkoi rikkaimpana testimiehenä. 600 000 markkaa tuli kaudelta ja mestaruusbonukset ja voiton bonus oli 300 000 markkaa sillä Dennis ei halunnut maksaa ylettömiä bonussummia pelkälle testikuskille.
Useimmilla tiimeillä ei ollut vakituista testikuskia ja ne satunnaiset vierailijat jotka testasivatkin niin palkka vaihteli 50 000-100 000 markan välillä.
Ligier: Franck Lagorce sai 100 000 markkaa ja 240 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 420 000 markkaa. Ennen kautta kisakuskina ja loppukaudesta kaksi kisaa ajanut Lagorce oli ehdolla kisakuskiksi jo kauden alusta.
Kisamiehenä hänen palkkansa oli 600 000 markkaa. Aluksi Lagorce vaati myös 6 miljoonan markan palkkaa, mutta vähintään 60 miljoonaa markkaa sponsorirahaa olisi pitänyt tuoda tiimiin jotta raha olisi maksettu. Näin ei käynyt.
Minardi: Luca Badoer sai 100 000 markkaa kaudelta ja 300 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.
Simtek: Andrea Montermini sai alkukauden testauksesta 250 000 markkaa kaudelta. Sittemmin kisakuskina joutui maksamaan ajoistaan. Tosin loukkaantui ja joutui sivuun kisoista.
Pacific: Oliver Gavin sai 300 000 markkaa kaudelta ja 150 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta saman verran.
Ferrarilla Nicola Larini ansaitsi saman verran kuin edellisellä kaudella ja Jean Todtin lupaama 6 miljoonan markan voittosumma koski myös Larinia. Imolan voitto olisi tiennyt hyvää Larinin kukkarolle.
Yhteistulot olivat kuitenkin sen 6 miljoonaa markkaa kaikkiaan. Mestaruusbonus Larinille olisi ollut jostain syystä vain 300 000 markkaa.
Viimeksi muokattu:
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1991 kuljettajat alkoivat ansaita todella paljon verrattuna edeltäviin kausiin. Seuraavaksi aion käsitellä alustavia palkkoja kaudella 1991. Jotkut kuljettajat saivat lopuksi enemmän ja toiset reilusti vähemmän. Jotkut saivat myös sopivan määrän verran. Myös kuljettajien mahdolliset bonukset tulevat enimmäkseen ilmi. Jotkut palkoista on myös käsitelty aiemmin. Tässä palkkoja:
Nigel Mansell: Frank ehdotti 36 miljoonaa markkaa kaudessa ja 150 000 markkaa jokaisesta voitosta ja mestaruudesta 600 000 markkaa. Mansell kieltäytyi ja vaati itselleen huomattavasti enemmän. Lopulta Frank sai huokailla syvään sillä rahaa meni lopulta melkein kolmasosa budjetista... ja se oli noin 200 miljoonaa markkaa.
Ricardo Patrese: Frank ehdotti 18 miljoonaa markkaa ja 420 000 markan voittobonusta ja 840 000 markan mestaruusbonusta, mutta Patrese halusi 60 miljoonaa markkaa. Frank maksoi sen hammasta purren.
Ayrton Senna: Ron arveli pääsevänsä helpommalla ennen kauden alkua tarjoamalla Sennalle 48 miljoonaa markkaa ja 600 000 markkaa jokaisesta voitosta ja mestaruudesta 1,2 miljoonaa markkaa. Toisin kävi. Senna sai kuulla Mansellin palkankorotuksista ja vaati itselleen valtavia summia ja vielä enemmän kuin Mansell. Lopulta Dennis ei voinut kuin suostua tarjoukseen. Sennan peli vei lopulta Dennikseltä erilaisien etujen kautta 222 miljoonaa markkaa.
Gerhard Berger: Sopusuhtainen palkka eli 30 miljoonaa markkaa tuli Dennikseltä ja sponsorit maksoivat toisen osuuden joten Bergerin suhteen Denniksellä ei ollut ongelmia. Voitosta Dennis maksoi 480 000 markkaa ja mestaruudesta Berger olisi saanut 900 000 markkaa.
Nelson Piquet: Flavio maksoi 600 000 markkaa peruspalkkana ja 600 000 markkaa pisteeltä. Yhteensä Piquet ansaitsi varsin reilusti kaudella sillä sponsorit toivat auttavan käden mukaan maksuihin. Alunperin Flavio yritti saada voittobonuksen vain 600 000 markkaan, mutta Piquet vaati saada bonuksen pisteiden mukaan joten Flavio sai kaivaa kuvettaan.
Mestaruudesta Piquet olisi saanut 1,2 miljoonaa markkaa. Loppupalkka oli 43 miljoonaa markkaa. Seuraavaksi kaudeksi Flavio potkaisi Piquetin tylysti pois tiimistä koska Nelson vaati 30 miljoonaa markkaa palkkioksi yhteensä. Bonuksista ei ollut valittamista.
Roberto Moreno: Sai puolet Piquetin perus ja pistepalkasta ja sponsorit auttoivat maksuissa. Flavio kieltäytyi Morenon yrityksistä saada peruspalkaksi 4,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Morenon vastaisku oli pitää pää kylmänä Flavion ehdotukselle alentaa voittoraha samaksi kuin pisteraha. Sai lopulta 8 miljoonaa markkaa. Mestaruudesta Moreno olisi kuitannut 480 000 markkaa.
Alain Prost: Sai kaudelta 84 miljoonaa markkaa josta sponsorit maksoivat 34 miljoonaa markkaa ja peruspalkka oli 50 miljoonaa markkaa. Alkukaudesta Prostin piti saada 54 miljoonaa markkaa ja voittobonus oli 1,2 miljoonaa markkaa ja mestaruusraha oli 3 miljoonaa markkaa.
Jean Alesi: Alunperin palkka oli 18 miljoonaa markkaa, mutta sponsorit maksoivat sen ja lopulta Alesi sai 42 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitto ja mestaruusbonus olivat puolet Prostin vastaavasta.
Satoru Nakajima: Toi 6 miljoonaa markkaa Tyrelille ja sai 2 miljoonaa markkaa vaikka palkkavaatimus oli 3 miljoonaa. Nakajiman voittobonus oli 150 000 markkaa ja mestaruusbonus olisi ollut 300 000 markkaa.
Stefano Modena: Sai 6 miljoonaa markkaa joten palkkio toteutui. Sponsorit maksoivat 10 miljoonaa markkaa lisää kauden aikana. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 480 000 markkaa.
Bertrand Gachot: Sai 5 miljoonaa markkaa josta miljoona meni Larroukselle. Pisteeltä sai 36 000 markkaa Jordanilla. Joidenkin lähteiden mukaan Gachot ja de Cesaris saivat jopa 150 000 markkaa kisakuskeina pisteiltä.
Kuitenkin mestaruusbonus oli Gachotille 900 000 markkaa. Eddie ei suostunut Gachotin haluamaan voittobonuksen korotukseen josta olisi tullut 420 000 markkaa voitolta.
Andrea de Cesaris: Sai lopulta 9 miljoonaa markkaa kaudelta kun alunperin piti tulla 6 miljoonaa markkaa. Mestaruusbonus olisi ollut 1,2 miljoonaa markkaa.
Pierluigi Martini: Sai palkkionsa kaudelta. Voitosta olisi tullut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 720 000 markkaa.
Gianni Morbidelli: 3 miljoonaa markkaa olisi halunnut, mutta Minardi antoi lopulta vain 500 000 markkaa ja Ferrari antoi testikuskipalkan joka toi miljoona markkaa. Voitosta olisi saanut 240 000 markkaa ja mestaruudesta 360 000 markkaa.
Martin Brundle: Vaati ensin 12 miljoonaa markkaa, mutta sen vastineeksi olisi pitänyt tiimiin tuoda vähintään 120 miljoonaa markkaa mitä Brundle ei maksanut. Lopulta rahaa tuli vain 2 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut 780 000 markkaa ja mestaruudesta 900 000 markkaa.
Mark Blundell: Vaati itselleen 3 miljoonaa markkaa, mutta sen vastineeksi Blundellin piti tuoda 30 miljoonaa markkaa tiimiin. Rahoja ei näkynyt ja Blundell sai vain miljoona markkaa. Voitosta olisi tullut 150 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Mika Häkkinen: Olisi saanut 6 miljoonaa markkaa, mutta 60 miljoonaa markkaa ei löytynyt joten Häkkinen sai lopulta vain 3 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Lotus olisi maksanut vain 60 000 markkaa ja mestaruudesta 180 000 markkaa.
Johnny Herbert: Sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta sponsorien kautta, mutta miljoona jäi sillä Herbert maksoi kisoistaan. Isompi rahasumma toi voittobonuksille hinnaksi 150 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 240 000 markkaa.
Eric Bernard: Olisi halunnut 1,8 miljoonaa markkaa, mutta 18 miljoonaa markkaa olisi pitänyt tuoda talliin joten summia ei näkynyt. Sai lopulta miljoona markkaa kaudelta. Voittobonus oli naurettava 6000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 18 000 markkaa.
Aguri Suzuki: Sai miljoona markkaa kaudelta. Bonukset olivat vain 30 000 markkaa voitolta ja 60 000 markkaa mestaruudesta.
Thierry Boutsen: Sai 24 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset voitosta olivat 540 000 markkaa ja mestaruudesta miljoona markkaa.
Erik Comas: Sai saman verran kuin Boutsen. Bonukset olivat puolet Boutsenin vastaavista ja mestaruudesta olisi tullut vain 540 000 markkaa.
Mauricio Gugelmin: Sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Gugelmin olisi saanut 390 000 markkaa ja mestaruudesta 750 000 markkaa.
Ivan Capelli: Sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Capelli olisi saanut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 900 000 markkaa.
Emanuele Pirro: Vaati itselleen 1,25 miljoonaa markkaa saaden lopulta vain miljoona markkaa. Voittobonus oli 72 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 300 000 markkaa.
JJ Lehto: Sai itselleen 3,5 miljoonaa markkaa joka kaksinkertaistui Imolan palkintobonuksen myötä 7 miljoonaan markkaan. Mestaruudesta olisi ansainnut 450 000 markkaa lisää.
Nigel Mansell: Frank ehdotti 36 miljoonaa markkaa kaudessa ja 150 000 markkaa jokaisesta voitosta ja mestaruudesta 600 000 markkaa. Mansell kieltäytyi ja vaati itselleen huomattavasti enemmän. Lopulta Frank sai huokailla syvään sillä rahaa meni lopulta melkein kolmasosa budjetista... ja se oli noin 200 miljoonaa markkaa.
Ricardo Patrese: Frank ehdotti 18 miljoonaa markkaa ja 420 000 markan voittobonusta ja 840 000 markan mestaruusbonusta, mutta Patrese halusi 60 miljoonaa markkaa. Frank maksoi sen hammasta purren.
Ayrton Senna: Ron arveli pääsevänsä helpommalla ennen kauden alkua tarjoamalla Sennalle 48 miljoonaa markkaa ja 600 000 markkaa jokaisesta voitosta ja mestaruudesta 1,2 miljoonaa markkaa. Toisin kävi. Senna sai kuulla Mansellin palkankorotuksista ja vaati itselleen valtavia summia ja vielä enemmän kuin Mansell. Lopulta Dennis ei voinut kuin suostua tarjoukseen. Sennan peli vei lopulta Dennikseltä erilaisien etujen kautta 222 miljoonaa markkaa.
Gerhard Berger: Sopusuhtainen palkka eli 30 miljoonaa markkaa tuli Dennikseltä ja sponsorit maksoivat toisen osuuden joten Bergerin suhteen Denniksellä ei ollut ongelmia. Voitosta Dennis maksoi 480 000 markkaa ja mestaruudesta Berger olisi saanut 900 000 markkaa.
Nelson Piquet: Flavio maksoi 600 000 markkaa peruspalkkana ja 600 000 markkaa pisteeltä. Yhteensä Piquet ansaitsi varsin reilusti kaudella sillä sponsorit toivat auttavan käden mukaan maksuihin. Alunperin Flavio yritti saada voittobonuksen vain 600 000 markkaan, mutta Piquet vaati saada bonuksen pisteiden mukaan joten Flavio sai kaivaa kuvettaan.
Mestaruudesta Piquet olisi saanut 1,2 miljoonaa markkaa. Loppupalkka oli 43 miljoonaa markkaa. Seuraavaksi kaudeksi Flavio potkaisi Piquetin tylysti pois tiimistä koska Nelson vaati 30 miljoonaa markkaa palkkioksi yhteensä. Bonuksista ei ollut valittamista.
Roberto Moreno: Sai puolet Piquetin perus ja pistepalkasta ja sponsorit auttoivat maksuissa. Flavio kieltäytyi Morenon yrityksistä saada peruspalkaksi 4,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Morenon vastaisku oli pitää pää kylmänä Flavion ehdotukselle alentaa voittoraha samaksi kuin pisteraha. Sai lopulta 8 miljoonaa markkaa. Mestaruudesta Moreno olisi kuitannut 480 000 markkaa.
Alain Prost: Sai kaudelta 84 miljoonaa markkaa josta sponsorit maksoivat 34 miljoonaa markkaa ja peruspalkka oli 50 miljoonaa markkaa. Alkukaudesta Prostin piti saada 54 miljoonaa markkaa ja voittobonus oli 1,2 miljoonaa markkaa ja mestaruusraha oli 3 miljoonaa markkaa.
Jean Alesi: Alunperin palkka oli 18 miljoonaa markkaa, mutta sponsorit maksoivat sen ja lopulta Alesi sai 42 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitto ja mestaruusbonus olivat puolet Prostin vastaavasta.
Satoru Nakajima: Toi 6 miljoonaa markkaa Tyrelille ja sai 2 miljoonaa markkaa vaikka palkkavaatimus oli 3 miljoonaa. Nakajiman voittobonus oli 150 000 markkaa ja mestaruusbonus olisi ollut 300 000 markkaa.
Stefano Modena: Sai 6 miljoonaa markkaa joten palkkio toteutui. Sponsorit maksoivat 10 miljoonaa markkaa lisää kauden aikana. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 480 000 markkaa.
Bertrand Gachot: Sai 5 miljoonaa markkaa josta miljoona meni Larroukselle. Pisteeltä sai 36 000 markkaa Jordanilla. Joidenkin lähteiden mukaan Gachot ja de Cesaris saivat jopa 150 000 markkaa kisakuskeina pisteiltä.
Kuitenkin mestaruusbonus oli Gachotille 900 000 markkaa. Eddie ei suostunut Gachotin haluamaan voittobonuksen korotukseen josta olisi tullut 420 000 markkaa voitolta.
Andrea de Cesaris: Sai lopulta 9 miljoonaa markkaa kaudelta kun alunperin piti tulla 6 miljoonaa markkaa. Mestaruusbonus olisi ollut 1,2 miljoonaa markkaa.
Pierluigi Martini: Sai palkkionsa kaudelta. Voitosta olisi tullut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 720 000 markkaa.
Gianni Morbidelli: 3 miljoonaa markkaa olisi halunnut, mutta Minardi antoi lopulta vain 500 000 markkaa ja Ferrari antoi testikuskipalkan joka toi miljoona markkaa. Voitosta olisi saanut 240 000 markkaa ja mestaruudesta 360 000 markkaa.
Martin Brundle: Vaati ensin 12 miljoonaa markkaa, mutta sen vastineeksi olisi pitänyt tiimiin tuoda vähintään 120 miljoonaa markkaa mitä Brundle ei maksanut. Lopulta rahaa tuli vain 2 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut 780 000 markkaa ja mestaruudesta 900 000 markkaa.
Mark Blundell: Vaati itselleen 3 miljoonaa markkaa, mutta sen vastineeksi Blundellin piti tuoda 30 miljoonaa markkaa tiimiin. Rahoja ei näkynyt ja Blundell sai vain miljoona markkaa. Voitosta olisi tullut 150 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Mika Häkkinen: Olisi saanut 6 miljoonaa markkaa, mutta 60 miljoonaa markkaa ei löytynyt joten Häkkinen sai lopulta vain 3 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Lotus olisi maksanut vain 60 000 markkaa ja mestaruudesta 180 000 markkaa.
Johnny Herbert: Sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta sponsorien kautta, mutta miljoona jäi sillä Herbert maksoi kisoistaan. Isompi rahasumma toi voittobonuksille hinnaksi 150 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 240 000 markkaa.
Eric Bernard: Olisi halunnut 1,8 miljoonaa markkaa, mutta 18 miljoonaa markkaa olisi pitänyt tuoda talliin joten summia ei näkynyt. Sai lopulta miljoona markkaa kaudelta. Voittobonus oli naurettava 6000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 18 000 markkaa.
Aguri Suzuki: Sai miljoona markkaa kaudelta. Bonukset olivat vain 30 000 markkaa voitolta ja 60 000 markkaa mestaruudesta.
Thierry Boutsen: Sai 24 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset voitosta olivat 540 000 markkaa ja mestaruudesta miljoona markkaa.
Erik Comas: Sai saman verran kuin Boutsen. Bonukset olivat puolet Boutsenin vastaavista ja mestaruudesta olisi tullut vain 540 000 markkaa.
Mauricio Gugelmin: Sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Gugelmin olisi saanut 390 000 markkaa ja mestaruudesta 750 000 markkaa.
Ivan Capelli: Sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Capelli olisi saanut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 900 000 markkaa.
Emanuele Pirro: Vaati itselleen 1,25 miljoonaa markkaa saaden lopulta vain miljoona markkaa. Voittobonus oli 72 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 300 000 markkaa.
JJ Lehto: Sai itselleen 3,5 miljoonaa markkaa joka kaksinkertaistui Imolan palkintobonuksen myötä 7 miljoonaan markkaan. Mestaruudesta olisi ansainnut 450 000 markkaa lisää.
Viimeksi muokattu:
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1992 rahat pysyivät korkeina ja tallipäälliköt eivät voineet markkinavoimille mitään. Tässä rahoja ja ennusteita kaudelle 92:
Jean Alesi: Palkka pysyi samana, mutta bonukset nousivat 2,4 miljoonaan markkaan voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 4,8 miljoonaa markkaa.
Ivan Capelli: Alunperin Ferrari olisi halunnut Capellin huokeaan 3,6 miljoonan markan hintaan, mutta Capellin sponsorit vastustivat ja koska muita hyviä kuskeja ei ollut vapaana niin Capelli sai lopulta 24 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus oli vain 450 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 600 000 markkaa.
Nigel Mansell: Frankin palkanalennuksen pyyntö 48 miljoonaan markkaan kaikui kuuroille korville. Myöskään 3 miljoonan markan voittobonus tai 6 miljoonan markan mestaruusbonus ei miellyttänyt. Mansell sai lopulta 234 miljoonaa markkaa kaudelta. Hintaan sisältyy kausipalkat ja muut vastaavat rahat.
Ricardo Patrese: Palkanalennus puoleen jäi puolitiehen. Mestaruusbonus oli Patresella 6 miljoonaa markkaa ja voittobonus oli 3 miljoonaa markkaa.
Michael Schumacher: Pitkin talvikautta Flavio tuskaili Schumin kanssa rahasta. Ensin oli 6-9 miljoonaa markkaa ja lopulta summa oli 15 miljoonaa markkaa. Lisäksi Schumi sai 150 000 markkaa pisteeltä. Voitosta tuli siis 1,5 miljoonaa markkaa.
Flavio olisi alentanut Schumin voittorahan 600 000:een markkaan mutta toisin kävi. Myös sponsorit maksoivat huikeita summia Michaelille. Ainoastaan mestaruusbonus kävi kaikille osapuolille. Se oli 3 miljoonaa markkaa.
Martin Brundle: Sai 7,5 miljoonaa markkaa ja sponsorirahat päälle vaikka Flavio olisi palkannut aluksi vain 4,5 miljoonalla markalla. Pisteistä Brundle sai samalla tavalla rahaa kuin Schumikin. Aluksi Flavio ehdotti Martinille isompaa voittobonusta suhteessa Schumiin. Se olisi ollut 750 000 markkaa. Se ei käynyt joten Brundle sai lopulta roiman mestaruusbonusalennuksen. Se oli vain miljoona markkaa.
Ayrton Senna: Veti Denniksen hermot kireälle ja lopulta sai 180 miljoonaa markkaa kaudelta kokonaisuudessaan. Dennis kieltäytyi maksamasta muun muassa kiukuttelun lomassa 6 miljoonaa markkaa voitosta ja mestaruudesta Sennalle olisi tullut vielä 6 miljoonaa markkaa lisää.
Gerhard Berger: Sai 36 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 24 miljoonaa markkaa. Aluksi Dennis yritti saada alennettua Bergerin palkan 24 miljoonaan markkaan. Se ei käynyt. Voittobonukset Bergerille olivat 600 000 markkaa per voitto ja mestaruudesta olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa.
Mika Häkkinen: Sai lopulta enemmän kuin alunperin oli tarkoitus saada. Aluksi Lotus olisi maksanut 4,8 miljoonaa markkaa. Lopulta tuli 12 miljoonaa markkaa. Voitosta Häkkinen olisi saanut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 3 miljoonaa markkaa.
Johnny Herbert: Olisi halunnut 5,4 miljoonaa markkaa minkä saikin. Sponsorien piti kuitenkin maksaa siitä 2 miljoonaa markan osa palkasta. Voitosta Herbert olisi saanut 1,2 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta saman verran.
Olivier Grouillard: Sai 1,2 miljoonaa markkaa sponsorien kautta ja toimitti Tyrelille 18 miljoonaa markkaa ajoista vastineeksi. Voitto ja mestaruusbonus olivat kumpikin 600 000 markkaa.
Andrea de Cesaris: Tyrell olisi maksanut 4,8 miljoonaa markkaa aluksi mutta de Cesaris sai lopulta 8 miljoonaa markkaa kaudelta. Maksoi tiimiin myös 24 miljoonaa markkaa. Voittobonus oli sama kuin Grouillardilla, mutta mestaruusbonus oli kaksinkertainen.
Thierry Boutsen: Sai saman verran kuin edeltävällä kaudella ja 2 miljoonaa markkaa sponsorilisää. Voittobonus oli 2,1 miljoonaa markkaa kisalta ja mestaruus olisi tuonut saman verran.
Erik Comas: Sai saman verran kuin edellisenä kautena ja 4 miljoonaa markkaa sponsorirahaa päälle. Voittobonus oli tosin vain 600 000 markkaa ja mestaruusbonus oli vain 1,5 miljoonaa markkaa.
Michele Alboreto: 6 miljoonaa markkaa tuli niinkuin oli sovittu. Voittobonus oli 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruusbonus oli 3 miljoonaa markkaa.
Aguri Suzuki: Sai 2,7 miljoonaa markkaa sponsorien kautta ja toimitti 16 miljoonaa markkaa tiimiin. Voittobonus oli kymmenen kertaa vähemmän kuin Alboretolla ja mestaruusbonus oli viidesosa Alboreton vastaavasta.
Karl Wendlinger: Halusi 4,5 miljoonaa markkaa ja sai lopulta 3 miljoonaa markkaa. Maksoi 1,5 miljoonaa markkaa testeistään yhteensä. Sai voittobonuksena 270 000 markkaa ja mestaruusbonus olisi ollut 390 000 markkaa.
Paul Belmondo: Näyttelijän poika halusi 6 miljoonaa markkaa, mutta 60 miljoonaa markkaa piti löytyä jotta summa olisi tullut. Kolmasosa löytyi, mutta se ei riittänyt joten Belmondo ajeli puhtaana maksumiehenä. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 30 000 markkaa kustakin.
JJ Lehto: Sai vain 3,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus oli noussut 1,2 miljoonaan markkaan ja mestaruusbonus 900 000:een markkaan.
Pierluigi Martini: Halusi 4,2 miljoonaa markkaa, mutta sai vain 2 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus olisi ollut 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.
Stefano Modena: Eddie halusi puolittaa palkan 3 miljoonaan markkaan. Se ei käynyt joten Eddie maksoi 6 miljoonan markan summan ja sponsorit maksoivat miljoona markkaa kaudelta muutoin. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 750 000 markkaa.
Mauricio Gugelmin: Vei 50 miljoonaa markkaa Jordanille ja sai kuitenkin 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta sponsorien kautta. Voitosta ja mestaruudesta Gugelmin olisi saanut 900 000 markkaa.
Bertrand Gachot: Vaati 3 miljoonaa markkaa ja sai vain miljoona markkaa kaudelta. Vei 40 miljoonaa markkaa tiimiin. Voittobonus oli vaivainen 90 000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 900 000 markkaa.
Ukyo Katayama: Halusi 6 miljoonaa markkaa, mutta 60 miljoonaa markkaa piti löytyä. Ei kuulunut rahoja joten Katayama maksoi 50 miljoonaa markkaa saamatta mitään palkkaa.
Minardin miehet Fittipaldi ja Morbidelli vaativat 2,4 miljoonaa markkaa kauteen. Morbidelli sai 3,5 miljoonaa markkaa ja Fittipaldi sai vain miljoona markkaa. Lisäksi Fittipaldi maksoi 16 miljoonaa markkaa ajoistaan. Kumpikin sai voiton tullessa ja mahdollisesta mestaruudesta 600 000 markan korotuksen.
Jean Alesi: Palkka pysyi samana, mutta bonukset nousivat 2,4 miljoonaan markkaan voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 4,8 miljoonaa markkaa.
Ivan Capelli: Alunperin Ferrari olisi halunnut Capellin huokeaan 3,6 miljoonan markan hintaan, mutta Capellin sponsorit vastustivat ja koska muita hyviä kuskeja ei ollut vapaana niin Capelli sai lopulta 24 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus oli vain 450 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 600 000 markkaa.
Nigel Mansell: Frankin palkanalennuksen pyyntö 48 miljoonaan markkaan kaikui kuuroille korville. Myöskään 3 miljoonan markan voittobonus tai 6 miljoonan markan mestaruusbonus ei miellyttänyt. Mansell sai lopulta 234 miljoonaa markkaa kaudelta. Hintaan sisältyy kausipalkat ja muut vastaavat rahat.
Ricardo Patrese: Palkanalennus puoleen jäi puolitiehen. Mestaruusbonus oli Patresella 6 miljoonaa markkaa ja voittobonus oli 3 miljoonaa markkaa.
Michael Schumacher: Pitkin talvikautta Flavio tuskaili Schumin kanssa rahasta. Ensin oli 6-9 miljoonaa markkaa ja lopulta summa oli 15 miljoonaa markkaa. Lisäksi Schumi sai 150 000 markkaa pisteeltä. Voitosta tuli siis 1,5 miljoonaa markkaa.
Flavio olisi alentanut Schumin voittorahan 600 000:een markkaan mutta toisin kävi. Myös sponsorit maksoivat huikeita summia Michaelille. Ainoastaan mestaruusbonus kävi kaikille osapuolille. Se oli 3 miljoonaa markkaa.
Martin Brundle: Sai 7,5 miljoonaa markkaa ja sponsorirahat päälle vaikka Flavio olisi palkannut aluksi vain 4,5 miljoonalla markalla. Pisteistä Brundle sai samalla tavalla rahaa kuin Schumikin. Aluksi Flavio ehdotti Martinille isompaa voittobonusta suhteessa Schumiin. Se olisi ollut 750 000 markkaa. Se ei käynyt joten Brundle sai lopulta roiman mestaruusbonusalennuksen. Se oli vain miljoona markkaa.
Ayrton Senna: Veti Denniksen hermot kireälle ja lopulta sai 180 miljoonaa markkaa kaudelta kokonaisuudessaan. Dennis kieltäytyi maksamasta muun muassa kiukuttelun lomassa 6 miljoonaa markkaa voitosta ja mestaruudesta Sennalle olisi tullut vielä 6 miljoonaa markkaa lisää.
Gerhard Berger: Sai 36 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 24 miljoonaa markkaa. Aluksi Dennis yritti saada alennettua Bergerin palkan 24 miljoonaan markkaan. Se ei käynyt. Voittobonukset Bergerille olivat 600 000 markkaa per voitto ja mestaruudesta olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa.
Mika Häkkinen: Sai lopulta enemmän kuin alunperin oli tarkoitus saada. Aluksi Lotus olisi maksanut 4,8 miljoonaa markkaa. Lopulta tuli 12 miljoonaa markkaa. Voitosta Häkkinen olisi saanut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 3 miljoonaa markkaa.
Johnny Herbert: Olisi halunnut 5,4 miljoonaa markkaa minkä saikin. Sponsorien piti kuitenkin maksaa siitä 2 miljoonaa markan osa palkasta. Voitosta Herbert olisi saanut 1,2 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta saman verran.
Olivier Grouillard: Sai 1,2 miljoonaa markkaa sponsorien kautta ja toimitti Tyrelille 18 miljoonaa markkaa ajoista vastineeksi. Voitto ja mestaruusbonus olivat kumpikin 600 000 markkaa.
Andrea de Cesaris: Tyrell olisi maksanut 4,8 miljoonaa markkaa aluksi mutta de Cesaris sai lopulta 8 miljoonaa markkaa kaudelta. Maksoi tiimiin myös 24 miljoonaa markkaa. Voittobonus oli sama kuin Grouillardilla, mutta mestaruusbonus oli kaksinkertainen.
Thierry Boutsen: Sai saman verran kuin edeltävällä kaudella ja 2 miljoonaa markkaa sponsorilisää. Voittobonus oli 2,1 miljoonaa markkaa kisalta ja mestaruus olisi tuonut saman verran.
Erik Comas: Sai saman verran kuin edellisenä kautena ja 4 miljoonaa markkaa sponsorirahaa päälle. Voittobonus oli tosin vain 600 000 markkaa ja mestaruusbonus oli vain 1,5 miljoonaa markkaa.
Michele Alboreto: 6 miljoonaa markkaa tuli niinkuin oli sovittu. Voittobonus oli 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruusbonus oli 3 miljoonaa markkaa.
Aguri Suzuki: Sai 2,7 miljoonaa markkaa sponsorien kautta ja toimitti 16 miljoonaa markkaa tiimiin. Voittobonus oli kymmenen kertaa vähemmän kuin Alboretolla ja mestaruusbonus oli viidesosa Alboreton vastaavasta.
Karl Wendlinger: Halusi 4,5 miljoonaa markkaa ja sai lopulta 3 miljoonaa markkaa. Maksoi 1,5 miljoonaa markkaa testeistään yhteensä. Sai voittobonuksena 270 000 markkaa ja mestaruusbonus olisi ollut 390 000 markkaa.
Paul Belmondo: Näyttelijän poika halusi 6 miljoonaa markkaa, mutta 60 miljoonaa markkaa piti löytyä jotta summa olisi tullut. Kolmasosa löytyi, mutta se ei riittänyt joten Belmondo ajeli puhtaana maksumiehenä. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 30 000 markkaa kustakin.
JJ Lehto: Sai vain 3,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus oli noussut 1,2 miljoonaan markkaan ja mestaruusbonus 900 000:een markkaan.
Pierluigi Martini: Halusi 4,2 miljoonaa markkaa, mutta sai vain 2 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus olisi ollut 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.
Stefano Modena: Eddie halusi puolittaa palkan 3 miljoonaan markkaan. Se ei käynyt joten Eddie maksoi 6 miljoonan markan summan ja sponsorit maksoivat miljoona markkaa kaudelta muutoin. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 750 000 markkaa.
Mauricio Gugelmin: Vei 50 miljoonaa markkaa Jordanille ja sai kuitenkin 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta sponsorien kautta. Voitosta ja mestaruudesta Gugelmin olisi saanut 900 000 markkaa.
Bertrand Gachot: Vaati 3 miljoonaa markkaa ja sai vain miljoona markkaa kaudelta. Vei 40 miljoonaa markkaa tiimiin. Voittobonus oli vaivainen 90 000 markkaa ja mestaruus olisi tuonut 900 000 markkaa.
Ukyo Katayama: Halusi 6 miljoonaa markkaa, mutta 60 miljoonaa markkaa piti löytyä. Ei kuulunut rahoja joten Katayama maksoi 50 miljoonaa markkaa saamatta mitään palkkaa.
Minardin miehet Fittipaldi ja Morbidelli vaativat 2,4 miljoonaa markkaa kauteen. Morbidelli sai 3,5 miljoonaa markkaa ja Fittipaldi sai vain miljoona markkaa. Lisäksi Fittipaldi maksoi 16 miljoonaa markkaa ajoistaan. Kumpikin sai voiton tullessa ja mahdollisesta mestaruudesta 600 000 markan korotuksen.
Viimeksi muokattu:
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1993 rahaa meni kuljettajille jonkin verran vähemmän ja budjetit pienenivät myös jonkin verran. Tässä palkkoja ja arvioita kaudelle 1993:
Michael Andretti: Aluksi piti tulla 6 miljoonan markan palkka, mutta Andretti vaati korotuksen jonka Dennis maksoi. Summa oli 20 miljoonaa markkaa. Sponsorit maksoivat Andrettille 7 miljoonaa markkaa kauden mittaan. Voitosta Andrettille maksettiin 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta olisi maksettu 3 miljoonaa markkaa.
Ayrton Senna: Luopui suurimmista palkoista, mutta sai lopulta 96 miljoonaa markkaa kaudelta sillä Senna piti mieluummin 6 miljoonan markan kisamaksunsa. Voitosta hän vaati 6 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta vaati 6 miljoonaa markkaa. Voiton hinnasta ei ole varmuutta että suostuiko Dennis. Sen sijaan Dennis suostui edellisestä kaudesta poiketen mestaruusrahaan. Senna ei voittanut mestaruutta. Nacional saattoi maksaa Sennalle vielä 30 miljoonaa markkaa kauden aikana joka oli hänen henkilökohtainen kausiraha. Mikäli näin oli niin Senna oli rikkain mies kaudella 1993. Muussa tapauksessa hän oli vasta toiseksi rikkain.
Mika Häkkinen: Mikäli olisi päässyt kauden alussa kuljettajaksi niin summa olisi ollut 4,8 miljoonaa markkaa. Lopulta tuli 4,6 miljoonaa markkaa kaudelta.
Damon Hill: Vaati 6 miljoonaa markkaa ja sai lopulta 14,4 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitonmaksusta Frank alensi alun 1,5 miljoonasta markasta summan 600 000 markkaan. Mestaruudesta Frank olisi maksanut 3 miljoonaa markkaa.
Alain Prost: Sapattivuosi tiesi Frankille rahanmenoa. Sai kaikkiaan 100 miljoonaa markkaa kaudelta kahdella tavalla: Toisessa näistä Prost sai minimipalkkiona 72 miljoonaa markkaa mikä oli Mansellin minimipalkkio ja sponsorit maksoivat 22 miljoonaa markkaa ja mestaruusbonus oli 6 miljoonaa markkaa. Samassa skenaariossa Prostin sponsorit olisivat olleet maksamatta ja Prost olisi mestaruudesta saanut noin 30 miljoonaa markkaa. Toinen mahdollinen tapa oli se, että Prost olisi saanut 48 miljoonaa markkaa ja voitosta olisi tullut 6 miljoonaa markkaa. Sponsorit olisivat maksaneet 6 miljoonaa markkaa ja mestaruus oli 6 miljoonan markan arvoinen.
Michael Schumacher: Sai marginaalisen palkankorotuksen ja pistepalkka pysyi samana ja mestaruusbonuskin.
Ricardo Patrese: Sai 18 miljoonaa markkaa ja sponsorit päälle. Monien mielestä ei ansainnut paikkaa kaudeksi 93 Benettonille Martin Brundlen sijaan. Voitosta Flavio oli valmis maksamaan 3 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta 6 miljoonaa markkaa. Tosin Briatore edellytti tulosta ja sitä ei tullut joten Ricardo sai kenkää. Pisteraha oli sama kuin Schumilla poislukien erillistä voittosummaa.
Jean Alesi: Sama palkka samoilla bonuksilla.
Gerhard Berger: Ferrari oli halukas alentamaan palkan 24 miljoonaan markkaan ja voitosta olisi tullut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 1,5 miljoonaa markkaa. Berger korotti palkan 48 miljoonaan markkaan ja luopui muista eduista. Ferrari suostui siihen. Lisäksi Berger sai 2 miljoonaa markkaa kaudelta joten yhteensä palkka oli 60 miljoonaa markkaa.
Karl Wendlinger: Sauber olisi aluksi maksanut vain 2,1 miljoonaa markkaa, mutta Wendlinger halusi korotuksen joten hän sen myös sai. Lopulta sai 13 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
JJ Lehto: Aluksi piti tulla 3 miljoonaa markkaa mutta Keke onnistui tinkimään isomman sopimuksen. Lopulta Lehto sai 11 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
Alessandro Zanardi: Halusi alunperin 1,65 miljoonaa markkaa, mutta sai vain miljoona markkaa. Lisäksi maksoi 20,6 miljoonaa markkaa tiimiin. Voitosta Zanardi olisi saanut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 600 000 markkaa.
Johnny Herbert: Peter Collins olisi halunnut alentaa palkan 2,4 miljoonaan markkaan, mutta lopulta maksoi kuitenkin 12 miljoonaa markkaa. Bonukset pysyivät samoina.
Christian Fittipaldi: Sai viisi miljoonaa markkaa kaudelta vaikka alunperin summan piti olla vain 1,2 miljoonaa markkaa. Vei kuitenkin 16 miljoonaa markkaa tiimiinsä. Voittosumma aleni puoleen, mutta muutoin piti bonuksensa samana.
Fabrizio Barbazza: Sai 2 miljoonaa markkaa sponsorien kautta vaikka alunperin olisi saanut vain 600 000 markkaa. Kisavoitosta sai 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa.
Martin Brundle: Sai 24 miljoonaa markkaa ja bonukset pysyivät samoina kuin Benettonilla. Sai lisäksi 13 miljoonaa markkaa sponsoreilta.
Mark Blundell: Sai saman verran kuin Brundle miniminä mutta sponsorit maksoivat hieman vähemmän. Voiton bonus oli alhainen. Vain 330 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta vain 600 000 markkaa.
Derek Warwick: Sai 10 miljoonaa markkaa kokonaisena kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta hän olisi saanut 2,1 miljoonaa markkaa lisää.
Aguri Suzuki: Toimitti saman verran rahaa tiimiin mutta palkka aleni 1,5 miljoonaan markkaan. Bonukset pysyivät samana.
Philippe Alliot: Halusi 3 miljoonaa markkaa kaudelta, mutta sai vain 2 miljoonaa markkaa. Mestaruus ja voittobonus olivat kumpikin 300 000 markkaa.
Erik Comas: Sai noin miljoona markkaa. Voittobonus oli 600 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 1,5 miljoonaa markkaa.
Rubens Barrichello: Sai 2 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta Eddie Jordan olisi maksanut tiukan taloustilanteen johdosta vain 150 000 markkaa. Barrichello joutui maksamaan myös ajoistaan 4,8 miljoonaa markkaa.
Ivan Capelli: Alunperin koko kaudeksi sitoutunut Italian mies häipyi vain kahden kisan jälkeen. Erorahana Capelli sai vain 1,2 miljoonaa markkaa. Alunperin sponsoreilta tullut palkka olisi ollut 15,6 miljoonaa markkaa. Voitosta Capellille olisi maksettu 450 000 markkaa ja mestaruudesta 600 000 markkaa. Samat bonukset olisi saanut myös Boutsen.
Ukyo Katayama: Toimitti 54 miljoonaa markkaa tiimiin rahaa ja ei saanut mitään. Olisi halunnut 6 miljoonaa mutta 60 miljoonaa markkaa ei kuulunut joten rahaa ei tullut. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 30 000 markkaa.
Andrea de Cesaris: Sai vain 4,5 miljoonan markan palkkionsa ja bonukset pysyivät samoina.
Michele Alboreto: Olisi halunnut 6 miljoonaa markkaa, mutta sponsorit maksoivat 9,6 miljoonaa markkaa. Voitosta umpisurkealla Lola-Dallaralla olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta 3 miljoonaa markkaa.
Luca Badoer: Sai vain 150 000 markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Michael Andretti: Aluksi piti tulla 6 miljoonan markan palkka, mutta Andretti vaati korotuksen jonka Dennis maksoi. Summa oli 20 miljoonaa markkaa. Sponsorit maksoivat Andrettille 7 miljoonaa markkaa kauden mittaan. Voitosta Andrettille maksettiin 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta olisi maksettu 3 miljoonaa markkaa.
Ayrton Senna: Luopui suurimmista palkoista, mutta sai lopulta 96 miljoonaa markkaa kaudelta sillä Senna piti mieluummin 6 miljoonan markan kisamaksunsa. Voitosta hän vaati 6 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta vaati 6 miljoonaa markkaa. Voiton hinnasta ei ole varmuutta että suostuiko Dennis. Sen sijaan Dennis suostui edellisestä kaudesta poiketen mestaruusrahaan. Senna ei voittanut mestaruutta. Nacional saattoi maksaa Sennalle vielä 30 miljoonaa markkaa kauden aikana joka oli hänen henkilökohtainen kausiraha. Mikäli näin oli niin Senna oli rikkain mies kaudella 1993. Muussa tapauksessa hän oli vasta toiseksi rikkain.
Mika Häkkinen: Mikäli olisi päässyt kauden alussa kuljettajaksi niin summa olisi ollut 4,8 miljoonaa markkaa. Lopulta tuli 4,6 miljoonaa markkaa kaudelta.
Damon Hill: Vaati 6 miljoonaa markkaa ja sai lopulta 14,4 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitonmaksusta Frank alensi alun 1,5 miljoonasta markasta summan 600 000 markkaan. Mestaruudesta Frank olisi maksanut 3 miljoonaa markkaa.
Alain Prost: Sapattivuosi tiesi Frankille rahanmenoa. Sai kaikkiaan 100 miljoonaa markkaa kaudelta kahdella tavalla: Toisessa näistä Prost sai minimipalkkiona 72 miljoonaa markkaa mikä oli Mansellin minimipalkkio ja sponsorit maksoivat 22 miljoonaa markkaa ja mestaruusbonus oli 6 miljoonaa markkaa. Samassa skenaariossa Prostin sponsorit olisivat olleet maksamatta ja Prost olisi mestaruudesta saanut noin 30 miljoonaa markkaa. Toinen mahdollinen tapa oli se, että Prost olisi saanut 48 miljoonaa markkaa ja voitosta olisi tullut 6 miljoonaa markkaa. Sponsorit olisivat maksaneet 6 miljoonaa markkaa ja mestaruus oli 6 miljoonan markan arvoinen.
Michael Schumacher: Sai marginaalisen palkankorotuksen ja pistepalkka pysyi samana ja mestaruusbonuskin.
Ricardo Patrese: Sai 18 miljoonaa markkaa ja sponsorit päälle. Monien mielestä ei ansainnut paikkaa kaudeksi 93 Benettonille Martin Brundlen sijaan. Voitosta Flavio oli valmis maksamaan 3 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta 6 miljoonaa markkaa. Tosin Briatore edellytti tulosta ja sitä ei tullut joten Ricardo sai kenkää. Pisteraha oli sama kuin Schumilla poislukien erillistä voittosummaa.
Jean Alesi: Sama palkka samoilla bonuksilla.
Gerhard Berger: Ferrari oli halukas alentamaan palkan 24 miljoonaan markkaan ja voitosta olisi tullut 600 000 markkaa ja mestaruudesta 1,5 miljoonaa markkaa. Berger korotti palkan 48 miljoonaan markkaan ja luopui muista eduista. Ferrari suostui siihen. Lisäksi Berger sai 2 miljoonaa markkaa kaudelta joten yhteensä palkka oli 60 miljoonaa markkaa.
Karl Wendlinger: Sauber olisi aluksi maksanut vain 2,1 miljoonaa markkaa, mutta Wendlinger halusi korotuksen joten hän sen myös sai. Lopulta sai 13 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
JJ Lehto: Aluksi piti tulla 3 miljoonaa markkaa mutta Keke onnistui tinkimään isomman sopimuksen. Lopulta Lehto sai 11 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
Alessandro Zanardi: Halusi alunperin 1,65 miljoonaa markkaa, mutta sai vain miljoona markkaa. Lisäksi maksoi 20,6 miljoonaa markkaa tiimiin. Voitosta Zanardi olisi saanut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 600 000 markkaa.
Johnny Herbert: Peter Collins olisi halunnut alentaa palkan 2,4 miljoonaan markkaan, mutta lopulta maksoi kuitenkin 12 miljoonaa markkaa. Bonukset pysyivät samoina.
Christian Fittipaldi: Sai viisi miljoonaa markkaa kaudelta vaikka alunperin summan piti olla vain 1,2 miljoonaa markkaa. Vei kuitenkin 16 miljoonaa markkaa tiimiinsä. Voittosumma aleni puoleen, mutta muutoin piti bonuksensa samana.
Fabrizio Barbazza: Sai 2 miljoonaa markkaa sponsorien kautta vaikka alunperin olisi saanut vain 600 000 markkaa. Kisavoitosta sai 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa.
Martin Brundle: Sai 24 miljoonaa markkaa ja bonukset pysyivät samoina kuin Benettonilla. Sai lisäksi 13 miljoonaa markkaa sponsoreilta.
Mark Blundell: Sai saman verran kuin Brundle miniminä mutta sponsorit maksoivat hieman vähemmän. Voiton bonus oli alhainen. Vain 330 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta vain 600 000 markkaa.
Derek Warwick: Sai 10 miljoonaa markkaa kokonaisena kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta hän olisi saanut 2,1 miljoonaa markkaa lisää.
Aguri Suzuki: Toimitti saman verran rahaa tiimiin mutta palkka aleni 1,5 miljoonaan markkaan. Bonukset pysyivät samana.
Philippe Alliot: Halusi 3 miljoonaa markkaa kaudelta, mutta sai vain 2 miljoonaa markkaa. Mestaruus ja voittobonus olivat kumpikin 300 000 markkaa.
Erik Comas: Sai noin miljoona markkaa. Voittobonus oli 600 000 markkaa ja mestaruusbonus oli 1,5 miljoonaa markkaa.
Rubens Barrichello: Sai 2 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta Eddie Jordan olisi maksanut tiukan taloustilanteen johdosta vain 150 000 markkaa. Barrichello joutui maksamaan myös ajoistaan 4,8 miljoonaa markkaa.
Ivan Capelli: Alunperin koko kaudeksi sitoutunut Italian mies häipyi vain kahden kisan jälkeen. Erorahana Capelli sai vain 1,2 miljoonaa markkaa. Alunperin sponsoreilta tullut palkka olisi ollut 15,6 miljoonaa markkaa. Voitosta Capellille olisi maksettu 450 000 markkaa ja mestaruudesta 600 000 markkaa. Samat bonukset olisi saanut myös Boutsen.
Ukyo Katayama: Toimitti 54 miljoonaa markkaa tiimiin rahaa ja ei saanut mitään. Olisi halunnut 6 miljoonaa mutta 60 miljoonaa markkaa ei kuulunut joten rahaa ei tullut. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 30 000 markkaa.
Andrea de Cesaris: Sai vain 4,5 miljoonan markan palkkionsa ja bonukset pysyivät samoina.
Michele Alboreto: Olisi halunnut 6 miljoonaa markkaa, mutta sponsorit maksoivat 9,6 miljoonaa markkaa. Voitosta umpisurkealla Lola-Dallaralla olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta 3 miljoonaa markkaa.
Luca Badoer: Sai vain 150 000 markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Viimeksi muokattu:
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1994 oli 14 ensikertalaista ja useita maksumiehiä ajamassa. Rahoituskuviot menivät monta kertaa uusiksi kauden mittaan. Seuraavista kuvioista puuttuu joitakin kuskeja ja lisäksi ne perustuvat aivan kauden alkuun. Jossain välissä pitää laittaa myös varsinaiset palkat, mutta tässä on palkka-arviot kaudelta:
Michael Schumacher: Aluksi Flavion piti saada Schumi 20 miljoonalla markalla. Se ei käynyt ja McLaren ja Ferrari halusivat Schumin 48 miljoonalla markalla. Sittemmin Flavio yritti saada kakkoskuskiksi Alboretoa tai Suzukia jotka olisivat maksaneet Schumille paikan.
Lopulta välttääkseen Schumin menemisen toistaiseksi kärkitalleihin Flavio maksoi 36 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit maksoivat hulppeita summia mestaruudesta. Flavio maksoi 600 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta vaikka aluksi Flavio olisi maksanut 3 miljoonaa markkaa voitosta ja 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta.
JJ Lehto: 3 miljoonaa markkaa piti olla summan. Lopulta JJ sai 3-5 miljoonaa markkaa, mutta korkeintaan 8 miljoonaa markkaa kaudelta lähteestä riippuen. JJ:lle Flavio oli valmis maksamaan saman verran voitosta ja pisteistä kuin Schumille.
Toisin kävi. Myöhemmin Flavio olisi maksanut toipilaslisänä voitosta 1,2 miljoonaa markkaa ja 900 000 markkaa mestaruudesta kaiken jälkeen.
Damon Hill: Vaati 18 miljoonaa markkaa ja sai vain lopulta 10,8 miljoonaa markkaa. Sponsorit toki avustivat ja loppusumma ei jäänyt noin pieneksi lopullisesti. Voitosta Hill sai saman verran ja mestaruus olisi myös ollut saman hintainen.
Ayrton Senna: Olisi saanut 120-180 miljoonaa markkaa kaudelta lähteistä riippuen sillä Williams oli valmis maksamaan maltaita saadakseen Ayrtonin tiimiinsä. Imolassa suuri legenda oli yhtäkkiä poissa. Lisäksi Frank oli valmis maksamaan 6 miljoonaa markkaa voitosta ja 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta.
Mika Häkkinen: Alunperin kauden 93 kisakuskin palkka olisi ollut Häkkisen raha kauteen, mutta Keke puhui jälleen Ronille ja palkka nousi 20 miljoonaan markkaan. Bonukset pysyivät kuitenkin samoina.
Martin Brundle: Sai marginaalisen korotuksen 6 miljoonaan markkaan. Bonukset pysyivät samana.
Rubens Barrichello: Sai 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta ja voitosta tuli 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Eddie Irvine: Sai saman verran kuin Rubens ja 450 000 markkaa olisi tullut voitosta. Mestaruusbonus oli sama.
Eric Bernard: Sai lopulta 4 miljoonaa markkaa vaikka halusi 6 miljoonaa markkaa. Sitä ei kuulunut. Bonuksia Bernard ei saanut.
Olivier Panis: 3 miljoonaa markkaa tuli rahana ja 600 000 markkaa oli voittosumma ja 1,2 miljoonaa markkaa olisi tullut mestaruudesta.
Ukyo Katayama: Sai 6 miljoonaa markkaa lopultakin kun 60 miljoonaa markkaa löytyi. Bonukset eivät silti nousseet.
Mark Blundell: Olisi alunperin saanut vain 1,8 miljoonaa markkaa. Blundell sai lopulta kuitenkin 8 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
Heinz-Harald Frentzen: 2,4 miljoonaa markkaa tuli ilmeisesti minimipalkkiona. Voitosta Frentzen olisi saanut 900 000 markkaa. Mestaruudesta 1,5 miljoonaa markkaa olisi maksettu mestaruudesta.
Christian Fittipaldi: Sai 1,8 miljoonaa markkaa alunperin, mutta lopulta rahaa tuli 6 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Gianni Morbidelli: Sai 1,5 miljoonaa markkaa ja 150 000 markkaa voitosta. Mestaruudesta olisi saanut saman kuin Fittipaldi.
Pierluigi Martini: Sai 3,6 miljoonaa markkaa ja myöhemmin kaudella 400 000 markkaa päälle. Yhteensä 4 miljoonaa markkaa tuli kaudelta rahaa. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 2,1 miljoonaa markkaa lisää.
Michele Alboreto: Halusi 6 miljoonaa markkaa, mutta sai vain miljoona markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
Olivier Beretta: Maksumies halusi 3 miljoonaa markkaa, mutta 30 miljoonaa markkaa piti löytyä tiimiin. Ei löytynyt joten rahat jäivät saamatta. Maksoi yhteensä 17 miljoonaa markkaa tiimiin.
Erik Comas: Sai samat rahat kuin edeltävällä kaudella.
Pedro Lamy: Alunperin Lotuksen kuljettaja kaudelle 1994 sai miljoona markkaa kaudelta ja voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Johnny Herbert: Olisi saanut saman palkan mutta toisin kävi. Lopulta sai vaivaisen 300 000 markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
David Brabham: Sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta ja voitosta olisi maksettu 300 000 markkaa ja mestaruudesta 600 000 markkaa. Maksoi 24 miljoonaa markkaa ajoistaan.
Roland Ratzenberger: Toinen Imolan uhri olisi halunnut 4,5 miljoonaa markkaa palkkaa, mutta 50 miljoonaa markkaa piti löytyä tiimiin. Summia ei löytynyt sillä Ratzenberger maksoi ajoistaan 24 miljoonaa markkaa.
Michael Schumacher: Aluksi Flavion piti saada Schumi 20 miljoonalla markalla. Se ei käynyt ja McLaren ja Ferrari halusivat Schumin 48 miljoonalla markalla. Sittemmin Flavio yritti saada kakkoskuskiksi Alboretoa tai Suzukia jotka olisivat maksaneet Schumille paikan.
Lopulta välttääkseen Schumin menemisen toistaiseksi kärkitalleihin Flavio maksoi 36 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit maksoivat hulppeita summia mestaruudesta. Flavio maksoi 600 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta vaikka aluksi Flavio olisi maksanut 3 miljoonaa markkaa voitosta ja 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta.
JJ Lehto: 3 miljoonaa markkaa piti olla summan. Lopulta JJ sai 3-5 miljoonaa markkaa, mutta korkeintaan 8 miljoonaa markkaa kaudelta lähteestä riippuen. JJ:lle Flavio oli valmis maksamaan saman verran voitosta ja pisteistä kuin Schumille.
Toisin kävi. Myöhemmin Flavio olisi maksanut toipilaslisänä voitosta 1,2 miljoonaa markkaa ja 900 000 markkaa mestaruudesta kaiken jälkeen.
Damon Hill: Vaati 18 miljoonaa markkaa ja sai vain lopulta 10,8 miljoonaa markkaa. Sponsorit toki avustivat ja loppusumma ei jäänyt noin pieneksi lopullisesti. Voitosta Hill sai saman verran ja mestaruus olisi myös ollut saman hintainen.
Ayrton Senna: Olisi saanut 120-180 miljoonaa markkaa kaudelta lähteistä riippuen sillä Williams oli valmis maksamaan maltaita saadakseen Ayrtonin tiimiinsä. Imolassa suuri legenda oli yhtäkkiä poissa. Lisäksi Frank oli valmis maksamaan 6 miljoonaa markkaa voitosta ja 6 miljoonaa markkaa mestaruudesta.
Mika Häkkinen: Alunperin kauden 93 kisakuskin palkka olisi ollut Häkkisen raha kauteen, mutta Keke puhui jälleen Ronille ja palkka nousi 20 miljoonaan markkaan. Bonukset pysyivät kuitenkin samoina.
Martin Brundle: Sai marginaalisen korotuksen 6 miljoonaan markkaan. Bonukset pysyivät samana.
Rubens Barrichello: Sai 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta ja voitosta tuli 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Eddie Irvine: Sai saman verran kuin Rubens ja 450 000 markkaa olisi tullut voitosta. Mestaruusbonus oli sama.
Eric Bernard: Sai lopulta 4 miljoonaa markkaa vaikka halusi 6 miljoonaa markkaa. Sitä ei kuulunut. Bonuksia Bernard ei saanut.
Olivier Panis: 3 miljoonaa markkaa tuli rahana ja 600 000 markkaa oli voittosumma ja 1,2 miljoonaa markkaa olisi tullut mestaruudesta.
Ukyo Katayama: Sai 6 miljoonaa markkaa lopultakin kun 60 miljoonaa markkaa löytyi. Bonukset eivät silti nousseet.
Mark Blundell: Olisi alunperin saanut vain 1,8 miljoonaa markkaa. Blundell sai lopulta kuitenkin 8 miljoonaa markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
Heinz-Harald Frentzen: 2,4 miljoonaa markkaa tuli ilmeisesti minimipalkkiona. Voitosta Frentzen olisi saanut 900 000 markkaa. Mestaruudesta 1,5 miljoonaa markkaa olisi maksettu mestaruudesta.
Christian Fittipaldi: Sai 1,8 miljoonaa markkaa alunperin, mutta lopulta rahaa tuli 6 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Gianni Morbidelli: Sai 1,5 miljoonaa markkaa ja 150 000 markkaa voitosta. Mestaruudesta olisi saanut saman kuin Fittipaldi.
Pierluigi Martini: Sai 3,6 miljoonaa markkaa ja myöhemmin kaudella 400 000 markkaa päälle. Yhteensä 4 miljoonaa markkaa tuli kaudelta rahaa. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 2,1 miljoonaa markkaa lisää.
Michele Alboreto: Halusi 6 miljoonaa markkaa, mutta sai vain miljoona markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
Olivier Beretta: Maksumies halusi 3 miljoonaa markkaa, mutta 30 miljoonaa markkaa piti löytyä tiimiin. Ei löytynyt joten rahat jäivät saamatta. Maksoi yhteensä 17 miljoonaa markkaa tiimiin.
Erik Comas: Sai samat rahat kuin edeltävällä kaudella.
Pedro Lamy: Alunperin Lotuksen kuljettaja kaudelle 1994 sai miljoona markkaa kaudelta ja voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Johnny Herbert: Olisi saanut saman palkan mutta toisin kävi. Lopulta sai vaivaisen 300 000 markkaa kaudelta. Bonukset pysyivät samoina.
David Brabham: Sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta ja voitosta olisi maksettu 300 000 markkaa ja mestaruudesta 600 000 markkaa. Maksoi 24 miljoonaa markkaa ajoistaan.
Roland Ratzenberger: Toinen Imolan uhri olisi halunnut 4,5 miljoonaa markkaa palkkaa, mutta 50 miljoonaa markkaa piti löytyä tiimiin. Summia ei löytynyt sillä Ratzenberger maksoi ajoistaan 24 miljoonaa markkaa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Rene Arnouxilla oli mielenkiintoinen ura F1:ssä. Ferrarilla ja Renaultilla epäluotettavuus ja pisteiden syönti vei mahdollisuudet mestaruuksiin. Tässä kuitenkin palkkatietoja:
1978: Ei saanut mitään palkkaa kaudelta.
1979: Sai Renaultilta 850 000 markkaa kaudelta.
1980: Sai 1,45 miljoonaa markkaa kaudelta.
1981: Sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta.
1982: Sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta.
1983: Sai 10 miljoonaa markkaa kaudelta.
1984: Sai saman verran kaudelta.
1985: Sai 10 miljoonaa markkaa kaudelta ja potkut kesken kauden.
1986: Sai Ligieriltä 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Ilmeisesti sponsorien kautta sillä varsinainen palkka oli vain 700 000 markkaa.
1987: 6 miljoonaa markkaa oli palkkio sponsorien kautta.
1988: Sponsorien kautta sai saman hinnan kuin edellisellä kaudella.
1989: Saman verran tuli rahaa kuin edeltävällä kaudella.
Yhteensä Arnoux tienasi urallaan 62,3 miljoonaa markkaa.
1978: Ei saanut mitään palkkaa kaudelta.
1979: Sai Renaultilta 850 000 markkaa kaudelta.
1980: Sai 1,45 miljoonaa markkaa kaudelta.
1981: Sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta.
1982: Sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta.
1983: Sai 10 miljoonaa markkaa kaudelta.
1984: Sai saman verran kaudelta.
1985: Sai 10 miljoonaa markkaa kaudelta ja potkut kesken kauden.
1986: Sai Ligieriltä 6 miljoonaa markkaa kaudelta. Ilmeisesti sponsorien kautta sillä varsinainen palkka oli vain 700 000 markkaa.
1987: 6 miljoonaa markkaa oli palkkio sponsorien kautta.
1988: Sponsorien kautta sai saman hinnan kuin edellisellä kaudella.
1989: Saman verran tuli rahaa kuin edeltävällä kaudella.
Yhteensä Arnoux tienasi urallaan 62,3 miljoonaa markkaa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Jean-Pierre Jarier oli melkoinen kuljettaja. Hieman paremmalla onnella Shadowilla olisi voinut voittaa jopa kisoja mutta aina tuli tekninen vika tai muuta vastaavaa. Palkallisesti Jarier ei paljoa ansainnut ja jäi Kekelle kauden 1982 Williams-testissä jonka jälkeen ura oli käytännössä siinä. Tässä kuitenkin palkkoja:
1971: Ajeli maksukuskina saamatta mitään palkkaa.
1973: Ajeli maksumiehenä saamatta mitään palkkaa.
1974: UOP maksoi 300 000 markkaa kaudelta.
1975: UOP puolitti palkan huolimatta menestyksestä.
1976: Palkka vain aleni vieläkin pienemmäksi jolloin Jarier meni ajamaan toisiin tiimeihin. Kaudelta tuli vain 75 000 markkaa. Syy oli varmasti myös UOP:n vetäytymisessä.
1977: Sai 50 000 markkaa kaudelta ja ajeli useissa tiimeissä maksumiehenä.
1978: Ajeli ilman palkkaa ATS:llä. Kaksi kisaa ajoi Ronnien paikalla Lotuksella.
1979: Sai puhuttua itsensä Tyrelille jolla sai 700 000 markkaa kaudelta.
1980: Palkka väheni yli puolella Tyrellin taloustilanteen heikentyessä. Jarier sai vain 300 000 markkaa kaudelta.
1981: Sai 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta ja minimipalkkio oli 480 000 markkaa. Maksoi ajoistaan Osellalla.
1982: Sai 150 000 markkaa Osellalla ainoana palkkamiehenä.
1983: Sai Ligieriltä 7,7 miljoonaa markkaa mikä oli varsin hukkaan heitetty raha mitä tulee Jarierin ajoihin kaudelta.
Yhteensä Jarier sai urallaan noin 10,6 miljoonaa markkaa.
1971: Ajeli maksukuskina saamatta mitään palkkaa.
1973: Ajeli maksumiehenä saamatta mitään palkkaa.
1974: UOP maksoi 300 000 markkaa kaudelta.
1975: UOP puolitti palkan huolimatta menestyksestä.
1976: Palkka vain aleni vieläkin pienemmäksi jolloin Jarier meni ajamaan toisiin tiimeihin. Kaudelta tuli vain 75 000 markkaa. Syy oli varmasti myös UOP:n vetäytymisessä.
1977: Sai 50 000 markkaa kaudelta ja ajeli useissa tiimeissä maksumiehenä.
1978: Ajeli ilman palkkaa ATS:llä. Kaksi kisaa ajoi Ronnien paikalla Lotuksella.
1979: Sai puhuttua itsensä Tyrelille jolla sai 700 000 markkaa kaudelta.
1980: Palkka väheni yli puolella Tyrellin taloustilanteen heikentyessä. Jarier sai vain 300 000 markkaa kaudelta.
1981: Sai 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta ja minimipalkkio oli 480 000 markkaa. Maksoi ajoistaan Osellalla.
1982: Sai 150 000 markkaa Osellalla ainoana palkkamiehenä.
1983: Sai Ligieriltä 7,7 miljoonaa markkaa mikä oli varsin hukkaan heitetty raha mitä tulee Jarierin ajoihin kaudelta.
Yhteensä Jarier sai urallaan noin 10,6 miljoonaa markkaa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Alessandro Nannini oli melkoisen hyvällä matkalla kohti mainetta hienona ajajana. Helikopterionnettomuus tuhosi uran. Palkallisesti Nanninin ura oli nousujohteinen. Tässä palkkoja:
1986: Minardilla ajeli maksumiehenä.
1987: Ajeli maksumiehenä.
1988: Pääsy Benettonille tiesi maineen nousua. Rahallisesti sai 12 miljoonaa markkaa josta minimipalkkio oli 8,4 miljoonaa markkaa.
1989: Sai 32 miljoonaa markkaa josta minimipalkkio oli sama ja loppusumma tuli sponsorien kautta. Kauden aikana eräs Flavio Briatore alkoi enemmän ottaa valtaa tiimissä.
1990: Sai vain 21 miljoonaa markkaa ja minimipalkkion osuus oli sama. Syy alennettuun palkkaan oli selvä sillä Nelson Piquet tuli tiimiin. Piquetin palkka ei itsessään ollut hirveän suuri.
600 000 markkaa oli peruspalkka ja 600 000 markkaa tuli pisteeltä, mutta sponsorit maksoivat hulppeita summia merkkimiehen ajamisesta tiimissä joten siksi Flavio joutui maksamaan ja Nannini sai palkanalennuksen. Kauden lopulla oli ehdolla jopa Ferrarille kunnes tuli onnettomuus.
Uransa aikana hän saavutti vain yhden voiton joka tuli Sennan hylkäyksen kautta. Viikko surullisen Espanjan kisan jälkeen F1-maailma sa kokea ikävän menetyksen vaikka Nannini jäikin henkiin niin ura oli ohi.
Ferrarilla hänen mahdollinen palkkansa olisi ollut sama mitä myöhemmin Alesi sai eli 24 miljoonaa markkaa miniminä. Rahallisesti ura jäi myös vajaaksi. Ansaitsi kaikkiaan 65 miljoonaa markkaa josta 25,2 miljoonaa markkaa tuli minimipalkkioina ja loput sponsorien kautta.
1986: Minardilla ajeli maksumiehenä.
1987: Ajeli maksumiehenä.
1988: Pääsy Benettonille tiesi maineen nousua. Rahallisesti sai 12 miljoonaa markkaa josta minimipalkkio oli 8,4 miljoonaa markkaa.
1989: Sai 32 miljoonaa markkaa josta minimipalkkio oli sama ja loppusumma tuli sponsorien kautta. Kauden aikana eräs Flavio Briatore alkoi enemmän ottaa valtaa tiimissä.
1990: Sai vain 21 miljoonaa markkaa ja minimipalkkion osuus oli sama. Syy alennettuun palkkaan oli selvä sillä Nelson Piquet tuli tiimiin. Piquetin palkka ei itsessään ollut hirveän suuri.
600 000 markkaa oli peruspalkka ja 600 000 markkaa tuli pisteeltä, mutta sponsorit maksoivat hulppeita summia merkkimiehen ajamisesta tiimissä joten siksi Flavio joutui maksamaan ja Nannini sai palkanalennuksen. Kauden lopulla oli ehdolla jopa Ferrarille kunnes tuli onnettomuus.
Uransa aikana hän saavutti vain yhden voiton joka tuli Sennan hylkäyksen kautta. Viikko surullisen Espanjan kisan jälkeen F1-maailma sa kokea ikävän menetyksen vaikka Nannini jäikin henkiin niin ura oli ohi.
Ferrarilla hänen mahdollinen palkkansa olisi ollut sama mitä myöhemmin Alesi sai eli 24 miljoonaa markkaa miniminä. Rahallisesti ura jäi myös vajaaksi. Ansaitsi kaikkiaan 65 miljoonaa markkaa josta 25,2 miljoonaa markkaa tuli minimipalkkioina ja loput sponsorien kautta.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
TV-rahat kausilla 1991-1993 olivat keskimäärin puolet kausien 1994-1995 vastaavista kun kaudeksi 1996 rahoja korotettiin. Kausilla 1991-1993 kolme parasta tiimiä saivat 5 %:tin maksimiosuuden joka oli 18 miljoonaa markkaa. Keskikastin tiimit saivat noin 13,2 miljoonaa markkaa ja häntäpään tiimit joiden TV-rahan osuus oli korkeintaan myös 5 % saivat vain 3,6-7,2 miljoonaa markkaa sijoituksesta riippuen. Tuohon aikaan 10 parasta tiimiä saivat rahaa niinkuin nykypäivänä.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kausilla 1988-1990 McLarenin osuus TV-rahoista oli 36 miljoonaa markkaa. Siihen aikaan Concorde-sopimus oli erilainen ja etuoikeus tiimejä ei ollut kuin 1-2 joten siksi TV-rahan osuus on ollut reippaasti suurempi ja mitä ilmeisemmin ei ollut tuota 5 %:tin sääntöä voimassa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Laitetaan tähän sitten kauden 1998 tiimien budjetit. Hinnat on ilmoitettu markoissa ja joidenkin tiimien budjetti on vaihteleva lähteestä riippuen:
Ferrari: 570-600 miljoonaa markkaa oli tiimibudjetti alustavasti, mutta kokonaisuutena budjetti oli jopa 720 miljoonaa markkaa suuri.
McLaren: 540-600 miljoonaa markkaa oli tiimibudjetti kaudella, mutta Ferrarin tavoin budjetti venyi jopa 700 miljoonaan markkaan asti.
Williams: 480-600 miljoonaa markkaa oli budjetti. Edeltävän kauden budjetti oli 600 miljoonaa markkaa mutta budjetti tippui seuraavaksi kaudeksi eli kaudeksi 1998. Kyseisellä kaudella summa oli korkeintaan 600 miljoonaa markkaa.
Benetton: 480 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Jordan: 390 miljoonaa markkaa oli budjetti kaudelle.
Prost: 330 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Sauber: 270 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Arrows: 240 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Stewart: 180 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Tyrell: 150-180 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Minardi: 90-150 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Ferrari: 570-600 miljoonaa markkaa oli tiimibudjetti alustavasti, mutta kokonaisuutena budjetti oli jopa 720 miljoonaa markkaa suuri.
McLaren: 540-600 miljoonaa markkaa oli tiimibudjetti kaudella, mutta Ferrarin tavoin budjetti venyi jopa 700 miljoonaan markkaan asti.
Williams: 480-600 miljoonaa markkaa oli budjetti. Edeltävän kauden budjetti oli 600 miljoonaa markkaa mutta budjetti tippui seuraavaksi kaudeksi eli kaudeksi 1998. Kyseisellä kaudella summa oli korkeintaan 600 miljoonaa markkaa.
Benetton: 480 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Jordan: 390 miljoonaa markkaa oli budjetti kaudelle.
Prost: 330 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Sauber: 270 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Arrows: 240 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Stewart: 180 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Tyrell: 150-180 miljoonaa markkaa oli budjetti.
Minardi: 90-150 miljoonaa markkaa oli budjetti.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kauden 1998 testikuskien palkat menivät seuraavasti:
Luca Badoer: Ferrarin uusi testaaja sai ennätyssumman: 4,8 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta tuli kummastakin kisapestin tullessa 210 000 markkaa lisää taskuun.
Ricardo Zonta: Sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta. Mestaruudesta olisi saanut 1,5 miljoonaa markkaa ja voitosta 600 000 markkaa jos olisi kisaillut. Häkkinen ja Coulthard kisakuskeina saivat 6 miljoonaa markkaa voitosta.
Juan Pablo Montoya: Williamsin testimies sai 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 1,5 miljoonaa markkaa.
Pedro de la Rosa: Jordanin testimies sai 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus oli 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Emmanuel Collard: Arrowsin testimies sai 1,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 300 000 markkaa kustakin.
Stéphane Sarrazin: Sai vain 600 000 markkaa testauksesta kaudella. Olisi kisaillessaan saanut vain 150 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta.
Jos Verstappen: Stewartin alkuperäinen testimies pääsi ajamaan palkattomana Jan Magnussenin lähdettyä tiimistä. Sai vain testikuskipalkkansa joka oli 2,4 miljoonaa markkaa. Kisaillessa voitto olisi tuonut 900 000 markkaa ja mestaruus saman verran.
Andrea Montermini: Pääsi Lolalta testaamaan, mutta Tyrellin vähärahaisuuden vuoksi ei ajanut kuin yhden testin ja jätti tiimin ja keskittyi muihin sarjoihin. Olisi ansainnut vain 192 000 markkaa kaudelta ja mestaruusbonus ja voittobonus olisi ollut vain 300 000 markkaa.
Niistäkin olisi joutunut maksamaan sponsorirahaa joten varsinainen takuuraha oli vain 600-9600 markkaa per piste ja mestaruus.
Laurent Redon: Ansaitsi vain 144 000 markkaa kaudelta. Mestaruusbonus ja voittobonus olisivat olleet 300 000 markkaa.
Joutui maksamaan sponsorirahaa mahdollisen voiton tai mestaruuden tullessa joten Monterminin tavoin joutui rahoittamaan testinsä itse. Varsinainen takuuraha oli vain 900-14 400 markkaa.
Luca Badoer: Ferrarin uusi testaaja sai ennätyssumman: 4,8 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta tuli kummastakin kisapestin tullessa 210 000 markkaa lisää taskuun.
Ricardo Zonta: Sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta. Mestaruudesta olisi saanut 1,5 miljoonaa markkaa ja voitosta 600 000 markkaa jos olisi kisaillut. Häkkinen ja Coulthard kisakuskeina saivat 6 miljoonaa markkaa voitosta.
Juan Pablo Montoya: Williamsin testimies sai 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta 1,5 miljoonaa markkaa.
Pedro de la Rosa: Jordanin testimies sai 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta. Voittobonus oli 300 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Emmanuel Collard: Arrowsin testimies sai 1,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 300 000 markkaa kustakin.
Stéphane Sarrazin: Sai vain 600 000 markkaa testauksesta kaudella. Olisi kisaillessaan saanut vain 150 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta.
Jos Verstappen: Stewartin alkuperäinen testimies pääsi ajamaan palkattomana Jan Magnussenin lähdettyä tiimistä. Sai vain testikuskipalkkansa joka oli 2,4 miljoonaa markkaa. Kisaillessa voitto olisi tuonut 900 000 markkaa ja mestaruus saman verran.
Andrea Montermini: Pääsi Lolalta testaamaan, mutta Tyrellin vähärahaisuuden vuoksi ei ajanut kuin yhden testin ja jätti tiimin ja keskittyi muihin sarjoihin. Olisi ansainnut vain 192 000 markkaa kaudelta ja mestaruusbonus ja voittobonus olisi ollut vain 300 000 markkaa.
Niistäkin olisi joutunut maksamaan sponsorirahaa joten varsinainen takuuraha oli vain 600-9600 markkaa per piste ja mestaruus.
Laurent Redon: Ansaitsi vain 144 000 markkaa kaudelta. Mestaruusbonus ja voittobonus olisivat olleet 300 000 markkaa.
Joutui maksamaan sponsorirahaa mahdollisen voiton tai mestaruuden tullessa joten Monterminin tavoin joutui rahoittamaan testinsä itse. Varsinainen takuuraha oli vain 900-14 400 markkaa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Eräs poikkeus oli Benetton jolla ei ollut käytännössä lainkaan testikuskia kaudella 1998. Bergeriä toivottiin uransa päätyttyä testikuljettajaksi ja testauspäälliköksi Benettonille, mutta Berger kieltäytyi kunniasta joten paikka jäi auki kun Alex Wurz meni kisakuskiksi ja ehdolla ollut Zanardi ajoi CART-sarjassa. Williamsilta ehdolla oli Montoya ja muutama maksukuljettaja oli myös ehdolla testimieheksi, mutta lopulta ei ollut ketään ajamassa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 2001 CART-sarjan huipputiimien budjetit eivät olleet paljoa yli 180 miljoonan markan. Keskikastin tiimikin oli 60-90 miljoonan markan budjetilla hyvä tiimi. Häntäpään tiimit tulivat toimeen 30-48 miljoonan markan budjetilla ja jotkut ihan peränpitäjät vähemmälläkin.
Joillakin tiimeillä kuten Hoganilla saattoi olla kausipalkat vain 600 000 markkaa, mutta erittäin suuret palkintorahan osuudet ja mestaruusbonukset. Joillakin tiimeillä 30-36 miljoonaa markkaa oli huipputiimien kuskien huippupalkkoja. Juan Pablolle tarjottiin jossain välissä myös lähes 100 miljoonan markan palkkaa takaisin menosta sarjaan. Montoya ajoi tuolloin Williamsia joten unelmasta ei tullut totta.
Joillakin tiimeillä kuten Hoganilla saattoi olla kausipalkat vain 600 000 markkaa, mutta erittäin suuret palkintorahan osuudet ja mestaruusbonukset. Joillakin tiimeillä 30-36 miljoonaa markkaa oli huipputiimien kuskien huippupalkkoja. Juan Pablolle tarjottiin jossain välissä myös lähes 100 miljoonan markan palkkaa takaisin menosta sarjaan. Montoya ajoi tuolloin Williamsia joten unelmasta ei tullut totta.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14277
Kaudella 1997 testimiehet ansaitsivat seuraavasti:
Nicola Larini: Ansaitsi 4 miljoonaa markkaa kaudelta yhteensä. Näistä 3 miljoonaa oli testaamisesta ja miljoona markkaa tuli Sauberilta. Joutui kesken kauden pois ja käveli pois F1:stä tuon ajan rikkaimpana testikuljettajana. Voitosta olisi saanut 90 000 markkaa ja mestaruudesta 300 000 markkaa.
Gianni Morbidelli: Testasi Ferraria ja Sauberia ja sai siitä yhteensä 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta. 210 000 markkaa tuli voitosta ja mestaruudesta.
Alexander Wurz: Itävallan uusi toivo sai 4 miljoonaa markkaa kaudelta josta testaamisesta tuli 1,5 miljoonaa markkaa ja kisapestistä tuli 2,5 miljoonaa markkaa. Jakoivat Larinin kanssa paikan testaamisen kärkipalkoista.
Wurzin kisaillessa voitosta olisi tullut 480 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Juan Pablo Montoya: Sai saman verran kuin kaudella 1998.
Jean-Christophe Boullion: Sai saman verran kuin edeltävällä kaudella.
Ricardo Zonta: Jordanin mies sai 1,8 miljoonaa markkaa ja kisapestin tullessa olisi saanut 600 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta suurimman bonuksen eli 1,5 miljoonaa markkaa.
Emmanuel Collard: 900 000 markkaa tuli kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta tuli 300 000 markkaa.
Norberto Fontana: Sai saman verran kuin kausilla 95 ja 96 eli 600 000 markkaa ja 150 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta.
Jörg Müller: Sai 2,1 miljoonaa markkaa kaudelta ilman mitään muita rahoja. Bonukset olivat samat.
Toranosuke Takagi: Tyrell maksoi vain 192 000 markkaa kaudelta rahapulan takia.
Tarso Marques: Maksava testikuski sai 6 miljoonaa markkaa joka meni kauden testeihin. Sai lopulta saman verran kuin Laurent Redon seuraavalla kaudella samoilla bonuksilla.
Nicola Larini: Ansaitsi 4 miljoonaa markkaa kaudelta yhteensä. Näistä 3 miljoonaa oli testaamisesta ja miljoona markkaa tuli Sauberilta. Joutui kesken kauden pois ja käveli pois F1:stä tuon ajan rikkaimpana testikuljettajana. Voitosta olisi saanut 90 000 markkaa ja mestaruudesta 300 000 markkaa.
Gianni Morbidelli: Testasi Ferraria ja Sauberia ja sai siitä yhteensä 2,4 miljoonaa markkaa kaudelta. 210 000 markkaa tuli voitosta ja mestaruudesta.
Alexander Wurz: Itävallan uusi toivo sai 4 miljoonaa markkaa kaudelta josta testaamisesta tuli 1,5 miljoonaa markkaa ja kisapestistä tuli 2,5 miljoonaa markkaa. Jakoivat Larinin kanssa paikan testaamisen kärkipalkoista.
Wurzin kisaillessa voitosta olisi tullut 480 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 600 000 markkaa.
Juan Pablo Montoya: Sai saman verran kuin kaudella 1998.
Jean-Christophe Boullion: Sai saman verran kuin edeltävällä kaudella.
Ricardo Zonta: Jordanin mies sai 1,8 miljoonaa markkaa ja kisapestin tullessa olisi saanut 600 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta suurimman bonuksen eli 1,5 miljoonaa markkaa.
Emmanuel Collard: 900 000 markkaa tuli kaudelta. Voitosta ja mestaruudesta tuli 300 000 markkaa.
Norberto Fontana: Sai saman verran kuin kausilla 95 ja 96 eli 600 000 markkaa ja 150 000 markkaa voitosta ja mestaruudesta.
Jörg Müller: Sai 2,1 miljoonaa markkaa kaudelta ilman mitään muita rahoja. Bonukset olivat samat.
Toranosuke Takagi: Tyrell maksoi vain 192 000 markkaa kaudelta rahapulan takia.
Tarso Marques: Maksava testikuski sai 6 miljoonaa markkaa joka meni kauden testeihin.
Sai lopulta saman verran kuin Laurent Redon seuraavalla kaudella samoilla bonuksilla.