F1-kuljettajien palkkakehitys

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Rene Arnoux tienasi Ferrarin kausillaan 83-85 6 miljoonaa minimipalkkiona. Niki Laudalla McLaren maksoi 6 miljoonaa markkaa ja Marlboro 12 miljoonaa sponsorien kautta joten Lauda oli tuon ajan rikkain mies Ykkösissä. Tosin Alain Prost sai kausilla 84 ja 85 saman verran kuin Lauda, mutta ilman lisäpalkkoja joten Lauda oli hieman rikkaampi kuljettaja. Rene Arnoux sai Ferrarilla myös 3 miljoonaa markkaa bonusrahoja joten Arnoux oli kauden 83 toiseksi paras kuljettaja palkallisesti. John Watsonilla oli 10 miljoonan markan minimipalkkio muttei muita palkkoja kaudella 83. Arnoux sai myös kausilla 84 ja 85 samoja palkkoja. Sittemmin Ligierillä 6 miljoonaa markkaa taisi olla Arnouxin maksimipalkkio.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Marchin budjetti kaudella 68 oli 480 000 markkaa. Ferrarin tuon ajan kuljettajapalkkiot olivat suunnilleen Marchin budjetin luokkaa. Vuonna 2002 Max Mosley sanoi Ferrarin budjetin olevan 4000 prosenttia suurempi kuin vuoden 62 BRM:n budjetti joka oli noin 110 000 taalaa eli budjetti oli siis Ferrarilla 443,8 miljoonaa dollaria.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Off-topicina Keke ansaitsi DTM:ssä kaudella 94 3 miljoonaa Saksan markkaa ja Juha Kankkunen sai 10-15 miljoonaa markkaa Rallin MM-sarjasta samalta kaudelta. JJ:n minimipalkkio oli 3-5 miljoonaa ja korkeintaan 8 miljoonaa markkaa Benettonilta. Samoja palkkoja sai rallin puolelta Timo Salonen ja Ari Vatanen. Tommi Mäkinen sai noin 3 miljoonaa markkaa korkeintaan kaudelta 94 Fordilla ajaessaan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Mansell oli yksiä alipalkatuimpia kuljettajia Lotus-aikoina sarjassa. Ensimmäisellä kaudella hänelle maksettiin 120 000 markkaa koko kaudelta. Kaudella 1981 hänelle maksettiin 720 000 markkaa kaudelta. Kaudella 1982 Mansell sai 360 000 markkaa. Kaudelle 83 ja 84 Lotus maksoi 900 000 markkaa. Kaikkiaan Mansell sai Lotuksen ajalta palkkaa 3 miljoonaa markkaa. Williamsilla Mansell sai jo 6 miljoonaa markkaa miniminä ja kaudella 1986 20 miljoonaa markkaa ja kaudella 87 saman verran. Kaudella 88 Mansell sai 30 miljoonaa markkaa josta 20 miljonaa oli minimipalkkio ja loppusumma oli kauden aikana tienattua. Kaudelle 1989 ja 1990 Mansellin minimipalkkio oli 30 miljoonaa markkaa Ferrarilla ja Williamsilla alkoi oman aikansa mahtavimpien palkkojen keruu. Kaudella 91 minimipalkkio oli 72 miljoonaa markkaa ja Mansellilla oli myös 30 miljoonan markan henkilökohtainen vähimmäispalkkio kaudelta. Lisäksi Mansell vaati ja ilmeisesti myös sai 6 miljoonan markan minimipalkkion Sennan tavoin per kilpailu. Kaudella 92 mestaruuden myötä rahanhimo äityi jo nykyajankin mittapuulle varsin korkeaksi. Mansell sai 100 miljoonaa markkaa kaudelta ja päälle 30 miljoonaa markkaa minimipalkkiona. Sennan tavoin Mansell ilmeisesti sai viime kauden tavoin 6 miljoonaa per kilpailulta. Kummankin herran palkkion maksoivat kilpailujen osalta Camel ja Marlboro sillä Williamsilla ja McLarenilla kaikkien palkkojen summa olisi niellyt jo lähemmäs puolet budjetista mikä oli 600 miljoonaa markkaa kummallakin kaudella. Samoilla kausilla Senna ja Mansell vaativat myös 3,6 miljoonan markan tuntitaksaa ajosta joka kuitenkin tyrmättiin sekä Dennisin että Willamsin tahdolta täysin. Bernie Ecclestone teki myös henkilökohtaiset piikit herroille kauden aikana sanoen, että formuloiden palkat ovat menneet järjettömäksi jos kuskit vaativat 600 000 taalaa kilpailemisesta autoilla jotka ovat maailman turvallisimpia.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Kaudella 1957 palkkiot olivat suurentuneet verrattuna edeltäviin kausiin. Tässä seuraavia tietoja:

Juan Manuel Fangio: Maailmanmestari ansaitsi 32 000 markkaa kaudelta.

Stirling Moss: Tienasi kaudella 18 000 markkaa kaudelta.

Luigi Musso: Tienasi 8000 markkaa kaudelta.

Mike Hawthorn: Tienasi 6500 markkaa kaudelta.

Tony Brooks: Tienasi 10 000 markkaa kaudelta.

Masten Gregory: Ansaitsi 2500 markkaa kaudelta.

Harry Schell: 2500 markkaa kaudelta oli palkkio.

Peter Collins: Ansaitsi 5000 markkaa kaudelta.

Wolfgang von Trips: Ansaitsi 2500 markkaa kaudelta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Laitetaan vielä Carlos Menditeguyn 2500 markan palkkio kaudelta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Kaudella 1958 kuoli monia lahjakkaita kuljettajia ja aikakauden rahamies Juan Manuel Fangio lopetti uransa. Tässä kuitenkin palkkatietoja:

Mike Hawthorn: Maailmanmestari ansaitsi 28500 markkaa ja Enzo lahjoitti hänelle 1500 markan palkintoshekin mestaruudesta mikä tarkoitti 30 000 markkaa kauteen.

Stirling Moss: Nautti mestarin palkkaa olematta mestari eli 30 000 markkaa kauteen tuli palkkioita.

Tony Brooks: Ansaitsi 18 000 markkaa kaudelta.

Roy Salvadori: 6500 markkaa oli palkkio kaudelta.

Peter Collins: 8500 markkaa kaudelta oli palkkio.

Harry Schell: Ansaitsi 4000 markkaa kaudelta.

Maurice Trintignant: 8500 markkaa tuli puhtaana käteen.

Luigi Musso: Ansaitsi 8000 markkaa kaudelta.

Stuart-Lewis Evans: Ansaitsi 5000 markkaa kaudelta.

Phil Hill: Ansaitsi saman verran kuin Evans.

Jean Behra ja Wolfgang von Trips ansaitsivat kukin 2500 markkaa kaudelta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
50-luvun lopulla kovimmat budjetit olivat Ferrarilla jonka budjetit olivat 150 000 markkaa kaudella vuosina 1957-1958.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
No niin. Tässä ovat sitten seuraavaksi kaikkien kausien maailmanmestarien tienestit. Joillakin ne ovat koko kauden tienestejä ja joissakin on otettu sponsorien, mestaruuksien ja tiimien omien bonusetujen luvut mukaan kokonaissummaan. Tässä ne tulevat:

1950: Giuseppe Farina ansaitsi 13 500 markkaa.

1951: Juan Manuel Fangio ansaitsi 13 575 markkaa.

1952: Alberto Ascari ansaitsi 13 500 markkaa.

1953: Alberto Ascari ansaitsi 7500 markkaa.

1954: Juan Manuel Fangio ansaitsi 20 000 markkaa.

1955: Fangio ansaitsi 15 000 markkaa kaudelta.

1956: 12 750 markkaa kaudelta olivat Fangion ansiot.

1957: Viimeinen mestaruus toi Fangiolle 32 000 markkaa.

1958: Mike Hawthorn sai 30 000 markkaa kaudelta.

1959: Jack Brabham sai 55 000 markkaa kaudelta.

1960: Jack Brabham sai 85 710 markkaa kaudelta.

1961: Phil Hill sai 63 426 markkaa kaudelta.

1962: Graham Hill sai 137 139 markkaa kaudelta.

1963: Jim Clark sai 158 565 markkaa kaudelta.

1964: John Surtees sai 120 000 markkaa kaudelta.

1965: Jim Clark sai 103 000 markkaa kaudelta.

1966: Jack Brabham sai 77 139 markkaa kaudelta.

1967: Denny Hulme sai 102 000 markkaa kaudelta.

1968: Graham Hill sai 128 568 markkaa kaudelta.

1969: Jackie Stewart sai koko kauden ajalta ensimmäisenä kuskina yli miljoona markkaa. Loppusumma oli 1,2 miljoonaa markkaa.

1970: Jochen Rindt ansaitsi ensimmäisenä kuljettajana yhteensä 3 miljoonaa markkaa kaudelta. Summa koostui 300 000 markan peruspalkasta ja 1,125 miljoonan markan kausirahasta ja 1,6 miljoonan markan palkintorahoista.

1971: Jackie Stewart ansaitsi kaudelta 1,5 miljoonaa markkaa. Sponsorit maksoivat hänelle myös palkkoja yhteensä 3,3 miljoonaa markkaa. Loppusumma oli siis 4,8 miljoonaa markkaa.

1972: Emerson Fittipaldi tienasi yhteensä kaudelta 1,3 miljoonaa markkaa.

1973: Jackie Stewart ansaitsi ensimmäisenä miehenä miljoona taalaa eli 6 miljoonaa markkaa kaudelta josta 3,6 miljoonaa markkaa oli suoraa rahaa ja loput palkintorahaa.

1974: Emerson Fittipaldi ansaitsi McLarenin leivissä 3 miljoonaa markkaa.

1975: Niki Lauda ansaitsi 3,25 miljoonaa markkaa kaudelta.

1976: James Hunt liittyi 600 000 markan palkkiolla McLarenin riveihin. Yhteensä Marlboron kautta ja maailmanmestaruuden myötä ansiot kaudessa olivat 1,5 miljoonaa markkaa.

1977: Niki Lauda lähti happamena, mutta F1:sten rikkaimpana miehenä 6 miljoonan markan palkkiolla josta 4 miljoonaa oli varsinainen palkka ja palkintorahat lisäsivät 2 miljoonaa markkaa loppusummaan.

1978: Mario Andretti sai 2,6 miljoonaa markkaa kaudelta.

1979: Jody Scheckter sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta.

1980: Alan Jones sai 1,25 miljoonaa markkaa palkkaa kaudelta.

1981: Nelson Piquet sai 600 000 markkaa jonka päälle sponsorit maksoivat 900 000 markkaa jolloin loppusumma oli 1,5 miljoonaa markkaa.

1982: Suomen Keke Rosberg sai kauden alussa 600 000 markkaa jonka piti olla Keken kausipalkkio. Kuitenkin Frank maksoi bonuksia ja maailmanmestaruusvoitosta lohkesi toinen samanhintainen määrä kukkaroon. Kerrotakoon, että Willamsin budjetti oli 50 miljoonaa markkaa ja aluksi Keke oli selvä kakkoskuski. Reutemannille Frank oli luvannut 6 miljoonaa markkaa ja saman verran jos Reutemann voittaa maailmanmestaruuden. Reutemann häipyi kuitenkin kesken kauden. Alan Jonesille Frank lupasi suurimman palkkion koskaan eli 15,3 miljoonaa markkaa ja mestaruusbonuksista yhteensä 24 miljoonan markan hintaa. Jones kieltäytyi tarjouksesta. Frank yritti uudestaan Long Beachin jälkeen mutta Jones ei pyörtänyt lopettamispäätöstään. Mario Andretti sai vierailevana kuskina saman verran rahaa kilpailulta kuin Rosberg koko kaudesta. Keke lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen voitti maailmanmestaruuden. Williamsilla henkilöstöä oli 100 henkeä ja autot maksoivat miljoona markkaa kappale. Tallikaveri Derek Daly sai 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta ja Keke sai mestaruusbonuksien jälkeen 2,1 miljoonaa markkaa koko kaudelta. Williams jakoi rahaa siis yhteensä 12 miljoonaa markkaa josta tosin Reutemannin säästyneet 6 miljoonaa Frank pisti kuusipyöräisen auton kehitykseen.

1983: Nelson Piquet ansaitsi 6 miljoonaa markkaa kaudelta.

1984: Niki Lauda ansaitsi 24 miljoonaa markkaa kaudelta josta 6 miljoonaa Dennis maksoi minimipalkkiona ja 12 miljoonaa Marlboro sponsorirahana ja 6 miljoonaa markkaa summasta oli palkintorahoja. Summa oli suurin koskaan mestarille maksettu summa.

1985: Alain Prost sai 20 miljoonaa markkaa kaudelta.

1986: Alain Prost sai 20 miljoonaa markkaa kaudelta.

1987: Nelson Piquet sai 21 miljoonaa markkaa kaudelta.

1988: Ayrton Senna sai 12 miljoonaa markkaa miniminä ja Marlboro maksoi hänelle mahtavat 78 miljoonaa markkaa muiden sponsorien ja Hondan tukirahojen avulla. Kokonaissumma liiketoimien myötä oli yhteensä lähempänä 90 miljoonaa markkaa.

1989: Alain Prost tienasi minimissään 20 miljoonaa markkaa ja päälle 56 miljoonaa markkaa Marlboroilta ja Hondalta.

1990: Ayrton Senna tienasi 12 miljoonaa markkaa ja loput palkkiot maksoi Marlboro ja Honda. Liiketoimien tulokset tuottivat 78 miljoonaa markkaa kaudelta.

1991: Ayrton Senna sai 96 miljoonaa markkaa kaudelta yhteensä ja henkilökohtaisen 30 miljoonan markan minimipalkkion. Lisäksi Senna sai myös henkilökohtaisen 6 miljoonan markan minimipalkkion. Ja vielä per kilpailu. Tätä Ron Dennis sanoi ryöstöksi sillä McLarenin budjetti nousi 270 miljoonasta markasta 600 miljoonaan markkaan yhdessä kaudessa. Suurin osa budjettia meni Sennan palkkion maksamiseen ja loppurahan maksoivat Honda ja Marlboro jotka olivat kyllästyneitä maksamaan Sennan sponsorisopimuksia yksinään. Loppusumma oli siis hulppeat 222 miljoonaa markkaa.

1992: Nigel Mansell sai vihdoin ja viimein haluamansa maailmanmestaruuden. Palkkavaatimukset olivat kohtuuttomat ja hinta kova Frank Williamsille. 108 miljoonaa markkaa kaudelta ja 30 miljoonan markan minimipalkkion. Lisäksi Mansell sai 6 miljoonan markan minimipalkkion. Per kilpailu luonnollisesti. Mansellin palkanmaksuun osallistuivat suurelta osin Camel, Canon, Elf ja Renault. Loppusummaksi tuli 234 miljoonaa markkaa. Mansell lähti myös Amerikan maille ajelemaan vaikka aivan viime hetkellä Mansellille oltiin taivuttu. Mansell ei kääntänyt päätään. Ei edes Ron Denniksen 72 miljoonan markan minimipalkasta eikä Ferrarin 80 miljoonan markan minimipalkasta huolimatta. Frankilla oli 600 miljoonaa markkaa budjetti kaudella, mutta kehitys oli tuon ajan formulamaailmassa kestämätöntä palkkojen suhteen.

1993: Alain Prost tuli tiimiin kun Mansell lähti tiimistä CART-sarjaan ja Frankin kanssa sopimus oli samankaltainen pienellä erolla. 100 miljoonaa markkaa tuli koko kaudelta ilman mitään muuta ehtoa. Samoihin aikoihin Sennalle tehtiin myös selväksi rahallinen paikka. Honda lähti ja budjetti pieneni ja Senna leikki Ronin hermoilla ja lopulta suostui ajamaan huomattavasti pienemmällä palkalla. Vain 6 miljoonalla markalla per kilpailu. Henkilökohtaisesta minimipalkkiosta Senna luopui pitkän taistelun jälkeen.

1994: Michael Schumacher loi Benettonilla raudanlujan aseman ja vei suurimman osan Benettonin budjetistakin. 36 miljoonaa markkaa kaudessa oli Schumin minimipalkkio ja mestaruusbonukset toivat rahaa yhteensä 92 miljoonaa markkaa.

1995: Flavio taisteli isoja tiimejä vastaan eli McLarenia ja Ferraria vastaan. Flavio voitti taistelun mutta ei sotaa. Kaudella 95 Schumi ajoi 48 miljoonan markan minimipalkkiolla ja mestaruusbonukset toivat rahaa 54 miljoonaa markkaa.

1996: Damon Hill joka oli opittu tuntemaan alipalkattuna huipputallin kuljettajana sai vihdoin ja viimein tuntuvan palkankorotuksen. Minimipalkkio oli 36 miljoonaa markkaa ja mestaruusbonukset toivat 60 miljoonaa markkaa puhtaana käteen. Vahinko vain, että Frank sai Damonista tarpeekseen ja Hill löysi paikkansa Arrowsilta joka maksoi palkan mutta Dinizin sponsorirahoilla ja Hill joutui myös itse rahoittamaan ajamisiaan tiimissä mestaruusrahoillaan.

1997: Jacques Villeneuve sai kaudelta yhteensä 81 miljoonaa markkaa.

1998: Mika Häkkinen sai vain 60 miljoonaa markkaa palkkaa, mutta Ron maksoi 6 miljoonaa jokaisesta voitosta joten lopulta Häkkinen sai saman määrän rahaa mitä Mansell kaudella 92 eli 108 miljoonaa markkaa oli loppusumma.

1999: Häkkinen sai 76 miljoonaa markkaa ja 30 miljoonaa markkaa voitoista ja 2 miljoonaa markkaa tuloja sponsoreilta joten loppusummaksi tuli 108 miljoonaa markkaa tai 18 miljoonaa euroa.

2000: Michael Schumacher sai 108 miljoonaa markkaa kaudelta plus 72 miljoonan markan sponsorirahat eli koko kauden palkka oli 180 miljoonaa markkaa eli 30 miljoonaa euroa.

2001: Schumi sai 123 miljoonaa markkaa ja 57 miljoonaa markkaa eli yhteensä 180 miljoonaa markkaa eli 30 miljoonaa euroa.

2002: Schumi sai 36 miljoona euroa kaudelta.

2003: Schumi sai 30 miljoonaa kaudelta.

2004: Schumin viimeinen mestaruus tuotti 30 miljoonaa euroa kaudelta.

2005: Fernando Alonso päätti Schumin valtakauden ja hän sai 9 miljoonaa euroa miniminä ja yhteensä 16 miljoonaa euroa tuli sponsoreilta ja muista liiketoimista joten loppusumma oli 25 miljoonaa euroa.

2006: Alonso sai saman verran kuin edellisellä kaudella eli 25 miljoonaa euroa.

2007: Kimi Räikkönen ansaitsi 20 miljoonaa euroa ja lisäksi sponsoritulot ja mestaruusbonukset Alonson tavoin nostivat loppusummat lähelle 50 miljoonaa euroa kauteen.

2008: Lewis Hamilton sai kaudelta 17 miljoonaa euroa.

2009: Tuorein maailmanmestari Jenson Button ansaitsi 4 miljoonaa euroa ja liiketoimet ja sponsorit ja mestaruubonukset mukaan lukien loppusumma on 16 miljoonaa euroa kaudelta.

Lopuksi pitää todeta että palkat ja tiimibudjetit ovat nousseet todella paljon 60 vuoden aikana. Huomioitavaa Keken kaudessa on että Keken vuositienestit sai Indy 500-kilpailun voittaja Gordon Johncock tuolta kaudelta yhdestä kilpailusta. Williamsin koko kauden palkat kuljettajille olivat 12 miljoonaa markkaa ja koko Indycarissa jaettiin kyseisenä vuonna juuri tuon verran palkintorahoja.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Laitetaan pientä yleistystä palkkoihin vuosien varrelta:

1950-luvulla palkkoja ei paljoa saanut ja monissa muissa autourheiluluokissa palkat olivat parempia kuin F1:ssä. Huippukuskit saattoivat ansaita silti 120 000-300 000 markkaa kauteen ja ennätysmiehenä Stirling Moss joka ansaitsi kerran 420 000 markkaa vuodessa. Noin suuret rahasummat edellyttivät kuitenkin kovaa työtä ja lähes koko vuoden olevaa kilpailutoimintaa ja f1-sarjan ulkopuolisten kilpailujen ajamista.

1960-luvulla palkat lähtivät nousuun ja 100 000 markan ylityksiä nähtiin myöhemmin jo usein, mutta vieläkin vuosikymmentä leimasivat kollektiiviset yleissopimukset joista päästiin eroon vasta sponsoroinnin myötä. Huippukuskit ansaitsivat parhaimmillaan 500 000-600 000 markkaa kaudessa, mutta niiden saamiseksi piti ajaa jälleen monissa muissa sarjoissa ja F1:den ulkopuolisissa kisoissa. Vuonna 1966 loppui F1:ssä starttirahajärjestelmä jonka tilalle tuli palkintorahajärjestelmä joka oli pitkään käytännössä kuskien ainoa todellinen palkkareikä verrattuna muihin sarjoihin. Miljoona markkaa ylittyi jo vuosikymmenen lopulla ja aivan loppupuolella 3 miljoonaa markkaa ylittyi myös.

1970-luvulla palkat pyörivät 600 000-3 miljoonan markan paikkeilla ja huippukuljettajilla sen ylitse. Vuosikymmenen lopulla Niki Lauda sai ensimmäisenä kuskina miniminä 6 miljoonaa markkaa. Kaikki tallit hyväksyivät sponsorirahat ja niiden tarjoilun poislukien Ferrari joka jatkoi yleissopimuslinjalla.

1980-luvulla palkat pyörivät jo 6 miljoonan ja 30 miljoonan markan välillä. Pitkään F1:ssä oli palkkataso huippukuljettajalla 6-18 miljoonan markan luokkaa. Ensimmäistä kertaa kuljettajien ei tarvinnut kiertää muita sarjoja saadakseen hyvää palkkaa ja nimenomaan huippukuljettajien. Vuonna 1989 Formula 1:stä tuli lopullisesti vapaa bisneskenttä ja sponsorien rahavuori sillä Enzon kuoltua Ferrarillakin alettiin sallia henkilökohtaiset sponsorit ja rahan määrä alkoi liikkua vapaammin.

1990-luvulla tuli kuljettajien minimipalkkiot ja bonusrahat pienistäkin sijoista ja maailmanmestaruusbonukset erittäin suuriksi. Talouslama painoi hetkeksi budjetit ja palkat matalaksi, mutta siitä huolimatta etenkin kaudella 94 kun Gerhard Berger nautti Ferrarilta mittapuun mukaan lähes järjetöntä 19 miljoonan taalan kokonaispalkkaa niin voidaan sanoa, että palkat ja budjetit lopullisesti alkoivat nousta tuolloin lähelle tähtitieellisiä lukemia.

2000-luvulla palkkiot alkoivat perustua nykyisenkaltaisiin menetelmiin ja minimipalkkiot tulivat lähes uhanalaisiksi ja sponsoripalkkojen lisäksi kuljettajien ympärillä toimii liikemiesmäinen meininki ja menot ja palkkiot ovat tähtitieteellisiä.

Lisäksi maksukuljettajat ovat tulleet yleisemmäksi viimeistään 70-luvulta lähtien vaikka niin kauan kuin sarja on ollut olemassa niin periaatteessa maksukuskeja on ollut olemassa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Mika Häkkinen nautti aikoinaan kaikkien aikojen rikkainta testikuljettajan palkkaa vuonna 1993. 480 000 markkaa oli suurin summa mikä maksettiin. Lisäksi Mika sai myös 120 000 markan sekin Ron Dennikseltä jolloin summa nousi 600 000 markkaan. Lisäksi Häkkinen ansaitsi kaudelta vajaa 4 miljoonaa markkaa palkkaa. Summa oli pieni verrattuna Michael Andrettin 24 miljoonan markan palkkaan ja Sennan 96 miljoonan markan palkkaan. Kaudella 1994 McLaren maksoi 600 000 markkaa Philippe Alliotille joka meni tasan Häkkisen edelliskauden ennätyksen kanssa ja nimenomaan testikuljettajien palkoista puhuttaessa.
 

nordic man

Well-known member
Liittynyt
9.5.2009
Viestit
3598
Ei millään pahalla CCMK, mutta voisitko ennemmin laittaa ennemmin pelkän palkan

Nyt esim. vuodelta 1991 Senna saa minimipalkkion, minimipalkkion, palkan ja lisää palkkaa?

Lisäksi 222 miljonaa markkaa palkkaa per kausi?

Mansellin seuraavan kauden palkasta puhumattakaan?

Nuo summat euroinakin ovat lähellä 2005 jne vuosien "hullujen päivien" summia ja kuulostavat todella epärealistiselta etenkin kun eikös siihen aikaan rahan arvokin ollut suurempi?

En itse ainankaan ymmärrä logiikkaa läheskaan kaikissa noissa laskelmissa.

Joten jotain linkkiä ainankin osaan noista olisi saada, muuten tuntuvat aivan hatusta vedetyiltä, niin pöyristyttäviä ovat luvut...

Ja ei ole tarkoitus vittuilla tai muuta, mutta olen miettinyt samaa jo useasti kun selannut tätä aihetta ?:eek:
 

arzipuppy

Well-known member
Liittynyt
18.2.2004
Viestit
1460
Sijainti
Helsinki
Täällä myös kovasti arvostetaan CCMK:n työtä, mutta jonkinlaista logiikkaa voisi palapeliin järjestellä. Kuitenkin, jos noissa summissa ollaan hiukankin lähellä todellisuutta - mistä mulla ei ole siis heittää minkäänlaista arvioita - niin kiitos paljon. Rahan määrä on oikeastaan ihan helvetin hyvää kulttuuritietoutta ja valaisee paljonkin sitä, mitä masseja piireissä pyörii, on aina pyörinut, kuinka kuljettajat elivät ja mikä oli henkikullan hinta.
 

nordic man

Well-known member
Liittynyt
9.5.2009
Viestit
3598
Täällä myös kovasti arvostetaan CCMK:n työtä, mutta jonkinlaista logiikkaa voisi palapeliin järjestellä. Kuitenkin, jos noissa summissa ollaan hiukankin lähellä todellisuutta - mistä mulla ei ole siis heittää minkäänlaista arvioita - niin kiitos paljon. Rahan määrä on oikeastaan ihan helvetin hyvää kulttuuritietoutta ja valaisee paljonkin sitä, mitä masseja piireissä pyörii, on aina pyörinut, kuinka kuljettajat elivät ja mikä oli henkikullan hinta.
Juurikin näin, kiinnostava aihe, mutta kun kaikki luvut (1990 luvun taitteesta nykypäivään) ovat melko selvästi eri luokkaa kuin mitä olen muista lähteistä lukenut, siksi halusin noitä lähteitä ;)

Lisäksi jonkinlaista selvyyttä noihin mielellään, iso osa on ainankin minun logiikalle hiukan vaikeata ymmärtää kunnolla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Selvennetään vielä vähän... Kaudella 1991 Senna sai 96 miljoonaa markkaa kaudelta jonka päälle tuli henkilökohtainen 30 miljoonan markan minimipalkkio. Tämän ero henkilökohtaiseen kilpailukohtaiseen minimipalkkioon oli se että Senna ja myös Mansell olisivat ansainneet kukin 30 miljoonaa markkaa kaudelta vaikka he olisivat ajaneet sarjan peräpäässä. Mikäli Senna tai Mansell olisivat syystä tai toisesta ajaneet sarjan viimeisenä niin tuskin Frank tai Ron olisivat maksaneet edes kymmenysosaakaan heidän kausiansioistaan. Siten 30 miljoonaa markkaa oli eräänlainen takuuraha. Muilla kuskeilla tuollaisia rahapalkkoja ei ollut. Henkilökohtainen kilpailukohtainen minimipalkkio tai oikeammin pelkkä kilpailupalkkio oli taas jokaisesta kilpailusta taskuun tulevaa rahaa. Kummallakin herralla palkkio oli 6 miljoonaa markkaa. Per kilpailu.

Pahimmillaan Sennalla, että Mansellilla palkankeruu meni siihen pisteeseen että molemmat vaativat ajamisesta jopa 3,6 miljoonan markan tuntikohtaista taksaa joka sai jopa Bernien ilmaisemaan vastalauseen, että myös tallipääliköt raivon valtaan. Kokonaissummat olivat niin valtavia sillä vuonna 91 ja 92 tiimien keskiarvoinen budjetti oli 45 miljoonaa taalaa. McLaren ja Williams joutuivat nostamaan budjettinsa 100 miljoonaan taalaan tai 600 miljoonaan markkaan juuri näiden palkkojen ja niiden yhteisvaikutusten johdosta.

Tosin Williamsilla rahaa kului myös testeihin ja huipputeknologiaan jonka takia Williams oli ylivoimainen. Huomattavaa on, että Gerhard Berger ja Riccardo Patrese saivat kukin korkeintaan 60 miljoonaa markkaa kaudelta sillä muutoin budjetti olisi ollut vaakalaudalla. Lisäksi sponsorit rahoittivat kuskejen ja tiimien omia pyrkimyksiä milloin budjetti ei olisi riittänyt.

Mansellin häipymisen ja Hondan lähteminen McLarenilta aiheutti muutoksen tuulia ja kaudella 1993 palkat järkevöityivät keskimääräisesti ja McLaren alensi budjettiaan jonka seurauksena Senna sai yhä 16 miljoonaa taalaa mutta vain kilpailukohtaisena palkkana eli miljoona taalaa per kilpailu. Kaudella 94 budjetit olivat Ferraria lukuunottamatta myös Williamsilla tippuneet erittäin matalalle.

Ennen kautta 91 kaudella 90 tiimien budjetteja katsoessa Ferrarilla oli 300 miljoonaa markkaa tai 50 miljoonaa taalaa ja McLarenilla oli 270 miljoonaa markkaa tai 45 miljoonaa taalaa. Benettonilla oli 258 miljoonaa markkaa tai 43 miljoonaa taalaa. Ligierillä oli yllättäen neljänneksi suurin budjetti 252 miljoonalla markalla tai 42 miljoonalla taalalla. Williamsilla budjetti oli vain 40 miljoonaa taalaa tai 240 miljoonaa markkaa.

Mansellin kausiansiot olivat minimipalkkana 30 miljoonaa markkaa Ferrarilla ja Prostilla 50 miljoonaa markkaa. Lisäansioita tai kokonaissummia en ole vielä kerennyt tarkistaa. Sennalla palkka on jo luettu ja Berger sai vain 60 miljoonaa markkaa koko kaudelta ilman mitään muuta palkkaa. Huomioitavaa on että Sennalla oli vain 12 miljoonaa markkaa minimipalkka mutta muutoin voitot ja mestaruusbonukset ja muut tulot tekivät hänestä ylivoimaisesti rikkaimman miehen kaudella 1990.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Ja mitä lähteisiin tulee niin erityisen hyvin palkkatietoja on tullut löydettyä brittien forumeilta ja vanhoista Helsingin Sanomista löytyy myös suhteellisen hyvin tietoja. Ruutulippu-kirjoista kausilta 92-94 löytyy myös tietoja mutta niissä tulee harmittavasti esiin yleensä vain minimipalkat mitkä kuskit ovat ansainneet ja kaudella tienatut muut rahat ja kilpailuansiot jäävät niissä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta hämärän peittoon. Kauden 94 Bergerin palkasta on ollut paljon puhetta ja se herätti jo aikoinaan laajaa keskustelua f1-piireissä ympäri maailmaa.

Keke Rosbergkin arvosteli Bergerin palkkoja sanomalla sitä rahan heitoksi kaivoon ja kauden 93 kisassa olisikohan ollut Kyalamissa missä oli punnitus niin Keke sanoi Bergerin punnituksen suoritetun lompakko taskussa.:D Jo minimipalkkio oli mestarin tasoa tuon ajan f1-piireissä ja sitten vielä kauden aikana tienatut rahat ja bonukset kuten esimerkiksi Hockenheimin voitto toi bonusrahaa miljoonaa taalaa Jean Todtilta joten se yksinomaan riitti laajaan arvosteluun. Bergerin minimipalkkio oli kaksinkertainen verrattuna Schumacheriin ja nelinkertainen verrattuna Häkkiseen ja kolminkertainen verrattuna tiimikaveri Jean Alesiin ja enemmän kuin kymmenkertainen verrattuna Damon Hillin vastaavaan palkkioon.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Kiinnostavaa on verrata myös muista 60-luvun sarjoista näin, että Can-Am sarjassa vuonna 1966 mestari John Surtees ansaitsi 420 000 markkaa rahaa mestaruudesta mikä oli enemmän kuin tuon kauden f1-kisojen palkkiot yhteensä. Mark Donohue sai 210 000 markkaa kakkossijasta ja Bruce McLaren sai kolmen vuoden f1-tulot yhteensä eli 46 571 markkaa kolmossijasta. Indy 500:ssa jaettiin voittajalle mahtavat 450 000 markkaa palkintorahaa. Kaudella 67 Indyssä jaettiin ensimmäistä kertaa 600 000 markkaa ykkössijasta. Viime kaudella Indyssä jaettiin palkintorahaa voittajalle yhteensä saman verran kuin kaudella 1982 kaikista Indycarin kisoista.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
80-luvun tiimibudjetit olivat varsin mielenkiintoisia ja keskiverto tiimibudjetti ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän suuri. Tässä seuraavaksi muutamia budjetteja vuosien varrelta:

Brabhamilla oli vuosien 1980-1985 budjetit olivat 30-60 miljoonan markan budjetteja. Kaudella 1986 budjetti oli hulppeat 100 miljoonaa markkaa johtuen osittain erittäin kalliista autoprojektista. Kaudella 1987 budjetti oli vain korkeintaan 90 miljoonaa markkaa johtuen epäonnistuneista sijoituksista ja sponsorien rahahanojen ehtymisestä.

Lotuksella budjetit pyörivät kyseisillä kausilla 36-78 miljoonan markan paikoilla. Kaudella 86 budjetti pyöri 90 miljoonan markan ja kaudella 87 vähän yli 100 miljoonan markan summissa.

Williamsilla budjetit olivat 40-50 miljoonaa markkaa kausilla 1980-1982 ja kaudella 1983 60 miljoonaa markkaa. Kaudella 84 budjetti pyöri 80 miljoonan markassa ja kaudella 85 budjetti oli 90 miljoonaa markkaa. Kaudeksi 86 budjetti pomppasi 100 miljoonaan markkaan ja kaudeksi 87 summa oli 110-120 miljoonaa markkaa.

McLaren ja Ferrari olivat voimat mitkä nostivat tiimibudjetit tiimikisassa omiin sfääreihin. Kaudella 1980 Ferrarilla oli 60 miljoonaa budjetti ja kaudella 81 78 miljoonaa markkaa ja kaudella 82 budjetti oli 90 miljoonaa markkaa. Kaudella 1983 budjetti oli 100 miljoonaa markkaa ja kaudella 84 110 miljoonaa markkaa ja kaudella 1985 120 miljoonaa markkaa. Kaudella 1986 126 miljoonaa markkaa ja kaudella 1987 budjetti oli 132 miljoonaa markkaa. McLarenilla oli 60 miljoonaa markkaa budjetti 80 ja 81 mutta sen jälkeen budjetti nousi 90 miljoonaan markkaan vuodeksi 1982 ja kaudeksi 83 100 miljoonaan markkaan. Vuosina 1984 ja 1985 budjetit olivat 105-110 miljoonan markan väliltä.

Kausilla 1985-1987 McLarenilla oli periaatteessa yhtä paljon rahaa käytössä kuin Ferrarilla mutta siinä missä Ferrari joutui rakentamaan rungot omillaan ja moottorit niin McLaren joutui kuluttamaan 12 miljoonaa markkaa vuosittain Porschen moottorisopimukseen. Täten Ferrari oli rikkain f1-sarjan tiimi. Ferrarilla oli käytännössä yhtä paljon rahaa kuin muilla yhteensä ja McLarenkin oli huomattavasti muita edellä rahallisesti. Lisäksi Marlboron sponsorituet olivat noilla kausilla parhaimmillaan jopa kaksinkertaiset budjetteihin nähden mitkä kykenivät auttamaan McLarenia suunnittelemaan voittoihin ja mestaruuksiin kykeneviä autoja ja maksamaan kuskeilleen tähtitieteellisiä summia. Ferrarilla maine perustui hohtoon ja Enzon raudanlujaan johtajan taitoon ja FIATin di Montezemolon liikemiesvaistoon.

Kuitenkaan autotehtaiden tuet eivät parhaimmillaankaan kyenneet samaan mitä Marlboro kykeni tarvittaessa hatusta loihtimaan. Yhden asian nämä kaksi tiimiä muuttivat f1-maailmassa. Budjetit tuplaantuivat kuin yhdessä yössä Williamsilla ja Lotuksella seuraaviksi kausiksi. Lotuksella osittain Camel joutui pumppaamaan huomattavia summia Nelson Piquetille ja Nakajima toimitti säkin tilkkuja paikkaamaan eli sponsorirahaa tiimiin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Eddie Cheever sai aikanaan Arrowsilla kaudella 1989 4,3 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 300 000 markkaa jokaisesta palkintosijasta ja voitosta. Yhteensä Cheever tienasi kaudelta 6 miljoonaa markkaa. Myös kaudella 1988 ja 1987 ehdot olivat samanlaiset. Kaudella 87 tosin Cheever sai myös 3,7 miljoonan markan bonuksia valmistajien sarjan kuutosijasta osoitukseksi hyvin tehdystä työstä. Noihin aikoihin Arrowsin budjetti pyöri 120 miljoonassa markassa. Tietysti Megatronin ja Jenkkien sponsorien myötä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14227
Renaultin ensimmäinen kausi F1:ssä sujui 24 miljoonan markan budjetilla joka oli tulokastalliksi tuolloin erittäin suuri summa. Ligierillä samoihin aikoihin vain 3,6 miljoonaan markan summa oli huomattavasti normaalimpi summa aloittelevalla tiimillä. Ligier saavutti tuon summan kaudella 1981 kun budjetti kohosi 24 miljoonaan markkaan.
 
Ylös