Formula 1:n tekniikka ja sen suunnittelu

Mosse

Skidmark
Liittynyt
5.3.1999
Viestit
104235
Sijainti
On earth
Tätä ketjua on kiva seurata, vaikka en itse auton tekniikan tietäjä olekkaan. Mukava lueskella kuitenkin F1-auton tekniikasta.

Mitä etuja tuosta Mossen linkkaamasta kelluvasta iskarista on?
Ei ihan tarkkaa tietoa, mutta kaikissa crossi- ja enskapyörissähän joku linkusto oli. Eli ei yksinkertaisesti iskari suoraan rungossa ja takahaarukassa kiinni, kuten aikaisemmin 'stereoperissä'. Ainakin progressiivisuudesta käppyröitä olemassa.

Eli periaatteessa voi ajaa löysemmällä jousella joka on herkempi ja mutta kuitenkin liikkeen pidentyessä linkut tekevät jousituksen progressiiviseksi.

Tässä videossa on sama fillarissa, mutta niinpäin että linkut ei molemmista suunnista purista, vaan toinen pää 'karkaa' kauemmas.

http://www.youtube.com/watch?v=MvjwuynHwGI
 

clustah

New member
Liittynyt
25.3.2012
Viestit
4
Mercedes-autojen rateissa näytettävät tiedot

Mikä arvo on tuo Mersujen rateissa usein isolla näkyvä "57"? Kierroksen aikana se pysyy normaalisti 55-57 välillä ja Nicon tullessa varikolle Abu Dhabin kisassa arvo putosi muistaakseni 52.0:aan. Onko kyseessä esimerkiksi jarrubalanssi vai jokin muu?
 

markot

Well-known member
Liittynyt
20.5.2005
Viestit
4206
Mikä arvo on tuo Mersujen rateissa usein isolla näkyvä "57"? Kierroksen aikana se pysyy normaalisti 55-57 välillä ja Nicon tullessa varikolle Abu Dhabin kisassa arvo putosi muistaakseni 52.0:aan. Onko kyseessä esimerkiksi jarrubalanssi vai jokin muu?
Ilmeisesti jarrubalanssi, sääti tuo mm. takasuoran jarrutukseen mentäessä.
 

WebSlave

Trackman
Liittynyt
9.2.2005
Viestit
29660
Mikä arvo on tuo Mersujen rateissa usein isolla näkyvä "57"? Kierroksen aikana se pysyy normaalisti 55-57 välillä ja Nicon tullessa varikolle Abu Dhabin kisassa arvo putosi muistaakseni 52.0:aan. Onko kyseessä esimerkiksi jarrubalanssi vai jokin muu?
SKYlla tuosta puhuttiinkin. Siinä kohtaa, kun Nico veti pääsuoran jälkeisen mutkan pitkäksi, balanssi oli jostain syystä yli 60 ja ruudussa näki, kuinka hän laski sitä seuraavalla suoralla.

Tosin, muistikuvani mukaan sääti sitä ratista, ja jarrubalanssin säädön piti ainakin aikaisemmin olla mekaaninen, eli se sijaitsi jossain muualla kuin ratissa. Liekö sekin muuttunut täksi kaudeksi?
 

clustah

New member
Liittynyt
25.3.2012
Viestit
4
SKYlla tuosta puhuttiinkin. Siinä kohtaa, kun Nico veti pääsuoran jälkeisen mutkan pitkäksi, balanssi oli jostain syystä yli 60 ja ruudussa näki, kuinka hän laski sitä seuraavalla suoralla.

Tosin, muistikuvani mukaan sääti sitä ratista, ja jarrubalanssin säädön piti ainakin aikaisemmin olla mekaaninen, eli se sijaitsi jossain muualla kuin ratissa. Liekö sekin muuttunut täksi kaudeksi?
Arvaukseni jarrubalanssista osui siis oikeaan. Sen säätö on muuten muuttunut ERS:n mukaantulon myötä elektronikseksi vasta tälle kaudelle.

http://www.ts.fi/moottoriurheilu/f1/605875/F1saantomullistukset+kaudelle+2014
 

Loko

Ajatusrikollinen
Liittynyt
27.5.2011
Viestit
1325
Sijainti
Tampere
Tosin, muistikuvani mukaan sääti sitä ratista, ja jarrubalanssin säädön piti ainakin aikaisemmin olla mekaaninen, eli se sijaitsi jossain muualla kuin ratissa. Liekö sekin muuttunut täksi kaudeksi?
Enäähän tuo "suora" säätö ei ole teknisesti edes mahdollista, vaan tietokone kontrolloi takajarrujen ja kersin suhdetta takapyörien jarrutuksessa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Tällä kaudella päästiin moottoreiden kierrosluvuissa korkealle ja sinällään autoistakin tehoja löytyi varsin paljon. Turbomoottoreiden äänimaailma näin viimeisen kilpailun aikaan alkoi olla jo menettelevän hyvä vaikka ainahan se voisi olla parempi, mutta sitten tarvittaisiin jälleen uutta erilaista moottoriratkaisua tai jopa kokonaan erilaiset turbomoottorit mikäli äänimaailmaa niin äärimmäisen kovasti haluttaisiin muuttaa. Kierroslukuennätys nähtiin Monzassa sillä melkoisen ylivoimaisesti tuossa tilastossa muita talleja johtanut Force India oli korkeimmalla myös nytkin.

Hülkenbergin Nicolla irtosi suurimmillaan noin 13 000 kierrosta kisan aikana Abu Dhabissa ja Monzassa jossa kaikilla muillakin oli sinällään epätavallisenkin korkealla kierrosluvut niin siellä korkeavälitteisestä koneesta irtosi kierrosmittarista 13 800 kierrosta. Ja rajahan tällä kaudella oli 15 000 kierrosta. Keskiarvo Force Indialla pyöri muutenkin muita talleja korkeammalla kierrosluvulla. 12 000-13 000 kierrosta ja keskimäärin noin 12 500 kierrosta irtosi koneesta kaudella.

Harvemmin alle 12 000 kierrosta mikä taas useille huipputiimin autoille oli harvinaisuus tällä kaudella ylitettäväksi. Eli ehkä kaikkien tallien vastaavat mukaan laskien jäätiin tavoitteesta aika paljon sinällään, mutta huippuarvoa käyttäen paljoa ei jääty. Valitettavasti korkeavälitteisyys ei aina takaa mitään maailmanvaltiaan asemaa muuta kuin suoralla ja valitettavasti vaikkapa kauden 1992 McLarenin Hondan legendaariseen Kranaattimoottorilla varustettuun autoon verrattuna Force Indian auto hävisi loppukautta kohden välillä jopa järkyttävän paljon yleisen aerodynamiikan ja ohjauksien takia jopa suorilla kun taas kauden 1992 McLarenin erikoiskoneella varustettu auto voitti Williamsin näkyvästi radalla suoralla, mutta oli silti kaikkiaan aina heikompi. Eikä siitä ollut Ayrton Sennan suurista kehuistakaan huolimatta mitään apua kauden 1992 lopulla. Seuraavassa viestissä voisin hieman laittaa noita kauden 1992 eri moottorimallien tehokkuuksiakin näkyville. Monzassa sattui juuri parhaimmassa paikassa Force Indian tietty aallonpohja.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Laitan tähän seuraavaksi kauden 1992 eri tallien käyttämien moottoreiden kierroslukemia ja vertaan niitä huvin vuoksi tämän kauden autojen kierrostehojen ennätykseen:

Tämän kauden Force India: 13 800 kierrosta minuutissa.

1992 eri tallien autoissa laitan myös yleishevosvoimamäärät ja muutaman tallin testikauden moottorit tai erikoismoottorit tehoineen. Tässä tulee:

McLaren-Honda: 780 hevosvoimaa ja 14 800 kierrosta kauden parhaasta kilpailukoneesta ja 835 hevosvoimaa ja 15 300 kierrosta Hondan evoluutiomallista Suzukan ja Adelaiden radoila eli ns. Kranaattimoottorista otettiin tehoa irti.

Williams-Renault: 750 hevosvoimaa ja 14 200 kierrosta ja 800 hevosvoimaa ja 15 200 kierrosta Renaultin evoluutiomallista eli ns. Kranaattimoottorilla otettiin tehoa irti.

Ferrari: 700-730 hevosvoimaa ja 12 800-13 800 kierrosta otettiin irti kauden aikana kilpailukoneista päivityksistä riippuen ja 780 hevosvoimaa ja 15 000 kierrosta otettiin irti Ferrarin Kranaattimoottorista kauden aikana.

Benetton-Ford: Kisamallista riippuen tehoa otettiin irti 650-725 hevosvoimaa kauden aikana ja kierroksia koneesta irtosi 12 750-13 000 kierrosta kauden aikana.

Lotus-Ford: Kisamallista riippuen tehoa otettiin irti 640-720 hevosvoimaa kauden aikana ja kierroksia koneesta irtosi 12 200-12 750 kierrosta.

Ligier-Renault: Kisamallista riippuen tehoa otettiin irti 650-700 hevosvoimaa kauden aikana ja kierroksia koneesta irtosi 12 500-13 800 kierrosta. Ligierin evoluutiokoneesta irtosi jopa 750 hevosvoimaa ja koneesta irtosi silloin noin 14 500 kierrosta.

Fondmetal-Ford: 615-715 hevosvoimaa ja 11 500-12 000 kierrosta irtosi tallin autosta kauden aikana.

Dallara-Ferrari: 625-700 hevosvoimaa ja 12 500-13 000 kierrosta irtosi tallin autosta kauden aikana. Evoluutiokoneesta irtosi jopa 740 hevosvoimaa ja kierroksia noin 14 000.

Footwork-Mugen-Honda: 690 hevosvoimaa ja 13 000 kierrosta.

Tyrrell-Ilmor: 680 hevosvoimaa ja 13 000 kierrosta.

Jordan-Yamaha: 660 hevosvoimaa ja 13 000 kierrosta.

Minardi-Lamborghini: 655 hevosvoimaa ja 12 500 kierrosta. Suzukassa ja Adelaidessa Lamborghinin evoluutiokoneissa oli tiettävästi ainakin Christian Fittipaldin ja Ukyo Katayaman medialausuntojen pohjalta 100-150 hevosvoimaa enemmän kuin normaalisti ja samoin reilusti enemmän irtosi myös kierroksiakin. Reaalinen voimamäärän nousu saattoi olla pienempikin, mutta varmasti tehoa oli enemmän koska etenkin Suzukassa Ferrari rämpi vaikeuksissa Minardin kanssa.

Larrousse-Venturi-Lamborghini: 655 hevosvoimaa ja 12 000 kierrosta. Larroussella oli vähemmän evoluutiokoneita kuin Minardilla, mutta niitäkin nähtiin kauden aikana ja lisäksi Larroussen autot olivat myös Suzukassa iskukunnossa.

March-Ilmor: 650 hevosvoimaa ja 12 000 kierrosta.

Brabham-Judd: 650 hevosvoimaa ja 11 500 kierrosta.

Andrea Moda-Judd: 625 hevosvoimaa ja 11 000 kierrosta korkeintaan olivat onnettoman tallin tehot kaudella. Sen verran hidasta oli meno radalla joskin eihän aina syyllinen menoon ollut vain Juddin moottorissa.

Tällaista vertailua tällä kertaa. Turboaikakaudenkin moottoreihin voisi joskus verrata ja tällä kaudella Force Indian autot pyörivät suurin piirtein lähellä turboaikakauden edellistä ennätystä.
 

Veidt

Well-known member
Liittynyt
19.11.2008
Viestit
3292
Mua jäi nyt ainoastaan vaivaamaan, että lähtikö vuoden 1972 BRM:n P142 3.0 V12-koneesta Reine Wisellin käskyttämänä yhtä paljon, vähemmän tai enemmän tehoja ja kierroksia kuin vuoden 1966 Eagle-Weslake 58 3.0 V12:sta kun hanaa oli vääntämässä Bob Bondurant. Reine Wisellin osalta luonnollisesti niin ikään mietin erityisesti niitä tehoja jotka saatiin aikaiseksi mekaanikkojen tehtyä kuuluisan imusarjansäätökikkansa kakkosharjoituksen aikana Argentiinassa, jota myös eräs Alejandro Agustín Lanusse muisteli vielä Monacossakin, kuuluisin sanoin. Bob Bondurantin osalta mielessä lähinnä jokseenkin sinällään Meksikon ykkösharjoituksen lukuisat ongelmat ja miten lisää tehoja yllättäen löytyi kun hoksattiin oikean seossuhteen olevan tietenkin 12,4/1.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Mika Salo sanoi kerran uransa jälkeen kysyttäessä hänen parhaasta ajamastaan automallista, että hänen paras ajamansa automalli sinällään oli kauden 1997 Tyrrellin automalli. Mika Salon suorapuheiseen tyyliin auto oli fantastisen helppo säätää ja toimi varsin usein kuin unelma, mutta oli vain liian hidas. Kauden 1994 Lotuksesta Salo taas muotoili uransa alussa, että sama olisi ajaa vaikka F3000-sarjan autolla kun Lotuksella.
 

Mickey

Well-known member
Liittynyt
22.3.2000
Viestit
8105
CCMK: Eiköhän Force Indian moottorit kiertänyt esim. Monzassa niin korkealta vain siksi, koska liian lyhyet välitykset..
 

JoneZi

User
Liittynyt
17.3.2012
Viestit
7514
Onko mitään tietoa milloin matalaprofiiliset renkaat otetaan viimein käyttöön? Niitä kuitenkin jo testattiin, joten on kai suunnitelmissa.
 

Loko

Ajatusrikollinen
Liittynyt
27.5.2011
Viestit
1325
Sijainti
Tampere
Onko mitään tietoa milloin matalaprofiiliset renkaat otetaan viimein käyttöön? Niitä kuitenkin jo testattiin, joten on kai suunnitelmissa.
Eikö tuo ollut lähinnä Michelinin agenda? Pirelli päätti testata, mutta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Liekkö yhteisesti sovittu, että asia vaietaan kuoliaaksi :thumbup:
 

Jabsu

Hirvimettällä
Liittynyt
29.1.2013
Viestit
4756
Kuva Renaultin moottorista. Turbon sijoittelu on samalla tavalla kuin viime kaudella, kuten oletettiinkin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Mielenkiintoisia autoja ovat kyllä tietyllä tapaa olleet McLarenin 1970-luvun eri automallit ja Gordon Coppuckin suunnittelemana. Coppuck taisi vanhempaan aikaan olla ainoa suunnittelija jonka autoilla on pidetty yhtä aikaa hallussa niin F1:n kuin silloin USAC-sarjan mestaruuksia. McLaren M23 oli tietenkin ns. Brasilian Karvaisimman Miehen ja Uuden-Seelannin Karhun käsissä täyttä timanttia, mutta sittemmin mallit eivät olleet milloinkaan aivan niin hyviä. Toisaalta taas tallilla oli myös omat vaikeutensa. Menestyksekkään M23:n esikuvana toimivat pitkälti Lotus 72 ja McLarenin Indy-automalli eli McLaren M16. Toisaalta taas Emmon oma tietotaito Lotuksen ajamisesta oli tärkeää auton muille kehityksille ja siten McLaren sai mestaruutensa vuonna 1974 vaikka automalli itse oli jo kaudella 1973 käytössä. Karhu eli Denny Hulme tosiaan otti Anderstorpissa 1973 myös mallin ensimmäisen voitonkin.

M23:ssa oli kuitenkin omat puutteensa ja siksi M26:lle oli kysyntää joskin myös ongelmia riitti kehitystyön hitauden ja osin myös aikakauteen nähden pienellä rahalla pärjäämisen kulttuurin takia. Ferrarin 312T oli sen verran vallankumouksellinen, että McLarenin oli aikanaan pakko yrittää pärjätä kilpailussa suunnittelupuolella hyvinkin radikaalien ratkaisujen kanssa. M26 olisi todennäköisesti ollut huippuhyvä sen ajan mittapuulla mikäli kehitys olisi tavallaan ikään kuin pysynyt paikallaan tai ollut vielä paljon hitaampaa. James Huntkin lopullisesti voitti mestaruutensa M23D:llä kun M26:n kehitystyö vain hidastui hidastumistaan ja tärkeä mestaruusvaihe osui päälle.

Toisaalta taas Hunt tai Jochen Mass eivät koskaan suhteessa olleet niin hyviä kuin mitä esimerkiksi Emerson Fittipaldi oli M23:n kanssa tai niiden muilla versioilla ajaessaan. Lopulta vielä vuonna 1977 käytännössä neljä vuotta vanha M23 oli käytössä ja Teddy Mayerin tempaukset Jochen Massia kohtaan käytännössä jatkuivat Massin ajaessa vanhalla autolla vielä pitkään kaudella kun taas Hunt sai ajaa M26:sta. Toisaalta M23:lle tärkeää oli jatkuva auton kehittäminen sen koko eliniällä. Muutoin se ei olisi ollut kilpailukykyinen. M23 oli vielä kaudella 1978 käytössä yksityisenä ostoautonakin.

M26 taas oli kevyempi ja matalampi, mutta yli vuoden mittainen kehitystyö ennen kun autolla oli ajettu oikeastaan paljon mitään söi myös sen paremmuutta. M26 debytoi Jochen Massin käsissä missä Mass olisi muutoin ajanut hyvin, mutta auton krooninen jäähdytysvika ja ilmavirtojen sotkeutuminen veivät häneltä kisan. Massin ysipaikkakin tuntui olevan enemmän miehen ajotaidoista kiinni kun autosta Zandvoortissa 1976. M26 oli sen verran vieläkin kehittymätön, että vain pakottava tarve James Huntin pillastuneen mielialan osalta pakotti tallin käyttämään autoa jo kesken kauden 1977 heti alkukauden jälkeen. Aluksi James Hunt myös vihasi autoa ja hän halusi mieluummin Massin käsiin auton annettavaksi. Sittemmin muutti mielipidettään kun alkoi menestyä ja parhaimmillaan Hunt olisi voinut puolustaa mestaruuttaan paremminkin silloin.

Etenkin kun Itävallan ja Kanadan menetetyt voitot ottaa huomioon. Kaudella 1978 McLaren teki tavallaan virheen heittämällä Massin pois tallista ja antamalla testityön ja kehityksen nuorelle Patrick Tambaylle M26:n osalta. Aivan alkukautta 1978 lukuun ottamatta McLaren ei oikeastaan koskaan ollut mestaruutta tavoitteleva talli. Lopullisesti Lotuksen menestys James Huntin, tallin ja Marlboron väliset hirvittävät riidat romuttivat mestaruusunelmat. Monacon, Belgian ja Espanjan kisan aikaan Hunt herätti räyhäämisillään melkoista huomiota tallissa ja mikäli hän ei olisi ollut juuri James Hunt niin hänet olisi potkittu todennäköisesti ulos aikaisemminkin kaudella tallista. M26:n ongelmana oli myös auton pakottaminen maaefektiautoksi kesken kauden 1978 ja siinäkin auto oli korkeintaan vain osittainen maaefektiauto.

Ongelmana oli myös se, että vaikka talli sinällään testauksessa käyttikin paljon Bruno Giacomellia ja harkitsi uudelleen myös Jochen Massin palkkausta talliin testausta varten niin Giacomellin kyvyt eivät oikein riittäneet siihen Tambayn tapaan, Huntilla oli jo pahojakin motivaatio-ongelmia ja Teddy Mayer ei halunnut tuhlata rahaa varsinaisen yksinomaisen testikuljettajan palkkaukseen. M26 oli kerta kaikkiaan hyvin huono ja vaikka kauden 1978 piti olla sille viimeinen niin vielä 1979 Tambay joutui pakotetusti ajamaan kaksi kisaa sillä eli Interlagosissa ja Zolderissa. M26 kuitenkin oli jälleen käytössä muissa moottoriurheiluluokissa ostoautona. M28 taas oli ruotsalaisten silloisista Ronnie Petersonille varatuista kehuista huolimatta kautta 1979 sinällään aivan liian kunnianhimoinen ja alikehitetty auto.

Huolimatta siitä, että autoa oli testattu tuulitunnelissa jo kesäkaudella 1978 McLarenin paniikkiratkaisun johdosta. Mikäli M28 olisi nähty muutamaa vuotta myöhemmin selkeässä maaefektiaikakauden autoilussa paremmin kehitettynä ja testattuna niin silloin se olisi voinut olla jopa maailmanmestaruusluokkaa tai edes hyvä kisailemaan voitoista. Ja etenkin kun vieläkään ei autosta saatu tarpeeksi maaefektille toimivaa. Lopulta M28 jäi murheellisesti vain välimallin autoksi ja se korvattiin jo kesken kauden 1979 M29:llä mikä jossain määrin oli sopiva juuri ja juuri huonoimmillaan korvaamaan hyviä automalleja tai toimimaan hätävarana, mutta joka ei missään nimessä ollut voittoauto.

Parhaimmillaan taas M29 oli hyväkin auto ja muutamaan edeltäjäänsä verrattuna jopa voittaja-auto, mutta se oli teknisesti hauras eikä sitä saatu toimimaan kunnolla. Ja mestaruuksista sillä ei voinut mitenkään ajaa. Edes John Watsonin tai myöhemmin Alain Prostinkaan taidot eivät riittäneet sen saamisessa todella kovaksi automalliksi.

Prostin tapauksessa vaivasi myös debytoivan kuljettajan välillä naurettavuuksiinkin yltänyt halu olla se paras kuski radalla mikä Prostin koko muun loppu-uran kannalta oli kyllä melkoisen noloa katsottavaa näin jälkikäteen. Tosin Prost myös otti niistä ongelmista onkeensa. Lopullisesti ehkä pahinta noissa kaikissa malleissa oli se, että Coppuck oli jossain määrin ylityöllistetty jatkuvien mallien suunnittelujen ja McLarenin omien painostusten takia. Autojen vaihtelu ja mietintä oli pahimmillaan kilpailusta kilpailuun mitä McLarenilla oli korkeintaan enää vuonna 1995 ja silloinkin onneksi vain hyvin vähän aikaa. Erityisen kallis floppi kaudella 1980 oli yksinkertaisesti rakentaa suhteellisen hyvin onnistunut M30 ja sittemmin hylätä se kokonaan.

Etenkin kun auto oli vihdoin ja viimein onnistunut edes jotenkin saamaan maaefektin täysimittaisena hyödynnettyä autoon. Kun vielä Ron Dennis tuli talliin syyskuussa 1980 niin ennen pitkää M30-mallia ei edes käytetty aivan kauden loppuja kisoja lukuun ottamatta ja kauden 1981 alussa siirryttiin käyttämään ensin hyvin rankasti päivitettyä M29F-mallia ja kyseistä autoa harkittiin käyttää hyvinkin pitkään koska MP4/1 maksoi lievästi sanottuna maltaita sen ajan autorahassa keskimäärin eli 200 000 dollaria autolta. Sen takia muun muassa ennen Monacoa 1981 ei molemmilla McLarenin kuljettajilla ollut yhtä ja samaa autoa käytettävissään ja myöhemmin Andrea de Cesarikselle aiottiin jopa antaa vanha auto ikiomaksi romutusmalliksi takaisin.:eek: Lopulta sentään menestyksen halu pakotti tallin käyttämään niitä.

Coppuck joutui sittemmin lähtemään ja tilalle tuli John Barnard. Kuitenkin Coppuckin McLareneista vuosien 1973-1980 aikavälillä vain yksi automalli oli todella huono kun taas muut automallit olivat ainakin oikein käytettyinä hyvinkin loistavia autoja. Lisäksi Coppuckin McLarenit olivat viimeisiä joiden autoissa on ollut myös sinistä väriä käytössä vuosina 1978 ja 1979 Löwenbraun sponsorikisoissa Yhdysvaltain Watkins Glenissä, Kanadan Montrealissa ja Long Beachissa jälleen Yhdysvalloissa.
 
Viimeksi muokattu:

Jabsu

Hirvimettällä
Liittynyt
29.1.2013
Viestit
4756
Mersu on muuttanut pakosarjansa kokonaan ja airboksikin tyystin erilainen mitä viime vuonna.



 

hila

A-sijan Tuntija
Liittynyt
22.5.2014
Viestit
4194
Sijainti
Maalla
OHO, johan on saatu Mersuunkin kilpa-automaiset pakoputket. Niillä viime vuotisilla, 30-luvun pakosarjoillakin vauhti oli täysin pitelemätöntä niin kuinka kovaa ne tänä vuonna meneekään ...
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Toistaiseksi turbomoottoreilla tällä kaudella vaikuttaisivat pyörivän melko tasaiset kierrosluvut keskenään joskin Sauberin ja Force Indian kone tuntui kehittävän eniten kierroksia minuuttiin kun suurimmillaan Sauberilla kone kiersi jopa 12 300 ja Force Indialla 12 600 kierrosta. Korkein kierrosluku muilla talleilla oli 12 000 ja yleensä paljon alempana koneet kiersivät eli 10 000-11 000 kierroksen minuuttimäärissä. Saattaa Sauberilla tai Force Indialla olla jälleen melko korkealentoinen moottori autossa joskin sehän ei tietenkään viime kauden tapaan välttämättä todista yhtään mitään joskin Force Indian auto oli joillakin radoilla naurettavan nopea suorilla, mutta mutkissa ei sitten ollut mitään apua siitä kuljettajalle.
 

Jabsu

Hirvimettällä
Liittynyt
29.1.2013
Viestit
4756
Nyt Ferrarin jäähdytysilman ulostulot ovat samalla tasolla kuin muillakin. Ferrari ei edes talvitesteissä kokeillut tätä pienempää. Williamsilla selvästi vähiten pinta-alaa perän ulostuloissa. Mersu-moottoriset autot ovat hirveitä kyrmyselkiä.










 
Ylös