Me suomalaiset emme ymmärrä Amerikkaa. Emme me kovasti edes yritäkään.
Etelärannan nuorsuomalaiset tosin väittävät, että meillä pitäisi olla paremmat suhteet USA:han. Tokkopa nuo kovin paljon siitä jaksaisivat innostua, vaikka me kuinka ryhtyisimme heille kumartelemaan.
Jos keskivertoamerikkalaiselta kysyy, minkälaiset välit hänen maallaan on Suomeen, ei kannata odottaa kovin pitkää ja syvällistä vastausta. Saattaa mies luulla, että Finland on pikkukaupunki Mainessa.
USA on eristäytynyt valtio, jonka kansalaiset ovat kiinnostuneet omista eivätkä vieraiden asioista. Siksi amerikkalainen ulkopolitiikka on sisäpolitiikan jatkoa. Sisäpolitiikka on taas talouspolitiikan jatkoa, josta seuraa että Amerikan ulkopolitiikka on talouspolitiikkaa.
Amerikan ulkopolitiikassa on ensisijaisesti kyse öljystä. USA on maailman suurin öljyn kuluttaja, eivätkä sen omat öljyvarat riitä, vaan se joutuu tuomaan suuren osan öljystään. Siksi Amerikan ulkopolitiikka on öljypolitiikkaa.
Yhdenkään presidentin suosio ei kestäisi sitä, että amerikkalaiset joutuisivat säännöstelemään öljyn kulutusta. Eikä Amerikan kansantalous kestäisi sitä, että bensan hintaa siellä korotettaisiin merkittävästi.
Kysyntää on ylläpidetty viimeiset vuodet hirvittävällä velkarahoituksella. Sekä yksityiset kansalaiset, että koko valtio ovat korviaan myöten veloissa. Bensiinini hinnankorotus söisi kysyntää, eikä sitä heikkenemistä enää voisi rahoittaa lisäämällä jo kipurajalla olevaa velkarahoitusta.
Amerikan presidentin tärkein tehtävä on siis huolehtia hinnalla millä tahansa siitä, että amerikkalaisille kuluttajille riittää halpaa öljyä. Kun sitä ei omasta maasta pysty pumppaamaan riittävästi, niin silloin pitää hankkia öljykenttiä ulkomailta.
Halvimmalla niitä tuntuu, ainakin lyhyellä tähtäimellä, saavan haltuunsa sotimalla. Siksi amerikkalaiseen ulkopolitiikkaan luotiin termit terroristivaltio ja pahan akseli. Noilla termeillä tarkoitetaan maita, joiden maaperässä on öljyä, mutta joiden hallitsijat eivät ole myötämielisiä Amerikan öljyntarpeille.
Libya oli terroristivaltio vain siihen päivään asti, kun se päästi amerikkalaiset öljy-yhtiöt pumppaamaan öljyä. Nyt se ei enää ole, vaikka maan sisäpolitiikassa ei ole tapahtunut muutosta eikä demokratiakaan ole huimasti edennyt.
Kiina on edelleen yhden puolueen diktatuuri, mutta se ei ole terroristivaltio, koska se oli viime vuonna Amerikan suurin luotottaja. Kiina tosin saattaa muuttua terroristivaltioksi, koska sen öljynkulutuksen arvioidaan ylittävän Amerikan öljynkulutuksen vuoteen 2020 mennessä.
Ja sehän on uhka amerikkalaisten intresseille.
Sotimista amerikkalaiset kutsuvat demokratian vienniksi. Sitä viedään asevoimin niihin maihin, josta on päätetty saada halpaa öljyä.
Todellisuudessa amerikkalaiset vähät välittävät muiden maiden demokratioista. Jos he haluaisivat sitä tai ihmisoikeusoppiaan tosissaan viedä, niin niitä voisi tarjota vaikka Saudi-Arabialle.
Tosin mielipidetiedustelujen mukaan yli kahdeksankymmentä prosenttia sen maan asukkaista valitsisi oitis seuraavana päivänä vapaitten vaalien jälkeen papin pääministeriksi ja ottaisi käyttöön islamin lain. Joka puolestaan ensimmäisiksi töikseen kansallistaisi öljykentät ja ajaisi amerikkalaiset öljy-yhtiöt pois maasta.
Tuo galluptieto saattaa vaikuttaa siihen, etteivät amerikkalaiset ole kovin innokkaita puutuumaan Saudi-Arabiassa tapahtuviin ihmisoikeusrikkomuksiin eivätkä välitä tuon taivaallista siitä ettei siellä ole tapana pitää vapaita vaaleja. Että se siitä demokratian viennistä.
K.Isokallio -IL
