Sodoma, Gomorra, Dresden
Tuhottiinko 13. 2. 1945 sotilaallisesti merkityksetön kulttuurikaupunki vai itärintaman tärkeä rautatiesolmu?
Dresdenin pommitus 13. helmikuuta 1945 muistetaan saksalaisten kaupunkien terroripommitusten mielettömyyden huipentumana. Paradoksaalista oli, että myytti sotilaallisesti merkityksettömän ja pakolaisten täyttämän kaupungin yli 200 000 uhria vaatineesta pommituksesta syntyi yhden ja pysyi hengissä toisen diktatuurin ansiosta.
Joseph Goebbels loi propagandassaan kuvan vertaansa vailla olleesta terroripommituksesta. Kun Dresden arkistoineen jäi Itä-Saksaan, ei siellä tunnettu tarvetta oikoa käsitystä länsiliittoutuneiden hirmuteoista.
Dresdenin pommituksen on tehnyt tunnetuksi myös kaupungissa sotavankina olleen Kurt Vonnegutin romaani Teurastamo 5.
Dresdenin myyttien mukaan ilmahyökkäys oli täysin turha. Sota oli jo melkein ohi ja Saksan antautumiseen vain 90 päivää. Kaupungissa ei ollut aseteollisuutta, eikä sillä ollut muutenkaan sotilaallista merkitystä. Sitä vastoin se oli täynnä kulttuuriaarteita ja käytännössä vailla ilmapuolustusta. Siksi kaupungin pommittaminen oli sotarikos, etenkin, kun se oli täynnä puna-armeijaa pakenevia siviileitä.
Näitä myyttejä brittiläinen historioitsija Frederick Taylor lähti kirjassaan purkamaan.
Taylorin mukaan Dresden ei ollut mikään erikoistapaus, vaan yksi kymmenien samanlaisten suurpommitusten joukossa. Kaava oli aina sama: räjähdyspommeilla särjetään rakenteita, ja rikottujen kattojen ja välipohjien puuosat sytytetään suurella massalla palopommeja.
Dresdenin suurtuhoon vaikutti sattuma. Pommituslauttojen edellä saapuneet kohteenmerkitsijät löysivät pilvipeitteestä aukon ja merkkisoihdut osuivat juuri oikealle paikalle. Se paikka oli vanhakaupunki, joka otettiin aina pommituksen aloituspisteeksi – se nimittäin paloi hyvin. Taloissa oli puurakenteita ja ahtaasti rakennetussa ympäristössä tuli levisi tehokkaasti.
Syntyi tulimyrsky, jollainen tapahtui vain muutaman kerran toisen maailmansodan aluepommituksissa, mm. operaatio Gomorrassa Hampurissa 27. 7. 1943.
Tulimyrsky syntyy vain tietyissä maantieteellisissä ja sääolosuhteissa. Liittoutuneet yrittivät kokeellisesti löytää varman keinon tulimyrskyn aikaansaamiseksi, ratkaisua kuitenkaan löytämättä.
Tulimyrskyssä syntyvä pätsi imee ilmaa ympäristöstä voimalla, joka kiskoo puut maasta ja kuluttaa hapen, niin että pommisuojissa ehjinä säilyneet ihmiset tukehtuvat.
Kuolonuhrien määräksi Taylor on säilyneiden dokumenttien valossa laskenut 25 000. Kun ihmisiä kuitenkin myös hävisi täysin olemattomiin, hän esittää arvioksi 25 000–40 000 kuollutta. Luku on sellaisenaankin hirvittävä. Alkujaan esitettyä 200 000 uhrin määrää Taylor pitää Goebbelsin liioitteluna – tämä lienee lisännyt nollan viranomaisten tekemien laskelmien perään
Moni saksalainen kaupunki tuhottiin yhtä pahoin kuin Dresden. Runsaan viikon kuluttua, 23. helmikuuta Bomber Command sai aikaan tulimyrskyn Pfrorzheimissa, jossa ei todella ollut mitään sotilaallisesti merkittävää. 65 000 asukkaasta kuoli 20 000. Perusteellisimmin tuhoutui Krefeldin kaupunki Ruhrin alueella: sen rakennuksista tuhoutui tai vaurioitui 97 prosenttia.
Dresden ei kuitenkaan ollut täynnä pakolaisia, Taylor selvittää. Heidät toimitettiin nopeasti syvemmälle Saksan maaseudulle. He eivät saaneet olla rintamalle suuntautuvan sotilasliikenteen tiellä; kaupungin läpi kulki päivittäin 28 sotilasjunaa.
Paitsi liikenteen solmukohta Dresden oli kuin olikin aseteollisuuskaupunki. Meissenin posliinitehtailla valmistettiin kaukokirjoittamia sotilaskäyttöön ja entiset tupakan ja hammastahnan valmistajat tekivät nyt pommintähtäimiä, sytyttimiä ja radioita.
Eikä sota tuntunut liittoutuneiden kannalta suinkaan olevan ohi. Ne olivat vasta toipumassa Saksan jouluna Ardenneilla tekemästä vastahyökkäyksestä.
Oliko Dresdenin tuhoaminen tarpeellista sodan tässä vaiheessa? Ei sen enempää kuin yleensä Saksan kaupunkien tuhoaminen, jolla ei tuntunut olevan vaikutusta maan sotaponnistuksiin.
Edesmennyt saksalainen kirjailija W. G. Sebald päätyi esseessään Luftkrieg und Literatur (Ilmasota ja kirjallisuus) kyyniseen, mutta ymmärrettävään johtopäätökseen. Kun britit olivat investoineet valtavat voimavarat pommikoneisiin ja miehistöön, niitä oli myös käytettävä.
Yhtä kauhistava oli koko aluepommitusten lähtökohta: kun ei osuttu tehtaisiin, päätettiin pommittaa asuinalueita. Olivathan työntekijät osa teollisuuden voimavaroista.
Dresdenin osalta on menossa paitsi myyttien purkaminen myös haavojen palsamointi. Sen päätepisteenä on Dresdenin kaupunkikuvaa hallinneen ja pommitusyönä tuhoutuneen Frauenkirchen jälleenrakennus.
Kirkon on määrä olla valmis 2006, mutta sen kupolin huipulla kiiltelee jo nyt alkuperäisen mallin mukainen kultainen risti. Se on Britannian kansan lahja. Ristin valmistamisesta vastasi lontoolainen kultaseppä, jonka isä kuului kaupungin hävittäneiden Lancaster-pommikoneiden miehistöön.
Jukka Knuuti
Kirjoittaja on puolustusministeriön neuvotteleva virkamies
