Black Leopard sanoi:
Vastaan rehellisesti että Pohjois-Korean hallinto ei ole tominut järkevästi.Kuitenkin tuo hallinto ole se miten huono tahansa on se minkä kanssa sovinto on tehtävä.Se ei tule väistymään vallasta vapaaehtoisesti.Bill Clinton puhuu täysin totta, mutta on musitettava että kriisissä ei ole vain kahta osapuolta.Se koskettaa mm sellaisa ydinaseita omistavia suurvaltioita kuin rajanaapuri Kiina ja Venäjä.Niin tyhmä tuskin kukaan on edes Yhdysvaltojen aktiivisimmassa sodanjohdossa että ottaisi riskin
joutua konfliktiin lisäksi näiden maiden kanssa.
Mielenkiintoista logiikkaa. USA nimenomaan on sanonut, ettei se suostu neuvottelemaan ilman Kiinan ja Venäjän osallistumista. USA:n intresseissä on pitää nämä maat mukana neuvotteluissa, ettei tilanne pääse kärjistymään. Kahdenväliset neuvottelut ilman näitä maita, joiden kanssa USA ei missään nimessä halua joutua avoimeen konfliktiin, olisivat järjetön riski.
PK:n tilanne on saanut jo surkuhupaisia piirteitä, kun Australian pääministerin suulla on alettu todistelemaan, ettei sillä olisikaan mitään ydinaseita. Se, että PK on jatkanut omaa ydinaseohjelmaansa ja heivannut kansainväliset tarkastajat pois maasta kertoo jo jotakin maan johdon suhtautumisesta. Ydinaseita ei kukaan kehitä parissa vuodessa (ei varsinkaan PK:n kaltainen takapajula, jolla on pulaa kaikista resursseista). Jos PK:lla on ydinaseita ei enää voida perustellusti puhua Bushin politiikan vaikutuksesta. Ydinaseiden olemassa olohan todistaisi sen, ettei PK missään vaiheessa lopettanut aseiden kehittämistä. Ei edes Clintonin myönnytysten takia.
Kansainvälisen avun suhteenkin tilanne on ollut mahdoton jo pitkään. Parin viime vuoden aikana on saatu viitteitä siitä, että miljoonia pohjoiskorealaisia elää sellaisilla alueilla, jonne minkäänlaista apua ei olla missään vaiheessa päästetty läpi. PK:lla kun on omat sisäiset intressit tapattaa satojatuhansia kansalaisiaan. Maa on niin lähellä romahduspistettä, että ruoka-apuakin joudutaan käyttämään kiristysvälineenä omia kansalaisia kohtaan.
Itse uskon Kiinan roolin olevan ratkaiseva tilanteen kehittymisen kannalta. Tilannetta tuskin pystytään parhaimmassakaan tapauksessa rauhoittamaan kuin näennäisesti - varsinaiset ongelmat säilyvät niin kauan kunnes PK:n johto vaihtuu yhtä radikaalisti kuin Kiinassa aikaisemmin. Jos Kiinakaan ei saa Pohjois-Korean johtoa edes hieman järkiintymään, on hankala nähdä miten tilanne voisi ratketa ilman katastrofia.