Hyväntahtoinen hölmö?
Kasvihuoneilmiön vaarallisuus tunnustetaan jo lähes kaikkialla maailmassa. Siihen yksimielisyys päättyykin, vaikka ongelma suorastaan huutaa yhteistyötä kasvihuonepäästöjen torjunnassa.
EU on valinnut ilmastopolitiikassaan sooloilulinjan näyttääkseen maailmalle esimerkkiä.
Ajatus on kaunis, mutta lähentelee naiviuden maailman ennätystä. Maailmanlaajuinen järjestelmä ei toimi hyvänkään esimerkin pohjalta, vaan yhteisten sopimusten nojalla.
Toinen asia sitten on, kelpaako EU:n esimerkki malliksi maailmalle.
Päästöoikeuksia on Euroopassa myyty ja ostettu jo vuosia, mutta missä ovat tulokset? Professori Atte Korholakin totesi eilen Ylen Ykkösaamussa, että EU:n kasvihuonepäästöt ovat vuodesta 2000 kasvaneet nopeammin kuin Yhdysvaltojen.
Pitäisikö kehitys laskea EU:n vai Bushin ilmastopolitiikan ansioksi?
USA on on peräänkuuluttanut teknisen kehityksen hyväksikäyttöä ilmastomuutoksen torjunnassa. EU on luottanut päästökauppaansa ja toivonut, että se edesauttaa myös teknistä kehitystä.
Osin niin käyneekin, mutta kun järjestelmä ei suoraan palkitse teknisestä kehityksestä, niin lopputulos voi olla nurinkurinenkin.
Suomalaiset tehtaat tuottavat tuotetonninsa useimmiten paljon puhtaammin kuin Euroopassa tai maailmalla yleisesti. Kuitenkin näille tehokkaille tuotantolaitoksille tulee samanlaiset päästöjen vähentämisvaateet kuin rapakuntoisille tehtaille.
Tehokkaan rankaiseminen on harvoin onnistunut toimenpide.
Jos esimerkiksi Tornion terästehdas menettäisi päästörajoitusten takia tuotantoaan ulkomaille, jokainen menetetty tuotantotonni lisäisi maailman päästöjä. Yhtä tehokasta (päästöt/tuotantotonni) tehdasta ei taida löytyä läheltä eikä kaukaa.
Kelpaisiko EU:n tekemä ilmastopolitiikka edes teoriassa esimerkiksi maailmalle?
Ehkä se kelpaa huonoksi esimerkiksi. Viimeksi valtiosihteeri Raimo Sailas kritisoi EU:n surkeaa valmistelutyötä.
Mitä muuta siitä voisi sanoakaan! Vai alammeko kuuliaisesti heti rakentaa vuorovesi- ja aaltovoimaloita, joiden komissio on "laskenut" tuottavan rutkasti energiaa Suomessa?
Sailaksen kysymys, ovatko EU:n muutkin ilmastopolitiikkaa koskevat laskelmat samaa tasoa, on vähintäänkin oikeutettu. EU:n toimista tulee mieleen ylipormestari Raimo Ilaskiven ihan muihin tarkoituksiin aikoinaan lanseeraama termi "hyväntahtoinen hölmö".
EU:lta ei varmasti puutu hyvää tahtoa, muttei se riitä korvaamaan hölmöläistason tietämystä koko EU:n luonnonolosuhteista.
Hyvää tahtoa on myös hallituksen ilmastopoliittisella asiantuntijalla Oras Tynkkysellä. Hän uskoo (HS 2.6.) keskivertosuomalaisen pystyvän vähentämään energian käyttöään, niin lentämistä kuin muutakin.
Siinä on haastetta yllin kyllin, kun asunnot muistuttavat päivä päivältä enemmän avaruusaluksen komentohyttiä kuin kotia. Joka nurkassa hyrrää joku sähkölaite ja useimmat vielä valmiustilassakin vuorokauden ympäri.
Miten lie lentomatkustamisenkaan laita, kun talven Thaimaan matkojen myynnin alkukin vetää toistasataa metriä pitkän jonon Helsingin Aleksille?
Ja tarvitsevathan ympäristö- ja muut aktivistitkin lentokoneita päästäkseen osoittamaan mieltään esimerkiksi G8-kokouksiin eri puolilla maailmaa. Viimeisin kokoontuminen on menossa parhaillaan Rostockissa, jonne onneksi sentään pääsee Suomesta laivalla.
Ilmastopolitiikka on nostettu huomenna alkavassa kokouksessa G8-johtajien työpöydälle.
Olisikin jo korkea aika saada tuon tason kokouksista tuloksia, jos ilmastonmuutos halutaan todella saada kuriin. Pelkällä hyvällä tahdolla ja hurskailla toiveilla se ei onnistu.