Eli siis suomennettuna kyseessä on "synnynnäinen silmänpohjanrappeuma" joku retinoscisis latinaksi.
Ihmisellä on tarkannäönalue siinä aivan näkökentän keskipisteessä. Siinä on siis tavallaan pieni piste, jolla ihminen näkee muita näköalueita huomattavasti tarkemmin.
Tauti/vamma ilmenee niin, että siinä kohtaa, jossa muilla on tarkannäön alue, mulla on vain "sumea" kohta. vähän niinku just siihen eteen olis vedetty harmaa teippi.
Itse en tietysti tuota harmaata näe, vaan näen vain mitä sen pisteen ympärillä on. Taittovikaa kun mulla ei ole, niin lasit ovat vähän niin ja näin, että auttaisivat mitään. Lähinnä nää mun lasit vaan suurentavat maailmaa, niin näkis edes vähän enämpi, ku sen mitä normisti näkee.
Suurimmat ongelmat olleet koulussa taululle näkeminen, ja nykyään jos odotan bussia jonkun isomman tien varrella, jossa autojen nopeudet kasvavat yli 50km/h, niin en välttämättä kerkeä nähdä bussinumeroa kun se on mennyt jo ohi. Näillä pienemmillä kaduilla onneks näen, ja bussin pysäyttäminenkin onnistuu. Tuon syyn takia, etinkin aina sellaiset pysäkit, joissa bussi kääntyis juuri risteyksestä siihen ja mulla olis aikaa tiirata sitä nummeroa.
Onneks noi bussit aika hyvin menee aikataulujen mukaan, ja lisäksi ovat useasti eri värisiä, niin tulee napattua huonommastakin paikasta se oikea linja - yleensä.
Nii ja leikkausta tähän jutskaa ei ole vielä olemassa.
Tämmönen, toivottavasti selvensi.
EDIT: Unohtu sanoa, että tää on myös perinnöllinen, eli kulkee tosiaan geenreissä. Mulla on tää, samoin serkkupojalla. Omatkin ipanat sitte joskus voivat tän saada, tai heidän lapsensa... :dunno: