NEGATIIVINEN TULOVERO
Liberaalit vaativat ns. negatiivisen tuloveron mallia.. Siinä noin 1000 - 1500 euron kuukausitulot olisivat verottomia. Rajan ylittävistä tuloista peritään n. 25 - 30 prosentin tasavero. Jos kansalaisen tulot jäävät rajan alle, valtio maksaa tukea n. 25 - 30 % alituksesta.
Käytännössä tämä on yksinkertaisinta toteuttaa siten, että jokainen saa kuukausittain "ennakkoveronpalautuksen" eli perustulon, n. 300 - 400 euroa, mutta toisaalta työnantaja pidättää jokaisesta ansaitusta eurosta tasaveroa n. 25 - 30 %. Rajaveron tasaisuuden ansiosta myös kaikki, mm. taiteilijoita koskevat lait tulojen jaksottamisesta eri vuosille voidaan kumota.
Tavoitteena on pienentää ansiotulovero samaksi kuin pääomatulovero, jolloin rajankäyntiä näiden tulojen välillä ei tarvita ja koko verobyrokratia kohtuullistuu.
* Ansiotuloon sidottu sairausvakuutusmaksu korvataan yksityisestä vakuutusyhtiöstä otettavalla, verovaroin tuettavalla terveysvakuutuksella.
* Kun valtion puuttuminen uskonasioihin lakkaa, myös kirkollisvero häviää. Toki joitakin palveluja saattaa olla halvimmin ostettavissa luterilaisilta seurakunnilta.
* Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu poistuu, koska ansiosidonnainen työttömyysturva tulee vapaaehtoisin vakuutuksin eikä yhteiskunta enää rahoita sitä. Työttömien perusturva on sama kuin muidenkin.
* Eläkevakuutusmaksu pysyy erillisenä, ja sen perusteella rahoitetaan vakuutusluontoisesti ansiosidonnaista työeläkettä, joka tulee kaikille eläkeikäisille maksetun korotetun perustulon lisäksi. Työeläkevakuutusjärjestelmä muutetaan tehokkaammin kilpailutettavaksi ja täysin vakuutusluonteiseksi, jolloin sitä ei enää nykyisessä määrin koeta veroksi. Osa pakollisesta eläkevakuutusmaksusta on mahdollista saada puolison hyväksi - näin perhe voi vapaaehtoisesti korjata epätasaisesta kotityönjaosta koituvia eläkekertymäeroja.
Liberaali verouudistus lieventää tuloverotusta selvästi. Se pienentää erityisesti pienituloisten verotusta, mikä tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa. Rajaveroasteeksi tulee 25 - 30 prosenttia, eli jokaisesta ansaitusta eurosta jää selvästi suurin osa ansaitsijalle. Nykyisellään pienituloisen työllään ansaitsemasta eurosta jää usein käteen alle kymmenen senttiä, koska sosiaaliturva vähenee lähes palkkatulojen verran.
Tulonhankkimiskulut (esim. työssä tarvittavat välineet) tulee jatkossakin saada vähentää verotuksessa, koska muuten veron määrä voi nousta suureksi todelliseen nettotuloon verrattuna. Liberaalien veronkevennys kuitenkin tekee tilaa tulonhankkimiskulujen nykyistä suuremmalle omavastuulle, minkä seurauksena vain niiden, joilla on poikkeuksellisen suuret tulonhankkimiskulut, kannattaisi ilmoittaa niistä verottajalle ja byrokratia kevenisi sitäkin enemmän.
Perintö- ja lahjavero on poistettava. Vero, joka kohdistuu jo verotettuun omaisuuteen, saattaa pahimmillaan pakottaa kodin myyntiin perheen elättäjän kuollessa ja tekee tyhjäksi ihmisten pyrkimyksen auttaa taloudelliseen ahdinkoon joutunutta esimerkiksi keräyksellä tai talkoilla, on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Lisäksi se vaikeuttaa tarpeettomasti yritysten sukupolvenvaihdoksia jopa kaataen pieniä yrityksiä sekä lisää siten työttömyyttä ja vähentää tulo- ja pääomaverotuottoja.
Varainsiirtovero (entinen leimavero) on poistettava. Se vaikeuttaa asunnonvaihtoja ja on siten osaltaan este työllistymiselle, kun muutto paikkakunnalta toiselle on tehty tarpeettoman kalliiksi. Lisäksi se suosii perusteettomasti pörssissä tehtyä arvopaperikauppa suhteessa sen ulkopuolella tehtyihin kauppoihin. Tällainen kaupantekoa rajoittava verotus ohentaa markkinoita ja heikentää niiden vakautta, mistä on haittaa kaikille osapuolille.
Autoilun verotuksen on määräydyttävä sen aiheuttamien ympäristöhaittojen, ei auton hinnan perusteella. Siksi autovero on korvattava kokonaan polttoaineverolla. Sen tulee olla sitä suurempi, mitä enemmän polttoaine saastuttaa.
---
PERUSTULO
Perustulo takaisi kaikille vähimmäistoimeentulon. Työikäisille työkykyisille perustulo voi olla hyvin pieni, koska liberaaleilla työmarkkinoilla he saavat kaikki ainakin ajoittain töitä, lähes kaikki halutessaan myös jatkuvia täysipäiväisiä töitä. Työkyvyttömien ja eläkeläisten perustulon tulee olla suurempi. Lisäksi perusturvan tulee kattaa välttämättömät menot kuten terveydenhoidon takaavan terveysvakuutuksen kustannukset (myös välttämättömät lääkkeet) sekä lasten päivähoidon.
Täydentäväksi sosiaaliturvaksi jäävät seuraavat tuet:
* Työkyvyttömät ja eläkeikäiset saisivat työkyvyttömyyden ja iän mukaan lisäperustuloa, koska heitä ei voida vastuuttaa toimeentulostaan. Silti liberaaleilla työmarkkinoilla useimmat eläkeläiset ja lievästi työkyvyttömät pystyisivät saamaan ainakin pienipalkkaisia tai osa-aikaisia töitä ja parantamaan elintasoaan, jos haluaisivat. Työtä tekemättömien työkyvyttömien ja eläkeikäisten asema pysyisi siis suunnilleen nykyisellään, muiden asema paranisi.
Vahvempaa turvaa saisi mm. työeläkevakuutuksin, jotka perustuisivat täysin vakuutuksiin. Kukaan ei tukisi toisen ansiosidonnaista lisätukea, vain (korotettua) perustuloa. Vastaava pätee ansiosidonnaisiin työttömyysvakuutuksiin. Niihin valtio ei puuttuisi mitenkään, ja ne siis tulisivat perustulon päälle kuten muutkin tulot.
Osittaisen työkyvyttömyyden tapauksessa voidaan lisäperustulon saamisen ehdoksi vaatia osallistuminen kuntoutukseen (esim. päihdeongelmissa).
* Lapsilisää – jota lapsista maksettaisiin perustulon sijaan – lisättäisiin etenkin ensimmäisestä lapsesta korvaamaan asumis- ym. tukien poistumista.
* Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäiväraha, sekä suurin piirtein nykyistä vastaavat vanhemmuusetuudet säädettäisiin lailla ja kustannettaisiin veroista. Tällöin äitien työnantajille ei koituisi äitiydestä ylimääräisiä kuluja. Näin poistetaan keinotekoinen tarve pätkiä tai evätä nuorten naisten työtä.
* Palvelusetelit otettaisiin käyttöön niihin kansalaisten peruspalveluihin, joita yhteiskunta tukee. Näitä ovat mm. koulutus, terveyden-, lasten- ja vanhustenhoito sekä vammaishuolto.
* Sosiaalilaina. Valtio takaa kansalaiselle markkinaehtoista lainaa 10 000 euroon asti. Tätä puskuria voi käyttää esim. työttömyyden aikana kunnes hankkii uuden työpaikan tai sopeuttaa asumismenonsa. Silti omat vakuutusratkaisut (esim. nyt jo yleistynyt asuntolainan vakuuttaminen) ovat ensisijaisia.
Opiskelijoille lainan enimmäismäärä olisi suurempi, joskin perustulomallin ansiosta verotus ei nykytapaan pakottaisi opiskelijoita valitsemaan lähes olemattoman ja täysipäiväisen työnteon välillä. He voisivat työskennellä joustavasti, eikä heidän tarvitsisi taktikoida opintotukien takaisinperintöjen kanssa, koska mitään perustulosta erillistä opintotukea ei olisi.
Muut kuin vanhemmuuteen liittyvät ansiosidonnaiset etuudet jätettäisiin yksityisten vakuutusten piiriin. Köyhän siivoojan ei tarvitse tukea hyvätuloisen ahtaajan lisäetuuksia. Ansiosidonnaisten etuuksien muuttuessa markkinaehtoisemmiksi myös monet nykyisistä tuloloukkuongelmista poistuvat.
Harkinnanvarainen toimeentulotuki ja siihen liittyvä byrokratia vähenevät murto-osaan nykyisestä ja liittyvät lähinnä vain sellaisiin suurten terveysmenojen kaltaisiin erikoistapauksiin, joita vakuutus ei kat