2.uni, analysoikaa
Ensin nukahdin voitettuani pitkällisen taistelun valvotusta
vastaan. Sitten siirryin uneen. Heräsin unessa sängystäni.
Sain tekstiviestin. En muista keneltä, ehkä sinulta. Siinä
minulle luvattiin megalomaaniset tuparilahjat. Olin hyvilläni
ja kerroin muille kuinka iloinen olin tuosta tiedosta.
Yöllä ei ollut kylläkään tullut yhtään viestiä ja olin vain
lähettänyt juuri herättyäni viestillä sinulle uneni
pätkittyinä.
Sitten heräsin oikeasti hiestä märkänä. En tiedä miksi.
Joku sängyssäni on, joka riivaa. Ehkä tahtoisin jonkun
viereeni. Tuntuu kuin olisin leski ja ikävöisin kuolleen
vaimoni perään, kuten Eero-setä Ruotsissa vaikeroi unissaan.
Sitten palasin unimaailmaan. Olin Lakovaarassa. Sinne oli
rakennettu suuri parkkipaikka lammen paikkeille. Siellä minä
tuunasin Golfia.
Paikalla oli myöskin isä&setä korjaamassa Pösöä, sekä
liuta amisporukkaa, vain Kupiaisen Mikko oli tuttu.
Amisporukka kyttäsi ja tahtoi kaiuttimet autosta. Jostain
syystä kaiuttimet olivat takaluukussa "kiinni" siten, että
ensin oli puinen laatikko, joka oli kiinnitetty takaluukkuun
sisäpuolelle ja kaiuttimet olivat siinä, oudon merkkiset ja
pienet. Mankasta en tiedä, sitä en nähnyt. Kerran yksi
amiksista tuli ja röyhkeästi koetti ottaa kaiuttimet
laatikon kera. Tarrasin itsekin laatikkoon ja sitten Matti
tuli sanomaan hänelle kovaan ääneen "menehän siitä!". Amis
lähti ja nämä nauroivat porukalla minulle. Olin käärmeissäni.
Sen jälkeen katsoin sivulle ja yht'äkkiä huomasin olevani
parkkipaikalla seuranani pelkästään amikset. Olin parkissa
kahden auton välissä. Huomasin, että yksi auto meinasi
ajaa taakseni poikittain, jotta olisin jumissa ja en
pääsisi pakoon (en tiedä miksen olisi eteenpäin päässyt).
Huomasin myöskin kuinka amikset kävelivät autoani kohti
mankankiilto silmissään. Hyppäsin äkkiä autooni ja sain
työnnettyä taakseni tulleen valkoisen Hiacen pois tieltäni.
Kuuli korvia raastavaa ulinaa peltien raapiessa toisiaan.
Sen jälkeen käänsin äkkiä auton ja lähdin ajamaan Lakovaaran
tietä kohti. Puut olivat kadonneet. Aivan kuin olisin
ajanut aavikolla. Vastaan ajoi auto, joka ilmiselvästi
koetti törmätä minuun tai "taklata" Golfini pois pelistä,
jotta olisi päässyt kaiuttimiini käsiksi. Ajoin vain täysillä
kohti. Aivan viime hetkellä tein loistavan väistöliikkeen
ja hänen autonsa jäi poikittain sinne ilman, että olisi
päässyt perääni. Sitten katsoin taakseni. Näkymä oli kuin
jossain Mad Maxin takaa-ajo -kohtauksessa. Takanani oli
paljon autoja ja hiekkapilvi.
Sen jälkeen päätin mennä hyppyriin, en tarkalleen muista
miksi tai millainen se oli, mutta ajoin siihen hypätäkseni
suoraan Lakovaaran tielle. Mahanpohjassa väänsi ainakin
unessa lentäessäni tuulten halki. Laskeuduin 10m
Lakovaaran risteyksestä suoraan puuhun (puut olivat
siis palanneet lennon aikana). Sen jälkeen en tiedä olinko
hereillä vai jatkoinko unta haluamaani suuntaan. Hetken
olin paniikissa. Lopulta keksin juosta vähän matkan päähän
autosta, soittaa poliisit ja jäädä odottamaan, kuinka
amikset jättävät sormenjälkensä autooni.
Sitten viimeistään heräsin oikeasti ja lähetin sinulle
viestin jälleen. Olin taas hiestä märkä. En ymmärrä mistä
se johtui silläkään kertaa.
Palasin untenmaille. Heti ensimmäiseksi heräsin unessa
Savonlinnan Lyseon rakennuksesta, siivouskomerosta.
Nousin moppien seasta ja matkasin yläkertaan. Rappusissa
vastaan tuli entinen luokanvalvojani Tepa. Kysyin häneltä
kauan olin nukkunut. Hän vastasi, että ainakin 100vuotta.
Uskoin täysin ja nousin yläkertaan. Menin tupakkapaikalle,
joka oli jostain syystä siirretty takapihalta etupihalle.
Siellä näin puolituttuja naamoja ja rupesin ääneen
miettimään miksi ihmeessä kukaan ei ole vanhentunut
sadassa vuodessa. Ensin he katsoivat kuin hullua ja
alkoivat sitten nauraa hyväntahtoisesti minulle. Kysyin,
että kauankos olen nukkunut. He vastasivat, että ehkä
tunnin. Sitten rupesin itsekin nauramaan.
Sitten heräsin herätyskelloon. Viimeinen uni oli nopea
ja heräsin siinä. Ei se uni tuntunut kuitenkaan
todelliselle. Tai tuntui, mutten vain tuntenut sillä
tavalla, koska herätyskello herätti minut brutaalisti.