Yritän treenata päivittäin, mutta olen lipsunut siitä aika pahasti välillä, sillä työpäivät venyvät usein kymmeneen-yhteentoista illalla. Ja sen huomaa heti. Viikonloppuisin sitten paikkaillaan, kun ehtii enemmän käyttää siihen aikaa. Aiemmin treenasin vähintään kerran päivässä ja siihen haluaisin myös palata.
Talvella vähän enemmän kuntosalia ja mahdollisuuksien mukaan hiihtoa. Kesällä harjoittelu painottuu pyöräilyyn ja lenkkeilyyn ja kevyempään kuntopiirityylisen treeniin. Unohdin pakata pallopelit kassiin tänne muuttaessani. Niissä pystyy kehittämään silmää, koordinaatiota ja reaktioita. Sulkapallo, squash, tennis.
Suoranaisesti kunto ei vaikuta mitenkään vauhtiin tai taitoihin, mutta se vaikuttaa todella paljon ajosuorituksiin testeissä ja kilpailuissa. Väsyessä keskittyminen herpaantuu jo ennen kuin itse edes tuntee väsyvänsä. Tässä huomaa suuria eroja jopa F1-kuskien välillä. Joillakin vauhti hiipuu kilpailun loppupuolella tai tulee enemmän virheitä. Yleensä virallinen selitys on tietenkin renkaiden huono kunto tai joku muu vika autossa, joka ilmeni yllättäen samaan aikaan, kun näkökenttä sumeni...
Meillä ei ole lähellekään niin paljon g-voimia kuin ykkösissä, joten ns. huippukunto ei ole ratkaisevaa. Tarkoitan, että me emme esimerkiksi käytä lihasvoimaa yhtä paljon. Kuljettaja on riittävän hyvässä kondiksessa, kun pysyy koko päivän skarppina tukahduttavasta kelistä huolimatta. Tämä erityisesti testipäivinä, jotka ovat loppujem lopuksi rankempia kuin kisapäivät, sillä silloin ajetaan enemmän aamusta iltaan ja ajosuoritusten pitäisi olla vertailukelpoisia.
Toisaalta me ajamme umpiautoissa, joissa ilmanvaihto on mitä on ja lämpötila nousee joskus jopa 60-70 asteeseen. Kylmälläkin kelillä autossa tarkenee. Vaatii jo aika hyvää kuntoa pysyä saunaolosuhteissa terävänä pari tuntia putkeen. Tässäkin tapauksessa ajaessa ei varsinaisesti tunne väsyvänsä, mutta ajosuoritukset alkavat heilahdella, jos ei ole kunnossa. Jotkut kuljettajat eivät esimerkiksi jaksa ajaa tuplastinttiä eli kahta ajovuoroa putkeen (kisasta riippuen yksi vuoro on 1-1,5 tuntia). Tästä voi jo päätellä, ettei sen ensimmäisenkään ajovuoron lopussa olla enää hilpeinä.
24-tuntiseen valmistautuessa teen enemmän pitkiä ja kevyitä urheilusuorituksia olivat ne sitten mitä tahansa ja välillä teen niitä eri aikaan päivästä, jotta kroppa tottuu siihen, että pitää olla hereillä aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Yleensä fillarilla. En tosin vielä ole lähtenyt pyörän kanssa metsään keskellä yötä... Laitteista tai lajeista soutu on muuten lähinnä ajoasentoa ja siinä käytetään paljolti samoja lihaksia. Hiihto on myös erinomainen koko kroppaa käyttävä laji.
Fyysistä harjoittelua pitää kuitenkin tehdä pitkäjänteisesti, sillä lähellä kisaa pitäisi jo ottaa kevyemmin. Viime hetken rykimisellä ei kunto muutu suuntaan eikä toiseen. Kisaviikolla keskitytään sitten ruokavalioon ja nesteytykseen ja tietenkin venytellään enemmän. Suuria määriä vettä, jotta elimistö tottuu siihen. Kisapäivinä on kuitenkin pakko juoda litratolkulla ja jos sen aloittaa vasta lauantaiaamuna, saa sitten juosta kusella vartin välein eikä siitä ole mitään hyötyä.
Pihvi-illalliset, roskaruuat sun muut jäävät automaattisesti pois jo edeltävinä päivinä. Urheilujuomilla ja hedelmillä mennään eteenpäin ja välillä pastaa ja salaattia huuleen.
Kiireessä unohtuu välillä juominen, mutta sen huomaa hyvin nopeasti autossa istuessa. Pitkissä kisoissa otan juomapullon autoon ja sen kanssa sitten tankkaillaan. Periaatteessa ajovuoron voi ajaa ilman nestettäkin, mutta sitten siinä väliajalla ei ehdi palautua ja seuraavalla hukilla on jo ongelmia.
Tähän pitää vielä heittää yksi esimerkki joka jäi mieleen. Ajoin Sisiliassa 24-tuntisen jokunen vuosi sitten ja siellä oli heinäkuussa säännöllisesti lähes 40 astetta varjossa. Hondassa piti sitten pistää lämppäri täysille, jotta moottori jäähtyisi edes hieman. Siellä tarkeni hyvin. Ajovuorot olivat parin tunnin mittaisia vähäisemmän bensankulutuksen vuoksi. Sunnuntaiaamuna oli taas minun vuoroni ja jo puolen tunnin jälkeen kiroilin, että vessaan pitäisi päästä. Ei sitä muuten huomaa, mutta safety carin aikana ehtii ajatella näitäkin. Ajoin sen kaksituntisen loppuun ja tulin varikolle. Pomo kysyi, että pystynko vetämään toisen hukin putkeen, kun olimme juuri hyvässä nousussa. Sehän sopi, mutta pyysin uuden juomapullon, kun edellinen oli jo tyhjä. Näiden neljän tunnin jälkeen olin täysin tyhjä ja join ennen iltaa 3-4 litraa vettä. Seuraavaksi vessaan maanantaina aamulla, siis 24 tuntia sen jälkeen, kun oli viimeksi siltä tuntunut ja välillä olin juonut kuusi litraa vettä... Haalareita sai vääntää kuivaksi.
