Lontoossa paukuu..

[Archie]

Siksi olen hyvin voimakkaasti sitä vastaan, että terrorismin syyksi hyväksytään oikeastaan yhtään mitään muuta kuin se että terroristien arvomaailma on vääristynyt.

Näin varmasti onkin, mutta mikä vääristää terroristien arvomaailman? Mehän tiedetään se, että terroristiksi ei synnytä, joten jotain siinä välissä tapahtuu.

 

[Oho]

[No message]

 

[Formulanomi]

Näin varmasti onkin, mutta mikä vääristää terroristien arvomaailman? Mehän tiedetään se, että terroristiksi ei synnytä, joten jotain siinä välissä tapahtuu.

Minusta tuohon kysymykseen ei löydy selkeää vastausta.

Jos löytyisi niin oltaisiin varmaan keksitty selkeät syyt siihenkin, että miksi ihmisiä murhataan tai/ja miksi jotkut ovat väkivaltaisia yms., yms.

Jos syyt terrorismiin ovat tällä tasolla - siis "syvällä" ihmisissä itsessään, niin tuskinpa mikään "helpolta kuulostava" toimenpide (esim. Britannian vetäytyminen Irak:sta) riittää poistamaan terrorismiä.
Lisäksi esim. ajatuskin esim. köyhyyden poistamisesta on mahdoton, epärealistinen. Eikä köyhyyttä muutenkaan voida pitää syynä/edellytyksenä terroristiksi ryhtymiselle (on esimerkkejä rikkaista terroristeista ja kaikki köyhät eivät ala terroristeiksi)

Yksi asia jäi edellisessä kommentissa sanomatta.On aika suuri vaara, että terroristeille annetaan lopulta näiden mahdollisissa tavoitteissa periksi. Ensin kansa, lopulta poliitikot alkavat "ymmärtää" terroristeja niin paljon, että päätyvät noudattamaan terroristien tahtoa. Näin ei saa käydä....se on sama kuin kehotettaisiin ihmisiä vaikuttamaan äänestyksen sijasta aseilla/anarkialla.

 

[Formulanomi]

Iskujen tekijöistä

IS:n ja AP:n kertoo Lontoon iskujen tekijöistä mm. seuraavaa

Poliisi plajasti eilen Lontoon pommi-iskujen tekijät briteiksi - joko maassa pitkään asuneiksi tai mahdollisesti jopa syntyneiksi miehiksi. Nämä neljä miestä ovat eläneet viime torstaihin asti osana monikulttuuristaan ylpeää brittiyhteiskuntaa, länsimaisista vapauksista nauttien. Nämä neljä miestä ovat kuitenkin hautoneet samalla mielessään tuhoisaa iskua juuri sitä järjestelmää vastaan, jonka osana he ovat eläneet.
---
Kyseessä on joka tapauksessa ensimmäinen kerta, kun Britannian kansalaisiksi tunnistetut henkilöt ovat tehneet itsemurhaiskun omassa maassaan, omia kansalaisiaan vastaan.
---
Epäillystä:
- Leedsin Hyde Park Roadilla asuneen 22 vuotiaan miehen naapurit kertoivat, ettei miestä ja tämän perhettä ole näkynyt viime torstain jälkeen. Naapurit kuvailivat miestä "kivaksi kaveriksi"
- Dewsburyssä puolestaan pakistanilaissyntyisen pariskunnan naapuri kertoi, että poliisi talutti hunnulla päätään peitelleen naisen pois tämän kotoa. "He vaikuttivat todella hiljaiselta pariskunnalta." Sara Aziz. Lisäksi tämä kertoi, että perheen 29-vuotiasta miestä ei ole näkynyt viime torstain jälkeen. Pariskunnalla kerrotaan olevan alle vuoden ikäinen tyttö.

---
Britanniassa vaikuttavan muslimijärjestön johtaja Yassir al-Sirri:
- tämä ihminen voi mennä Irakiin ja taistella siellä amerikkalaisia tai brittijoukkoja vastaan, mutta hänen ei pitäisi tappaa brittisiviilejä.
---
Siirtolaisten jälkeläisistä pieni osa on kääntynyt radikaalimuslimien puoleen etsiessään omaa identiteettiään.

Kuten aiemmin kirjoitin terrorismi on ihmisistä itsestään kiinni. Aivan taatusti nämä terroristeiksi ryhtyneet olisivat voineet tehdä toisin.

 

[Black Leopard]

Eikö se ole olennaisempaa kuka ne vähillä rahoilla sinne ostaa???

Että asebisnestä pyörittävät voidaan siis tuolla perusteella vapauttaa kaikesta vastuusta.Huumediileritkään eivät siis täten ole vastuussa tekemisistään, vaikka molemmat ovat täysin samalla alalla= kuoleman kauppiaita

 

[jaska]

Että asebisnestä pyörittävät voidaan siis tuolla perusteella vapauttaa kaikesta vastuusta.Huumediileritkään eivät siis täten ole vastuussa tekemisistään, vaikka molemmat ovat täysin samalla alalla= kuoleman kauppiaita

Käsittääkseni suurin osa noista aseista tulee mustasta pörssistä.

 

[Hurmurisija]

Kuten aiemmin kirjoitin terrorismi on ihmisistä itsestään kiinni. Aivan taatusti nämä terroristeiksi ryhtyneet olisivat voineet tehdä toisin.

Yhtä lailla voidaan ajatella, että rikollisiksi ryhtyneet olisivat voineet tehdä toisin. Kuitenkin myös tiedetään, että tiettyihin muuttujiin (mm. kasvatuksessa) vaikuttamalla rikollisuutta voidaan ehkäistä.

Ei terrorisminkaan synty ole sattumanvaraista, vaan sen taustalta voidaan löytää sitä selittäviä muuttujia. Olisi typerää lopettaa asian tutkiminen ja yksinkertaisesti vain todeta, että terrorismi valitaan eikä sille voi mitään tehdä.

 

[Oho]

Ei terrorisminkaan synty ole sattumanvaraista, vaan sen taustalta voidaan löytää sitä selittäviä muuttujia. Olisi typerää lopettaa asian tutkiminen ja yksinkertaisesti vain todeta, että terrorismi valitaan eikä sille voi mitään tehdä.

Mutta ethän sä ole ollut erityisen avoin pohtimaan esim. AQ terrorin syitä, pikemminkin sä oot muiden valveutuneiden kanssa tunkenut muiden kurkusta alas peruspullaa köyhyydestä, epäoikedenmukaisuudesta, koulutuksen puutteesta yms. vaikka nuo syyt ei oikein tätäkään iskua selitä.

Ei teille oikeasti tunnu kelpaavan taustalla olevat syyt elleivät ne ole niitä oikeita syitä, jotka sälyttävät suuren osan vastuusta iskun uhreille ja tekee iskun tekijöistä tilanteen todellisia uhreja syyllisten sijaan.

 

[Hurmurisija]

Mutta ethän sä ole ollut erityisen avoin pohtimaan esim. AQ terrorin syitä, pikemminkin sä oot muiden valveutuneiden kanssa tunkenut muiden kurkusta alas peruspullaa köyhyydestä, epäoikedenmukaisuudesta, koulutuksen puutteesta yms. vaikka nuo syyt ei oikein tätäkään iskua selitä.

Olen sangen hämmästynyt tästä väitteestä ja niinpä luinkin kaikki vastaukseni läpi. Yhdessäkään en ole väittänyt terrorismin syyn olevan köyhyys. Oletko aivan varma, että tiedät, mitä ajattelen, vai hyökkäätkö vain omia mielikuviasi vastaan?

Ei teille oikeasti tunnu kelpaavan taustalla olevat syyt elleivät ne ole niitä oikeita syitä, jotka sälyttävät suuren osan vastuusta iskun uhreille ja tekee iskun tekijöistä tilanteen todellisia uhreja syyllisten sijaan.

Jos herra A murhaa neiti B:n, niin minusta herra A on ilman muuta syyllinen tekoon. En kuitenkaan ymmärrä, miten tulevia murhia voitaisiin ehkäistä moralisoimalla ja rankaisemalla ankaralla kädellä herra A:ta. Ei se auta mitään, vaan pitää pyrkiä ymmärrykseen.

Kun ihminen syyllistyy terrorismiin, niin ilman muuta hän on siihen syyllinen, mutta en ymmärrä, mitä hyötyä on yrittää vetää mutkia suoriksi ja väittää, että henkilö vain yksinkertaisesti valitsi terrorismin.

Kysymys, johon toivon sinun vastaavan: Nykyisin tiedetään, että suuri osa vankiloissa istuvista kärsii ADHD:sta. Toisin sanoen se mitä ilmeisimmin selittää rikollisuuteen sortumista tehokkaasti. Onko sinusta yhteiskunnallisesti hyödyllisempää moralisoida rikosten tekijöitä ja rankaista heitä ankarasti vai keskittää varoja kouluissa olevien ADHD-tapausten diagnosointiin ja heidän tukemiseensa. Heistä näet voi kasvaa täysipäisiä kansalaisia ja mm. erinomaisia yrittäjiä, kunhan he vain saavat asianmukaista tukea.

Entä terrorismin kohdalla? Pitääkö keskittyä moralisoimaan vai selvittämään syitä?

 

[Formulanomi]

Jos herra A murhaa neiti B:n, niin minusta herra A on ilman muuta syyllinen tekoon. En kuitenkaan ymmärrä, miten tulevia murhia voitaisiin ehkäistä moralisoimalla ja rankaisemalla ankaralla kädellä herra A:ta. Ei se auta mitään, vaan pitää pyrkiä ymmärrykseen.

Ottamatta muuhun (vielä) kantaa, niin tässä olet kyllä väärässä. Rangaistukset ovat suhteessa teon vakavuuteen ja niiden tarkoitus on korottaa rikoksentekemis- tai uusimiskynnystä.

 

[Hurmurisija]

Ottamatta muuhun (vielä) kantaa, niin tässä olet kyllä väärässä. Rangaistukset ovat suhteessa teon vakavuuteen ja niiden tarkoitus on korottaa rikoksentekemis- tai uusimiskynnystä.

Vaan kun mitkään tulokset eivät tue sitä, että rangaistuksen ankaruus estäisi rikoksia. Mikä on tilanne USAssa tai Venäjällä? Auttavatko kovat rangaistukset?

Kun lisäksi huomioidaan, että Suomessa ensikertalaisista vain pieni osa uusii rikoksen (yleisesti luullaan toisin), niin eikö se viittaa siihen, että vankeinhoitojärjestelmä on ihan oikealla polulla?

 

[Juhis]

Vaan kun mitkään tulokset eivät tue sitä, että rangaistuksen ankaruus estäisi rikoksia. Mikä on tilanne USAssa tai Venäjällä? Auttavatko kovat rangaistukset?

Kun lisäksi huomioidaan, että Suomessa ensikertalaisista vain pieni osa uusii rikoksen (yleisesti luullaan toisin), niin eikö se viittaa siihen, että vankeinhoitojärjestelmä on ihan oikealla polulla?

Kyllä mä veikkaisin, että Jenkeissäkin ja muuallakin tilanne on paljon paremmalla tolalla kovien rangaistusten takia, kuin jos ei niitä olisi ollenkaan ja keskityttäisiin vain ymmärtämiseen ja päänsilitykseen.

Jos itse selviäisin murhasta sillä, että pari psykologia pyrkii ymmärtämään mua ja murhaan johtaneita tekijöitä ilman mitään varsinaista rangaistusta, voisin sortua sellaiseen tekoon paljonpaljon helpommin kuin jos tiedän, että kuolemanrangaistus/pyttytuomio odottaa.

 

[Hurmurisija]

Kyllä mä veikkaisin, että Jenkeissäkin ja muuallakin tilanne on paljon paremmalla tolalla kovien rangaistusten takia

Jostain syystä rauhallisimpia ja ennustettavampia ovat kuitenkin ne yhteiskunnat, joissa pyritään jonkinlaiseen ymmärtämiseen. Jos ihminen on valmis murhaamaan, hän murhaa riippumatta rangaistuksesta. Kovat rangaistukset voivat auttaa lievempiin rikoksiin tai rikkeisiin kuten ylinopeuksiin. Jos pienestäkin ylinopeudesta rapsahtaisi puoli vuotta vankeutta, niin aivan varmasti ne vähenevät. Murhien kohdalla tämä ei kuitenkaan toimi, koska murhaajan moraali on niin kaukana yleisestä moraalista, ettei rangaistuksilla ole mitään merkitystä.

Kuvitellaan tällainen tilanne:

On diplomi-insinööri Pekka. Pekalla on ollut v-mäinen lapsuus, suhde äitiin on hankala ja ensimmäinen ex-vaimokin petti, mihin koko suhde lopulta kariutui. Työt sentään sujuvat ja uusi suhdekin on hyvällä mallilla. Eräänä iltana Pekka juo viinaa ja vähitellen hänen päänsä pehmenee ja yhtäkkiä pimenee täysin Pekan kävellessä terallisilta kotiin: Pekka raiskaa naisen.

Oikeudessa hänet tuomitaan. Onko nyt viisaampaa lätkäistä Pekalle pitkä kakku, jonka aikana hänet eristetään täysin yhteiskunnasta, hän menettää mahdollisuuden tehdä työtä ja joutuu lupumaan ihmissuhteistaan ja sosiaalistuu rikolliseen kulttuuriin, minkä myötä hän on vankilasta palatessaan täysin tyhjän päällä, joutuu yhteiskunnan elätettäväksi ja mahdollisesti syyllistyy uusin rikoksiin, vai olisiko hyödyllisempää, että Pekalle annettaisiin terapiaa ja pyrittäisiin ymmärtämään niitä syitä, jotka johtivat raiskaukseen?

Kun esimerkiksi vankien opiskelua usein kritisoidaan, niin olisiko sitten parempi, että päihdekierteessä olevat tulevat vankilasta ulos ilman koulutusta takaisin päihdekierteeseen? Vai olisiko koulutus kuitenkin mahdollisesti asia, joka auttaa uuden elämän alkuun? Kuten jo totesin, ensikertalaisista vain pieni osa tekee uusia rikoksia.

Pitäisikö vankilaoloista tehdä niin kovat, että ne masentavat tai muuten lytistävät ihmisen täysin, vai olisiko järkevämpää tehdä oloista sellaiset, että vankilasta pois tulevilla on henkiset edellytykset aloittaa uusi elämä?

Entä jos oma lapsenne ajautuisi ensin alkoholismiin, sitten huumeisiin ja lopulta tekisi vakavan rikoksen? Uskoisitteko todella, että vankilan kovat olosuhteet auttaisivat häntä, vai tulisiko mieleenne, että hän tarvitsee tukea?

 

[Dominic]

Jostain syystä rauhallisimpia ja ennustettavampia ovat kuitenkin ne yhteiskunnat, joissa pyritään jonkinlaiseen ymmärtämiseen. Jos ihminen on valmis murhaamaan, hän murhaa riippumatta rangaistuksesta. Kovat rangaistukset voivat auttaa lievempiin rikoksiin tai rikkeisiin kuten ylinopeuksiin. Jos pienestäkin ylinopeudesta rapsahtaisi puoli vuotta vankeutta, niin aivan varmasti ne vähenevät. Murhien kohdalla tämä ei kuitenkaan toimi, koska murhaajan moraali on niin kaukana yleisestä moraalista, ettei rangaistuksilla ole mitään merkitystä.

Kuvitellaan tällainen tilanne:

On diplomi-insinööri Pekka. Pekalla on ollut v-mäinen lapsuus, suhde äitiin on hankala ja ensimmäinen ex-vaimokin petti, mihin koko suhde lopulta kariutui. Työt sentään sujuvat ja uusi suhdekin on hyvällä mallilla. Eräänä iltana Pekka juo viinaa ja vähitellen hänen päänsä pehmenee ja yhtäkkiä pimenee täysin Pekan kävellessä terallisilta kotiin: Pekka raiskaa naisen.

Oikeudessa hänet tuomitaan. Onko nyt viisaampaa lätkäistä Pekalle pitkä kakku, jonka aikana hänet eristetään täysin yhteiskunnasta, hän menettää mahdollisuuden tehdä työtä ja joutuu lupumaan ihmissuhteistaan ja sosiaalistuu rikolliseen kulttuuriin, minkä myötä hän on vankilasta palatessaan täysin tyhjän päällä, joutuu yhteiskunnan elätettäväksi ja mahdollisesti syyllistyy uusin rikoksiin, vai olisiko hyödyllisempää, että Pekalle annettaisiin terapiaa ja pyrittäisiin ymmärtämään niitä syitä, jotka johtivat raiskaukseen?

Kun esimerkiksi vankien opiskelua usein kritisoidaan, niin olisiko sitten parempi, että päihdekierteessä olevat tulevat vankilasta ulos ilman koulutusta takaisin päihdekierteeseen? Vai olisiko koulutus kuitenkin mahdollisesti asia, joka auttaa uuden elämän alkuun? Kuten jo totesin, ensikertalaisista vain pieni osa tekee uusia rikoksia.

Pitäisikö vankilaoloista tehdä niin kovat, että ne masentavat tai muuten lytistävät ihmisen täysin, vai olisiko järkevämpää tehdä oloista sellaiset, että vankilasta pois tulevilla on henkiset edellytykset aloittaa uusi elämä?

Entä jos oma lapsenne ajautuisi ensin alkoholismiin, sitten huumeisiin ja lopulta tekisi vakavan rikoksen? Uskoisitteko todella, että vankilan kovat olosuhteet auttaisivat häntä, vai tulisiko mieleenne, että hän tarvitsee tukea?

Fiksuja sanoja.

 

[Juhis]

Jostain syystä rauhallisimpia ja ennustettavampia ovat kuitenkin ne yhteiskunnat, joissa pyritään jonkinlaiseen ymmärtämiseen. Jos ihminen on valmis murhaamaan, hän murhaa riippumatta rangaistuksesta. Kovat rangaistukset voivat auttaa lievempiin rikoksiin tai rikkeisiin kuten ylinopeuksiin. Jos pienestäkin ylinopeudesta rapsahtaisi puoli vuotta vankeutta, niin aivan varmasti ne vähenevät. Murhien kohdalla tämä ei kuitenkaan toimi, koska murhaajan moraali on niin kaukana yleisestä moraalista, ettei rangaistuksilla ole mitään merkitystä.

Kyllähän sen nyt luulis olevan itsestään selvää, että jos murhasta ei saa isoa rangaistusta, kynnys sellaisen suorittamiseen on paljon matalammalla.

Muutoksen on lähdettävä itsestä, ei siihen auta päänsilittelyvankilat, joissa ymmärretään ja tarjotaan tukea. Jos ei ole yhteiskuntaan soveltunut aikaisemmin, on sitä vaikea vankilassa korjata, varsinkin jos on takana jotakin niin vakavaa kuin murha. Suomessa valtion antaa ihmiselle niin paljon tukea, että voi selvitä pahimmistakin tilanteista. Jos tämänkin jälkeen sortuu kuvaamasi skenaarion tilanteeseen, kuuluu kyseinen hörhö vankilaan eikä kerran viikossa terapiaan. Tai sitten vaihtoehtoisesti pakkohoitoon määräämättömäksi ajaksi.

Jos on tosiaan murhannut toisen ihmisen, on parempi pitää rikollinen tyrmässä kiusaamasta muita ihmisiä, kuin muutama vuosi antaa tukea ja päästää takaisin kaupunkiviidakkoon - ja hakea takaisin muutaman vuoden kuluttua uuden murhan jälkeen.

 

[jaska]

Jostain syystä rauhallisimpia ja ennustettavampia ovat kuitenkin ne yhteiskunnat, joissa pyritään jonkinlaiseen ymmärtämiseen. Jos ihminen on valmis murhaamaan, hän murhaa riippumatta rangaistuksesta. Kovat rangaistukset voivat auttaa lievempiin rikoksiin tai rikkeisiin kuten ylinopeuksiin. Jos pienestäkin ylinopeudesta rapsahtaisi puoli vuotta vankeutta, niin aivan varmasti ne vähenevät. Murhien kohdalla tämä ei kuitenkaan toimi, koska murhaajan moraali on niin kaukana yleisestä moraalista, ettei rangaistuksilla ole mitään merkitystä.

Kuvitellaan tällainen tilanne:

On diplomi-insinööri Pekka. Pekalla on ollut v-mäinen lapsuus, suhde äitiin on hankala ja ensimmäinen ex-vaimokin petti, mihin koko suhde lopulta kariutui. Työt sentään sujuvat ja uusi suhdekin on hyvällä mallilla. Eräänä iltana Pekka juo viinaa ja vähitellen hänen päänsä pehmenee ja yhtäkkiä pimenee täysin Pekan kävellessä terallisilta kotiin: Pekka raiskaa naisen.

Oikeudessa hänet tuomitaan. Onko nyt viisaampaa lätkäistä Pekalle pitkä kakku, jonka aikana hänet eristetään täysin yhteiskunnasta, hän menettää mahdollisuuden tehdä työtä ja joutuu lupumaan ihmissuhteistaan ja sosiaalistuu rikolliseen kulttuuriin, minkä myötä hän on vankilasta palatessaan täysin tyhjän päällä, joutuu yhteiskunnan elätettäväksi ja mahdollisesti syyllistyy uusin rikoksiin, vai olisiko hyödyllisempää, että Pekalle annettaisiin terapiaa ja pyrittäisiin ymmärtämään niitä syitä, jotka johtivat raiskaukseen?

Kun esimerkiksi vankien opiskelua usein kritisoidaan, niin olisiko sitten parempi, että päihdekierteessä olevat tulevat vankilasta ulos ilman koulutusta takaisin päihdekierteeseen? Vai olisiko koulutus kuitenkin mahdollisesti asia, joka auttaa uuden elämän alkuun? Kuten jo totesin, ensikertalaisista vain pieni osa tekee uusia rikoksia.

Pitäisikö vankilaoloista tehdä niin kovat, että ne masentavat tai muuten lytistävät ihmisen täysin, vai olisiko järkevämpää tehdä oloista sellaiset, että vankilasta pois tulevilla on henkiset edellytykset aloittaa uusi elämä?

Entä jos oma lapsenne ajautuisi ensin alkoholismiin, sitten huumeisiin ja lopulta tekisi vakavan rikoksen? Uskoisitteko todella, että vankilan kovat olosuhteet auttaisivat häntä, vai tulisiko mieleenne, että hän tarvitsee tukea?

Muuten viisaita sanoja, mutta tässä unohtuu uhri ihan täysin. esimerkissäsi nainen, kuka ei tehnyt mitään muuta väärää, kuin kävellyt väärällä kadulla.

 

[Juhis]

Täsmennänpä vielä, etten todellakaan ole vankilassa opiskeluja ja muuta vastaavaa vastaan, mielestäni vain rangaistukset pitää olla ankaria vakavissa teoissa ihan pelotevaikutteen takia. Hurmurisijan jutuista kun minä ainakin saan kuvan, että lyhyillä tuomioilla ja tukea antamalla murhaajatkin saadaan yhteiskuntakelvolliseksi. Ei sen murhaajan yhteiskuntakelpoisuus ja moraali parane lyhyillä rangaistuksilla, pitkillä rangaistuksilla taataan ainakin se, että ovat sen ajan poissa kiusaamasta normaaleita ihmisiä.

 

[Formulanomi]

Täsmennänpä vielä, etten todellakaan ole vankilassa opiskeluja ja muuta vastaavaa vastaan, mielestäni vain rangaistukset pitää olla ankaria vakavissa teoissa ihan pelotevaikutteen takia. Hurmurisijan jutuista kun minä ainakin saan kuvan, että lyhyillä tuomioilla ja tukea antamalla murhaajatkin saadaan yhteiskuntakelvolliseksi. Ei sen murhaajan yhteiskuntakelpoisuus ja moraali parane lyhyillä rangaistuksilla, pitkillä rangaistuksilla taataan ainakin se, että ovat sen ajan poissa kiusaamasta normaaleita ihmisiä.

Samoilla linjoilla.

Rangaistuksen aikana pitää toki tehdä kaikkensa, että esim. murhaaja tulee sopeutumaan yhteiskuntaan vapauduttuaan.

Tuomioita annettaessa ei pidä olla 'liian ymmärtäväinen', sehän nakertaa pohjan pois oikeusvaltiolta.

Hurmurisija:

Jostain syystä rauhallisimpia ja ennustettavampia ovat kuitenkin ne yhteiskunnat, joissa pyritään jonkinlaiseen ymmärtämiseen.

Olisi kiva tietää mitä yhteiskuntia (valtioita?) tarkoitat ? Ja esim. niiden murhatuomion pituus suhteessa Suomen vastaavaan.

 

[Runar ja Kyllikki]

Vaan kun mitkään tulokset eivät tue sitä, että rangaistuksen ankaruus estäisi rikoksia. Mikä on tilanne USAssa tai Venäjällä? Auttavatko kovat rangaistukset?

Sitä ei tiedetä. Se tiedettäisiin vasta kun noissa valtioissa otettaisiin käyttöön lievemmät rangaistukset ja katsottaisiin vähenisikö rikollisuus.

 

[Hurmurisija]

Sitä ei tiedetä. Se tiedettäisiin vasta kun noissa valtioissa otettaisiin käyttöön lievemmät rangaistukset ja katsottaisiin vähenisikö rikollisuus.

Miksi yhteiskunnista on muodostunut sellaisia, että rikollisuudella on siellä hyvä kasvualusta?

Luuletko, että Pietarin viemäreissäkin kasvavat katulapset tekisivät vähemmän rikoksia, jos rangaistukset olisivat vielä ankarampia?

Luuletko, että Pietarin viemäreissäkin kasvavat katulapset tekisivät vähemmän rikoksia, jos heitä pyrittäisiin ymmärtämään ja tukemaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa?

Vankienkin taustalta löytyy valitettavan usein rikollista uraa hyvin selittäviä tekijöitä kuten esimerkiksi rikkinäinen perhetausta ja/tai päihteiden väärinkäyttöä.