Miksi tyllissä eikö sinne nykyään vedetä yleensä päälle ihan vaan pitkä iltapuku? Miten sellasessa keekoilu hävettäs? Ja tartteeko sitä keekoilla?
Yritetäänpä selittää parhain päin.
En osallistunut edes siihen liikunnan kurssiin, jossa tansseja opeteltiin, mutta näin katsojan roolissa näytti olevan lähinnä ympyrässä kävelyä (joku voisi sanoa keekoilua) eikä tanssia. Että sinänsä tanssillinen osuus olisi saattanut miten kuten luontua minultakin, vaikka vähän epäilen, kun olisin kuitenkin ollut selvin päin. Kyllä, minulle tanssilattialla kouristeleminen on järkyttävä ajatus, tosin olen siihen joskus riittävän itsemyrkytyksen jälkeen haksahtanut, ihan tykännytkin, mutta jälkeenpäin on aina enempi vähempi hävettänyt. Niin ja tuolla Wanhojen tansseissahan on vielä se yleisö tölläämässä ja ottamassa valokuvia, jotka päätyy lukemattomiin perhealbumeihin. Taidettiin siellä kai jotain valssiakin valssata, niin että olisi kai tuosta voinut jonkunlaiset paritanssin alkeet kostua, myönnän.
Muistaakseni todella paljon tytöillä oli päällä sellaisia prinsessaruusustanssiaispukuja ja tietysti tyyliin sopivat kampaukset. Ja sehän käsittääkseni on koko tapahtuman pointti, että tytöt pääsevät tälläytymään prinsessoiksi. Eihän siinä mitään, monet tytöt näyttivät kertakaikkisen tyrmääviltä ja ihka oikeilta prinsessoilta. Mutta monet eivät. Tietenkään me ei kaikki olla mitään supermalleja, mutta ei siitä olekaan kyse. Kun tässä kohtaa stailaus vähän kusahtaa, niin siinä näyttääkin äkkiä itseään 20 vuotta vanhemmalta sketsihahmolta. Ja olen aika tasavarma, että olisin kuulunut tähän jälkimmäiseen porukkaan. Olen tässä lukuisia vuosia myöhemmin löytänyt jonkunlaisen naisellisuuden, mutta siihen aikaan en uskonut minulla sellaista olevankaan. Niin että kyllä, olisin todennäköisesti hävennyt kuollakseni ja itkenyt kaikki yöt viikon etukäteen.
Onnea vaan kaikille, jotka osallituivat ja saivat hyviä muistoja. Mutta minusta tuohon ei missän nimessä pitäisi olla pakkoa osallistua. Sanottakoon vielä se, että luokkakaverini olivat tosiaan ihania, tiesivät ennestään ja hyväksyivät outouteni ja nolouteni, eikä tullut asian suhteen mitään pahoja puheita. Ja samaan aikaanhan minä pidin koko muuta porukkaa outoina ja noloina, kun osallistuivat tuohon jalkojennostelupöllöilyyn (toim. huom. subjektiivinen mielipide on tämä) ja naureskelin itsekseni yleisössä. Elikkäst kaikki saivat mitä halusivat, win win.