Juu, tämä on se mikä jakaa ihmiset kahteen leiriin. Joillakin on tarve vain osoitella sormella vikoja (yleensä neljän seinän sisästä). Toiset sitten osaavat osaavat nauttia siitä mitä on tarjolla. Jälkimmäiset noin ylipäätään ovat enempi aikaansaavia, ne pärjäävät jotka osaavat sopeutua.
Sanoisin sinun olean asian ytimessä. Pärjäämis-sanan tilalta ajattelen kuitenkin niin, että muuttuviin aikoihin ja tilanteisiin ketterästi sopeutuvilla voi olla ainakin potentiaalisti hauskempaa lajia seuratessaan kuin niillä, joiden sydänalassa muljuaa ikävästi kun nykyautot ryskävät menemään ja kaukokaipuu muinaisin aikoihin häiritsee siten keskittymistä siihen, mitä juuri on todistamassa. Nykyhetken tilalle on turha tarjota menneisyyttä tai tulevaisuutta. Ei onnistu!