Joey Logano voitti trillerin Martinsvillessä, joka tarkoitti hänen siirtymistään ensimmäisenä kuljettajana finaaliin 1/4 kuljettajasta ja näin ollen hän on nyt se, jonka tie tällä hetkellä on kahden kisan verran valmistava ja hän voi latautua jo täysillä chämpiönshippireissin mielikuvaharjoituksiin. Kuitenkin hänen odottaessaan kolmea muuta kandidaattia, ei hän voi liian lunkisti ottaa vaan todellakin nämä kisat ovat kilpailukyvyn & -taktiikan harmonisointia. Martinsvillen kisassa ajoi todella erinomaisen kisan - jälleen - ja tällä kertaa voitto varmistui viimeisen kierroksen viimeisen kaarteen sukelluspommimaisella kolhautuksella MTJ:n kanssa, jonka tuoksinassa hän pääsi ohi tällä pitkin yhteisöjä järisyttäneessä ja ristiriitaisen maineen saaneella ohituksella joka kuitenkin oli sitä koppiautokisailua jonka perustuksille kilpailu on syntynyt; toisaalta panosten ollessa korkealla niin on myös tunteet ja jos MTJ katsoi kisailleensa puhtaasti JL:n kanssa ja saaden kuitenkin kolarointia palkinnoksi, niin ymmärrettävästi oli todella pettynyt/vihainen. Näissä on tietenkin myös mukana joeyloganolisää, koska hän on varmasti yksi eniten vuosien saatossa feudanneista kuljettajista radalla ja näköjään yksi napsu resumeehen kilahti lisää.
Joka tapauksessa JL tekee paluun välivuoden jälkeen mestaruuskamppailuun Miamiin ja oikeastaan eräs odotetuimmista tapahtumista tämä oli joka odotti tulemistaan, joskin Joey Logano on vasta loppuvuodesta alkanut toden teolla heräilemään mutta nykyjärjestelmän tuohinassa tämä on itse asiassa myös plussakin, koska kisojen kiristyessä parasta pitää radalle tuoda ja kilpailukyvyn pitää olla korkealla että voi voitosta ylipäätään ajaa puhumattakaan jatkoonmenosta per kierros (etenkin nyt).
Martin Truex Jr. sinkoili lopulta kolmantena maaliin tuon kolinan jälkeen, mutta edelleenkin vaikka pisteillä ajaisi koko iso kolmikko tasaisesti (tekniikan kestäessä) eikä ketään takana oleva pääse voitolla yllättämään, niin kaikki menisivät finaaliin JL:n seuraksi. Toki tulostason pitää olla korkea, mutta se on odotettavaakin. Kyle Busch oli lopulta kisassa neljäs lähdettyään paalulta, mutta pitkät vedot olivat voiton kannalta vain hänen tiimilleen liikaa, kuitenkin lyhyeillä kykeni pitämään korkeaa suoritustasoa yllä ja hyvä varikkopaikka auttoi tarvittaessa, mutta suhteellisen vähän ilmaantuineiden keltaisten vuoksi tuo ei niin suurta osaa näytellyt. Hyvä sijoitus kaikki kaikessa ja auttaa häntä liimaantumaan hivenen lähemmäs jo siihen kirkossakin kuulutettuun finaalipaikkaankin.
Kevin Harvick oli Martinsvillen mekaanisen lyhytratanäyttämön käänteissä/pyörteissä kyllä erittäinkin vaisu tuloksen oltuakin kymmenes, eroa vähän normaaliin tulostasoon M'villessä, kisa oli silti todella tervassa ajelua miltei koko 500 kierroksen ajan. Kisan lopussa pystyi hyvin parantamaan sijoitustaan nousten top-10:iin, mutta tavanomaisissa olosuhteissa hän ajeli sijojen 12-15 välimaastossa viimeisten samalla kierroksen kärjen kanssa olleiden kanssa ja kerran tulikin ohitetuksi kierroksella. Tuo ei täysin tavatonta ole, että KH ei Martinsvillen radalla aja ihan siihen normaaliin suoritustasoon nähden ja hän on toki ennenkin NASCARin lyhyimmällä venuella kärjelle jäänyt kiekalla, mutta tuossa (siltikin jälkeenpäin ajateltuna hyvänkin lopputuloksen nähtyyn verrattuna saanut kisa) oli vain siitä eriskummallinen ettei oikein missään vaiheessa tullut selkeää haastoa edellä olevia kohtaan ja lopussa ajoa auttoivat hyvät renkaat, joka hienosti kartutti top-10 tilastoja.
Sanotaan että kaikilla radoilla KH voi voittaa ja hänellä on sellainen potentiaali kuljettajana joka saa myös auton haluamakseen hyvän tiimipomon kanssa, mutta jos jotkin sellaiset venuet on olemassa jotka tuovat hieman lisähaastetta, niin superspeedwayt (joskin varmasti kaikilla), Martinsville ja moottoriradat. Tässäkin kuitenkin kyse on nyanssimaisesta kynäilystä, koska kaikilla radoilla KH on voittajan ympyrään ajanut (lukuun ottamatta uutta Charloten rovaalia) joten enemmänkin kyse on vain alustan saamisesta sopivaksi silloinkin milloin kilpailukyky on aivan kärkipäätä. Pisteillä kuitenkin tilanne on hyvin hanskassa, joten ei sellaista hätää ole ja tulossa on Texasin vääntö (jossa etenkin viime kisoissa jälki on ollut kovaa) sekä totta kai hänen parhain ratansa Phoenixissa, joten tilanne näyttää hyvältä finaalipaikkaa ajatellen ja mestaruushan on kova kauden ajaneelle tiimille se ainoa tavoite. Tästä on kuitenkin joka tapauksessa hyvä jatkaa!
SHR:n koko tallilla on mennyt pleijarit kaikkinensa erittäinkin hyvin ja siksi tilanteen tiuketessa on huomioitava se fakta, että 8:sta kuskista neljä edustaa samaa organisaatiota joten tässä haavaa tilanne enemmän kääntyy niin että ketä boonustaa kauttansa jo onnistuneen lisänä. Kolme paikkaa on auki ja jos hyvin menisi, niin mahdollisuuksien toteutuessaan joita voi pitää aika saavutettavissa, SHR:llä kahden miehen edustus finaalissa ei olisi mahdottomuus. Toki nyt tämän hetkisessä tilanteessa se ei näytä todennäköiseltä, mutta Kurt Buschin jatkaessa tasaista ajoaan ollen nyt kuudes M'villessä niin hän omaa pienet saumat pisteillä, mutta voittohan muuttaa kokonaiskuvaa ihan erilaiseksi. Aric Almirola tuli maaliin yhdentenätoista ja radalla koviakin kokenut Clint Bowyer tuli maaliin sijalla 21. jääden kierroksen kärjelle ja heillä kahdella on pistetilanteessa se kovin kampeaminen tiedossa, mutta kaksi kisaa toki vielä jäljellä.
Chase Elliotille juuri tämä kisa että Phoenix ovat niitä tämä kiekan ehkäpä vaikeampia annoksia autolle sulateltavaksi, eikä kyseessä ole tuossakaan tapauksessa mitenkään heikko suoritus vain päinvastoin, mutta hänen oljenkortensa kuitenkin väkisin taitaa olla Texasin kisassa. Nyt maalissa seitsemäs ja hän voisi olla myös niitä kavereita jotka voivat laittaa vielä isolle kolmikolla kapuloita rattaisiin kun puhutaan kolmesta jatkoonmenijästä JL:n lisäksi.
Edellä kirjoittanut jo mukavasti lämäytti tulokset ja pistetilanteet taululle, joten ei tarvitse kuin tiivistetysti pisteet laittaa skooripyylonisti alle jälleen
NASCAR pudotuspelit 2018: Pisteet 3. kierroksella 1/3
1. Kyle Busch (pistejohtaja)
2. Martin Truex Jr. (-21)
3. Kevin Harvick (-21)
4. Joey Loganoa (jatkossa voitolla)
---------------------putoamisvaarassa---------------------
5. Kurt Busch (-46)
6. Chase Elliott (-52)
7. Clint Bowyer (-63)
8. Aric Almirola (-71)
--------------------------------------------
Viime viikonloppuna tuli myös uutisia - isoja sellaisia - että Ally Financial tulee ainakin kaksivuotisella sopimuksella ikonisen Jimmie Johnsonin #48 autoa koristamaan pääsponsorina, joten uudet tuulet konkreettisesti puhaltavat tuossa suunnassa. Auton värityksen kohdalla haetaan sopivinta mahdollista maalausta, pitäen sitä vanhan menestyksen tuomaa värjäystä, että sitä uutta tuoden jolloin yhdistyy kaksi puolta autossa ja tiimissä. Energiallista designia kuulemma haetaan ja kun uutta tiimi rakentaa, niin hyvä että todellakin on piirrustuspöydältä käsin on alettu innostavasti konstruktoimaan projektia :thumbup:
Seuraavaksi turnee jatkuu sitten Texas Motor Speedwaylla ensi viikonloppuna ja kyseessähän on kauden kolmanneksi viimeinen kisa tällä vauhdikkaalla 1.5 mailisella kun finaalipaikoista taistelu kiihtyy ja jännitys alkaa tiivistymään kohti kliimaksiaan. Kisalähetys starttaa kello 21:30 sunnuntai-iltana.
