Kun puhutaan riemukkaista suomalaisvoitoista F1:ssä, niin täytyy kyllä nostaa esiin Mika Häkkisen Jerezin voitto kaudella 1997. Häkkinen oli jo pitkään tavoitellut GP- voittoa, mutta sitä ei ollut vielä tullut. Podiumeja oli sitä vastoin Häkkinen saavuttanut jo ihan mukavan määrän.
Vihdoin tuo voitto tuli Häkkisen 96 GP:ssä, eli lähes sata GP:tä ennätti mennä ennen voittoa. Kaudella 1997 Häkkisellä oli ollut johtoasema hyvin hallussa, mutta tekniikka oli pettänyt ratkaisevalla hetkellä. Esim. Silverstonessa, A1-ringillä ja Nurburgringillä Häkkinen oli johtanut kisaa ennen keskeytystä.
Kausi 1997 oli ensimmäinen, jota seurasin aktiivisesti. Tuntui, ettei Mika tule välttämättä koskaan voittamaan McLarenin epäluotettavalla autolla. Onneksi pelit ja vehkeet kesti Jerezissä.
Oli kyllä hyvät fiilikset kisan jälkeen meikäläisellä. Harmitti Schumacherin keskeytys, ja kolarointi Villeneuven kanssa, sillä olin toivonut Schumacherista mestaria, mutta Häkkisen voitto toi kyllä hymyn. Vihdoinkin Mika oli voittaja. Tästä sitten iloisena pihalle leikkimään kavereiden kanssa riensin kisan jälkeen.
Espanja oli muutenkin Häkkisen uralla hyvä paikka, sillä neljä voittoa Mika otti Espanjan maaperällä. Jerezin lisäksi kolme voittoa Barcelonassa. Jerezin voitosta aukesi myös ketsuppipullon korkki, sillä Häkkinen voitti seuraavat kaksi GP:tä myös kauden 1998 alussa, Melbournessa ja Interlagosissa.
Oikeastaan Häkkinen löi tahdit seuraavien kausien mestaruuksille juuri Jerezissä, sillä Mikan itseluottamus kasvoi valtavasti voiton myötä.
Mitä tuntemuksia teissä herätti tuolloin Mikan voitto? Olitko odottanut sitä pitkään?
Tässä kisan ratkaisuhetkiä ja lopussa pätkä myös illan Ruutulippu- ohjelmasta tuolloin.