Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[Dieselmoottori]

Koitan vielä tuota toistakin. Onko oikea vastaus nykyinen Mersu?

Eli aikajana menee muistaakseni seuraavasti: Tyrrell-BAR-Honda-Brawn-Mercedes.

Mestaruudet Tyrrelin, Brawnin ja Mersun alla.

Mika Salo on ajanut Tyrrellin ja BARin tiimissä.

Kyllä tämähän olikin sulle näköjään helppo. Oikein tämäkin siis

 

[Irwin]

Kyllä tämähän olikin sulle näköjään helppo. Oikein tämäkin siis

Kyllä kuitenkin pohdin tätä pitkään. 1996-1997 aloin lajia seuraamaan, joten oon nähnyt kaikki nämä tiimit, vaikka Tyrrell silloin vetelikin jo viimeisiään.

 

[Renessanssinero]

Nyt on aika hankala kysymys. Kenellä kuljettajalla on eniten sellaisia suorituksia, että hän on ajanut kaikki kyseisellä radalla ajetut F1-kilpailut?

Itse en tiedä, mutta veikkaan, että Berger. Kaikki Estorilissa ajetut kilpailut 1984 - 1996, kaikki Adelaidessa ajetut kilpailut 1985 - 1995 sekä kaikki Aidassa ajetut kilpailut 1994 - 1995.

EDIT: Onhan noita paljon muitakin. Esim. Hamiltonilla kaikki Portimaossa ajetut kilpailut, kaikki Mugellossa ajetut kilpailut, kaikki Intiassa ajetut kilpailut, kaikki Koreassa ajetut kilpailut ja kaikki Ryssissä ajetut kilpailut eli 5 rataa yhteensä.

 

[Muucconen]

Nyt on aika hankala kysymys. Kenellä kuljettajalla on eniten sellaisia suorituksia, että hän on ajanut kaikki kyseisellä radalla ajetut F1-kilpailut?

Itse en tiedä, mutta veikkaan, että Berger. Kaikki Estorilissa ajetut kilpailut 1984 - 1996, kaikki Adelaidessa ajetut kilpailut 1985 - 1995 sekä kaikki Aidassa ajetut kilpailut 1994 - 1995.

EDIT: Onhan noita paljon muitakin. Esim. Hamiltonilla kaikki Portimaossa ajetut kilpailut, kaikki Mugellossa ajetut kilpailut, kaikki Intiassa ajetut kilpailut ja kaikki Koreassa ajetut kilpailut.

Veikkaan Alain Prostia, joka on on ajanut kaikki kisat ainakin Caesars Palacessa, Dallasissa, Detroitissa, Phoenixissa, Doningtonissa…

 

[CCMK]

Näinä päivinä tulee kuluneeksi Australian Grand Prixistä 1990 35 vuotta.

Lajin 500:s kilpailu oli juhlakisa ymmärrettävän happamissa tunnelmissa siihen nähden mitä Suzukassa 1990 silloisessa hyvin tuoreessa lähiajassa oli tapahtunut!

Onneksi kisa voitiin suorittaa aurinkoisissa, mutta jopa Adelaideenkin nähden poikkeuksellisen tukalan kuumissa oloissa.

Nelson Piquet voitti kisan huolimatta Nigel Mansellin viimeisen Ferrari-kisan ja viimeistä kertaa silti Silverstoneen nähden muka 'uransa lopettamisen' yhteydessä erittäin viime hetken ohitusyrityksestä huolimatta ja Alain Prost täydensi palkintokolmikon, mutta ihan kisan alussa Prost olisi saattanut ottaa johtoaseman ja voittaa lajin juhlakilpailun ilman pussiin jäämistään.

Samoin Gerhard Berger oli vauhdissa, mutta pettymykseksi jäi neljänneksi ja ilman voittoa vuodelta 1990 kun ei itävaltalainen kaikesta huolimatta viitsinyt valittaa tai Montrealin 1990 menetettyä voittoa ei olisi kai jälkikäteenkään sitten enää muutettu vaikka valitusaikaa olisi ollutkin.

Bergerillä lisäksi oli jalkakipuja kisan jälkeen ja hän vaati ehdottomasti jatkaakseen McLarenilla pidempää automallia kun hänellä oli vuoden 1990 automallin suhteen ollut ennenkin todella epämukavia kipuja ja kauden kisoja oli välillä jäädä siitäkin syystä kesken! Sittemmin hänelle luvattiinkin rakentaa Sennan vastaavaa automallia vähän pidempi perusmalli monokokkeineen päivineen tai edes ohjaamotiloineen.

Williamsin Thierry Boutsen ja Riccardo Patrese olivat viides ja kuudes eli viimeiset pistemiehet.

Ayrton Senna lähti happamissa merkeissä paalupaikalta ja keskeytti vuoden 1990 toiseksi viimeisenä keskeyttäjänä kilpailun ja Mansell ajoi kisan nopeimman kierroksen oltuaan harmittavasti voittamatta.

Piquet tosiaan tuntui vuoden 1990 ehkä luotettavimmalta kuljettajalta ja hän oli historian viimeinen kuljettaja jolta historiaan jääneiden lopputuloslaskentajärjestelmän mukaan otettiin yhtä viimeistä kertaa pisteitä pois koko vuoden pistetaulukosta!

Hädin tuskin tosiaan keskeytti ja ihan vuoden 1990 loppu sujui brasilialaiselta hyvin.

Suzukan sankarit eli Aguri Suzuki ja Roberto Moreno eivät ihan niin hyvin menestyneet, mutta Suzuki tallikaverinsa Eric Bernardin kanssa keskeytti jo varhain torjuen ehdottomasti myös siirron Brabhamille vuodeksi 1991 johtuen Zakspeedin Yamaha-moottoritraumasta mitä oli vuodeksi 1989 tapahtunut. Ja etenkin kun viimeistä kertaa murheellisesti aivan juuri sillä hetkellä Lola-Larrousse epäluotettavuudesta huolimatta näytti vielä kulkevan.

Tyrrellin Jean Alesi ei ollut päätöskisaansa tallissa kovin vauhdissa ja ilman jarrumuutostaan aiemmin viikonloppuna vauhti olisi ollut vieläkin huonompaa kuin oli ja Satoru Nakajiman yritys toistaa Suzukan loistoajo myös Tyrrellin väreissä päättyi jarruvian ennen pitkää aiheuttamaan ulosajokeskeytykseen. Jarruvaurio oli ollut ongelma tätä ennenkin. Muuna haasteena tosiaan japanilaisella oli juomapullon toimimattomuus eli häntä kai myöhemmin kisaan olisi uhannut nestehukka!

Moreno ei vain kyennyt saamaan täyttä vauhtiaan, mutta oli seitsemäs ikävästi ilman pisteitä johtaen sitten jatkopohdintaan hänen koko urastaan edelleen.

Pitkään ei katseltu asiaa ja vielä vähemmän kun Piquet sitten suitsutti ja enemmän tai vähemmän sai Flavio Briatoren myöntymään Morenon Benetton-paikkaan.

Mansell tosiaan lähti Williamsille ja kompromissina Williams-paikan menetyksestä toki pienellä varauksella aluksi Boutsen lähti Ligierille toiveenaan se, että Ligier todella viimeistään jälleen lähtee nousuun Renault-moottorien mukaan tai kuten sovittaessa kuului pystyi näiden tallien yhteistyön kautta jälleen sopivammassa välissä siirtymään takaisin sitten Williamsille!

Ikävästi Ligier ei Renault-moottoria juuri vuodeksi 1991 saanut, mutta vuodeksi 1992 tulisi sitten saamaan.

Paljonhan sitä vuoden 1990 Adelaidestakin muistoja riittäisi kun kuivan kelin kisa tosiaan oli ilman sadetta ja varsinkin Pirellillä oli todella villiä rengastaktiikkaa johtuen tästä kaikesta.

Osella-talli viimeisessä kisassaan välillä jo Osella-Fondmetallina tai Fondmetall-Osellana tuntien pitkälti Concorde-sopimuksen syistä edelleen vain pelkkänä Osellana teki pienen ennätyksen pitkästä aikaa historiansa viimeisessä kisassa:

Piskuinen italialaistalli käytännössä eniten rahaa koko 10 vuoden aikanaan silloisesti lajissa käyttäneenä vähyyteensä nähden pääsi eniten vuoden 1990 kisoissa yleensäkään ajaen maaliin sitten vuoden 1986 eli vaivaista neljä kertaa!

 

[Dieselmoottori]

Tällä päivämäärällä, eli 4.11, vuonna 2012, Kimi Räikkönen otti paluunsa jälkeen ensimmäisen GP-voittonsa Lotuksen ratissa.

Voitto herätti itsessäni samanlaisia tuntemuksia, kuin Kimin koko uran ensimmäinen voitto Malesiassa 2003.

Kausi 2012 oli mennyt Kimiltä hyvin, ja podiumeja oli kertynyt. Silti itseäni hieman epäilytti, että pystyykö Kimi vielä voittamaan.

Onneksi pystyi. Hieno voitto oli tämä Abu Dhabin voitto. Sen jälkeen loppu-uraan mahtui enää vain kaksi voittoa.

Siinä mielessä Kimin ensimmäinen ura, kaudet 2001-2009, olivat hedelmällisempää aikaa, että voittoja tuli enemmän.

Alla Abu Dhabin GP 2012.

 

[markot]

Tällä päivämäärällä, eli 4.11, vuonna 2012, Kimi Räikkönen otti paluunsa jälkeen ensimmäisen GP-voittonsa Lotuksen ratissa.

Voitto herätti itsessäni samanlaisia tuntemuksia, kuin Kimin koko uran ensimmäinen voitto Malesiassa 2003.

Kausi 2012 oli mennyt Kimiltä hyvin, ja podiumeja oli kertynyt. Silti itseäni hieman epäilytti, että pystyykö Kimi vielä voittamaan.

Onneksi pystyi. Hieno voitto oli tämä Abu Dhabin voitto. Sen jälkeen loppu-uraan mahtui enää vain kaksi voittoa.

Siinä mielessä Kimin ensimmäinen ura, kaudet 2001-2009, olivat hedelmällisempää aikaa, että voittoja tuli enemmän.

Alla Abu Dhabin GP 2012.

Näytä liitetiedosto 6682

Kuuluisaakin kuuluisampi kisa koska kisassa kuultiin verkko- ja tärykalvolle ikuisesti iskostuneet sanat "Just leave me alone, I know what I’m doing "

 

[Dieselmoottori]

Onko teillä muillakin vähän sellainen ajatus, että siinä, missä Kimi Räikkönen panosti ensimmäisellä F1-urallaan lajiin kunnolla, niin toisella F1-urallaan laji oli enemmänkin harrastus?

Siksi menestystä ei tullut toisella urallaan niin paljon, kuin ensimmäisellä uralla. Vaikka toisellakin uralla Kimi kyllä ajoi ihan kilpailukykyisiä autoja.

 

[Renessanssinero]

No kyllä se ekallakin kerralla oli enemmän harrastus kuin työ.

 

[Finnishman]

Lotuksellahan Kimi ajoi erittäin hyvin auton suorituskykyyn nähden. Toisella Ferrari-visiitillään joutui puolestaan kakkoskuskin asemaan, ja ehkä ikäkin alkoi jo pikkuhiljaa painaa.

 

[Dieselmoottori]

Interlagosissa on viime vuosina nähty, että radalla pystyy hyvin ohittamaan.

Lewis Hamilton järjesti Mercedeksellä ohitus-shown vuonna 2021 raivaten itsensä kilpailun hänniltä voittoon.

Saman teki Max Verstappen viime vuonna. Hänkin nousi kilpailun voittoon joukon hänniltä.

 

[Dieselmoottori]

Ferrarin moottoreilla ei ole juuri viime vuosina juhlittu Interlagosissa.

Viimeisin paalupaikka Ferrarin moottorilla on vuodelta 2022, jolloin Haasin Kevin Magnussen otti paalupaikan. Viimeisin Ferrarin omalla rungolla otettu paalupaikka on vuodelta 2008, jolloin paalupaikalla oli Felipe Massa.

 

[CCMK]

Australian Adelaiden kisoista puhuen vuoden 1989 vastaavasta sellaisesta ja ensimmäisestä Australian hyvin rajusta kaatosadekisasta tulee kuluneeksi tänään 36 vuotta.

Adelaiden 1989 vastaavaan silloiseen kahden vuoden kuluttua ajettuun vuoden 1991 vastaavaan kisaan nähden saatiin ajettua kuitenkin edes 2 tunnin sääntöaikarajaan asti sitten lopulta.

Mitä nyt useampi kisalähtö oltiin vaatia otettavaksi ennen kuin viimein sitten voitiin selvitä vain kahdella lähdöllä ilman, että sellaisenaan kolmatta lähtöä ei ollut.

Lopulta kolmannenkin lähdön ollessa päällä yksinkertaisesti odotettiin vain riittävän kauan Nicola Larinin Osellan hajottua murheellisesti sähkövian vuoksi lähtöruutuun vähän tavallista kauemmin punaisilla valoilla, että auto saadaan ruudusta 11 olleena edestä pois ja se oli siinä!

Lähtö voitiin suorittaa, mutta huonossa näkyvyydessä vesisumun keskellä oli tieto romurallista.

Ennen pitkää hyvin, hyvin moni kuljettaja keskeytti enemmänkin ulosajoihin ja kolareihin kuin teknisiin vikoihin.

Alain Prost oli maailmanmestari huolimatta vetäytymisestä koko kilpailusta kohutyyliin sen olemisesta siis märän kelin kilpailu ja kun tietysti vähemmän yllättäen Ayrton Senna ei saanut tuoreesta Suzukan kolaristaan valitusoikeutta ja enemmän brasilialainen itse uhattiin sulkea koko lajista!

Toisaalta verrattuna huomattavasti selvempään ja ankarampaan Suzukan 1990 tulkintaan nähden ennen pitkää koko tämä vuoden 1989 ja talvikauden 1989-1990 ajan kestänyt kohu oli ehkä jonkin verran ylimitoitettu ja vielä tuohon aikaan sitten lopulta jopa Balestre tuli vähän vastaan tulkinnoissaan kuitenkin vaatien, että Senna ei tekisi vastaavaa temppua enää toiste.

Homma oli sitten vuosille 1990 ja 1991 hyvin raivokkaasti toinen.

Senna sai paalupaikan, mutta pilasi ajatuksellisenkin maailmanmestaruuden kolariin sadekelissä mikä oli oikeastaan vuoden 1991 kisan tapaan melkein yhtä liian kova jo brasilialaisen itsensäkin makuun!

Toki tietenkin Suzukasta 1989 olisi pitänyt hylätyt pisteet saada myös, mutta nyt ei enää hyötyä tuolloin ollut.

Paljon voisi tästä kisasta enemmänkin puhua kuten esimerkiksi uransa lopettavista Jonathan Palmerista mitä nyt hänelle tuli vielä McLarenin testikuljettajan paikka vuosille 1989-1990 ja osin vielä promootiomielessä vuoteen 1991 asti ulottuen ollen kiinni myös ajopaikassa Sennan kilpailukieltotapauksessa, Piercarlo Ghinzanista ja Rene Arnoux'n ajoista, mutta kisan tähtinä tuntuivat kaatosateessa loistavan enemmän vähän sellaiset keskikastin kuljettajat kuin tähtikuljettajat!

Suomen Jyrki JJ Järvilehto oli päässyt mukaan kisaan tiputtaen tallikaverin eli Ruotsin Stefan Johanssonin ulos kilpailuviikonlopulta esikarsinnassa päästyään kisaan ruutuun 17.

Toki täpärähän se Johanssonin pudotus oli, mutta hienolta se ajoittain tuntui jälleen F1:siin heräilevässä Suomessa tavallaan.

Onyx pärjäsi kaatosateessa ja ensimmäisen lähdön muuta kolaria huomioimatta sadekeli lupaili suomalaiselle uran ensipisteitäkin melko lailla takuuviitospaikalla ennen kuin tuli keskeytys harvinaisen murheellisesti yhtenä erittäin harvana teknisiä vikoja kärsineenä kuljettajana sähkövikaan.

Muut JJ:n kanssa riemussa paistatelleet kuljettajat olivat Yhdysvaltain Eddie Cheever ja Japanin Satoru Nakajima!

Eddie Cheeverin uran lopulta viimeiseen F1-kisaan murheellista oli, että Aurinkokaupunki Phoenixin Suuri Mies keskeytti sitten uransa viimeisessä kisassaan myös yhtä viimeisenä keskeyttäjänä.

Cheeverin suhteen on toki paha sanoa, että olisiko hän sijoittunut noin sijoja 4-6 paremmaksi maaliin kun hänellä oli hieman tapaturmainen keskeytys muutenkin vähän mallia vaikkapa Niki Lauda Monacossa 1985 tai Keke Rosberg Adelaidessa 1986 eli hän vain ajettuaan vahingossa ulos radalta hieman kaiteisiin osuen ja siinä sivussa kuuli outoa sivuääntä luullen auton sytytyksen vaurioituneen ja sitä kautta moottorin olleen hajoamispisteessä ja sammutti auton sitten vahingossa!

Se outo sivuääni mitä Cheever kuuli oli oikeastaan lopulta toisen auton siipien palasia auton sivuponttoonien ja konehuoneen puolella mitkä kai hillityssä vauhdissa eivät olisi tuottaneet mitään erityisen vakavaa kaiketi ja jos olisi niin varikolle olisi voinut ajaa ja poistattaa osat kaikessa rauhassa!

Cheeverin ainoa haaste toki sateesta ja viileästä kelistä huolimatta olisi ollut lähinnä jäähdyttimen mahdollinen vaurioituminen ja konehuoneen lämpöjen nousu mistä kai ennen pitkää ehkä olisi tullut keskeytys.

Ja olihan siinä keskeytyshetkellä silti vielä 38 kierrosta ennen ruutulippua ajettavana joten kai se keskeytys olisi tullut myöhemmin. Tai sitten ei ja ikävä juttu täten hänelle ruudusta 22 kisaan lähteneenä.

Nakajimalle vuorostaan kisasta tuli erinäisten alkuvaikeuksien jälkeen japanilaisen uran paras kilpailu vaikka sadekeli ja katuradat eivät olleet japanilaisen lyhyen F1-uran aikana yleensä sopineet hänelle lainkaan. Vähintään jäännöspisteelläkin japanilainen oli melko varhain kilpailun alkupuolelta lähtien joka tapauksessakin.

Adelaidestakin japanilainen piti vain hyvin vähän enemmän kuin muista katuradoista kalenterissa inhoten sitä siis edelleen melko paljon ollen harvinainen poikkeus kuljettajien joukossa vaikka tähän kyseiseen vuoteen asti enemmän tai vähemmän silloin tällöin myös Nelson Piquet ei pitänyt Adelaidesta. Vuodesta 1990 eteenpäin ääni oli Piquetilla vähän parempi kaikkiaan, mutta Nakajimaan palatakseni:

Nakajima ajoi tosiaan kisan nopeimman kierroksen ja aivan hetken aikaa näytti siltä, että sijat 4-6 muuttuvat Japanin ensimmäisen F1-palkinnon muotoon kolmanneksi päästen kun edessä olikin Riccardo Patresen Williams!

Valitettavasti Nakajiman auton moottori alkoi yskiä ja toisin kuin Cheeverin autoon tapaturmaisena oletuksena niin Nakajiman autoon tuli ensin pätkimistä ja sitten japanilaisittain ajateltuna murheellinen sytytysvaurio mikä sitten aiheutti eron kasvamista ja varmaan vähän pidemmässä kisassa ilman 2 tunnin täyteen tuloa olisi saattanut Nakajimakin keskeyttää kisan.

Siihen nähden neljäs sija pisteineen ruudusta 23 kisaan lähteneenä oli enemmän kuin mainio saavutus!

Kisan voitti Belgian Thierry Boutsen jälleen hienosti kaatosateessa sitten Montrealin kilpailun senkin oltua belgialaiselle sadekelin voitto, Alessandro Sandro Nannini näytti hetken jatkavan Suzukan voiton tieltä, mutta jäi toiseksi ennen pitkää kun ei Benettonin vauhti vain voinut riittää Williamsin tahtiin, Patrese oli kuin olikin kolmas, Nakajima oli neljäs, Emanuele Pirro Benetton-vaiheensa päätteeksi ja ikävä kyllä myös vuoden 1990 mahdollisen McLaren-testikuljettajapaikan paluun mahdollisuuden menetettyään oli viides ja Pierluigi Martini Minardilla kolmosruudusta kisaan lähteneenä oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Maaliin pääsi kahdeksan kuljettajaa eli seitsemänneksi toiseksi viimeisenä kuljettajana jäi Mauricio Gugelmin ja Stefano Modena oli kahdeksas ja viimeinen kuljettaja kisassa.

 

[CCMK]

Adelaiden 1989 tunnelmia olen muuten aiemminkin erääseen toiseen toikkiin muistellut sen 10 vuotta sitten tai sinne suuntaan.

Muistelun pituuden ja laajuuden vuoksi olen päättänyt siitä julkaista kaksi osaa lyhennettyinä vallan merkittävästi siitä ja ne molemmat muistelut voivat lyhennettyinäkin olla melko pitkiä.

Joten katsotaan, että tehdäänkö lyhennettyjä osia sitten lisääkin vaikkakin en välttämättä kun nyt tästä muistelusta olen poistanut muun muassa minulle jälleen tullutta turhaa herjailua, omia vastaherjojani ja sitten kun osa niistä ei oikein olisi nyt tähän yhteyteen sopivia kuten esimerkiksi tiettyjä teknisiä juttuja tai rengaskestävyyteen viitanneita juttuja!

Tässä tuleekin muistoja siitä viikonlopusta näin lainausmerkkeihin näin ja jatkuu seuraavassa osassa:

Muistoja Adelaidesta 1989 Osa 1

''Vuoden 1989 Australian Adelaiden osakilpailu päätti formula ykkösten 1980-luvun. Adelaideen saavuttiin tulikivenkatkuisissa tunnelmissa kun Suzukan tapahtumat olivat tuoreessa muistissa. Ayrton Sennaa uhkasi edelleen sarjasta sulkeminen ja hän olisi voinut vielä periaatteessa kaiken jälkeen voittaa maailmanmestaruuden.

Julkisen vittuiluun Sennan ja Prostin välillä kuului myös sanasota aika-ajon tilanteesta jossa Sennan mielestä Prost tahallaan häiritsi ja tönäisi Gerhard Bergeriä tämän nopealla kierroksella ensin ja sittemmin ohitti keltaisilla lipuilla. Sennan puheet osoittautuivat videotarkistuksessa palturiksi ja siitä olivat tunteet kuohua puolin ja toisin pahoin. Sennan syntitaakkaa helpotti vain hyvin vähän se, että hän osin myönsi rivien välistä erehtyneensä Bergerin tahallisen osuman suhteen sillä myöhemmin Sennan mielestä Berger vaihtoi ajolinjaa jolloin hänen mielestään Prostin olisi pitänyt väistää.

Silti hän kuitenkin piti jyrkästi väitteensä loppuun asti itsepäisenä paskiaisena Prostin keltaisten lipun ohitteluista nopealla kierroksella. Sennaa moitittiin ankarasti tuomariston tahdolta, mutta silti Sennalle ei annettu lopulta edes sakkoa koko tapauksesta.:yuck:''

 

[CCMK]

Adelaiden 1989 muistelu jatkuu vielä toisen osansa osalta lyhennettynä vanhemmasta viestistäni eri toikkiin alkujaan kirjoitettuna lainausmerkein näin:

Muistoja Adelaidesta 1989 Osa 2

''Joka tapauksessa kaatosade aiheutti melkoisen farssin kilpailusta sinällään. Ensimmäinen lähtö oli karmeaa perseilyä täynnä jonka aikana muun muassa Eddie Cheever ja Nigel Mansell ohittivat keskellä kaatosadetta Course Carin hälytysvalosta piittaamatta! Vihreä valo paloi jo Satoru Nakajiman hädin tuskin ehtiessä lähtöruutuunsa, Course Carin ja Medical Carin yrittäessä ajaa lähtöpaikoilleen ja Cheeverin ollessa vielä pienten ongelmiensa ja lämmönsaannin takia Brabham-suoralla menossa. Cheever ja Mansell olisi liputettu pois mustalla lipulla, mutta JJ Lehdon kolarin takia punainen lippu heilui Roland Bruynseraeden toimesta ensin ennen kuin kilpailun johtava maakohtainen tuomari ja lähettäjä Tim Schenken ehti heilauttaa mustaa lippua.

Ensimmäisen lähdön tultua hylätyksi Alain Prost oli mennyt varikolle ja lopettanut kisansa siihen. Cheever ja Mansell saivat palata lähtöruudukkoon kun syytteet Course Carin ja Medical Carin ohittamisesta hälytysajon alla eivät olleet voimassa toiseen lähtöön mentäessä. Mikäli olisivat olleet niin Mansell olisi saanut jo toisen hylkäyksen kaudelle 1989 ja Cheeverille se olisi ollut nolo uran lopettaminen. Tai ainakin epävarma sellainen vielä tapahtumahetkellä. Course Car ehti ajaa radalla ensimmäisen lähdön aikana myös takarivin miesten pienen joukon taakseen jota johti Course Carin taakse oikein ryhmittynyt Satoru Nakajima. Muut ryhmät eivät tienneet oikeastaan mitään sateen ja sumun keskeltä ennen selvää punaista lippua.

Toisen lähdön tilalle olisi voitu ottaa kolmaskin lähtö, mutta lopulta Nicola Larini vain työnnettiin pois, lähtöä viivytettiin hieman pidempään, sytytettiin punainen valo ja lopulta vihreän palaessa Adelaiden kisa oli valmis hyvin pitkän ja melkein tuloksettomaksikin julistetun kilpailun osalta käynnissä. Kilpailussa ajettiin rankkasateessa. Pirellin renkaat olivat erittäin vaarallisenkin heikkoja sateelle ja Goodyearinkin saderenkaat olivat äärirajoilla. Kuljettajat syyttivät paljon järjestäjiä kaikesta kisan jälkeen. Suomessa kirjoitettiin JJ:n viitospaikasta Australiassa ennen keskeytystä sähkövikaan isoin kirjaimin.

Vuoteen 1990 lähdettäessä suomalaiset olivat erittäin luottavaisia siihen, että JJ:llä oli vakaa talli missä olla ja työskennellä. Lopulta Ayrton Sennan kolarin jälkeen kilpailun voitti Thierry Boutsen, Alessandro Nannini oli toinen, Riccardo Patrese kolmas, Satoru Nakajima neljäs, Emanuele Pirro viides ja Pierluigi Martini kuudes. Mauricio Gugelmin oli seitsemäs ja Stefano Modena kahdeksas. Maaliin selviytyivät vain he. Dallaran osalta Andrea de Cesaris oli parhaimmillaan kuudes kilpailussa ennen keskeytystään.

Tallikaveristaan Caffista poiketen de Cesaris keskeytti siksi koska ratavalvojat eivät uskaltaneet mennä työntämään hänen autoaan ulosajoalueelta kolmen kierroksen aikana minkä aikana hän yritti päästä kilpailuun uudelleen mukaan. Caffi taas osui kunnolla seinään ja keskeytti oltuaan parhaimmillaan heti de Cesariksen perässä seiskapaikalla. Molemmat olivat vankassa pisteajossa ja Dallaran osalta potti olisi ollut vielä huikeampi mikäli se olisi käyttänyt Goodyearin renkaita.''

Noin muistelin kyseistä kilpailua tuolloin ja pari rengasviittausta jätin mukaan kun ne olivat vain yleisiä viittauksia eivätkä sinänsä teknisiä tai seoksiin viittaavia muita juttuja. Mansellin jutusta hieman erehdyin siinä jutussa kaikki nuo vuodet sitten, että mahdollinen Adelaiden hylkäys 1989 olisi ollut jo britin kolmas koko tuona vuotena eikä suinkaan toinen kun toinen oli tietysti Estorilin 1989 vastaava kohu ja ensimmäinen Montreal 1989 järjettömyydessään juurikin myös jo ennen kuin koko kilpailu ehti alkaakaan yhdessä Alessandro Sandro Nanninin kanssa!