Oli se hienoa aikaa. Noita artikkeleita kun lukee ja kuvia katsoo, väkisinkin alkaa soimaan päässä "those were the days..."
Sääli vain, että lajiin iski 80-luvun puolessa välissä totaalinen vauhtisokeus, kun tehoja piti vuosi vuodelta saada lisää. Näin saatiin sekä b, että sen seuraajaksi kaavailtu s-ryhmä tuhottua. Toki, sanottava on, että FISA ja Balestre painoivat paniikkinappulaa Korsikan tapahtumien jälkeen, lopettamalla b-ryhmän ja hautaamalla ässän, ennen edes sen syntymää. Pudotus 500-600 hevosvoimaisista autoista max 300 heppaisiin A-ryhmäläisiin oli kaikkien mielestä liian raju ja suorastaan typerä päätös.
Autoihin kestävämpää ja turvallisempaa materiaalia, peltiä, ei kevlaria, yleisö kuriin tietyissä kilpailuissa ja kisojen aikataulut ja reititykset inhimillisemmiksi. Tuota kuskit kai lähinnä toivoivat/halusivat.
Tuo RAC-85, josta on ollut puhetta ja joka omilla listoilla menee tuon ajan kisoista ehdottomasti top-5 listalle, omalla tavallaan osoitti sen tietynlaisen hulluuden, mikä tuona aikakautena vallitsi. Lähinnä kisaformaattien suhteen. Korsikalla oli kolmeen päivään tungettu 1200 km pikataipaleita, sumujen saarella ajettiin lumisilla ja jäisillä teillä ja nukuttiin muutama tunti vuorokaudessa.
Rallin lopulta voittaneen Henri Toivosen kilpailu oli, pitäisikö sanoa "Henkkamaiseen tapaan" täynnä sattumia ja tapahtumia. Konehuolia, jarru ja vaihteistomurheita, polttoainejärjestelmä reistaili, nojailtiin tukkeihin, kaato...Joskus vain tulee kisoja, joissa kaikki onnistuu. Eikä menoa pysäytä mikään. Toki on sanottava, että ilman Alenin kaatoa Henkan sijoitus kisassa olisi ollut toinen. Mutta ehkä Henkkakin ansaitsi ripauksen onnea. Edes joskus...Puolisen vuotta myöhemmin Korsikalla se loppui kokonaan...
Nyt mennään jo vaihtoehtohistorian ja tietynlaisen "ralliromantiikan" puolelle, mutta jos Vatanen ei olisi loukkaantunut Argentiinassa, Peugeotilla 86: Salonen, Vatanen, Kankkunen ja Lancialla: Alen, Toivonen, Biasion. Huh, mikä kausi siitä olisi voinut tulla...
