Kalevan Kierroksen suunnistus ja lopputunnelmat
Tulee pitkä, toivottavasti jaksatte lukea enemmän kuin vähän alkua!
Koitti ehtoo, aamu ja Kalevan Kierroksen viimeinen laji, suunnistus. Orientoiduin lähemmäksi Euraa, tarkemmin sen kylää Hinnerjokea kohti jo perjantai-iltana. Majoittauduin Huittisissa motelliin, joka lienee rakennettu joskus 70- luvulla. Kuulemma ollut kauppamatkustajien suosiossa. Sängyssä oli tukeva kivilastulevypääty, josta oli kromattu kahva korkannut irti. Sittemmin olikin päivitetty ainoastaan digiboxit joka huoneeseen. Mutta hyvin nukutti.
Suunnistuksen peruskuvio lienee kaikille selvä: on kartta, johon on merkitty rastipisteet. Kartan nurkassa on symbolein painettuina tarkemmat rastimääritteet, esim. kivi, eteläpuoli. Rata on tarkoitus kiertää juuri säädetyssä järjestyksessä, ts. ei voi käydä leimaamassa jotakin myöhempää rastia ohikulkumatkalla. Jokaisella kisailijalla roikkuu sormessa Emit- kortti. Se on pinta-alaltaan vähän tulitikkuaskia suurempi, mutta ohuempi. Kortti käytetään lukulaitteessa lähdössä, jokaisella rastilla ja maalissa. Maalileiman jälkeen kortti luetaan tietokoneella. Silloin selviää, onko tullut kierrettyä rastit oikeassa järjestyksessä, käyty kaikilla rasteilla ja vieläpä oikeilla rasteilla.
Suuremmissa kisoissa on aina hajontarasteja, jotka saattavat olla varsin lähekkäin. Siten ei ole mikään ihme, että käykin väärällä. Silloin tosin syyllistyy huolimattomuuteen, sillä niin kartan määritteissä kuin rastipukissa seisoo jokaisen rastin koodi.
Lähdin n. 12 km:n taipaleelle puoli kymmenen maissa aamulla. Ensimmäisellä kartalla oli kymmenen rastia. Ne tuntuivat löytyvän hyvin ja juoksukin kulki kohtuudella. Maasto ei ollut kovin vaativaa, ei hirveitä mäkiä tai tiheiköitä. Paikoin oli kyllä varsin upottavaa sammalikkoa, missä on raskasta edetä. Rastit olivat tarkoituksella helpohkoja, vaikeustaso oli helpompi kuin tavanomaisilla iltarasteilla.
Naista ja miestä vilisti pitkin metsää ja tunnelma oli hyvä. Alue ei ollut kovin suuri, joten kun radat kulkivat aluetta ristiin rastiin, väkeä näkyi etenevän poikittain, samaan suuntaan ja vastaan. Kaltaiselleni ei niin hyvälle suunnistajalle suuri väkimäärä on eduksi: kun lähestyy rastia, eikä tiedä tarkasti sen sijaintia, todennäköisesti näkee muita rastille menijöitä tai lähtijöitä. Jo minuutin odottamalla paikalle saapuu jostakin suunnasta toisia epätietoisia, jolloin löytyminen helpottuu.
Kartanvaihto ja uusi lenkki, jossa oli 13 rastia. Nämä olivat osittain jopa samoja. Lähestyminen on silti yhtä hankalaa, koska saavutaankin eri suunnasta. Lajin ammattilaisten työskentelyä täytyy seurata ihaillen. He lähestyvät rastia täydellä ravilla, leimaavat ja jatkavat täyttä laukkaa kohti uutta rastia. He myös juoksevat hankalalla alustalla uskomattoman kovaa. Maallikon pitää lähestyä kävellen, jotta ehtii katsella karttaa, havainnoida maastoa ja pyydystää rastilippua verkkokalvoille. Kun pukki löytyy, pitää vielä tsekata koodi ja leimata. Sitten varovaista askellusta kohti uutta rastia. Kuitenkin lähes aina on pakko pysähtyä tekemään reittisuunnitelmaa ja ottamaan suuntaa. Jos vain ryntää eteenpäin puolimutulla, kosto on hirmuinen: surkea reitinvalinta ja/tai tipahtaminen kartalta.
Suunnistus kulki ja se oli jopa nautittavaa. Tällä palstalla on puhuttu ’flow’:sta. Luulen tunteneeni flowta, ainakin hetkittäin. Mutta nyt tarkkana, etten vain minäkin löydä itseäni kaivelemasta Calvin Klei- kalsareita jostain alelaarista arveluttavassa seurassa! Iltarasteilla tahtoo käydä ainakin kerran niin, että luulee olevansa oikean jyrkänteen juurella, mutta rastia ei vaan näy missään. Tulee WTF- olo. Ajan kanssa rasti sitten löytyy. Nyt em. tunnetta ei tullut, tuli vain kaksi korkeintaan minuutin hakua.
Periaatteessa peesaus ja ryhmätyö ovat ankarasti kiellettyjä. Peesaus ei olisi edes onnistunut hajontojen ja kartanvaihtojen vuoksi. Salaa harrastin vähän ryhmätyötä. Olin jo irtautunut yhdeltä rastilta, kun viitoin epätietoisen miehen perille. Kerran saavuin kukkulalle, missä piti olla yksi jyrkänne, missä rasti. Todellisuudessa mäenlaki oli täynnä pieniä jyrkänteitä. Onneksi paikalla oli rouva, joka oli pitkän pyörinnän jälkeen löytänyt oikean ja ohjasi minut kuusen kätkemälle rastille. Myöhemmin kohtasin toisen viehättävän rouvan, joka oli vailla uskonvahvistusta. Hän näytti kartaltaan, että ollaanko tällä polulla. Vastasin että joo, vaikka en ollut itsekään satavarma. No olimme me siinä.
Viimeisellä rastivälillä taisin tehdä reitinvalintavirheen. Voimia ei ollut kauheasti jäljellä, mutta riittävästi loppukiriin. Suunnistuksessa täytyy ylipäänsä jonkin verran säästellä; jos juoksee itsensä mykäksi, ei pääkään pelaa. No tällä välillä olisi pitänyt juosta oikean kautta avokalliota pururadalle, jota pitkin ilman eksymisen pelkoa kokoavalle tunnelinpielirastille. Valitsin suoremman reitin, joka johti ensin tiheään taimikkoon ja sitten upottavalle sammalalustalle. Sitten pääsin pellolle ja ravasin viimeiselle rastille, josta edelleen viitoitusta pitkin maaliin.
Ja maalissa odotti Minna Kauppi, joka pussasi ja antoi mitalin käteen! No ei sentään. Oli kaksi poikaa, joista toinen löi kouraan mitalin ja toinen kilon pussin euralaisia porkkanoita! Sitten kortti koneeseen ja syvä helpotuksen huokaus, hyväksytty suoritus! Kuvastavaa Kierrokselle on se, että sijoituin sarjassani kärkikolmannekseen, vaikka hävisinkin parhaalle n. 40 minuuttia, ollen oma aikani parin tunnin kinthaalla. Toiset hävisivät vielä enemmän. Mm. sellainen kestävyysurheilijamitättömyys kuin Samppa Lajunen hävisi minulle vartin! No, hän ei liene enää likikään aktiiviaikojensa kunnossa. Pisteiden kannalta aikaero parhaaseen on kuitenkin se ratkaiseva tekijä. Sain n. 680 (/1000)pistettä, mihin täytyy olla tyytyväinen. Näin siksi, että en oikein osaa juosta, ja suunnistukseni on yllä kuvatuista syistä töksähtelevää.
Näin tuli Kierros kasaan. Sijoituin Puolikkaan kokonaistuloksissa 60. parhaan joukkoon. Kokonaisosallistujamäärä oli n. 330, mutta kaikkiin lajeihin osallistui vajaa sata kisailijaa. Vähän loppuanalyysia lajeittain:
Luistelu oli vieras laji, ja harjoittelu jäi keliolosuhteiden vuoksi vähälle. Kisassa turhan varovainen suoritus, kun ei yhtään tiennyt, jaksaako vai ei.
Omin laji hiihto meni kohtuullisesti. Tulosta olisi suuresti parantanut röyhkeä tunkeminen edemmäs lähtöruudukossa. Myöskään ei olisi pitänyt passailla välillä 10 – 20 km (matka siis 30 km).
Juosta en jostain syystä osaa. Saattaa olla, että VK- lenkkejä pitäisi harrastaa enämpi. En ollut koskaan juossut puolimaratonia, joten aloitin jälkeenpäin arvioiden liian varovaisesti. Tästä keräsin huonoimmat pisteet.
Soutu oli teknisesti ja varusteiden hankinnan kannalta hankalin laji. Salisoutu ja harjoittelu luonnonolosuhteessa tuottivat kuitenkin pisteellisesti parhaan tuloksen. Toisaalta tuntui pahalta jo puolimatkassa ja aina maaliin asti. Ei flow:ta row:ssa, kaislikon vanha sanonta.
Pyöräilykin oli vähän vieras laji. Piti ostaa pyörä ja syventyä lukkopolkimien ynnä klossien ihmeellisiin säätöihin. Kisassa loppumatkan rankka vastatuuli pilasi aikatavoitteen. Silti hävisin ammattilaisille yllättävän vähän, joten keräsin toiseksi parhaat pisteet. Lajina erittäin rankka, varmasti saa tiristettyä viimeiset tipat irti!
Huomaan nälän kasvaneen kierroksen edetessä. Kun alkuun tavoitteena oli vain selvitä kunnialla lajit läpi, aloin loppuvaiheessa jo tarkkailla pistesaalista. Toki koko ajan oli selvää, etten millään pärjää huipuille ja että kliseisesti se oma ehjä suoritus on päätavoite. Lopunperin jo se, että onnistuu jotenkin kaikissa lajeissa, on hyvä suoritus. Nuha, flunssa, pieni vamma tai välinerikko sopimattomalla hetkellä voi pilata jonkin lajin, jopa useita. Ja esim. vielä viimeisessä lajissa joillekin sattui kämmi, leimasivat väärin tms., jolloin lopputuloksena oli tyly hylkäys.
Joten odottelen tässä tyytyväisyyden tunteen tuloa. Mukavaa kuitenkin oli! Perehtyminen aina uuteen lajiin oli sopivan haastavaa ja erittäin mielenkiintoista. Lähden ensi vuonna ilman muuta uudestaan! Sitten olen monessa suhteessa viisaampi, ainakin luulen niin. Lopuksi esitän suuret kiitokset kannustuksesta matkan varrella, kuten myös asiantuntevista laji- ja harjoitteluneuvoista!
