Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14204
Tällä päivämäärällä 50 vuotta sitten ajettiin Belgian Grand Prix 1974 Nivelles-Baulersin radalla toista ja viimeistä kertaa kun kolmatta tarkoitettua eli vuoden 1976 vastaavaa kisaa ei koskaan enää ajettu.

Tai tämän jälkeenkään.

Etenkin kun rata ei kovin hyvä ollut ja kulissien takaisia kiistoja riitti molempina käyttövuosina eli 1972 ja 1974, mutta etenkin juurikin jälkimmäisenä toisena vuotena.

12.5.1974 ajetun kilpailun voitti Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Niki Lauda oli toinen ja Jody Scheckter oli kolmas.

McLaren, Ferrari ja Tyrrell saivat siis edustajansa palkinnoille.

Clay Regazzoni oli pitkään olla voittotaistelussa mukana toisella Ferrarilla paalupaikalta lähteneenä, sittemmin oli toinen, viimein kolmas ja lopulta bensan loppuessa oli neljäs.

'Regga' ei ikävä kyllä myöhemmin kisavaiheessa päässyt elintärkeästi Laudan ohi tai oikeammin kutsuen myöhemmin myöskään talli ei halunnut häntä päästää Laudan edelle takaisin kun kerran sijan menetti.

Toiminnanjohtaja Luca Cordero di Montezemolon suosikkipoika oli täten Ferrari-tallissa tästä tai vähänkin tästä eteenpäin tallissa vahvasti tiedossa.

Tämä tietysti kun nuoriherra di Montezemolo itsekin silloin ei vain voinut olla tallipäällikkö.

Tallipäällikkö kun oli raudanlujasti Il Commendatore eli Enzo Ferrari, mutta hän tietysti vain äärimmäisen harvoin oli kisoissa paikan päällä ja oli noinakin vuosina jo nk. Maranellon Vanhus.

Puhumattakaan ennen pitkää yhtään siitä eteenpäin tai 1980-luvusta.

Edellyttäen, että tallimääräys olisi pidetty ja muita ongelmia ei olisi ollut niin tuon kisan pohjalta Regazzonin ollessa toinen olisi päädytty ennen pitkää tasapeliin mestaruuden mennessä kuin toteutuneesti muutoin Fittipaldille voittojen perusteella ja mikäli 'Emmo' olisi takana pysynyt niin mestaruus olisi ollut täpärästi Regazzonin.

Muistoja riittäisi vaikka kuinka, mutta laitetaan nyt vähän lyhyemmin ranskalaisin viivoin juttua kisasta:

- Viralliseen Harjoitukseen mennessä tapahtui kilpailun ainoa karsiutuminen eli Suomen Leo Leksa Kinnunen karsiutui kilpailusta sunnuntailta

- Tosin suomalaisen pienyksityistallin suhteen puhuen koko viikonloppu Belgiassa oli äärimmäisen puhdas kokeiluviikonloppu kaikin tavoin kotimaisten sponsorien painostettua tallia jo näyttäytymään myöhemmin sopivamman ajankohdan tai lähtökohtaisen kisatakarajan eli Ruotsin Anderstorpin sijaan

- Gerard Larrousse ajoi tässä kilpailussa, mutta hänkään ei välttämättä todennäköisesti olisi koskaan ajanut tässä kisassa ilman Silvio Moserin oloa tuolloin koomassa onnettomuutensa vuoksi

- Tom Pryce suoritti myös debyyttiajonsa Token-tallin autolla sen ollessa tietysti kovin vaatimaton, mutta herättäen huomiota kyvyllään hän tuli saavuttamaan myöhemmin enemmän mainetta

- Hans-Joachim Stuck tuntui olevan kisan tähti alkuvaiheessa ohituksineen, mutta jo lähdössä vaurioitunut kytkin tuhosi kisan

- Kierroksen 6 eli Stuckin keskeytyksen jälkeen ennen kierrosta 24 ei tapahtunut kerrassaan juuri mitään mitä nyt oli kolme suurta jonoa keskinäisiin taisteluihin lukkiutuneina

- Näissä taistoissa Henri Pescarolo keskeytti kun Guy Edwards kolaroi hänet ulos kisasta, Carlos Reutemann ja Jose Carlos Pace joutuivat menemään varikolle perin aikaiseen renkaanvaihtoon!

- Kierroksella 25 näkyviin tuli kisan kaksi viimeistä miestä eli Francois Migault ja Tim Schenken ja näillä kahdella kaverilla oli niin omat taistelunsa kuin sitten kärjen estelyt

- Lotuksen kisapäivä kuljettajineen oli painajaismaisessa suoritteessa: Kirjaimellisesti molemmissa autoissa teknisiä vaurioita riitti niin paljon, että kisapäivän ajo oli täysin masentunutta niin Ruotsin Ronnie Petersonille kuin myös Jacky Ickxille kisan kotiyleisösuosikkina

- Peterson ja Ickx olivatkin vähän väliä varikolla korjauksissa milloin mistäkin syystä kuten öljyvuodosta, vesivuodosta jarrulevyjen päälle haitallisesti ja muun muassa myös pakoputken kerääjäkeskiökohdan juotosliitoksen pettämisestä johtuen!

- Kisan aikana Denny 'Karhu' Hulme sai uransa viimeisen kisan nopeimman kierroksen itselleen kun kisan aikana tuntui yhden viimeisen kerran pian päättyvän uransa aikana Hulme jälleen kisan kestäessä venyvän huippuunsa ainakin edes jäännöspisteitä kohti mennen jos ei muuta

- Prycen ajo oli omalla tavallaan lupaavaa, mutta varikolla pahoitettiin mieli vaihtelevasti kun Scheckter torppasi Prycen ulos kisasta enemmän tai vähemmän tulleen kierroksella ohittamisen tapauksessa melko törkeähkön oloisesti

- Kisan aikana nähtiin myös aikaan nähden harvinaisia välitankkauksia kun ennen pitkää keskeyttänyt Pryce ja Vern Schuppan kävivät varikolla yllättävänkin selkeässä vaiheessa ja sitten kisan loppupuolta kohti yllättävän monikin kuljettaja eli muun muassa John Watson joutui käymään varikolla välitankkauksessa tai edes tarkistamaan, että toimiiko polttoaineensyöttö maaliin pääsemisen varmistamiseksi!

- Niin paljon kun Clay Regazzonia voisi syyttää ongelmistaan Ferrarilla kisan aikana niin olipa itse voittaja 'Emmo' Fittipaldikin mokata eli hän ihan kisan lopussa dramaattisesti erehtyi maaliviivasta ja vain Niki Laudan harvinaisen herpaantunut tilannetaju esti itävaltalaista ajamasta uran toiseen voittoon heti perään ensimmäisen tultua edeltävässä kisassa Espanjan Jaramassa!

- 'Emmo' tosiaan voitti kisan lopun maaliviivan erehtymishässäkässä kiihdytysvedon polkaistuaan Laudaa aiemmin nopeampana kaasun pohjaan ja siten voitto oli hänen 0,35 sekunnin erolla!

- Kun kisaa muuten mietti niin hyvin monelta kuskilta oli dramaattisesti loppua polttoaine, loppui jo bensa tai kaiken kaikkiaan oli teknisiä murheita muun polttoaineensyötön kanssa niin paljon, että osin tämänkin takia Mike Hailwood ja etenkin kisan lopulla Graham Hill oli kiitää suurimman osan kisaa umpihitaalla oman tallinsa autolla pisteille kun oman tallinsa autolla hitaasta syötöstä kärsinyt polttoaineputkisto alkoi vasta kisan loppua kohti syöttää reilun säästön myötä enemmän polttoainetta käyttöön jolloin olikin hyvä ajella ennen pitkää kasipaikalle asti!

- Vielä kierros tai pari kolme niin maaliin tai lopputuloksiin olisi selvinnyt paljon vähemmän kuin 18 kuskia 31:stä lähteneestä ja välillä noinkin suuret keskeytysmäärät olivat mahdollisia lähinnä huonon tuurin vuoksi!

- Lisäksi kun niin monella kuskilla loppui tai oli loppua häiritsevän selkeästi polttoaine niin kiistaa tuli joillekin kuskeille muun muassa riittävästä ajomatkan mitasta kutakin sijoittunutta kohti lopputuloksiin ja näin osin tästä johtuen Mike Hailwood menetti lopussa pisteen tai useammankin!

- Kilpailun voitti siis Emerson 'Emmo' Fittipaldi, Niki Lauda oli toinen, Jody Scheckter oli kolmas, Clay Regazzoni oli neljäs bensa loppuneena käytännössä kokonaan, Jean-Pierre Beltoise oli viides, Denny 'Karhu' Hulme oli kuin olikin kuudes, Mike Hailwood oli seitsemäs ja pisteittä tuomarikohun jälkeen, Graham Hill oli kahdeksas, Vittorio Brambilla oli yhdeksäs, Tim Schenken oli kymmenes, John Watson oli yhdestoista, Guy Edwards oli kahdestoista, Jean-Pierre Jarier oli kolmastoista, Gijs van Lennep oli neljästoista, Vern Schuppan oli viidestoista, neljänneksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja kolmanneksi viimeinen selvästi maaliin ajaneena, Francois Migault oli kuudestoista, kolmanneksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja toiseksi viimeinen selvästi maaliin ajaneena, Teddy Pilette oli seitsemästoista ja toiseksi viimeinen kuin kokonaisesti puhuen ja viimeinen selvästi maaliin ajaneena ja Brian Redman oli kahdeksastoista ja viimeinen kaikkiaan saatuaan lopputuloksiin merkinnän moottorin hajoamisesta huolimatta suurin piirtein niihin aikoihin kun Fittipaldi ja Lauda hässäköivät ruutulippukohdan kanssa

- Suomessa Kinnusen ensiesiintyminen herätti omalla tavallaan melkoisestikin huomiota yllättävän usein ajatellen ihan ajankuvassakin

PS. Tuli laskettua huvin vuoksi, että paljonko olen viime vuoden kesäkuun jälkeen kirjoitellut tänne forumille edellisen merkkipaaluviestin jälkeen ja 200 viestiä olen siis kirjoitellut vajaan vuoden aikana. Edellisen merkkipaalun aikana oli täynnä 14 000 viestiä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14204
Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1994

15.5.1994 kilpailu ajettiin Michael Schumacherin voittaessa jälleen, Martin Brundle oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Brundle oli vahva viikonloppuna, mutta torstain aika-ajon kakkosruutu McLarenilla vaihtui murheelliseen kasipaikkaan lauantaina kun taas Mika Häkkinen pystyi parantamaan jo valmiiksi hyvän kolmosruudun kakkosruutuun torstailta lauantaihin mennessä.

Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin menehtymisten vuoksi oli tullut jo pelkästään Monacoon rajuja turvallisuusmääräyksiä ja entistä rajumpia tuli tai oli odotettavissa silloisille lähiajoille lisääkin Karl Wendlingerin hengenvaarallisen loukkaantumisen vuoksi kilpailuviikonlopun torstaina.

Lisäksi paalupaikkamies Michael Schumacher ei sinällään koskaan lähtenyt paalupaikalta ensi kertaa sen saavuttaneena vaan kolmosruudusta kisaan johtuen Sennan ja Ratzenbergerin kunniaksi varatuille ykkösruudulle ja kakkosruudulle osoitteellisena muistona edesmenneitä kunnioittaen.

Tästä johtuen jokainen kisaan lähtenyt kuljettaja lähti aina ikään kuin pari ruutua kauempaa tietenkin jokaisen kuljettajan päästyä mukaan osan talleista ajatettua vain yhtä kuljettajaa Imolan vuoksi ja Sauber-tallin vetäydyttyä mukanaan Heinz-Harald Frentzen kokonaan viikonlopulta.

Paul Belmondo oli 24:s, mutta lähti ikään kuin vähän huvittuneesti ihan sieltä normaalimmalta kuulostaneelta viimeisestäkin ruudusta 26 kisaan takanaan vain Renault Safrane Biturbo Baccara Safety Car!

Myöhemmin tosin Belmondon kunto loppui kesken hyvin murheellisella tavalla ja siitä noloudesta keskeytystapana onkin sitten valitettavasti saanutkin jutunaihetta.

Ikiajoiksi arvoitukseksi jää, että olisiko Häkkisen sittenkin ollut parempi ikään kuin lähteä vähän kauempaa kuin lähti eli vaikka torstain oletetusta kolmosruudusta tai ehkä vielä vähän taaempaa?

Ikävä kyllä kun Häkkinen ja nelosruudun Damon Hill kolaroivat ja kisa jäi kesken jo avauskierroksella kun punaista lippua ei tullut ja kisaa ei voitu avauslähdöltään julistaa tuloksettomaksi.

Silloin olisi vielä voineet niin Häkkinen kuin Hill lähteä vara-autoilla kisaan. Kuten myös kisansa kolariin menettäneet Gianni Morbidelli ja Pierluigi Martini Footworkilla ja Minardilla.

Schumacher oli herra ja hidalgo Monacossa kisan nopeimmalla kierroksellakin, mutta monien mielessä silloin olivat hyvin tuoreena mielessä jossittelut Ayrtonista ja vaikka Imolasta olisi vetäydytty niin monien mielestä kaikkein järkevintä olisi ollut aloittaa todellinen pistemetsästys ja kauden paineiden tasaus vähennyksineen juurikin parhaimmalta radalta missä Ayrtonin muuten tiedettiin olevan paras mahdollinen eli juurikin Monacossa.

Pistemiehistä puhuen Andrea de Cesaris ajoi jälleen kilpailukiellossa olleen Eddie Irvinen sijaan Jordanilla saaden nyt pisteitä nelospaikalla, Jean Alesi oli viides ja uran viimeisen pisteen sai Minardin Michele Alboreto olemalla kuudes.

JJ Lehto ajoi tiettävästi elämänsä kamalimman kaksituntisen sellaisenaan Monacossa niskasärkyineen päivineen jääden pisteittä seiskapaikalle ollen heti kotimiehen eli Monacon Olivier Berettan edellä maalissa. Beretta kun oli kasipaikalla Larroussella ruutulipulla.
 
Viimeksi muokattu:

ikuinen kakkonen

Foorumin konkari
Liittynyt
5.11.2011
Viestit
1946
Sijainti
Vyborg
Tänä päivänä onkin tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1994

15.5.1994 kilpailu ajettiin Michael Schumacherin voittaessa jälleen, Martin Brundle oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Brundle oli vahva viikonloppuna, mutta torstain aika-ajon kakkosruutu McLarenilla vaihtui murheelliseen kasipaikkaan lauantaina kun taas Mika Häkkinen pystyi parantamaan jo valmiiksi hyvän kolmosruudun kakkosruutuun torstailta lauantaihin mennessä.

Ayrton Sennan ja Roland Ratzenbergerin menehtymisten vuoksi oli tullut jo pelkästään Monacoon rajuja turvallisuusmääräyksiä ja entistä rajumpia tuli tai oli odotettavissa silloisille lähiajoille lisääkin Karl Wendlingerin hengenvaarallisen loukkaantumisen vuoksi kilpailuviikonlopun torstaina.

Lisäksi paalupaikkamies Michael Schumacher ei sinällään koskaan lähtenyt paalupaikalta ensi kertaa sen saavuttaneena vaan kolmosruudusta kisaan johtuen Sennan ja Ratzenbergerin kunniaksi varatuille ykkösruudulle ja kakkosruudulle osoitteellisena muistona edesmenneitä kunnioittaen.

Tästä johtuen jokainen kisaan lähtenyt kuljettaja lähti aina ikään kuin pari ruutua kauempaa tietenkin jokaisen kuljettajan päästyä mukaan osan talleista ajatettua vain yhtä kuljettajaa Imolan vuoksi ja Sauber-tallin vetäydyttyä mukanaan Heinz-Harald Frentzen kokonaan viikonlopulta.

Paul Belmondo oli 24:s, mutta lähti ikään kuin vähän huvittuneesti ihan sieltä normaalimmalta kuulostaneelta viimeisestäkin ruudusta 26 kisaan takanaan vain Renault Safrane Biturbo Baccara Safety Car!

Myöhemmin tosin Belmondon kunto loppui kesken hyvin murheellisella tavalla ja siitä noloudesta keskeytystapana onkin sitten valitettavasti saanutkin jutunaihetta.

Ikiajoiksi arvoitukseksi jää, että olisiko Häkkisen sittenkin ollut parempi ikään kuin lähteä vähän kauempaa kuin lähti eli vaikka torstain oletetusta kolmosruudusta tai ehkä vielä vähän taaempaa?

Ikävä kyllä kun Häkkinen ja nelosruudun Damon Hill kolaroivat ja kisa jäi kesken jo avauskierroksella kun punaista lippua ei tullut ja kisaa ei voitu avauslähdöltään julistaa tuloksettomaksi.

Silloin olisi vielä voineet niin Häkkinen kuin Hill lähteä vara-autoilla kisaan. Kuten myös kisansa kolariin menettäneet Gianni Morbidelli ja Pierluigi Martini Footworkilla ja Minardilla.

Schumacher oli herra ja hidalgo Monacossa kisan nopeimmalla kierroksellakin, mutta monien mielessä silloin olivat hyvin tuoreena mielessä jossittelut Ayrtonista ja vaikka Imolasta olisi vetäydytty niin monien mielestä kaikkein järkevintä olisi ollut aloittaa todellinen pistemetsästys ja kauden paineiden tasaus vähennyksineen juurikin parhaimmalta radalta missä Ayrtonin muuten tiedettiin olevan paras mahdollinen eli juurikin Monacossa.

Pistemiehistä puhuen Andrea de Cesaris ajoi jälleen kilpailukiellossa olleen Eddie Irvinen sijaan Jordanilla saaden nyt pisteitä nelospaikalla, Jean Alesi oli viides ja uran viimeisen pisteen sai Minardin Michele Alboreto olemalla kuudes.

JJ Lehto ajoi tiettävästi elämänsä kamalimman kaksituntisen sellaisenaan Monacossa niskasärkyineen päivineen jääden pisteittä seiskapaikalle ollen heti kotimiehen eli Monacon Olivier Berettan edellä maalissa. Beretta kun oli kasipaikalla Larroussella ruutulipulla.
Schumacher sen kuin ajoi kärjessä Benettonin kilpurilla Ford-moottoreiden vauhdittamana koko Monacon viikonlopun niin samaan aikaan tallikaveri, eli JJ Lehdolla oli ihan toisenlaisissa tunnelmissa ajaen pari tuntia hirveiden niskakipujen keskellä kaukana Schumista. Häkkisen kisa päättyi harmillisesti lähdössä Hillin osuttua perään lähdössä, jossa meni varma palkintopalli paikka Mikalta lähdettyään ensimmäistä kertaa urallaan eturivistä.
Jännä miten Imolan tragedian kisan jälkeen koettiin Wendlingerin vakava onnettomuus Monacon harjoituksissa josta onneksi Karl toipui kisamaan 95 kaudeksi Sauberilla.
30 vuotta tuntuu kaukaiselle nyt.
 
Ylös