Kun mun juttuja lukee, niin?
Muuten toi sukunimellä kutsuminen.
Ala-asteella mua alettiin kutsua Anttilaksi, luultavasti siitä syystä, että samassa luokassa (meillä oli 3-6-yhdysluokka mun ollessa kolmannella ja neljännellä) toinenkin Suvi. Jotenkin se sitten jäi niiden joittenkin tyyppien suihin (eihän niitä montaa ollut, kun meillä niin pieni koulu oli) ja yläasteella olin käytännössä kaikkien meidän luokan poikien ja osan tytöistä suussa Anttila.
Silloin kun semmoiset tytöt, jotka ala-asteella olivat olleet lähimpiä ystäviä, alkoivat Suvin sijasta kutsua Anttilaksi, se tuntui kuvaavan hyvin muutaman vuoden aikana tapahtunutta erkanemista. Kai mä sitten olin liian erilainen, kiltti hikketyttö, kun en enää olo oikeastaan kenenkään ala-astekaverini kanssa tekemisissä. Asiaan tietysti vaikuttaa osaltaan se, ettei kukaan olo samassa koulussa kanssani, mutta aika vähiin se yläasteen edetessä joittenkin osalta jäi. Täytyy sanoa, että noin ylipäätäänkin yläasteella oli mulla välillä sosiaaliselta kannalta aika vaikeaa.