Kerrotaanpas alkuun, että mun paikkojen hajoilu jatkuu. Torstaina leikkitapeltiin pikkuveljen kanssa ja siinä sitten juoksennellessa sama polvi, jonka hajotin ennen isänpäivää ja joka oli jo aika mukavantuntuisesti parantunut, napsahti niin että huone kaikui (omasta mielestä, muut ei kuullut) ja samantien iski kunnon kipua tuonne polven takaosan oikeanpuoleisen nivelen kohdalle. Siinä hieman makailin kiroten polvikipua ja sitten palasin muitten joukkoon linkaten. Ilta meni ihan mukavasti mutta illalla ja varsinkin aamulla oli polvi niin saatanan kipeenä, että piti kontata sohvalle. Kipu ei ollut sellaista pistävää, vaan enemmän suonenvetotyylistä kertaa 107 mun pahimpaan suonenvetoon verrattuna. Perjantaiaamu meni pelkästään maatessa, kunnes illalla alkoi jo pystymään kävelemään. Harrastin omaan fysioterapiaa ja pikkuhiljaa "venytin" polvea niin että pystyi kävelemään silleen eteenpäin kumartuen, pystyssä ei kyennyt kävelemään lain. Perjantai meni myös terveyskeskukseen ja kouluterveydenhoitajalle soitellessa, että saisko lääkäriaikaa. Terveyskeskuksen omalääkärille olisi ollut seuraava aika ensi keskiviikkona, koska polvikipu ei kuule ole akuuttia (mitäpä sitä kävelemään), kouluterkkaria, jolta olisi saanut lähetteen lääkärille, en saanut kiinni. Lauantaina polvi vertyi kanssa pikkuhiljaa, ja tänään jo pystyi kävelemään hieman suorassa. Tuossa reilu tunti sitten päätin lähteä lenkille sauvakävelemään, koska alko jo rasittamaan tyhjäntoimittaminen.
12.2.2006
35 minuutin sauvakävelylenkki lumihangessa hiekkamontulla. Polven ehdoilla mentiin. Ihan hyvin pystyi vetämään sisun avulla, kunhan vain keskittyi menemään hieman normaalia kyyrymmässä ja varoi polvea. Ylämäissä polvi ei haitannut yhtään, alamäissä eniten. Suurimmat ongelmat tuli 17 asteen pakkasten aiheuttamasta varpaitten kylmäämisestä ja keuhkotkin oli aika kovilla. Ja paras juttu lenkissä oli se, että polvi vertyi ihmeellisesti ja pystyn nyt kävelemään suorassa, vaikkakin hieman kipua tuntuukin. Kannattavaa puuhaa liikuntaa, parantaa sairaudetkin. :wink:
Huomenna yritän päästä kouluterkkarin kautta lääkärille, nyt kyllä laitatan polven kuntoon. Eiköhän se ole jo todettu, että ilman lääkärinapua ei tuo parane. Positiivistakin oli viikossa, selkä tuntuu olevan parantunut lähes vanhaan kuntoon, onneksi ei ollut kuin jonkinsortin venähtymä. Harmittaa vain, että ei voi vieläkään treenata kunnolla, kun nyt meni taas polvi.
