Tämähän on meikäläisen kannalta ihan pro-miesten keskustelutoikki mutta aattelin panna pientä kommenttia omasta "kuntoilusta".
Viimeksi olen ollut alle satakiloinen aliupseerikoulun aikoihin heinäkuussa 1981 ja urheilua en ole mitenkään merkittävästi harrastanut sitten kauppaopiston loppumisen huhtikuussa 1984. Eli n 22v mennyt pelkällä "hyötyliikunnalla" ja satunnaisilla kävelemisillä.
Opetus tuli sitten aamuyöllä 1. maaliskuuta 2006 Singaporessa. Jalkaa sattui niin saatanasti ja olo oli muutenkin heikko ja sekava. Sairaalaan.
Jalkaan oli päässyt infektio, se turposi muodottomaksi, kirkkaanpunaiseksi ja helvetin kipeäksi ja laukaisi vielä vakavampien seuraamusten kimaran.
Veren sokeriksi mitattiin 21,2 (pitäisi olla 3,5 - 7,0) eli diabetes. Samalla verenpaine oli 180/126, pulssi levossa 95. Kolestrolit yllättäen kohdallaan mutta kaikki muut arvot 'punaisella'. Ei missään nimessä 3.3 paluulennolle Suomeen vaan sairaalaan yhdeksitoista päiväksi. Nestettä oli kertynyt keuhkoihin ja kudoksiin (lähinnä jalkoihin ja vyörärölle) n 15 kg, sairaalaankirjautumispaino 136 kg.
Suomessa meni vielä kymmenen päivää lisää sairaalassa ja toista viikkoa sairaslomalla.
Oli siis aika tehdä jotain, panna ruokavalio uusiksi ja alkaa kuntoilla. Lumen ollessa maassa tuli jo aloitettua kävelylenkit (kun oli ensin käynyt ostamassa lenkkarit) ja huhtikuun lopussa, kuukausi sitten ostin fillarin - 25v tauon jälkeen. Välivuosina on tullut ajeltua fillarilla vain lyhyitä 100m - 300m matkoja töissä ja mökillä postilaatikolle.
Nyt ovat lenkit pidentyneet viikko viikolta ja paino on pudonnut, tänään oli 102,9kg. Verensokeri 5,1. Verenpaine 126/72. Pulssi levossa 51. Fiilis on sellainen että tästä on hyvä jatkaa. Ja on kyllä syytäkin edelleen.