11.6.
Kisavauhtinen 25km. Juoksu oli aika hankalaa, ainakin ensimmäisen tunnin. Jalat tuntuivat jäykiltä ja hieman voimattomilta, hengitys ei rytmiintynyt ja kova kääntyilevä tuuli häiritsi vauhdinjakoa. Päätin kuitenkin painaa ja Seurasaaren tienoilla, puolivälissä homma alkoi toimia paremmin.
Paluumatka olikin vastatuuleen, mutta juoksu alkoi helpottua koko ajan: ilmeisesti jalkojen ja lihashermojärjestelmän kestävyys on kevään pk- ja vk-juoksujen juoksujen myötä parantunut.
Viimeisen vitosen tulin jo suhteellisen kovaa. Tuo jalkojen toimimattomuus johtuu (aika varmasti) eilisestä ja toissapäiväisestä kovasta vk-treenistä (tempojuoksut ja tosi kova spinning).
Summa summarum: tuskainen juoksu, mutta sitäkin hienompi fiilis nyt! Mä ainakin koen niin että hyvin mennyt juoksu palkitsee jo itsessään juoksun aikana- runner's high, flow, ki tai miksi sitä ikinä tahtoo sanoakaan. Ja tuskainen juoksu palkitsee jälkikäteen vielä hyvääkin juoksua enemmän kun ei antanut periksi ja varsinkin jos sai tehtyä kehittävän harjoitteen.
PS. Kovan juoksun jälkeen kannattaa suihkuun mennessä suihkuttaa jalkoja muutama minuutti jääkylmällä vedellä. Auttaa ja nopeuttaa palautumista huomattavasti. Ja parasta on kun sitten, vielä juoksuendorfiineissa- ja dopamiineissa, väännät suihkun kuumalle ja menet sen alle kokonaan. Saat aivan MIELETTÖMÄT FIILARIT!