Davros
Well-known member
- Liittynyt
- 14.5.2013
- Viestit
- 5821
En tiedä näsäviisasteleko, mutta tuossahan tuo ylempänä lukee.
"Turhia" tilastoja ja laskelmia
- Viestiketjun aloittaja kouvotsvoni
- Aloituspäivämäärä
WebSlave
Trackman
- Liittynyt
- 9.2.2005
- Viestit
- 29660
Ilmeisesti CCMK:n viestissä. Hän on minulla ignoressa. Olisi hyvä sen verran quotata, että muutkin tietävät mihin kommenttiin tai kysymykseen vastaa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14232
Laitan tähän seuraavaksi asiapuolelle mahdollisesti sopimattoman tilastotiedon seuraavasta asiasta:
Mestarin käyttämästä ykkösnumerosta nimittäin. Vuosina 1950-1972 F1:ssä ei ollut tuolloin varsinaista kunnollista ja säännöllistä numerosääntöä. Tuolloin myös mestarin numeroa sai käyttää muutkin kuljettajat mikäli mestari siitä itse kieltäytyi. Toisinaan taas numero 1 annettiin myös järjestäjien nimeämälle suosikkikuljettajalle kilpailuihin.
Tässä kuitenkin eri käyttökerrat jolloin mestarin numeroa käytettiin tai ei käytetty kilpailuissa lainkaan tai jonkun muun kuljettajan toimesta kausina 1950-1972 lajissa:
1950: Aivan kaikkien aikojen ensimmäiseen kilpailuun Silverstonessa lähdettiin nykymuotoisessa menolla osin arpomalla kilpailunumerot. Juan Manuel Fangio sai kaikkien aikojen ensimmäiseen Formula 1-kilpailuun lähtönumeroksi 1. Silverstonen kilpailun jälkeen numeron 1 käyttö jäädytettiin loppukaudeksi koska uudella sarjalla ei tietenkään ollut myöskään entistä mestaria.
1951: Kaudella käytettiin vain kerran mestarin numeroa ja sitä Giuseppe Nino Farina käytti vain Silverstonessa. Kaikista muista kisoista Farina kieltäytyi sitä käyttämästä ja Länsi-Saksan osakilpailussa kyseisen maan autoliitto määräsi suuruudentunnossaan kaikille riippumattoman kilpailunumeron ja ainoastaan Farinalla oli oikeus käyttää ykkösnumeroaan niin halutessaan.
1952: Kaudella käytettiin vain kerran mestarin numeroa ja sitä ei käyttänyt Juan Manuel Fangio kertaakaan kaudella johtuen ilmeisesti loukkaantumisesta ennen kunnollisia kauden kilpailuja. Lähtökohtaisesti mestarin numero oli jäädytetty Fangiolle ja ainoan kerran kun mestarin numeroa poikkeuksellisesti käytettiin niin sitä käytti RAC:n ja BRDC:n suosikkikuljettaja kisassa Silverstonessa eli Graham Whitehead starttirahan määrittelyn mukaan.
1953: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja vain kerran itse varsinainen hallitseva mestari eli Alberto Ascari itse sitä käytti. Hän ajoi sillä Länsi-Saksan osakilpailussa Nürburgringin radalla. Silverstonessa Ascari kieltäytyi käyttämästä ykkösnumeroaan lukuisten muidenkin kisojen tapaan jolloin kisajärjestäjät antoivat ykkösnumeron starttirahan perusteella Lance Macklinille. Lisäksi Luigi Villoresi ajoi vuorotteluajon vuoksi Ascarin autolla Nürburgringin radalla.
1954: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja sitä ei käyttänyt Alberto Ascari kaudella kertaakaan itse vaan hän antoi luvan muun muassa Juan Manuel Fangiolle Silverstonessa ja Nürburgringilla Jose Froilan Pepe Gonzalezille ja Mike Hawthornille. Tosin Länsi-Saksan osakilpailussa Ascarin kieltäydyttyä ja annettuaan muutenkin luvan Ferrarille ykkösnumero olisi mennyt heille muutenkin myös kilpailun starttirahan perusteella.
1955: Kaudella ei kertaakaan käytetty mestarin numeroa sillä Juan Manuel Fangio kieltäytyi käyttämästä sitä kilpailuissa.
1956: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa. Juan Manuel Fangio kieltäytyi edelleen Maestron oikeudella käyttämästä numeroa 1 ja kisaili silti enemmän numerolla 2. Hän käytti kuitenkin numeroa 1 niin Silverstonessa kuin Nürburgringin radalla.
1957: Kaudella käytettiin vain kerran mestarin numeroa. Juan Manuel Fangio käytti sitä Nürburgringin radalla kuuluisassa voitossaan. Muutoin Maestro edelleen kieltäytyi käyttämästä omaa mestarin numeroa.
1958: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja kertaakaan sitä ei käyttänyt uransa lopettanut Maestro eli Juan Manuel Fangio itse. Zandvoortissa ja Silverstonessa numeroa 1 käyttivät Stirling Moss ja Peter Collins. Osasyy oli starttirahasta riippuva. Kaudella 1958 numeroa 1 suunniteltiin jopa lajista jäädytettäväksi kunnianumeroksi Fangiolle, mutta siitä hankkeesta luovuttiin.
1959: Kaudella käytettiin neljä kertaa mestarin numeroa ja kertaakaan ymmärrettävistä syistä sitä ei käyttänyt mestari eli Mike Hawthorn itse. Jean Behra käytti numeroa Zandvoortissa, Jack Brabham AVUS:in ja Monsanto Parkin radalla Saksassa ja Portugalissa ja Rodger Ward Indy 500-voittonsa ja järjestäjien suosikkikuljettajan statuksen takia Sebringissä.
1960: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja vain kerran sitä käytti Jack Brabham Silverstonessa. Phil Hill käytti Jack Brabhamin kieltäydyttyä ykkösnumerosta sitä käyttämästä mestarin numeroa Zandvoortissa kun Ferrari muutenkin oli jälleen starttirahan johtotalli.
1961: Kaudella käytettiin kolme kertaa mestarin numeroa ja näistä kaksi kertaa käytti Jack Brabham sitä itse. Hän käytti sitä Nürburgringin radalla ja Watkins Glenissä. Zandvoortissa sitä käytti järjestäjien suosikki Phil Hill kun Brabham oli sitä kieltäytynyt käyttämästä.
1962: Kaudella käytettiin neljä kertaa mestarin numeroa ja näistä kaksi kertaa käytti Phil Hill sitä itse. Hän käytti sitä Zandvoortin ja Nürburgringin kilpailussa. Graham Hill sai käyttää numeroa kerran Spa-Francorchampsissa ja Jim Clark East Londonin radalla Etelä-Afrikassa.
1963: Kaudella käytettiin seitsemän kertaa mestarin numeroa ja näistä neljä kertaa sitä käytti mestari eli Graham Hill itse. Hän käytti sitä Silverstonessa, Nürburgringin radalla, Watkins Glenissä ja Mexico Cityssä. Phil Hill käytti kerran ykkösnumeroa ACM:n perseilyn johdosta Monacossa. Alun perin sitä olisi käyttänyt sielläkin Graham Hill ja lopulta Jim Clark käytti kaksi kertaa kaudella Spa-Francorchampsissa ja East Londonissa.
1964: Kaudella käytettiin seitsemän kertaa mestarin numeroa ja niistä viisi kertaa sitä käytti mestari eli Jim Clark itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja Andre Pilette ja Spa-Francorchampsissa sitä käytti Graham Hill. Jim Clark myös vuorotteli Mike Spencen kanssa Watkins Glenissä mestarin numeroa kantanutta autoa ja tämän jälkeen kuljettajien vuorottelu F1:ssä kiellettiin lopullisesti missään muodossa kaudesta 1965 eteenpäin. Zandvoortissa, Rouenissa ja Monzassa Jim Clark kieltäytyi käyttämästä mestarin numeroa.
1965: Kaudella käytettiin viisi kertaa mestarin numeroa ja niistä kolme kertaa sitä käytti John Surtees eli mestari itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli Jack Brabham ja Nürburgringillä starttirahan vuoksi Jim Clark sai pitää ykkösnumeroa. Muissa kisoissa Surtees ei halunnut käyttää ykkösnumeroa.
1966: Kaudella käytettiin neljä kertaa mestarin numeroa ja niistä kaikilla kerroilla Jim Clark käytti sitä. Muutoin numeroa ei käytetty kun Jim Clark kieltäytyi sitä luovuttamasta muille kuljettajille ja kieltäytyi itse sen käytöstä.
1967: Kaudella käytettiin yhdeksän kertaa mestarin numeroa ja niistä seitsemän kertaa sitä käytti mestari eli Jack Brabham itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli Jean-Pierre Beltoise joka sittemmin käytti ykkösnumeroa ja Spa-Francorchampsissa sitä käytti järjestäjien suosikkikuljettaja Chris Amon. Le Mansissa ja Monzassa Brabham ei halunnut käyttää mestarin numeroa ja sitä siellä ei siten käytetty.
1968: Kaudella käytettiin 11 kertaa mestarin numeroa ja näistä yhdeksän kertaa sitä käytti mestari eli Denny Hulme itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli Jean-Pierre Beltoise joka sai käyttää siten mestarin numeroa ja Belgian Autoliiton suosikkimiehenä Graham Hill käytti sitä Spa-Francorchampsin radalla. Rouenin kilpailussa Hulme kieltäytyi käyttämästä ykkösnumeroa ja siten järjestäjät eivät sitä muillekaan hyväksyneet.
1969: Kaudella käytettiin alustavasti ensi kertaa kaikissa kilpailuissa mestarin numeroa. Graham Hill kuitenkin viime hetkellä vaihtoi numeronsa numeroon 2 Monzassa ja Mosportissa ja Mexico Cityssä Graham Hill oli loukkaantunut jolloin järjestäjät eivät sallineet kenellekään ykkösnumeroa käyttöön. Ilman Watkins Glenin loukkaantumista Hill olisi käyttänyt sitä kaikissa kisoissa kaudella. Eli kaikkiaan numero 1 nähtiin kahdeksassa osakilpailussa kaudella.
1970: Kaudella käytettiin 11 kertaa mestarin numeroa ja näistä kahdeksan kertaa sitä käytti mestari eli Jackie Stewart itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli ilman mestaruuttakin Graham Hill ja siksi hän siellä sitä käytti. Belgian ja Hollannin kisoissa Pedro Rodriguez sai kyseisten maiden autoliiton suosikkina ja Jackie Stewartin erikseen siihen suostuttua käytettäväkseen numeron 1 kilpailuun. Monzassa ja Mont-Tremblantissa Stewart kieltäytyi käyttämästä numeroa 1 ja siksi siellä sitä ei radalla nähty.
1971: Kaudella käytettiin kolme kertaa mestarin numeroa ja näistä kertaakaan ei itse mestari eli Jochen Rindt voinut ymmärrettävistä syistä sitä käyttää. Emerson Fittipaldi piti kolme kertaa eli kaikilla käytetyillä kerroilla vastentahtoisesti numeroa esillä osin myös Rindtin muistoksi ja muutoin kieltäytyi sitä käyttämästä kauden aikana. Järjestäjät eivät halunneet muidenkaan käyttävän numeroa sillä Lotuksella oli siitä oikeus päättää. Fittipaldi käytti numeroa Monacossa, Paul Ricardissa ja Silverstonessa.
1972: Kaudella käytettiin alustavasti koko sarjan historiassa vasta toista kertaa kaikissa kisoissa mestarin numeroa. Lopulta numeroa nähtiin 11:sta kilpailussa. Jackie Stewart käytti numeroa 10 kertaa ja Belgian Nivelles-Baulersin kisasta Stewart vetäytyi jolloin ykkösnumeroa ei nähty radalla järjestäjien kieltäydyttyä antamasta sitä muille. Argentiinan Buenos Airesissa Stewart erikoisesti joutui luovuttamaan numeronsa argentiinalaisten suosikille eli Graham Hillille ja Clermont-Ferrandin radalla Stewart vuorostaan vapaaehtoisesti antoi luvan Emerson Fittipaldille mestarin numeron käyttöön.
Lukuihin ei ole laskettu vuosien 1950-1960 Indy 500-ajoja jolloin kahtena vuotena ei käytetty numeroa 1, mutta muulloin käytettiin.
Mestarin käyttämästä ykkösnumerosta nimittäin. Vuosina 1950-1972 F1:ssä ei ollut tuolloin varsinaista kunnollista ja säännöllistä numerosääntöä. Tuolloin myös mestarin numeroa sai käyttää muutkin kuljettajat mikäli mestari siitä itse kieltäytyi. Toisinaan taas numero 1 annettiin myös järjestäjien nimeämälle suosikkikuljettajalle kilpailuihin.
Tässä kuitenkin eri käyttökerrat jolloin mestarin numeroa käytettiin tai ei käytetty kilpailuissa lainkaan tai jonkun muun kuljettajan toimesta kausina 1950-1972 lajissa:
1950: Aivan kaikkien aikojen ensimmäiseen kilpailuun Silverstonessa lähdettiin nykymuotoisessa menolla osin arpomalla kilpailunumerot. Juan Manuel Fangio sai kaikkien aikojen ensimmäiseen Formula 1-kilpailuun lähtönumeroksi 1. Silverstonen kilpailun jälkeen numeron 1 käyttö jäädytettiin loppukaudeksi koska uudella sarjalla ei tietenkään ollut myöskään entistä mestaria.
1951: Kaudella käytettiin vain kerran mestarin numeroa ja sitä Giuseppe Nino Farina käytti vain Silverstonessa. Kaikista muista kisoista Farina kieltäytyi sitä käyttämästä ja Länsi-Saksan osakilpailussa kyseisen maan autoliitto määräsi suuruudentunnossaan kaikille riippumattoman kilpailunumeron ja ainoastaan Farinalla oli oikeus käyttää ykkösnumeroaan niin halutessaan.
1952: Kaudella käytettiin vain kerran mestarin numeroa ja sitä ei käyttänyt Juan Manuel Fangio kertaakaan kaudella johtuen ilmeisesti loukkaantumisesta ennen kunnollisia kauden kilpailuja. Lähtökohtaisesti mestarin numero oli jäädytetty Fangiolle ja ainoan kerran kun mestarin numeroa poikkeuksellisesti käytettiin niin sitä käytti RAC:n ja BRDC:n suosikkikuljettaja kisassa Silverstonessa eli Graham Whitehead starttirahan määrittelyn mukaan.
1953: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja vain kerran itse varsinainen hallitseva mestari eli Alberto Ascari itse sitä käytti. Hän ajoi sillä Länsi-Saksan osakilpailussa Nürburgringin radalla. Silverstonessa Ascari kieltäytyi käyttämästä ykkösnumeroaan lukuisten muidenkin kisojen tapaan jolloin kisajärjestäjät antoivat ykkösnumeron starttirahan perusteella Lance Macklinille. Lisäksi Luigi Villoresi ajoi vuorotteluajon vuoksi Ascarin autolla Nürburgringin radalla.
1954: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja sitä ei käyttänyt Alberto Ascari kaudella kertaakaan itse vaan hän antoi luvan muun muassa Juan Manuel Fangiolle Silverstonessa ja Nürburgringilla Jose Froilan Pepe Gonzalezille ja Mike Hawthornille. Tosin Länsi-Saksan osakilpailussa Ascarin kieltäydyttyä ja annettuaan muutenkin luvan Ferrarille ykkösnumero olisi mennyt heille muutenkin myös kilpailun starttirahan perusteella.
1955: Kaudella ei kertaakaan käytetty mestarin numeroa sillä Juan Manuel Fangio kieltäytyi käyttämästä sitä kilpailuissa.
1956: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa. Juan Manuel Fangio kieltäytyi edelleen Maestron oikeudella käyttämästä numeroa 1 ja kisaili silti enemmän numerolla 2. Hän käytti kuitenkin numeroa 1 niin Silverstonessa kuin Nürburgringin radalla.
1957: Kaudella käytettiin vain kerran mestarin numeroa. Juan Manuel Fangio käytti sitä Nürburgringin radalla kuuluisassa voitossaan. Muutoin Maestro edelleen kieltäytyi käyttämästä omaa mestarin numeroa.
1958: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja kertaakaan sitä ei käyttänyt uransa lopettanut Maestro eli Juan Manuel Fangio itse. Zandvoortissa ja Silverstonessa numeroa 1 käyttivät Stirling Moss ja Peter Collins. Osasyy oli starttirahasta riippuva. Kaudella 1958 numeroa 1 suunniteltiin jopa lajista jäädytettäväksi kunnianumeroksi Fangiolle, mutta siitä hankkeesta luovuttiin.
1959: Kaudella käytettiin neljä kertaa mestarin numeroa ja kertaakaan ymmärrettävistä syistä sitä ei käyttänyt mestari eli Mike Hawthorn itse. Jean Behra käytti numeroa Zandvoortissa, Jack Brabham AVUS:in ja Monsanto Parkin radalla Saksassa ja Portugalissa ja Rodger Ward Indy 500-voittonsa ja järjestäjien suosikkikuljettajan statuksen takia Sebringissä.
1960: Kaudella käytettiin kaksi kertaa mestarin numeroa ja vain kerran sitä käytti Jack Brabham Silverstonessa. Phil Hill käytti Jack Brabhamin kieltäydyttyä ykkösnumerosta sitä käyttämästä mestarin numeroa Zandvoortissa kun Ferrari muutenkin oli jälleen starttirahan johtotalli.
1961: Kaudella käytettiin kolme kertaa mestarin numeroa ja näistä kaksi kertaa käytti Jack Brabham sitä itse. Hän käytti sitä Nürburgringin radalla ja Watkins Glenissä. Zandvoortissa sitä käytti järjestäjien suosikki Phil Hill kun Brabham oli sitä kieltäytynyt käyttämästä.
1962: Kaudella käytettiin neljä kertaa mestarin numeroa ja näistä kaksi kertaa käytti Phil Hill sitä itse. Hän käytti sitä Zandvoortin ja Nürburgringin kilpailussa. Graham Hill sai käyttää numeroa kerran Spa-Francorchampsissa ja Jim Clark East Londonin radalla Etelä-Afrikassa.
1963: Kaudella käytettiin seitsemän kertaa mestarin numeroa ja näistä neljä kertaa sitä käytti mestari eli Graham Hill itse. Hän käytti sitä Silverstonessa, Nürburgringin radalla, Watkins Glenissä ja Mexico Cityssä. Phil Hill käytti kerran ykkösnumeroa ACM:n perseilyn johdosta Monacossa. Alun perin sitä olisi käyttänyt sielläkin Graham Hill ja lopulta Jim Clark käytti kaksi kertaa kaudella Spa-Francorchampsissa ja East Londonissa.
1964: Kaudella käytettiin seitsemän kertaa mestarin numeroa ja niistä viisi kertaa sitä käytti mestari eli Jim Clark itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja Andre Pilette ja Spa-Francorchampsissa sitä käytti Graham Hill. Jim Clark myös vuorotteli Mike Spencen kanssa Watkins Glenissä mestarin numeroa kantanutta autoa ja tämän jälkeen kuljettajien vuorottelu F1:ssä kiellettiin lopullisesti missään muodossa kaudesta 1965 eteenpäin. Zandvoortissa, Rouenissa ja Monzassa Jim Clark kieltäytyi käyttämästä mestarin numeroa.
1965: Kaudella käytettiin viisi kertaa mestarin numeroa ja niistä kolme kertaa sitä käytti John Surtees eli mestari itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli Jack Brabham ja Nürburgringillä starttirahan vuoksi Jim Clark sai pitää ykkösnumeroa. Muissa kisoissa Surtees ei halunnut käyttää ykkösnumeroa.
1966: Kaudella käytettiin neljä kertaa mestarin numeroa ja niistä kaikilla kerroilla Jim Clark käytti sitä. Muutoin numeroa ei käytetty kun Jim Clark kieltäytyi sitä luovuttamasta muille kuljettajille ja kieltäytyi itse sen käytöstä.
1967: Kaudella käytettiin yhdeksän kertaa mestarin numeroa ja niistä seitsemän kertaa sitä käytti mestari eli Jack Brabham itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli Jean-Pierre Beltoise joka sittemmin käytti ykkösnumeroa ja Spa-Francorchampsissa sitä käytti järjestäjien suosikkikuljettaja Chris Amon. Le Mansissa ja Monzassa Brabham ei halunnut käyttää mestarin numeroa ja sitä siellä ei siten käytetty.
1968: Kaudella käytettiin 11 kertaa mestarin numeroa ja näistä yhdeksän kertaa sitä käytti mestari eli Denny Hulme itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli Jean-Pierre Beltoise joka sai käyttää siten mestarin numeroa ja Belgian Autoliiton suosikkimiehenä Graham Hill käytti sitä Spa-Francorchampsin radalla. Rouenin kilpailussa Hulme kieltäytyi käyttämästä ykkösnumeroa ja siten järjestäjät eivät sitä muillekaan hyväksyneet.
1969: Kaudella käytettiin alustavasti ensi kertaa kaikissa kilpailuissa mestarin numeroa. Graham Hill kuitenkin viime hetkellä vaihtoi numeronsa numeroon 2 Monzassa ja Mosportissa ja Mexico Cityssä Graham Hill oli loukkaantunut jolloin järjestäjät eivät sallineet kenellekään ykkösnumeroa käyttöön. Ilman Watkins Glenin loukkaantumista Hill olisi käyttänyt sitä kaikissa kisoissa kaudella. Eli kaikkiaan numero 1 nähtiin kahdeksassa osakilpailussa kaudella.
1970: Kaudella käytettiin 11 kertaa mestarin numeroa ja näistä kahdeksan kertaa sitä käytti mestari eli Jackie Stewart itse. Monacossa ACM:n suosikkikuljettaja oli ilman mestaruuttakin Graham Hill ja siksi hän siellä sitä käytti. Belgian ja Hollannin kisoissa Pedro Rodriguez sai kyseisten maiden autoliiton suosikkina ja Jackie Stewartin erikseen siihen suostuttua käytettäväkseen numeron 1 kilpailuun. Monzassa ja Mont-Tremblantissa Stewart kieltäytyi käyttämästä numeroa 1 ja siksi siellä sitä ei radalla nähty.
1971: Kaudella käytettiin kolme kertaa mestarin numeroa ja näistä kertaakaan ei itse mestari eli Jochen Rindt voinut ymmärrettävistä syistä sitä käyttää. Emerson Fittipaldi piti kolme kertaa eli kaikilla käytetyillä kerroilla vastentahtoisesti numeroa esillä osin myös Rindtin muistoksi ja muutoin kieltäytyi sitä käyttämästä kauden aikana. Järjestäjät eivät halunneet muidenkaan käyttävän numeroa sillä Lotuksella oli siitä oikeus päättää. Fittipaldi käytti numeroa Monacossa, Paul Ricardissa ja Silverstonessa.
1972: Kaudella käytettiin alustavasti koko sarjan historiassa vasta toista kertaa kaikissa kisoissa mestarin numeroa. Lopulta numeroa nähtiin 11:sta kilpailussa. Jackie Stewart käytti numeroa 10 kertaa ja Belgian Nivelles-Baulersin kisasta Stewart vetäytyi jolloin ykkösnumeroa ei nähty radalla järjestäjien kieltäydyttyä antamasta sitä muille. Argentiinan Buenos Airesissa Stewart erikoisesti joutui luovuttamaan numeronsa argentiinalaisten suosikille eli Graham Hillille ja Clermont-Ferrandin radalla Stewart vuorostaan vapaaehtoisesti antoi luvan Emerson Fittipaldille mestarin numeron käyttöön.
Lukuihin ei ole laskettu vuosien 1950-1960 Indy 500-ajoja jolloin kahtena vuotena ei käytetty numeroa 1, mutta muulloin käytettiin.
Bleu
Olivier Bocques Fan Club
- Liittynyt
- 14.4.2000
- Viestit
- 9220
1950-luvun kisoissahan aika usein käytössä olivat vain parilliset numerot. En sanoisi, että kyse olisi ollut siitä että kuljettaja olisi kieltäytynyt käyttämästä sitä.
Sitten oli esim. Saksan GP 1952, jossa numerointi alkoi 101:stä.
Sitten oli esim. Saksan GP 1952, jossa numerointi alkoi 101:stä.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Miksi Graham Hill oli argentiinojen suosikki eikäs esim. Carlos Reutemann? Tai Alex Soler-Roig.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14232
Niin no noissa Saksan kisoissa osin tilanne johtui siitäkin, että kyseisen maan autoliitto ei ainakaan tiettyinä vuosina kuten tuolloin muistaakseni edes varannut joitakin numeroita käyttöön tai sitten käytti vain omia numeroitaan jolloin ne sitten lähtivät noista suurista numeroista. Osin joissakin kilpailuissa todellakin mestarit kieltäytyivät käyttämästä numeroa. Fangion kohdalla kyse oli ainakin tietääkseni osin taikauskosta ja menestyksellisistä syistä.
Sitten taas noissa pelkkien parillisten numeroidenkin tapauksissa kyse on ollut joissakin tapauksissa ollut myös kyse noista autoliiton kansallisista statusasioista. Joissakin tapauksissa hallitsevalta mestarilta tiedusteltiin asiaa paljon aikaisemmin ennen ajettavaa viikonloppua ja mikäli mestari ei halunnut numeroaan käyttää niin siinä tapauksessa järjestäjät ennalta määrittivät mestarille sopivan numeron. Oikeastaan todella yleiseksi mestarin numeron tai muutenkin edes rajallisesti säännöllisen muunkin numeroinnin osalta syy oli tietenkin sponsoroinnissa, televisioasioissa ja yleisön seurannan helpottamiseksi tehty päätös. Muistaakseni noista päätöksistä vastasi silloinen mediajohtaja komission puolelta eli muistini mukaan de Merlon tai de Meroede.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14232
Osasyy siihen oli myös hyvin tuore tallipäällikkö Bernie Ecclestone joka hehkutti Hillin mainosarvoa ja tuomarit näkivät Reutemannin debyytistään ja yllättävästä menestyksestä huolimatta kelpaamattomaksi sitä pitämään. Lisäksi Stewartilla ja lajin mediajohtajan, muistini mukaan de Meroeden tai de Merlonin kanssa oli jotain kiistaa ja siitä sitten rangaistukseksi Buenos Airesin tuomarit pistivät sitten Hillille ykkösnumeron käyttöön.
Jalperi
Well-known member
- Liittynyt
- 10.1.2007
- Viestit
- 334
Vastaan tähän, kun sopii paremmin tänne. Tässä muutokset eri pistesysteemeillä, näissä tosin on mukana noi huonompien tulosten poistot pisteistä, eli alla ensin minkä vuosien pistejärjestelmä ja sen jälkeen muutokset mestareissa. Kaudet -58,-70,-76,-94,-99 ja -08 esiintyvät näissä eniten.
50-59: 70: Ickx, 74: Regazzoni, 76:Lauda, 81:Jones, 86
iquet, 88rost, 08:Massa60: 94: Hill, 99:Irvine, 08:Massa
61-90: 58:Moss, 94:Hill,08:Massa
91-02: 58:Moss, 84
rost, 08:Massa03-09: 70: Ickx, 76:Lauda, 94:Hill, 99:Irvine,
14: 53:Fangio, 56:Moss, 58:Moss, 70:Ickx, 84
rost, 88rost, 94:Hill, 99:Irvine, 08:Massa, 12:Alonso, Nykyinen: 58:Moss, 76:Lauda, 83
rost, 84rost, 94:Hill, 99:Irvine Toki jos totaalipisteet lasketaan, muun muassa kaudella -79 Gilles Villeneuve olisi vienyt mestaruuden Schekterin edestä vuosien 1950-1959 pistesysteemillä ja Carlos Reutemann olisi voittanut kauden 1960-pistesysteemillä vuoden 1981 mestaruuden jne. Nämä selviävät tarkemmin näitä sivuja tutkimalla.
Joppe_001
Well-known member
On vuosittaisen tilastokatsauksen aika.
Aika-ajoissa on otettu kuljettajan nopein kierros osiosta välittämättä ja laskettu ero kärkeen. Näistä keskiarvo koko kaudelle ja sitä on sitten verrattu pienimmän keskiarvon saaneeseen kuskiin, eli tässä tapauksessa Hamiltoniin. Sateiset ajelut on jätetty pois laskuista. Talleissa sama juttu, paitsi että vain tallin nopeamman kuljettajan aika on huomioitu keskiarvoon.
Kimi pääsi aika lähelle Vetteliä, vaikka Sebastiania tosin rasittavat Kanadan ja Abu Dhabin Q1:een jäämiset. Vaikka alkukaudesta näyttikin vähän toiselta, niin tosiasiassa Mersut olivat ihan yhtä ylivoimaisia kuin viime vuonnakin. Vain haastaja vaihtui. Bottas löi Massan suht mukavalla erolla, ja Ricciardo sekä Grosjean kyykyttivät tallikavereitaan aika vakuuttavasti. Ricciardolle tästä on tullut jo tapa. McLarenin kausi ei ehkä menny ihan putkeen, ja Manor näyttää miten paljon muut ovat menneet vuodessa eteenpäin. Rossilla on noita tähtiä perässä, kun on ollut tapana ottaa vain väh. 5 tulosta saaneet kuljettajat mukaan. Mutta olkoot nyt tuolla. Magnussen jäi pihalle.
Nopeimmat kierrokset, eikai näistä paljon mitään. Maldonado tuhoaa mun tilastojen uskottavuuden. Aina hakenut jostain tuoreita renkaita ja paukuttanut kovan kierrosajan vaikkei sitä vauhtia oikeasti niin paljon ollut.
Kaivelin vielä aika-ajojen huippunopeuksia esille, ja laskin niistä kaudelle keskiarvon. Taas on vain tallin nopeampi auto huomioitu. Vieressä on myös viime vuoden keskiarvo vertailun vuoksi, ja Manorhan nyt ajeli sillä samalla paketilla kuin vuosi sitten. Mersun moottorien juhlaa, mutta ei Ferrari kaukana ole. Renault taas putosi kyydistä aika pahasti, oli kuitenkin viime vuonna vielä Ferrarin tasolla. Hondan alku oli vähintäänkin hankala.
Koodi:
F1 2015 AIKA-AJOT
1. Lewis Hamilton Mercedes +0,000
2. Nico Rosberg Mercedes +0,131
3. Sebastian Vettel Ferrari +0,836
4. Kimi Räikkönen Ferrari +0,922
5. Valtteri Bottas Williams-Mercedes +1,016
6. Daniel Ricciardo Red Bull-Renault +1,214
7. Felipe Massa Williams-Mercedes +1,280
8. Daniil Kvyat Red Bull-Renault +1,596
9. Romain Grosjean Lotus-Mercedes +1,600
10. Carlos Sainz Toro Rosso-Renault +1,741
11. Nico Hulkenberg Force India-Mercedes +1,767
12. Max Verstappen Toro Rosso-Renault +1,799
13. Sergio Perez Force India-Mercedes +1,810
14. Pastor Maldonado Lotus-Mercedes +1,975
15. Felipe Nasr Sauber-Ferrari +2,335
16. Fernando Alonso McLaren-Honda +2,600
17. Marcus Ericsson Sauber-Ferrari +2,605
18. Jenson Button McLaren-Honda +2,833
19. Alexander Rossi Manor-Ferrari +5,551 ***
20. Will Stevens Manor-Ferrari +5,584
21. Roberto Merhi Manor-Ferrari +6,099
1. Mercedes 0,088 +0,000 (+0,075)
2. Ferrari 0,732 +0,643 (-0,380)
3. Williams-Mercedes 1,085 +0,997 (+0,384)
4. Red Bull-Renault 1,357 +1,268 (+0,488)
5. Lotus-Mercedes 1,750 +1,662 (-0,632)
6. Toro Rosso-Renault 1,783 +1,694 (+0,085)
7. Force India-Mercedes 1,800 +1,712 (+0,033)
8. Sauber-Ferrari 2,367 +2,279 (+0,021)
9. McLaren-Honda 2,736 +2,647 (+1,506)
10. Manor-Ferrari 5,692 +5,603 (+1,853)Kimi pääsi aika lähelle Vetteliä, vaikka Sebastiania tosin rasittavat Kanadan ja Abu Dhabin Q1:een jäämiset. Vaikka alkukaudesta näyttikin vähän toiselta, niin tosiasiassa Mersut olivat ihan yhtä ylivoimaisia kuin viime vuonnakin. Vain haastaja vaihtui. Bottas löi Massan suht mukavalla erolla, ja Ricciardo sekä Grosjean kyykyttivät tallikavereitaan aika vakuuttavasti. Ricciardolle tästä on tullut jo tapa. McLarenin kausi ei ehkä menny ihan putkeen, ja Manor näyttää miten paljon muut ovat menneet vuodessa eteenpäin. Rossilla on noita tähtiä perässä, kun on ollut tapana ottaa vain väh. 5 tulosta saaneet kuljettajat mukaan. Mutta olkoot nyt tuolla. Magnussen jäi pihalle.
Koodi:
F1 2015 NOPEIMMAT KIERROKSET
1. Lewis Hamilton Mercedes +0,000
2. Nico Rosberg Mercedes +0,093
3. Sebastian Vettel Ferrari +0,550
4. Kimi Räikkönen Ferrari +0,614
5. Pastor Maldonado Lotus-Mercedes +1,108
6. Felipe Massa Williams-Mercedes +1,135
7. Valtteri Bottas Williams-Mercedes +1,142
8. Daniel Ricciardo Red Bull-Renault +1,178
9. Daniil Kvyat Red Bull-Renault +1,328
10. Max Verstappen Toro Rosso-Renault +1,390
11. Carlos Sainz Toro Rosso-Renault +1,479
12. Sergio Perez Force India-Mercedes +1,560
13. Nico Hulkenberg Force India-Mercedes +1,643
14. Marcus Ericsson Sauber-Ferrari +1,622
15. Fernando Alonso McLaren-Honda +1,782
16. Romain Grosjean Lotus-Mercedes +1,815
17. Felipe Nasr Sauber-Ferrari +1,847
18. Jenson Button McLaren-Honda +2,427
19. Alexander Rossi Manor-Ferrari +4,363 ****
20. Will Stevens Manor-Ferrari +4,489
21. Roberto Merhi Manor-Ferrari +4,817
1. Mercedes 0,221 +0,000 (+0,012)
2. Ferrari 0,776 +0,555 (-0,424)
3. Williams-Mercedes 1,273 +1,052 (+0,152)
4. Red Bull-Renault 1,291 +1,070 (+0,379)
5. Toro Rosso-Renault 1,601 +1,380 (-0,028)
6. Lotus-Mercedes 1,702 +1,480 (-0,721)
7. Force India-Mercedes 1,735 +1,514 (+0,290)
8. Sauber-Ferrari 1,868 +1,647 (-0,180)
9. McLaren-Honda 2,155 +1,934 (+0,562)
10. Manor-Ferrari 4,756 +4,535 (+1,491)
Koodi:
F1 2015 AIKA-AJOJEN HUIPPUNOPEUDET
2015 2014
1. Williams-Mercedes 328,8 323,9
2. Lotus-Mercedes 327,7 313,1
3. Mercedes 327,7 322,3
4. Force India-Mercedes 326,8 320,9
5. Ferrari 326,0 316,0
6. Sauber-Ferrari 324,9 315,4
7. Red Bull-Renault 318,2 313,2
8. Toro Rosso-Renault 318,0 318,5
9. McLaren-Honda 315,7 318,7
10. Manor-Ferrari 311,7 310,6
Antsa Rieppo
Well-known member
Kiitos, hieno ja mielenkiintoinen tilasto/-t!
WebSlave
Trackman
- Liittynyt
- 9.2.2005
- Viestit
- 29660
Laitoinpa pari kertaa aiemmin postaamani ratahistorian toiseen muotoon. Pitkä posti, mutta tästä pitäisi nähdä kuinka paljon minäkin vuosikymmenenä on ratoja tullut ja ratoja mennyt. Modatut radat (joissa on vähintään osittain käytetty aiempaa rataa) on listattu yhdeksi radaksi. Virheet ovat todennäköisiä, mutteivät tilastollisesti merkittäviä.
Uudet radat vuosittain
2014- Sochi
2012- Austin (COTA)
2011-2013 Buddh
2010-2013 Yeongam (Korea International Circuit)
2009- Yas Marina (Abu Dhabi)
2008- Singapore (Marina Bay)
2008-2012 Valencia
2005-2011 Istanbul
2004- Shanghai
2004- Sakhir
1999- Sepang
1996- Albert Park
1994-1995 Aida (Tanaka)
1993-1993 Donington
1991- Catalunya
1991-2008 Magny-Cours
1989-1991 Phoenix
1987- Suzuka
1986- Hungaroring
1986-1997 Jerez
1985-1995 Adelaide
1984-1984 Dallas
1984-1996 Estoril
1982-1988 Detroit
1981-1982 Las Vegas (Caesar's Palace)
1980-2006 Imola
1978- Montreal (Gilles Villeneuve)
1978-1989 Jacarepagua (Rio de Janeiro)
1976-2008 Fuji
1976-1983 Long Beach
1974-1984 Dijon
1973- Interlagos (Sao Paulo, Jose Carlos Pace)
1973-1984 Zolder
1973-1978 Anderstorp
1972-1974 Nivelles
1971-1990 Paul Ricard (Le Castellet)
1970- Red Bull Ring (Österreichring, A1 Ring)
1970-2014 Hockenheim
1969-1975 Montjuich Park (Barcelona)
1968-1981 Jarama
1968-1970 Mont-Tremblant
1967-1993 Kyalami
1967-1977 Mosport
1967-1967 Bugatti (Le Mans)
1965-1972 Clermont-Ferrand (Charade)
1964-1986 Brands Hatch
1964-1964 Zeltweg (Zeltweg Airfield)
1963- Mexico City (Hermanos Rodriguez)
1962-1965 East London
1961-1980 Watkins Glen
1960-1960 Riverside
1959-1959 Sebring
1959-1959 Monsanto Park
1959-1959 AVUS
1958-1958 Ain Diab
1958-1960 Boavista
1957-1957 Pescara
1955-1962 Aintree
1953-1998 Oscar Alfredo Galvez (Buenos Aires)
1952-1985 Zandvoort
1952-1968 Rouen
1951-2013 Nürburgring
1951-1954 Pedralbes (Barcelona)
1950- Monza
1950- Spa-Francorchamps
1950- Monaco
1950- Silverstone
1950-2007 Indianapolis
1950-1966 Reims
1950-1954 Bremgarten
Poistuneet radat vuosittain
1970-2014 Hockenheim
2011-2013 Buddh
1951-2013 Nürburgring
2010-2013 Yeongam (Korea International Circuit)
2008-2012 Valencia
2005-2011 Istanbul
1976-2008 Fuji
1991-2008 Magny-Cours
1950-2007 Indianapolis
1980-2006 Imola
1953-1998 Oscar Alfredo Galvez (Buenos Aires)
1986-1997 Jerez
1984-1996 Estoril
1985-1995 Adelaide
1994-1995 Aida (Tanaka)
1993-1993 Donington
1967-1993 Kyalami
1989-1991 Phoenix
1971-1990 Paul Ricard (Le Castellet)
1978-1989 Jacarepagua (Rio de Janeiro)
1982-1988 Detroit
1964-1986 Brands Hatch
1952-1985 Zandvoort
1984-1984 Dallas
1974-1984 Dijon
1973-1984 Zolder
1976-1983 Long Beach
1981-1982 Las Vegas (Caesar's Palace)
1968-1981 Jarama
1961-1980 Watkins Glen
1973-1978 Anderstorp
1967-1977 Mosport
1969-1975 Montjuich Park (Barcelona)
1972-1974 Nivelles
1965-1972 Clermont-Ferrand (Charade)
1968-1970 Mont-Tremblant
1952-1968 Rouen
1967-1967 Bugatti (Le Mans)
1950-1966 Reims
1962-1965 East London
1964-1964 Zeltweg (Zeltweg Airfield)
1955-1962 Aintree
1960-1960 Riverside
1958-1960 Boavista
1959-1959 AVUS
1959-1959 Monsanto Park
1959-1959 Sebring
1958-1958 Ain Diab
1957-1957 Pescara
1950-1954 Bremgarten
1951-1954 Pedralbes (Barcelona)
Uudet radat vuosittain
2014- Sochi
2012- Austin (COTA)
2011-2013 Buddh
2010-2013 Yeongam (Korea International Circuit)
2009- Yas Marina (Abu Dhabi)
2008- Singapore (Marina Bay)
2008-2012 Valencia
2005-2011 Istanbul
2004- Shanghai
2004- Sakhir
1999- Sepang
1996- Albert Park
1994-1995 Aida (Tanaka)
1993-1993 Donington
1991- Catalunya
1991-2008 Magny-Cours
1989-1991 Phoenix
1987- Suzuka
1986- Hungaroring
1986-1997 Jerez
1985-1995 Adelaide
1984-1984 Dallas
1984-1996 Estoril
1982-1988 Detroit
1981-1982 Las Vegas (Caesar's Palace)
1980-2006 Imola
1978- Montreal (Gilles Villeneuve)
1978-1989 Jacarepagua (Rio de Janeiro)
1976-2008 Fuji
1976-1983 Long Beach
1974-1984 Dijon
1973- Interlagos (Sao Paulo, Jose Carlos Pace)
1973-1984 Zolder
1973-1978 Anderstorp
1972-1974 Nivelles
1971-1990 Paul Ricard (Le Castellet)
1970- Red Bull Ring (Österreichring, A1 Ring)
1970-2014 Hockenheim
1969-1975 Montjuich Park (Barcelona)
1968-1981 Jarama
1968-1970 Mont-Tremblant
1967-1993 Kyalami
1967-1977 Mosport
1967-1967 Bugatti (Le Mans)
1965-1972 Clermont-Ferrand (Charade)
1964-1986 Brands Hatch
1964-1964 Zeltweg (Zeltweg Airfield)
1963- Mexico City (Hermanos Rodriguez)
1962-1965 East London
1961-1980 Watkins Glen
1960-1960 Riverside
1959-1959 Sebring
1959-1959 Monsanto Park
1959-1959 AVUS
1958-1958 Ain Diab
1958-1960 Boavista
1957-1957 Pescara
1955-1962 Aintree
1953-1998 Oscar Alfredo Galvez (Buenos Aires)
1952-1985 Zandvoort
1952-1968 Rouen
1951-2013 Nürburgring
1951-1954 Pedralbes (Barcelona)
1950- Monza
1950- Spa-Francorchamps
1950- Monaco
1950- Silverstone
1950-2007 Indianapolis
1950-1966 Reims
1950-1954 Bremgarten
Poistuneet radat vuosittain
1970-2014 Hockenheim
2011-2013 Buddh
1951-2013 Nürburgring
2010-2013 Yeongam (Korea International Circuit)
2008-2012 Valencia
2005-2011 Istanbul
1976-2008 Fuji
1991-2008 Magny-Cours
1950-2007 Indianapolis
1980-2006 Imola
1953-1998 Oscar Alfredo Galvez (Buenos Aires)
1986-1997 Jerez
1984-1996 Estoril
1985-1995 Adelaide
1994-1995 Aida (Tanaka)
1993-1993 Donington
1967-1993 Kyalami
1989-1991 Phoenix
1971-1990 Paul Ricard (Le Castellet)
1978-1989 Jacarepagua (Rio de Janeiro)
1982-1988 Detroit
1964-1986 Brands Hatch
1952-1985 Zandvoort
1984-1984 Dallas
1974-1984 Dijon
1973-1984 Zolder
1976-1983 Long Beach
1981-1982 Las Vegas (Caesar's Palace)
1968-1981 Jarama
1961-1980 Watkins Glen
1973-1978 Anderstorp
1967-1977 Mosport
1969-1975 Montjuich Park (Barcelona)
1972-1974 Nivelles
1965-1972 Clermont-Ferrand (Charade)
1968-1970 Mont-Tremblant
1952-1968 Rouen
1967-1967 Bugatti (Le Mans)
1950-1966 Reims
1962-1965 East London
1964-1964 Zeltweg (Zeltweg Airfield)
1955-1962 Aintree
1960-1960 Riverside
1958-1960 Boavista
1959-1959 AVUS
1959-1959 Monsanto Park
1959-1959 Sebring
1958-1958 Ain Diab
1957-1957 Pescara
1950-1954 Bremgarten
1951-1954 Pedralbes (Barcelona)
Viimeksi muokattu:
Bleu
Olivier Bocques Fan Club
- Liittynyt
- 14.4.2000
- Viestit
- 9220
Nykytallien viimeisimmät kilpailut, jossa mukana on ollut vain yksi auto:
Force India: Belgia 2015 (Hülkenbergin auto hajosi ennen starttia)
Sauber: Britannia 2015 (Nasrin auto hajosi ennen starttia)
McLaren: Bahrain 2015 (Buttonin auto hajosi ennen starttia)
Marussia: Malesia 2015 (Stevensin auto hajosi ennen starttia)
Red Bull: Australia 2015 (Kvjatin auto hajosi ennen starttia)
Williams: Australia 2015 (Bottas loukkaantunut)
Lotus: Monaco 2014 (Maldonadon auto hajosi ennen starttia)
Ferrari: Unkari 2009 (Massa loukkaantunut)
Nykymuotoiset Mercedes ja Toro Rosso ovat aina saaneet kaksi autoa kisaan mukaan.
Force India: Belgia 2015 (Hülkenbergin auto hajosi ennen starttia)
Sauber: Britannia 2015 (Nasrin auto hajosi ennen starttia)
McLaren: Bahrain 2015 (Buttonin auto hajosi ennen starttia)
Marussia: Malesia 2015 (Stevensin auto hajosi ennen starttia)
Red Bull: Australia 2015 (Kvjatin auto hajosi ennen starttia)
Williams: Australia 2015 (Bottas loukkaantunut)
Lotus: Monaco 2014 (Maldonadon auto hajosi ennen starttia)
Ferrari: Unkari 2009 (Massa loukkaantunut)
Nykymuotoiset Mercedes ja Toro Rosso ovat aina saaneet kaksi autoa kisaan mukaan.
Dino246
Well-known member
- Liittynyt
- 18.6.2009
- Viestit
- 2332
Kävin tuossa miettimään että miten mahtaa mennä "all time points" -tilasto jos kaikki kaudet laskettaisiin samalla pistesysteemillä, ja löysin tällaisen ihan mielenkiintoisen sivun jolla pystyy tekemään vertailua käyttäen eri pistejärjestelmiä mitä on vuosien varrella ollut käytössä: http://formula1.markwessel.com/alltime/1
Voi olla että on jo ollutkin tässä ketjussa tämä linkki mutta en jaksanut alkaa selailemaan taaksepäin ja etsimään.
Voi olla että on jo ollutkin tässä ketjussa tämä linkki mutta en jaksanut alkaa selailemaan taaksepäin ja etsimään.
Jalperi
Well-known member
- Liittynyt
- 10.1.2007
- Viestit
- 334
Joo, linkki on piilotettu kuus viestiä ylempänä olevaan viestiin. Noh näin näkyy paremmin.
Bleu
Olivier Bocques Fan Club
- Liittynyt
- 14.4.2000
- Viestit
- 9220
Nico Rosberg starttasi Bahrainissa 187. peräkkäiseen GP-kilpailuunsa, mikä sivuaa vanhaa Riccardo Patresen ennätystä.
Patresen ennätysputki alkoi Belgian kilpailusta vuonna 1982 (edellinen kisa oli Imolan boikottikisa, josta myös Patresen silloinen talli Brabham oli pois) ja jatkui aina uran viimeiseen kisaan Australiassa 1993.
Rosbergilla ei ole jäänyt yhtään kilpailua väliin Bahrainissa 2006 tapahtuneen debyyttinsä jälkeen.
Patresen ennätysputki alkoi Belgian kilpailusta vuonna 1982 (edellinen kisa oli Imolan boikottikisa, josta myös Patresen silloinen talli Brabham oli pois) ja jatkui aina uran viimeiseen kisaan Australiassa 1993.
Rosbergilla ei ole jäänyt yhtään kilpailua väliin Bahrainissa 2006 tapahtuneen debyyttinsä jälkeen.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14232
Ja Rosbergin Nicolla on myös jo yhtä paljon osallistumisia kilpailuihin nyt kuin Nigel Mansellilla oli koko urallaan ja hyvä uran 10-vuotisjuhlalahja oli tänään voittaa Bahrainissa.
Samalla tämän vuoden Australian Grand Prixillä ja vuoden 2006 Australian Grand Prixillä ainakin yhteistä on jo se että molemmista otettiin yksi kierros pois kokonaiskilpailusta. 2006 tosin syy johtui Giancarlo Fisichellan auton sammumisesta. Juan Pablo Montoya oli joutunut tuossa kisassa ruudukon perälle, mutta sai sittemmin ottaa lähtöruudukossa taas paikkansa. Keskeytti sittemmin sähkövikaan.
Scott Speed oli saada ensimmäisenä Yhdysvaltain edustajana pisteitä sitten Michael Andrettin ja Monzan 1993 kasipaikalle, mutta menetti pisteensä 25 sekunnin aikasakkoon keltaisten lippujen noudattamatta jättämisestä ja mies sai myös 5000 dollarin oheissakon kiroilusta lehdistötilaisuudessa kisan jälkeen.
Oli yhdeksäs ja seuraavan ja viimeisen kerran Speed oli yhdeksäs Monacossa 2007 ennen ennen pitkää tapahtunutta erittäin riitaista poislähtöä Toro Rossolta ja hänen tallipäällikkönsä Franz Tostin riehumista varikolla. Monacon 2007 tilanteessa Speedin unelman pisteestä vei muuan Kimi Matias Räikkönen hienolla Monacon nousulla muutoin erittäin tylsässä kilpailussa, mutta osin myös onnistuneella varikkotaktiikallakin. Tuon kilpailun tylsyyttä kuvasi se, että McLareneille kukaan ei voinut mitään ja Felipe Massa menetti loistavan alkupuolen jälkeen kokonaan vauhtinsa ja oli kolmas lähinnä siksi kun ohi ei vain Monacossa usein pääse.
Samalla tämän vuoden Australian Grand Prixillä ja vuoden 2006 Australian Grand Prixillä ainakin yhteistä on jo se että molemmista otettiin yksi kierros pois kokonaiskilpailusta. 2006 tosin syy johtui Giancarlo Fisichellan auton sammumisesta. Juan Pablo Montoya oli joutunut tuossa kisassa ruudukon perälle, mutta sai sittemmin ottaa lähtöruudukossa taas paikkansa. Keskeytti sittemmin sähkövikaan.
Scott Speed oli saada ensimmäisenä Yhdysvaltain edustajana pisteitä sitten Michael Andrettin ja Monzan 1993 kasipaikalle, mutta menetti pisteensä 25 sekunnin aikasakkoon keltaisten lippujen noudattamatta jättämisestä ja mies sai myös 5000 dollarin oheissakon kiroilusta lehdistötilaisuudessa kisan jälkeen.
Oli yhdeksäs ja seuraavan ja viimeisen kerran Speed oli yhdeksäs Monacossa 2007 ennen ennen pitkää tapahtunutta erittäin riitaista poislähtöä Toro Rossolta ja hänen tallipäällikkönsä Franz Tostin riehumista varikolla. Monacon 2007 tilanteessa Speedin unelman pisteestä vei muuan Kimi Matias Räikkönen hienolla Monacon nousulla muutoin erittäin tylsässä kilpailussa, mutta osin myös onnistuneella varikkotaktiikallakin. Tuon kilpailun tylsyyttä kuvasi se, että McLareneille kukaan ei voinut mitään ja Felipe Massa menetti loistavan alkupuolen jälkeen kokonaan vauhtinsa ja oli kolmas lähinnä siksi kun ohi ei vain Monacossa usein pääse.
- Liittynyt
- 12.8.2004
- Viestit
- 13735
Hookah
Elämäntapaintiaani
- Liittynyt
- 24.6.2008
- Viestit
- 4447
Lasketaanko tähän tilastoon ilmoittautumiset vai startit? Vettelhän sai kasaan 159 perättäistä starttia ennen tuota sunnuntaista lämmittelykierroksen moottoririkkoa, mutta osallistumisten putki jatkuisi vielä.
kouvotsvoni
Banjottu
Tulipahan tutkittua uudelta kantilta kausien tylsyyksiä. Mitä suurempi luku, niin sen tylsempi. 1 maksimi ja 0 olisi täysin ennalta-arvaamaton. Vaikka jotkut 2002 ja 2004 kaudet jäivät mieleen supertylsinä, niin vaihtuvuutta Schumin takana nähtiin.
Kilpailujen ennakoitavuus = kuinka varmasti aika-ajojen kärkikolmikko seisoi kilpailun palkintopallilla. Arvon 1 sai, jos nimet olivat samat ja 0 jos palkintopalli täyttyi kolmen ensimmäisen takaa lähteneistä. Kolmikon keskinäisiä järjestyksiä en ottanut huomioon.
Kauden tylsyys = Kuinka suurella prosentilla kolme eniten palkintopallipaikkoja saaneista ottipalkintopallipaikkoja.
Ohuet trendiviivoja.
Viime kausi oli tämän perusteella mitatuista kaikista tylsin. Samat nimet ajoivat lähdöstä maaliin kärjessä, kilpailusta toiseen.
Näytä liitetiedosto 22560
Kilpailujen ennakoitavuus = kuinka varmasti aika-ajojen kärkikolmikko seisoi kilpailun palkintopallilla. Arvon 1 sai, jos nimet olivat samat ja 0 jos palkintopalli täyttyi kolmen ensimmäisen takaa lähteneistä. Kolmikon keskinäisiä järjestyksiä en ottanut huomioon.
Kauden tylsyys = Kuinka suurella prosentilla kolme eniten palkintopallipaikkoja saaneista ottipalkintopallipaikkoja.
Ohuet trendiviivoja.
Viime kausi oli tämän perusteella mitatuista kaikista tylsin. Samat nimet ajoivat lähdöstä maaliin kärjessä, kilpailusta toiseen.
Näytä liitetiedosto 22560