Joo Chevroletti kyseessä ja 69' Corvette. Matching Numbers 427/manuaali. Kaikin puolin alkuperäisessä kunnossa, sivuputket olleet siis autossa uudesta lähtien. Samalla omistajalla 22 vuotta ja kuulemma vielä on "tehtävää".
Hemmetin upeassa kuosissa.
Juuri ajoin pitkän pätkän asfalttiserpentiiniä 1970-mallista 350hv MR-Stingraytä (avo), jossa 4-lovinen manuaali. Täysin alkuperäinen ja matching numbers. On se vaan uskomaton fiilis, jotenkin samalla niin raaka (ei tosiaan turhia nykyajan hömpötyksiä viemässä tuntumaa mutkista pois ja vaihteetkin saa oikeasti vaihtaa sisään sekä kytkintä painaa ihan painamalla) ja silti samalla hienostunut (oletin vaihdekepin kautta tulevan moottorin tutinaa ja ratin vispaavan kuin viimeistä päivää= päin vastoin, useimmat nykyautotkin kalpenevat niin siististi kunnossa oleva 41-vuotias Vette nielee tietä).
Samalla varoitusvalo muistutti, ettei turvavyö ollut kiinnitetty, joskin valon sai restetoitua napista. Yllätyin myös siitä, että autossa oli mm. järjestelmä, jossa kylmänä koneen pakokaasut kierrätetään vain yhdestä pakoputkesta maksimaalisen lämmityksen nimissä ja vasta lämmettyään alkaa myös toisesta pakoputkesta tuuttaamaan co2:sta pihalle). Pelkkä autoon istahtaminen (istutaan muuten matalalla, jopa urheiluauto-normein) sai tajuamaan, että nyt käsitellään jotain tavallisesta poikkeavaa. Ja se voima.. Nelosellakin kone väänsi mukisematta vaikka mentiin vasta hölkkävauhtia. Hevosvoimat heräävät tosissaan vasta +5000 kierroksessa kuten kilpapuolelta konstruktionsa juontavassa, korkeapuristeisessa pikkulohkossa Chevrolet asian suunnittelikin. LT-1 -pohjaiset pikkulohkot olivat suoria kaikuja aikansa rata-sarjojen (mm.Trans Am-luokka) sankareiden tekniikoista, joissa vapari-V8:t kiersivät korkealta ja kovaa. V8:n laulu kertoo piilevistä voimavaroista laillisillakin nopeusalueilla. Teki mieli päästää laulu raikaamaan aivan liian usein ja jouduinkin pidättäytymään liiasta vanhuksen kiusaamisesta jo kortin kuivumisen pelonkin nimissä. Corvette on aina ollut amerikkalaiseksi autoksi kevyt ja levyjarrujen voimin vauhtikin hidastui ihailtavan tasaisesti ja terhakkaasti. Kokeilin alkuperäisen radionkin toimintaa ja asiaankuuluvasti taajuudelta pamahti Olavi Virran tulkinta kappaleesta Hopeinen kuu. Tuo kappale, ilta-auringon valaisema alkuperäinen Stingray ja järvimaisemat= puhdasta nostalgiaa.
Voin vain kuvitella, että siinä on vapaiden nopeuksien Suomessa olleet poliisin Mosset ihmeissään kun tuollaisilla on onnekkaimmat ajelleet: 6 sekuntia 0-100 km/h vakuuttaisi vielä vuonna 2011.. Hieno aikamatka kaikinpuolin! Suosittelen lämpimästi tuollaisen ajamista, jos mahdollisuus vain joskus tulee:thumbup: