George W. Bush texasilaisin silmin
Tulevaa presidenttiä vaivasi "putkinäkö" jo kuvernööriaikana
"Tunnen George W. Bushin paremmin kuin yksikään toinen toimittaja", sanoo texasilainen lehtimies Paul Burka istuutuessaan pöydän päätyyn Austinissa, Texasin pääkaupungissa.
Viiksekkään keski-ikäisen miehen kopeaa kommenttia ei voi sivuuttaa pelkkänä pöyhkeilynä. Texas Monthly -lehden toimituspäällikkö on ruotinut yli kolmekymmentä vuotta osavaltion politiikkaa ja päässyt hyvinkin lähelle Bushia tämän kuvernööriaikana 1994–2000.
Olisiko tässä henkilö, joka kykenisi valottamaan Bushin henkilöä? Millaisena näyttäytyy Texasissa mies, joka tekee koko maailmaa järisyttäviä päätöksiä?
Yhdysvalloissa Bushin henkilön ruotiminen tuntuu olevan suorastaan pakkomielle kansalle, joka on jakautunut rajusti kahtia terrorismin vastaisen sodan, Irakin miehityksen ja monien repivien sisäpoliittisten päätösten myötä.
Ärtymys ja viha purkautuu arkikeskusteluissa. Jopa Bushin politiikasta samaa mieltä olevat saattavat päätyä riitelemään äänekkäästi presidentin hahmosta ja vaikuttimista.
Samaan aikaan Valkoisen talon kabinetti on ollut hyvin hiljaa siitä, miten päätökset syntyvät sisäpiirissä.
Burkaa on jäänyt vaivaamaan se, mitä tapahtui hänen tuntemalleen George W. Bushille Washingtonissa. Sitoutumaton Burka piti Bushista, vaikka hän toisinaan oli eri mieltä tämän konservatiivisesta politiikasta.
Monet muutkin texasilaistoimittajat vaikuttuivat uuden kuvernöörin karismasta. "Hänen olemuksensa täytti huoneen", Burka toteaa. Itsevarma Bush oli myönteinen tiedotusvälineille ja kykeni työskentelemään yhdessä demokraattien kanssa.
Hän oli kuin kala vedessä osavaltion poliittisissa kuvioissa, eikä kenellekään tullut mieleenkään pitää kuvernööriä "tyhjäpäisenä playboyna", Burka sanoo.
Silti jo ensimmäisestä päivästä lähtien kävi ilmeiseksi, että Bushia vaivasi "putkinäkö".
"Hän oli kiinnostunut yksinomaan asioista, joita hän ajoi. Esimerkiksi korkeakoulutus ja ympäristöasiat eivät herättäneet kuvernöörissä minkäänlaisia tunteita", Burka kertoo.
"Bush kuuluu niihin ihmisiin, joille kaikki on ollut aina selvää. Hän näkee maailman hyvin mustavalkoisena, eikä koskaan katso taaksepäin, oliko päätös oikea vai ei."
"Kysyin Bushin avustajalta kerran, miten kuvernööri voi kahden teini-ikäisen tyttären isänä vastustaa aborttia. Avustaja totesi, että Bush oli ratkaissut moraalisen kysymyksen jo kymmenen vuotta aikaisemmin . . ."
Bushista on vakiintunut käsitys, että häneltä puuttuu aloitekykyä.
Reilu vuosi sitten erotettu valtiovarainministeri Paul O'Neill syytti presidenttiä muun muassa siitä, että hän oli haluton osallistumaan kabinetin keskusteluihin ja väittelyihin. Entisen ministerin mukaan Bush delegoi yksityiskohdat alaisille ja ilmaisi vain harvoin mielipiteitään edes sisäpiiriläisille.
Presidentti on kuin sokea mies huoneessa, joka on täynnä kuuroja ihmisiä, O'Neill kuvaili.
Valkoinen talo riensi pian kehumaan presidenttiä keskusteluiden aktiiviseksi vetäjäksi ja hyväksi kuuntelijaksi.
"Bush tekee päätöksensä vaistomaisesti; huoneessa on esimerkiksi kolme ihmistä, joilta hän kysyy mielipidettä. Hän antaa näiden kiistellä keskenään. Sen jälkeen hän tekee päätöksensä", Burka kuvailee. "Bushin ajattelussa tärkeintä ei ole päätöksen sisältö vaan se, että päätös tehdään."
Kun Bush oli päättänyt alkaa pommitukset Afganistanissa vajaa kuukausi syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen, hän lähetti kiitoskirjeen isälleen.
"Siinä Bush kirjoitti lopuksi, että hän ei sillä hetkellä tuntenut virka-aseman tuottamaa painolastia harteillaan", Burka kertoo. Hänen mukaansa juuri tällainen yksioikoisuus erottaa Bushin suurimmasta osasta muita valtiomiehiä – ja saa arvostelijat kiehumaan raivosta.
Burka pitää Bushia pragmaatikkona – uuskonservatiivisesta ideologiasta vastaa varapresidentti Dick Cheney.
"Sinä päivänä, kun Bush voitti presidentinvaalit, Cheney perusti siirtymävaiheen toimiston ja miehitti Valkoisen talon ideologeilla. Kun Texasissa Bushin lähipiirille oli tärkeintä olla lojaali kuvernöörille, Washingtonissa virkakunta on lojaali enimmäkseen ideologialle ja politiikan suunnalle", Burka sanoo.
Hänen mukaansa Cheney on presidentille "isän korvike", vaikka varapresidentti on esimiestään vain viisi ja puoli vuotta vanhempi.
"Bushia ei ole koskaan häirinnyt se, että hän on fiksumpien ihmisten ympäröimänä", Burka toteaa.
Hänen mukaansa Bush on tarvinnut tukihenkilöitä, koska tämä ei ollut kuvernööriaikana vihkiytynyt edes kansalliseen politiikkaan, puhumattakaan kansainvälisistä asioista.
"Täytyy muistaa, että hän ei ollut ennen presidenttikauttaan käynyt kertaakaan Euroopassa – vain Israelissa ja Meksikossa", Burka kertoo.
Hänen mukaansa Bushin rohkeus tehdä kiistanalaisia päätöksiä on ollut eduksi Irakin sotaa päämäärätietoisesti ajaneille "haukoille", kuten Cheneylle ja puolustusministeri Donald Rumsfeldille.
On mahdotonta tietää, kuinka paljon "haukat" ovat ohjailleet Bushia – presidentti kun kantaa julkisuudessa vastuun päätöksistä. Burka uskoo, että ainakaan hänen tuntemansa Bush ei olisi kyennyt valehtelemaan vastoin parempaa tietoa Irakin joukkotuhoaseista. Tämän synnin hän langettaa Cheneyn kontolle.
Presidenttikautensa alussa Bush kumosi monia edellisen presidentin Bill Clintonin merkittäviä kansainvälisiä ratkaisuja, kuten sitoutumisen Kioton ilmastosopimukseen ja kansainväliseen rikostuomioistuimeen.
Maailmalla raivoa on Irakin sodan lisäksi lietsonut Valkoisen talon unilateraalinen, yksipuolinen suhtautuminen eri maailmankolkkiin, kuten Euroopan unioniin.
Yksipuolisesta toiminnasta oli merkkejä jo Bushin kuvernööriaikana. Vuonna 1997 hän julisti haluavansa Texasin kolmen miljardin dollarin ylijäämästä yhden miljardin käytettäväksi varallisuusverotuksen keventämiseen. Bush ei keskustellut asiasta muiden poliitikkojen kanssa, Burka kertoo.
Al-Qaidan terroristien iskut New Yorkiin ja Washingtoniin kaksi ja puoli vuotta sitten muuttivat Yhdysvaltojen politiikkaa entistä enemmän unilateraalimmaksi.
Onkin kiinnostavaa – jopa surullista – lukea uutistekstejä edellisten presidentinvaalien ajalta. Republikaanit linjasivat elokuussa 2000 tulevaa ulkopolitiikkaa "nöyräksi".
"Yhdysvaltojen asevoimat eivät ole maailmanpoliisi. Meillä ei ole hätänumeroa, johon muut maat voisivat soittaa", sanoi Bushin ulkopoliittinen avustaja Condoleezza Rice tuolloin.
Burka uskoo pettymyksestään huolimatta edelleen siihen, että kuvernööriaikainen texasilainen "reilu kaveri" on edelleen olemassa. Hän toivoo tässä kuussa julkaisemassaan artikkelissa, että mahdollisesta toisesta presidenttikaudesta muodostuisi "sapattivapaa", joka rentouttaisi Bushin olemaan jälleen oma itsensä – uudelleenvalinnan paineet kun olisivat poissa.
Ulkomailla vain harva on näin toiveikas.
"Hän oli nelikymppiseksi asti juoppo, joka ei ollut siihen mennessä saanut yhtään mitään aikaiseksi. Hän oli ollut suurimman osan elämästään tyytymätön itseensä", Burka kertoo.
"Bush muutti elämänsä suunnan uskonnollisuuden ja lujan tahdon avulla. Terrori-iskujen jälkeen hän joutui todistamaan muutoksen koko maailmalle."
Kaius Niemi
Kirjoittaja tapasi Paul Burkan viime vuoden lopulla Texasissa.
