Categories
f1

Kolumni: Kanadan Grand Prix’n historia

Artikkeli on vuodelta 2003

Kanadan GP:n historia on verraten kapea ja jopa lyhyt, mutta kaikesta huolimatta erittäin mielenkiintoinen. Oikeastaan ensi viikonlopun kisa-areenan nimi kertoo merkittävän osan Kanadan F1-historiasta.

Kilpailu ajetaan Montrealissa Gilles Villeneuven mukaan nimetyllä radalla. Kanadasta on tullut kaksi merkittävää F1-kuljettajaa ja muutama muu yrittäjä. Sinänsä kanadalaisten F1-kuljettajien pieni määrä on jopa pieni ihme, sillä rata-autoilu on ollut Kanadassa perinteisesti vahvassa asemassa. USA:n läheisyys on vienyt valtaosan lahjakkaista kuljettajista Pohjois-Amerikan mantereen eri sarjoihin.

Kanadassa on ajettu F1-kisoja kahdella eri radalla. Mosportin radalla ajettiin F1-kisoja 1967-1977. Rata oli varsin vauhdikas ja suosittu kuljettajien keskuudessa. Mosportin radalla ajettiin myös useita CanAm-sarjan kilpailuja. CanAmissa kilpaili monesti lukuisia F1-kuljettajia, kuten John Surtees, Denny Hulme, Jackie Stewart ja Bruce McLaren. Vuodeksi 1978 saatiin rakennettua Montrealiin oma rata, jolla siis ajetaan vieläkin. Montrealin rata on ollut osa F1-historiaa jo 25 vuoden ajan, vain vuonna 1987 kisa jäi ajamatta sponsoririitojen vuoksi.

Circuit Gilles Villeneuve

Montrealin ensimmäinen kisa meni täydellisesti käsikirjoituksen mukaan, sillä Gilles Villeneuve otti radalla debyyttivoittonsa. Villeneuve oli Ferrari-kuljettajana jo tuolloin todella korkeassa maineessa ja rohkeat otteet toivat lisää faneja. Miehen maine oli jo tämän eläessä aivan valtava. Jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi vain kuusi GP-voittoa ajanut Villeneuve on arvostettu niin korkealle. Monesti syynä pidetään sitä, että kuolema teki miehestä legendan, mutta tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Villeneuven suhtautuminen moottoriurheiluun oli täysin erilainen verrattuna muihin kilpailijoihin.

Gilles Villeneuven periaatteena oli ajaa kilpa-autoa aina täysillä. Hän ei ikinä tyytynyt radalla häviämään kenellekään, vaan taisteli joka kerta viimeiseen saakka. Maailmanmestaruus ei ollut kilpa-autoilun päämäärä. Villeneuvelle kilpa-autoilun tarkoitus oli ajaminen itsessään. Tärkeintä oli, että tiesi itse ajaneensa niin kovaa kuin pystyi. Kaiken tämän lisäksi Villeneuve oli kaikkien kanssakilpailijoiden mukaan rehellinen ja tasapuolinen kuljettaja. Hän vei autoa äärirajoilla näyttävillä linjoilla ja teki rohkeita ohituksia. Mitä muuta katsoja voi vaatia kilpa-ajajalta?

Toinen Kanadan suuri nimi on tietenkin Gilles Villeneuven poika Jacques. Vaikka nuorempi Villeneuve onkin tilastollisesti merkittävämpi kuljettaja kuin Gilles, ei hänen asemensa ole lähellekään yhtä korkea. Jacques Villeneuve on kuitenkin tärkeä nimi, sillä entisenä Indy500-voittajana hän on erittäin tunnettu Pohjois-Amerikassa ja siksi tärkeä F1:lle. Toki Jacques Villeneuve on viime vuosien heikosta menestyksestä huolimatta ajotaidoiltaan ehdottomasti F1-paikan arvoinen. Jacquesin ja Gillesin välinen ero ajamisessa on silmiinpistävä. Voittaja-autolla Jacques on paljon taktikoivampi ja varmempi kuljettaja kuin isänsä. Huonolla autolla Jacques yrittää myös kovasti, mutta Gillesin suoritusten kaltaisiin ihmetekoihin hän ei pysty.

Circuit Gilles Villeneuve on muuttunut 25 vuodessa vain vähän. Varikon paikka on vaihtunut, aikaisemmin se sijaitsi heti neulansilmän jälkeen. 1990-luvun puolessa välissä rataa muutettiin sen verran, että äärimmäisen nopea, vasemmalle ja oikealla kaartuva radan osio suoristettiin. Nyt neulansilmästä kiihdytetään kohti varikon sisääntuloa suoraviivaisesti. Tuo paikka oli aikoinaan todella huima ja mielestäni aliarvostettu mutkayhdistelmä. Parhaan esityksen paikan vaativuudesta antoivat Ayrton Senna ja Jean Alesi vuoden 1993 kisassa, missä miehet vetivät alkukierroksilla kaarteet renkaat limittäin.

Kanadan GP:ssä monesti yllätyksiä

Montrealin rata vaatii auton tekniikalta paljon eikä ulosajoalueita juuri ole. Circuit Gilles Villeneuve sisältää pitkiä suoria ja hitaita shikaaneita ja neulansilmiä. Näin auton aerodynaamisella tasapainolla ei ole niin suurta merkitystä kuin esimerkiksi Barcelonan radalla. Näiden seikkojen takia Kanadan GP:ssä nähdään monesti hieman yllättäviä voittajia ja varsinkin yllättäviä pistesijoille yltäviä kuljettajia. Voimakas moottori on pitkillä suorilla tärkeä, toissa vuonna Ralf Schumacher voitti BMW-Williamsilla veljensä Ferrarin. Tämä jos mikä kertoo, että tehosta on hyötyä. Toki parhaalla autolla on etulyöntiasema myös Montrealin radalla.

Viime vuosina Ferrari on hallinnut Kanadan kisaa parhaiten. Voitto on tullut 1995, 1997, 1998, 2000 ja 2002. Williamsilla on myös kohtuullisen hyvin onnistuneita kisoja, voitot ovat vuosilta 1993, 1996 ja 2001. Päinvastoin kuin MTV3:n toimitus väitti Monacon kisan yhteydessä, McLaren ei ole onnistunut mitenkään hyvin Kanadassa. Mika Häkkinen voitti 1999, mutta tuota edeltävästä McLaren voitosta oli kulunut aikaa jo 11 vuotta. Tuolloin Gerhard Berger voitti.

Montrealin radan vaarallisuudesta kertoo se, että tällä radalla sattui Olivier Panisin onnettomuus 1997, missä mies katkaisi jalkansa. Muutenkin kisan luonnetta sävyttää usein turva-auton käyttö. Radan lähellä olevat muurit vaikeuttavat yleensä runsasmääräisten romujen siivoamisia. Kun tähän yhdistetään suuri polttoaineenkulutus, voi taktiikoiden laatiminen kisaan olla vaikeaa. Onneksi radalla on kuitenkin hyviä ohituspaikkoja. Pääsuoralle johtava shikaanin jarrutus on yksi mahdollinen paikka, samoin kuin neulansilmä radan takasuoran päässä. Näissä paikoissa nähdään varmasti ohituksia kisan aikana.

Sään puolesta Montreal harvoin tarjoaa mitenkään isoja yllätyksiä. Sadekisoja ollaan nähty muutaman kerran viimeisen 15 vuoden aikana. Myöskään kova kuumuus ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Tässä valossa voisi kuvitella, että rengastaistelu Michelinin ja Bridgestonen välillä tasoittuu.

Montrealin onnistujat

Michael Schumacher on voittanut Kanadassa viidesti (1994, 1997, 1998, 2000 ja 2002), joten siinä valossa hän on yksi kilpailun ennakkosuosikkeja. Tämän kauden kuljettajista vain Schumacherit ovat onnistuneet voittamaan Kanadassa. Yllättäen yksi parhaiten Kanadan niksit hallinnut kuljettaja on Giancarlo Fisichella, jolla on useita palkintosijoja Montrealin radalta.

Tämän viikonlopun kisaan suosikkina lähtee varmastikin Ferrari Michael Schumacherin johdolla. Uskoisin, että BMW-Williams on myös erittäin vahvoilla. Olihan Juan-Pablo Montoya hyvässä vauhdissa viime vuoden kisassa ennen moottoririkkoa. Ralf on toissavuoden voittaja. Myös McLarenilta voidaan odottaa hyvää suoritusta. Autoon löytyy varmasti hyvät säädöt jo viimekauden kisan perusteella. Renault ei välttämättä kykene yhtä hyviin suorituksiin kuin Monacossa tai Barcelonassa. B.A.R-Honda voi yllättää, sillä Jenson Button on ollut hyvässä vauhdissa monissa kisoissa ja Jacques Villeneuven lataus kotikisaan on aina vahva. Riskinä on tietenkin lievä ylikunto ja kovat odotukset. Villeneuve ei ole ikinä oikein pärjännyt Montrealissa, vaikka monesti kisat ovat alkaneet hyvin.

Pekka Hacklin