Artikkeli on vuodelta 2003
Nürburgringin rata-alueella on tapahtunut vuosikymmenten ajan niin paljon merkittäviä asioita, että niistä voisi kirjoittaa oman kirjasarjan. Alkuperäinen Nordschleife rakennettiin jo 1920-luvulla palvelemaan saksalaista autoteollisuutta.
Eräänlainen Nordschleifen päätepiste oli 1976 sattunut Niki Laudan onnettomuus, mutta tämä päätti vain radan F1-historian. Radalla on ajettu runsaasti muita kisoja sen jälkeenkin. Nürburgringin nykyinen rata debytoi 80-luvun alussa, mutta tämä rata oli vain haalea varjo entisestä. Silti silläkkin on oma historiansa.
Viikonlopun kisa ajetaan Euroopan GP:n nimellä. Tässä jutussa voisi myös keskittyä Euroopan GP:n historiaan, mutta koska Nürburgringillä on niin valtava merkitys niin kilpa-autoilulle ja myös saksalaiselle autoteollisuudelle, on täysin perusteltua rakentaa kolumni Nürburgringin ja Nordschleifen ympärille. Etelä-Saksan alue on kuitenkin autoteollisuuden kannalta ajateltuna sivistyksen kehto.
Nürburgringin rata on tarjonnut aikansa jokaiselle huippukuljettajalle mahdollisuuden näyttää ylivertaisuutensa. Tazio Nuvolari nöyryytti täällä natsi-Saksan ylpeyksiä 1930-luvulla. Juan Manuel Fangio ja Alberto Ascari osoittivat taitonsa 1950-luvulla. Jackie Stewart voitti historian suurimmalla marginaalilla GP-kisan sateisella Nordschleifellä. Viimeinen kovatasoinen rata-autoilutapahtuma Nordschleifen radalla oli 1993 ajettu DTM-kisa, jonka molemmat lähdöt voitti uskomattomasti radan ensikertalainen Nicola Larini.
Uusi rata ei ole kyennyt nostamaan ketään kuljettajaa vastaavien legendojen tasolle, mutta nykyaikaiseksi radaksi Nürburgring on tarjonnut klassisia kisoja. Mika Häkkisen voitto 1998 oli miehen uran parhaita. Michael Schumacher vei 1995 kisan ja käytännössä varmisti tuolla voitolla mestaruuden. Jacques Villeneuve kuittasi F1-sarjassa debyyttivoiton vuonna 1996 varmalla ajolla.
Tänä päivänä Nordschleifen rata on lähinnä autotehtaiden testausareena sekä auto- ja moottoripyöräharrastajien käytössä. Erityisesti BMW käyttää rataa nopeimpien katuautojen alustojen säätämiseen. Testikuljettajina toimivat myös jotkut BMW:n kilpakuljettajat, kuten Hans-Joachim Stuck.
Uusi rata jo 20 vuotta
Nürburgringin uusi lenkki valmistui vuonna 1982 ja ensimmäinen F1-kisa ajettiin radalla 1984, tuolloinkin kisa ajettiin Euroopan GP:n nimellä. Seuraavana vuonna radalla ajettiin Saksan GP. Vuonna 1984 rata oli kaikille suuri pettymys. Mutkat eivät olleet vaativia ja katsomot olivat kaukana radasta. Rata edusti kuitenkin modernia suuntausta; kaikki uudet radat ovat nojanneet Nürburgringin viitoittamiin suuntaviivoihin. Nykypäivänä rataa voidaan pitää täysin keskivertobaanana, jolla voi jopa ohittaa. Sen verran iso pettymys Nürburgring kuitenkin oli, että siellä ei ajettu F1-kilpailuja yli kymmeneen vuoteen. Koko tämän ajan Saksan GP pysyi erikoisella Hockenheimin radalla.
Nürburgringin uusi nousu alkoi vuonna 1995, jonka jälkeen rata on ollut vakituinen osa F1-sirkusta. Välillä nimi on ollut Luxemburgin GP(1997 ja 98). Vuoden 1995 kilpailu oli kauden parhaimpia ja viihdyttävimpiä Grand Prixejä. Kisa alkoi märällä radalla ja erilaiset taktiikat ja rengasvalinnat sotkivat pakkaa mukavasti. Loppu oli suurta trilleriä, sillä Jean Alesi oli Ferrarilla johtanut pitkään Schumacherin ottaessa alussa menettämäänsä aikaa kiinni. Parikymmentä kierrosta ennen maalia Schumi oli jo Alesin perässä, mutta joutui käymään vielä kerran varikolla. Alesi ei pystynyt pitämään taistelevaa Schumacheria takanaan, vaan Benetton painoi ohi vastustamattomasti vain muutama kierros ennen maalia.
Rata on säilynyt koko sen historian ajan verrattaen samantyyppisenä. Radan alkuosan mutkat ovat uusi lisä. Vuoden 1995 kisaan takasuoran jälkeistä Veedol-shikaania muutettiin hitaammaksi. Muuten suuria muutoksia ei ole tullut. Jälkeenpäin ajatellen Nürburgringin uusi rata on osoittautunut suhteellisen toimivaksi kokonaisuudeksi. 80-luvun pettymys johtui paljolti siitä, että radan arveltiin olevan samaa tasoa kuin legendaarinen “pohjoislenkki”.
Nürburgringillä sataa usein
Rata sijaitsee vuoristoisella seudulla, jossa sateen uhka on aina olemassa. Keskellä kesääkin sää voi olla kylmä ja tuulinen. Keväällä ja syksyllä huono keli on enemmän kuin todennäköinen. Vuodesta 1995 lähtien märkä keli on ollut kiusana kolmesti. Viimeiset kaksi vuotta kisat on ajettu kesällä ja sää on ollut mitä parhain. Ongelma on myös siinä, että sadekuurot saattavat kastella radan täysin yllättäen ja kuurojen kestoa ja radan kuivumista on vaikea ennakoida. Siinä mielessä olosuhteet muistuttavat Belgian Span kisan yllätyksiä.
Tälläkin radalla menestynein kuljettaja on Michael Schumacher. Voitot vuosina 1995, 2000 ja 2001 olivat kaikki todella hienoja, varsinkin vuonna 2000 sateessa ajettu kisa Mika Häkkistä vastaan on viimisen 10 vuoden ajalta parhaita kisoja. Jacques Villeneuve on voittanut Williams-urallaan kahdesti. Viime vuonna Rubens Barrichello kuittasi ykköstilan. 1999 sekavan sadekisan vei nimiinsä Johnny Herbert Stewartilla. Tuossa kisassa Jarno Trulli otti tähän mennessä uransa ainoan palkintokorokesijoituksen. David Coulthard on päässyt useana vuonna kolmanneksi, mutta ei koskaan paremmaksi.
Viime vuoden kisassa Ferrarit olivat erityisen ylivoimaisia ja Michelinejä käyttäneet tallit olivat hukassa. Vaikka Williamsit lähtivä paalulta, eivät he kyenneet hyödyntämään hyviä lähtöruutuja. Montoyan renkaat sulivat alle ja Ralf taiteili neljänneksi. Radan nopeat ja pitkät kaarteet vaativat autolta hyvää aerodynaamista tasapainoa. Mikäli kilpailu on ajettu normaaleissa ja tasaisissa olosuhteissa, on voittaja ajanut parhaana pidetyllä autolla.
Pekka Hacklin