Artikkeli on vuodelta 2005
Frank Williamsin haastatteluja katsoessa huomio kiinnittyy paitsi tietysti pyörätuoliin, myös vaivalloisesti kulkevaan puheeseen ja kuihtuneeseen olemukseen. Aina ei näin ole ollut – nuoruudessaan Williams oli kuntoiluhullu, jonka harrastuksiin kuului muun muassa maratonien juokseminen.
Kaikki muuttui maaliskuussa 1986. Williams-talli oli juuri päättänyt kaudenalustestinsä Paul Ricardin radalla Ranskan Le Castellet’ssa ja Frank oli matkalla pois autovuokraamon Ford Sierralla. Kuten entiset kilpa-ajajat yleensä, ei Williamskaan ajanut hiljaa. Tällä kertaa auto riistäytyi hänen hallinnastaan ja suistui katolleen ojaan.
Williams oli toisaalta todella epäonninen, toisaalta erittäin onnekas. Ilman juuri hänen päänsä kohdalle osunutta kilometritolppaa hän olisi saattanut hyvinkin kävellä pois paikalta, nyt tuloksena oli pysyvä vammautuminen. Todellinen onnenpotku sen sijaan oli Peter Windsorin, Nigel Mansellin managerin ja Williamsin tuolloisen tiedottajan, läsnäolo. Windsor sai Frankin ulos autosta ja käytännössä pelasti tämän hengen toiminnallaan.
Kuten kaikissa F1-sarjaan suinkin liittyvissä lääkäriä kysyvissä tilanteissa, kutsuttiin nytkin paikalle neurokirurgi Sid Watkins. ”Katsoin röntgenkuvia ja näin sen, mitä olin eniten pelännyt – kuudes niskanikama oli seitsemänteen nähden täysin pois paikoiltaan”, kertoo Watkins ensisilmäyksestään Williamsin vammoihin kirjassaan Life at the limit. ”Näytti erittäin todennäköiseltä, että selkäranka oli korjaamattomasti vaurioitunut ja saatoimme vain toivoa parasta.”
Paluu
Vaikka Frank olikin saatu hoitoon, ei henkiinjäämisestä ollut minkäänlaisia takeita. ”Näin pahoissa halvaantumisissa on lisäksi suuri kuolemanvaara sekä rinnan alueelle tulevista komplikaatioista että selkärangan tilan pahenemisesta joko turvotuksen tai verenvuodon takia”, Watkins jatkaa kirjassaan.
Jo loukkaantumistaan edeltäneillä teoillaan Williams oli kuitenkin näyttänyt olevansa selviytyjä. Patrick Headin ja avokätisen saudisponsorin avulla hän nosti aiemmin lähinnä nykypäivän Minardilta tai 90-luvun Fortilta näyttäneen tallinsa kertaheitolla kärkikahinoihin 70-luvun lopulla. Tarinasta, jonka mukaan Frank hoiti tallinsa asioita puhelinkopista vailla tietoa laskujenmaksusta tai huomisesta ylipäätään, on muodostunut jo legenda.
Selviytyjä Williams oli myös tällä kertaa. Toipumisessa ei vältytty komplikaatioilta, mutta Frank taisteli sisukkaasti läpi niiden kuin myös uuvuttavan kuntoutuksen. Ja vaikka hän ei itse ollutkaan johtamassa joukkojaan, sai Patrick Head tallin pysymään koossa ja johti sen merkkimestaruuteen. Mikäli onni ei olisi kääntänyt selkäänsä Nigel Mansellille, olisi myös kuljettajien mestaruus ollut heidän.
Vuonna 1987 Frank Williams palasi jälleen F1-kilpailuihin. Olemukseltaan aiemmin eläväinen Williams oli kuitenkin vain varjo entisestään – paitsi, että hänen jalkansa ovat onnettomuuden jälkeen olleet täysin halvaantuneet, vaikuttaa vamma myös hänen käsiinsä. Tämän lisäksi puhuminen vaatii suurta fyysistä ponnistusta.
Kauden päätteeksi Williams oli tuplamestari, mutta moottorivalmistaja Hondan suunnalta tuli todellinen isku; japanilaistehdas siirtyi pahimman kilpakumppanin McLarenin leiriin. Erityisen kipeäksi asian teki se, että Williamsin terveydentilan kerrotaan olleen yhtenä syynä päätökseen. Japanilaiset kokivat pyörätuoliin tuomitun Williamsin kanssa työskentelyn kiusallisena.
“Tee mitä vain, mikä on intohimosi”
Kuten tiedämme, myös tästä vastoinkäymisestä Williams selviytyi voittajana. Yhden Judd-moottoreilla kärsityn vuoden jälkeen teki Frank yhteistyösopimuksen Renault’n kanssa – sopimuksen, jota kumpikaan osapuoli ei tullut katumaan. Jos Frank ikinä kostoa metsästi, tuli se vuonna 1992. Niin McLaren-Honda kuin kaikki muutkin jäivät kautta ylivoimaisesti hallinneen Williamsin jalkoihin ja kauden päättyessä Honda vetäytyi sarjasta.
Grandprix.comille vuonna 2001 antamassaan haastattelussa Williams kertoi tapaamisestaan Sam Schmidtin, testionnettomuudessa halvaantuneen kilpa-ajajan kanssa. Tapaamisen jälkeen vaikuttunut Schmidt perusti oman IRL-tallin. ”Hän oli pyörätuolissa, nähdäkseni pahemmassa jamassa kuin minä. Selitin hänelle vain, että ainoa asia, jonka voit täst’lähin tehdä, on käyttää aivojasi ja ruveta erittäin aktiiviseksi – jos olet aktiivinen työssäsi… tee mitä vain, mikä on intohimosi.”
Juuri tämän ohjeen mukaan sir Frank itse on elänyt.
Bobakki