F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Tero Palmroth nettosi aikanaan kaudella 1988 Indy 500 ajosta 622 168 markkaa. Kaudella 1989 Palmroth nettosi 736 818 markkaa ajosta. Kaudella 1990 Palmroth sai 828 536 markkaa kisasta ja kaudella 1991 hän nettosi 791 940 markkaa. Yhteensä Palmroth tienasi noin 3 miljoonaa markkaa Indyn ajoistaan.

 

[CCMK]

Alan Jones tienasi 6 miljoonaa markkaa kausilla 1985 ja 1986. Patrick Tambay tienasi 4,8 miljoonaa markkaa kausilla 1985 ja 1986. Elio de Angelis tienasi Lotuksella 5,4 miljoonaa markkaa kaudella 1985. Ayrton Senna tienasi taas 4,2 miljoonaa markkaa kaudella 1985.

 

[CCMK]

Kaudella 1986 Senna sai uskomattoman aseman Lotuksella ja sai lopulta 15 miljoonaa markkaa palkkaa kaudelta.:eek!: Lotuksen tiimi joutui maksamaan Sennalle ison osan rahoista sponsorien kautta.

 

[CCMK]

F1 kaudella 1985 palkkatienaukset olivat korkeita. Tässä joitakin palkkoja:

Niki Lauda: 24 miljoonaa markkaa.

Alain Prost: 20 miljoonaa markkaa.

Keke Rosberg: 18 miljoonaa markkaa.

Nelson Piquet: 10 miljoonaa markkaa.

Rene Arnoux: 10 miljoonaa markkaa.

Michele Alboreto: 10 miljoonaa markkaa.

Nigel Mansell: 6 miljoonaa markkaa.

Alan Jones: 6 miljoonaa markkaa.

Elio de Angelis: 5,4 miljoonaa markkaa.

Patrick Tambay: 4,8 miljoonaa markkaa.

Ayrton Senna: 4,2 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1986 palkat muuttuivat kun Lauda poistui sarjasta. Tässä joitakin palkkoja:

Nelson Piquet: 23,6 miljoonaa markkaa.

Keke Rosberg: 23,5 miljoonaa markkaa.

Alain Prost: 20 miljoonaa markkaa.

Nigel Mansell: 18 miljoonaa markkaa.

Ayrton Senna: 15 miljoonaa markkaa.

Stefan Johansson: 10 miljoonaa markkaa.

Michele Alboreto: 10 miljoonaa markkaa.

Alan Jones: 6 miljoonaa markkaa.

Patrick Tambay: 4,8 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1992 palkat olivat suurimmat monella kuljettajalla kuin koskaan aiemmin. Lisäksi kaikkien tiimien budjettien keskiarvo nousi ensimmäistä kertaa 45 miljoonaan taalaan. Tässä kuljettajien palkat ja maksukuskien maksut alkaen huipulta ja päättyen alimpaan:

Nigel Mansell: Maailmanmestari ansaitsi 108 miljoonaa markkaa kaudelta ja päälle tuli vielä 30 miljoonan markan henkilökohtainen minimipalkkio kaudelta. Lisäksi Mansell kiritti Frankilta 6 miljoonaa markkaa per kilpailu. Jättimäiseen palkkioon kuuluivat myös mestaruusbonukset ja sponsorien maksamat palkat ja monet muut tienestit. Loppusumma olisi 234 miljoonaa markkaa kaudelta kaikki mukaan laskettuna. Varsinainen perussumma jonka vain Frank maksoi oli 130 miljoonaa markkaa. Kilpailukohtaiset palkat maksoi jo Camel ja Canon yhteistyössä sillä Frankilla olisi tullut budjetti vastaan muutoin.

Riccardo Patrese: Toista viulua soittanut Padovan mies ansaitsi 60 miljoonaa markkaa kaudelta ilman mitään muuta palkkaa.

Michael Schumacher: Saksan ihmepoika ansaitsi minimipalkkiona 15 miljoonaa markkaa ja menestysbonukset ja sponsorien maksut päälle niin loppusumma oli oli noin 54 miljoonaa markkaa.

Ayrton Senna: F1:den toinen rahamies ansaitsi kaudella vain 50 miljoonaa markkaa, mutta 30 miljoonan markan henkilökohtainen minimipalkkio ja 6 miljoonan markan kisakohtainen palkkio tekivät loppusummaksi 176 miljoonaa markkaa. Marlboro maksoi suurimman osan palkoista sillä Dennisille tuli ahdistusta moisista rahasummista. Senna ja Mansell myös vaativat tuntikohtaista 3,6 miljoonan markan maksua ajeluistaan, mutta siinä rajassa tuli Ronin ja Frankin mitta täyteen rahastusta. Sennalla oli myös muita liiketoimia ja henkilökohtaisten sponsorien erikoissopimuksia jotka saattoivat äärimmillään nostaa palkan lähelle Mansellin lukemia.

Gerhard Berger: Ansaitsi 60 miljoonaa kaudelta markkaa ilman mitään muuta palkkaa.

Martin Brundle: Ansaitsi 7,5 miljoonaa markkaa kaudelta miniminä ja sponsorien myötä yhteensä 38 miljoonaa markkaa.

Jean Alesi: 24 miljoonaa markkaa minimipalkkio kaudelta ja 18 miljoonan markan kausirahat päälle niin loppusumma oli 42 miljoonaa markkaa.

Mika Häkkinen: 15 miljoonaa markkaa kaudelta ilman mitään muuta palkkaa. Hinta sisältää maksimissaan 3 miljoonan markan minimipalkkion. Häkkinen sai muutoin palkkaa 12 miljoonaa markkaa.

Andrea de Cesaris: 9 miljoonaa markkaa oli palkkio kaudelta ja hän joutui maksamaan ajoistaan 24 miljoonaa markkaa.

Michele Alboreto: 6 miljoonaa markkaa miniminä ja 6 miljoonaa markkaa palkkaa kauden ajalta tekee yhteensä 12 miljoonaa markkaa.

Erik Comas: Rikkaan Ligierin rahamies ansaitsi 24 miljoonan markan minimipalkkion ja lisäksi vielä 4 miljoonaa markkaa päälle eli 28 miljoonaa markkaa kaudelta tuli rahaa yhteensä.

Karl Wendlinger: 3 miljoonaa markkaa ansaitsi kaudelta ja joutui maksamaan 16 miljoonaa markkaa ajoistaan Marchille.

Ivan Capelli: Ferrarin pettymys ansaitsi 20 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 4 miljoonaa markkaa päälle eli yhteensä ansaitsi saman verran kuin tiimikaveri Alesi miniminä kaudessa.

Thierry Boutsen: Ansaitsi 24 miljoonaa markkaa miniminä ja 2 miljoonaa markkaa muutoin kaudelta saaden yhteensä 26 miljoonaa markkaa.

Johnny Herbert: Ansaitsi 2 miljoonaa markkaa kaudelta plus minimipalkka eli suunnilleen 5 miljoonaa markkaa äärimmillään ansaitsi Herbert kaudelta 92.

Pierluigi Martini: Toimitti sponsorirahaa 20 miljoonaa markkaa saaden vain 2 miljoonaa markkaa palkkaa koko kaudelta.

Stefano Modena: Siirtyminen Jordanille ei ollut hyvä juttu... 6 miljoonan markan minimipalkkio ja miljoona markkaa muuten kaudelta tekivät yhteensä 7 miljoonaa markkaa.

Christian Fittipaldi: Minardin mies maksoi ajoistaan 16 miljoonaa markkaa ja tienasi miljoonan kaudelta...

Bertrand Gachot: 40 miljoonaa markkaa meni Larroukselle ja sai takaisin vain miljoona markkaa kaudelta.

Aguri Suzuki: Footworkin sponsorimies toimitti rahaa 16 miljoonaa markkaa tiimiin saamatta yhtään mitään.

JJ Lehto: Ansaitsi vain minimipalkkionsa eli 3,5 miljoonaa markkaa joka oli puolet hänen edelliskauden kokonaispalkkiosta (siihen sisältyivät Imolan kolmossijan palkintorahat plus tallipäälikön bonukset) mikä ei myöskään tuonut Espoon kaverin huulille hymyä yhdessä muun auton kanssa.

Gianni Morbidelli: Ansaitsi Minardin ainoana kuskina palkkaa 3,5 miljoonaa markkaa.

Mauricio Gugelmin: 50 miljoonan markan maksukuski oli ylivoimaisesti rahaa eniten toimittanut kuljettaja kaudella.

Olivier Grouillard: Toimitti 18 miljoonaa markkaa tiimiin saamatta palkkaa.

Ukyo Katayama: Toimitti saman verran rahaa kuin Gugelmin eroten vain siten että Katayamalla oli huikea etumaksu ajoistaan kaudella. 40 miljoonaa markkaa oli löydyttävä saman tien. Muuten ei olisi tullut ajoja lainkaan. Lisäksi myös 2 miljoonaa markkaa oli etumaksuna. Lisäksi maksoi myös 10 miljoonaa markkaa kauden aikana.

Paul Alexandre Belmondo junior: Toimitti 20 miljoonaa markkaa Marchille saamatta mitään palkkaa.

Eric van de Poele: 20 miljoonaa markkaa maksoi ajoistaan kaudella kahteen eri tiimiin.

Emanuele Naspetti: Maksoi 1,5 miljoonaa markkaa ajoistaan koska ajoi 300 000 markalla per kilpailu.

Nicola Larini: Tienasi Ferrarin testikuljettajana 500 000 markkaa kaudelta ja ajoi kaksi viimeistä kilpailua kun Capelli potkittiin pihalle.

Damon Hill: Toi 20 miljoonaa markkaa Brabhamille.

Jan Lammers: 12 miljoonaa markkaa meni tiimiin kahta kilpailua varten sillä March oli melkein vararikon partaalla.

Gabriele Tarquini: Sai hieman yllättäen 3,5 miljoonaa markkaa palkkaa, mutta joutui maksamaan 30 miljoonaa markkaa rahaa tiimiin palkkaa varten.

Andrea Chiesa: 16 miljoonaa markkaa meni Fondmetalille.

Roberto Moreno: Surullisen Andrea Modan tarinassa Moreno rahoitti tiimiä 3,3 miljoonan markan verran ja rahaa meni yhteensä 36 miljoonaa markkaa.

Alessandro Zanardi: Vei Minardille käteistä 2 miljoonaa markkaa per kilpailu.

Giovanna Amati: 20 miljoonaa markkaa sponsorirahaa vei Brabhamille.

Perry McCarthy: 14 miljoonaa markkaa meni sponsorirahaa, mutta mitään ei tullut siitä tarinasta.

Alex Caffi: 600 000 markkaa sai kaudelta ja passituksen Andrea Modalta pois. Myöhemmin olisi tuonnut valtavia sponsoreita, mutta sitten ajot evättiin.

Enrico Bertaggia: Saman verran sai palkkaa kuin Caffi ja rahaa olisi tuonut 30 miljoonaa markkaa, mutta Andrea Modan oikkuilut veivät mahdollisuuden ajoihin.

Kaudella 92 siis palkat olivat järkyttävästi kohonneet edellisvuodesta ja joillakin tiimeillä myös budjetit olivat paremmat. Kauden eniten ansainnein kuljettaja oli suhteessa moneen muuhun Alain Prost. Hänen palkkansa sapattivuodesta Ferrarilta oli vähintään 50 miljoonaa markkaa ja joidenkin lähteiden mukaan jopa mahtavat 144 miljoonaa markkaa ottaen kaikki Ferrarin ajan sopimukset ja allekirjoitusbonukset ja muut mukaan. Kuitenkin keskiarvoinen määritelmä Prostin palkalle oli 100 miljoonaa markkaa tuon ajan arvioiden mukaan.

Tiimien puolella Williamsilla ja McLarenilla oli suurimmat budjetit eli noin 600 miljoonaa markkaa. Ferrarilla oli vähintään 360 miljoonan markan budjetti mutta enintään 480 miljoonan markan budjetti. Benettonilla, Ligierillä ja Footworkilla oli kaikilla 270 miljoonaa markkaa budjetti. Tyrelillä oli lähteestä riippuen 120-240 miljoonan markan budjetti lähinnä kalleista Ilmorin koneista johtuen. Dallaralla oli 100 miljoonan markan budjetti. Jordanilla oli lähteestä riippuen 78-120 miljoonan markan budjetti. Lotuksella oli 90 miljoonan markan budjetti. Minardilla oli 84 miljoonaa markkaa budjetti. Larrouksella oli 72 miljoonaa markkaa budjetti. Brabhamilla oli 60 miljoonaa markkaa budjetti ja Fondmetalilla oli 54 miljoonaa markkaa ja Andrea Modalla oli korkeimmillaankin budjetti vain 50 miljoonaa markkaa. Keskimääräisesti Andrea Modalla oli 30-36 miljoonaa markkaa budjetti kaudelle 1992. Joskus vielä vähemmänkin kauden ja koko tallin alkaessa vajota konkurssiin.

 

[CCMK]

No niin laitetaan sitten kaikkien aikojen kovapalkkaisimmat kuljettajat per kausi. Palkkakriteereinä on F1-puolen rahat ja maineikkaamat kisat kuten CanAm ja Indy 500-kisat ja niiden palkintorahat. Kausien muutoin rikastuneita rahamiehiä en laita tähän juttuun paitsi poikkeukset. Hinnat lasketaan markoissa ja euroissa vuodesta 99-02 eteenpäin. Tässä ne kuitenkin tulevat:

1950:

Giuseppe Farina tienasi 13500 markkaa kaudelta.

1951:

Alberto Ascari tienasi 14 925 markkaa kaudelta.

1952:

Ascari tienasi 13500 markkaa kaudelta.

1953:

Ascari tienasi 7500 markkaa kaudelta.

1954:

Juan Manuel Fangio ansaitsi 20 000 markkaa kaudelta.

1955:

Fangio tienasi 15 000 markkaa kaudelta.

1956:

Fangio tsai 12750 markkaa kaudelta.

1957:

Fangio sai viimeisestä mestaruudesta 32 000 markkaa kaudelta.

1958:

Mike Hawthorn ja Stirling Moss ansaitsivat kukin 30 000 markkaa kaudelta.

1959:

Bruce McLaren oli kauden kovapalkkaisin kuski 168 000 markalla. Mestari Jack Brabham ansaitsi vain 55 000 markkaa.

1960:

Stirling Moss oli ylivoimaisesti rikkain mies kaudella. 188 142 markkaa tuli taskuun ja kokonaissumma oli 346 620 markkaa josta verojen jälkeen jäi yhteensä 196 142 markkaa. Hintaan sisältyy myös Sebringin kisan 45 000 markan shekki. Mestari Jack Brabham ansaitsi vain 85 710 markkaa kaudelta.

1961:

Innes Ireland ansaitsi 120 000 markkaa kaudelta ja mestari Phil Hill vain 63 426 markkaa.

1962:

Jim Clark ansaitsi 154 284 markkaa kaudelta kun mestari Graham Hill vain 137 139 markkaa.

1963:

Jim Clark ansaitsi 158 565 markkaa mestarina.

1964:

Graham Hill ansaitsi 162 855 markkaa kun mestari John Surtees vain 120 000 markkaa.

1965:

Jim Clark ansaitsi 523 000 markkaa kaudelta. Siihen oli laskettu 420 000 markan päävoitto Indystä. Muutoin kauden kovapalkkaisin kuljettaja oli Graham Hill 168 855 markalla.

1966:

John Surtees oli rahamies 492 855 markalla. Hintaan sisältyy CanAm-sarjan mestaruus. Graham Hill sai 470 571 markkaa kaudelta ja Indy 500:n 450 000 markan voitto on luvuissa mukana ja Jim Clark noin 126 000 markkaa F1:den puolelta.

1967:

Jim Clark jatkoi kovinta palkkaa nostavana kuskina sarjassa. 177 426 markkaa palkkaa oli kova summa. Chris Amonilla oli koko kauden rahat eri sarjoista kuitenkin mahtavat 600 000 markkaa kaudelta.

1968:

Jackie Stewart sai 160 284 markkaa kaudelta nauttien kovinta palkkaa. Jim Clark olisi saanut ensimmäisen miljoonan markan palkkion mutta kuoli Hockenheimissa ja Chris Amon sai koko kauden rahoina eri sarjoista 600 000 markkaa.

1969:

Jackie Stewart nautti ensimmäisenä kuskina 1,2 miljoonan markan eduista ja Amon sai saman määrän eri sarjoja kiertämällä ja nuori Jochen Rindt sai myös 134 571 markkaa kaudelta mutta sponsorit maksoivat avokätistä siivua sen verran että palkka meni lähelle miljoonaa markkaa.

1970:

Jochen Rindt oli kauden rahamies 3 miljoonalla markalla. Stewart tienasi 1,5 miljoonaa markkaa.Jacky Ickx tienasi 2 miljoonaa markkaa.

1971:

Jackie Stewart ansaitsi 4,8 miljoonaa markkaa kaudelta.

1972:

Stewart kauden rahamies samalla määrällä kun maailmanmestari Fittipaldi sai vain 1,3 miljoonaa markkaa kaudelta.

1973:

Infernaalisen suuri palkka maksettiin Stewartille jonka kokonaissumma oli 6 miljoonaa markkaa.

1974:

3 miljoonaa markkaa meni Fittipaldille maailmanmestarina ja kakkosena tuli Regazzoni 2,6 miljoonalla markalla ja Lauda 1,9 miljoonalla markalla.

1975:

Lauda sai 3,25 miljoonaa markkaa mestarina ja Fittipaldi sai 3,105 miljoonaa markkaa ja Regazzoni sai 1,5 miljoonaa markkaa.

1976:

Lauda sai 3,8 miljoonaa markkaa palkkaa kun James Hunt mestarina sai vain vaivaiset 1,5 miljoonaa joista kului varsin paljon rahaa ja lopulta varsinaista palkkaa tuli vain 100 000 markkaa sillä Hunt tuhlasi mestaruusrahojaan kalliisiin tavaroihin ja muuhunkin elämiseen.

1977:

Lauda sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta ja Ronnie Peterson sai yllättävän paljon Tyrellin riveissä. Mahtavat 3,48 miljoonaa markkaa mistä pääosa tuli sponsorien kautta.

1978:

Lauda sai 6 miljoonaa markkaa ja 1200 markkaa pisteeltä. Ylivoimaisesti rikas mies kaudelle. Andretti sai mestarina vain 2,6 miljoonaa markkaa. Tosin muut tulot korottivat tasoa 4,5 miljoonaan markkaan yhteissummissa.

1979:

Lauda jatkoi rikkaimpana ja Schekter sai 3 miljoonaa markkaa eli puolet Laudan summasta. Andretilla oli 3,5 miljoonaa markkaa tulot ja muut toimet toivat miljoonan tilille.

1980:

Laudan lähdettyä Andretti vaati Chapmanilta paljon. Sen ajan suurimman palkankorotuksen ja sponsoreilta myös. 6 miljoonaa markkaa kultakin. Chapman oli tyrmistynyt. Lopulta rahaa meni se 12 miljoonaa Andretin taskuun. Lotus joutui maksamaan yhteensä 12 miljoonaa Andretille, 910 000 markkaa Elio de Angelikselle ja Nigel Mansellille 120 000 markkaa. Maailmanmestari Jones tienasi vain 1,25 miljoonaa markkaa kaudelta.

1981:

Gilles Villeneuve oli rikkain mies F1:ssä. 16 miljoonaa markkaa tuli tilille. Andretti tuli toisena 12 miljoonalla markalla. Mestari Piquet ansaitsi 1,5 miljoonaa markkaa ja 1200 markkaa pisteeltä.

1982:

Niki Lauda palasi F1:teen 24 miljoonan markan palkalla. Villeneuve olisi saanut 20 miljoonaa mutta kuoli Zolderissa. Mario Andretti kävi piipahtamassa sarjassa tienaten 1020000 markkaa. Mestari Keke sai vain 1,8 miljoonaa markkaa kaudelta joka kuitenkin on vain äärimmäinen maksimisumma sillä oletettavampi luku on 300 000-600 000 markan luokkaa.

1983:

Lauda jatkoi samalla määrällä Arnouxin saadessa 10 miljoonaa. Piquet sai mestarina 6 miljoonaa markkaa.

1984:

Sama homma vaikka Alain Prost sai 20 miljoonaa markkaa.

1985:

Prost mestari mutta Lauda oli rahojen kuningas.

1986:

Piquet sai 23,6 miljoonaa markkaa kaudelta plus 6000 markkaa pisteeltä.

1987:

Sama juttu kuin edellisellä. Lähin uhkaaja oli Prost ja edeltävällä kaudella Keke 23,5 miljoonalla markalla.

1988:

Senna sai yhteensä 78 miljoonaa ja vähän enemmän liiketoimien kautta. Prost tuli seuraavana perässä.

1989:

Prost sai eniten palkkaa Sennan tullessa perässä. Prost sai yhteensä lähemmäksi 76 miljoonaa markkaa.

1990:

Senna sai 78 miljoonaa markkaa kaudesta ja Prost sai toiseksi eniten kuskeista rahaa.

1991:

Senna edelleen rikkain mies ja Mansell heti perässä.

1992:

Mansell oli rikkain mies sarjassa Sennan seuratessa perässä. Tosin kaudella 92 jos otetaan mukaan Sennan henkilökohtaisten sponsorien kuten Nacionalin maksamat summat niin sitten Senna saattoi ansaita enemmän kuin Mansell. Tai ainakin erittäin lähelle sitä.

1993:

Senna oli edelleen rahamies vaikka saikin vain 96 miljoonaa markkaa kaudelta. Mikäli Nacional maksoi minimipalkkion Denniksen puolesta niin silloin summa olisi ollut 126-132 miljoonaa markkaa Prostin saadessa vain 100 miljoonaa markkaa Williamsilla.

1994:

Viimeinen todellinen järisyttäjä sarjassa. Gerhard Berger ansaitsi 114-120 miljoonaa markkaa palkkiota siinä missä Schumin mestaruusbonuksineen eivät antaneet 90:tä miljoonaa markkaa enempää.

1995:

Schumi sai 100 miljoonaa markkaa mestaruudesta.

1996:

Hill sai samoja summia mutta Schumi sai 180 miljoonaa markkaa kovapalkkaisimpana.

1997-2004 vuosien välillä Schumi oli rikkain mies ylivoimaisesti sarjassa ja välissä Villeneuve tienasi 80 miljoonaa markkaa ja Häkkinen 100 miljoonaa kummaltakin mestaruusvuodeltaan Schumin palkan pysyessä pääosin samana.

2005:

Schumi ja Räikkönen ansaitsivat enemmän kuin Alonso kaudelta rahaa. Kumpikin ansaitsivat enemmän kuin 30 miljoonaa euroa kauteen.

2006:

Pääosin sama juttu rahan suhteen.

2007:

Räikkönen ansaitsi eniten lähemmäs 50 miljoonaa euroa ulottuvalla rahalla.

2008 ja 2009:

Sama homma vaikka mestarit vaihtuivat Hamiltoniin ja Buttoniin joilla oli matalimmat palkat aikoihin.

2010:

Alonso ja Kimi sarjan ulkopuolella rikkaimmat kuskit ja mestari Vettel ei ansainnut paljoa mitään näihin herroihin verrattuna.

Summat ovat muuttuneet historian saatossa varsin runsaasti noista päivistä...

 

[Jacques]

Summat ovat muuttuneet historian saatossa varsin runsaasti noista päivistä...

Ihan hyvä lista, mutta..

Tuossa pyöritellään markkoja ja euroja sekaisin, mutta markan arvohan muuttui vuonna 63 huomattavasti (eikä muinakaan aikona ollut toki täysin staattinen), joten tuon listan vertailukelpoisuus lienee kyseenalainen?

 

[Renngeist]

Ihan hyvä lista, mutta..

Tuossa pyöritellään markkoja ja euroja sekaisin, mutta markan arvohan muuttui vuonna 63 huomattavasti (eikä muinakaan aikona ollut toki täysin staattinen), joten tuon listan vertailukelpoisuus lienee kyseenalainen?

Olen tämän jo aika moneen eri toikkiin pläntännyt, mutta laitetaan vielä tännekin:

http://rahamuseo.fi/arvo_laskuri/laskuri_web.html

Tuolla laskee kaikki summat inflaatiot ynnä muut huomioituna.

 

[CCMK]

Yritin mitata listassa vuoteen 98 saakka täysin markoilla ja sitten euroilla ja markoilla rinnakkain ja 2002 lähtien pelkillä euroilla. Tiivistin vain vuosien 1997-2004 listoja koska Schumi oli niiden kausien eniten ansainnein kuljettaja. Mestaritkaan eivät tienanneet sellaisia summia kuin Schumi noilla kausilla. Tosin joillakin kuljettajilla olivat hyvät bonukset kuten esimerkiksi Häkkisellä. Häkkisen palkka pyöri 60 miljoonassa markassa, mutta Ron maksoi 6 miljoonaa markkaa voitosta mikä oli iso summa sillä samanlaisia summia maksoi vain Jean Todt Ferrarilla. 6 miljoonaa markkaa oli jo 80-luvun alun mestaruusbonusten jättipotti joillekkin huippukuskeille kuten Andrettille ja Reutemannille.

 

[CCMK]

Michele Alboretolla oli melkoinen ura myöskin palkallisesti. Tässä vähän palkoista:

1981:

Maksoi ajoistaan Tyrellille ja sai kauden lopussa Keniltä 300 000 markkaa käteen.

1982:

Rahoitus jatkui ja palkka pysyi samana. Las Vegasin voitosta Ken Tyrell maksoi vain 30 000 markkaa. Sama hinta oli koko kauden ajan kilpailun voitosta.

1983:

Samalla tavalla Alboreto jatkoi ajojaan ja palkka pysyi samana. Kauden lopussa 300 000 markkaa ja 30 000 markkaa jokaisesta voitosta.

1984:

Marlboron liikemiehet ja Enzo sopivat Alboretolle unelmadiilin. 5-vuotinen sopimus toi 10 miljoonaa markkaa vuosittain taskuun. Alboreton ja Marlboron ylimääräiset sponsorirahat Enzo torjui sopimusjärjestelmiensä takia.

1985-1988 kausilla palkka pysyi samana ja loppusumma oli 50 miljoonaa markkaa.

1989:

Alboreto joutui pois Ferrarilta ja Tyrellille paluu oli vaikea. Rahaa tiimillä ei ollut. Ainoastaan kilpailukustannukset Ken suostui maksamaan kaudelta ja Alboreto sai 6 miljoonan markan palkkionsa Marlborolta. Kesken kauden tiimi vaihtui Larroukselle jossa tiimiä joutui rahoittamaan.

1990:

Alboreton tie kävi Arrowsille joka oli konkurssitilassa ja muuttumassa Footworkiksi. Sponsorit maksoivat Alboretolle 6 miljoonaa markkaa.

1991:

Uusi Footwork talli tuli lajiin mahtavalla budjetilla: 270 miljoonan markan budjetti vastasi Benettonin ja Ligierin vastaavaa. Alboreto sai 6 miljoonaa markkaa ja tiimikaveri Caffi korkeintaan 3 miljoonaa markkaa.

1992:

Footwork maksoi 6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 6 miljoonaa sponsoreiden kautta Alboretolle. Näin Michele oli 12 miljoonaa markkaa rikkaampi.

1993:

Umpisurkea Lola-Dallaran diili tuotti sponsorien kautta 9,6 miljoonaa markkaa.

1994:

Viimeinen vuosi Minardilla tuotti yhteensä 4,42 miljoonaa markkaa rahaa.

Alboreto sai suurimman osan uransa rahoista Ferrarilla ja Footwork jakeli myös avokätisesti rahaa. Dallaran summista (täytyy tunnustaa, että ei ollut tällä kertaa mitään haisua summista ennen kuin löysin yhden italialaisen vuoden 93 artikkelin missä hinnat olivat myös Capellilta mainittu.) voi sanoa sen olleen erittäin hyvä korvaus siitä hyvästä miten tiimin lopulta kävi. Tyrellillä rahoitus oli tosiaan 80-luvulla moneen otteeseen erittäin tiukoilla.

 

[CCMK]

Ukyo Katayamalla oli todella paljon epäonnea uralla ja ulosajoja. Lisäksi hän oli maksukuskien ennätysmiehiä. Tässä summia mitä Ukyo-san joutui maksamaan ajoistaan.

1992:

Venturi-Larroukselle meni 50 miljoonaa markkaa.

1993:

Tyrelille meni 36 miljoonaa markkaa alkumaksuksi ja noin 18 miljoonaa markkaa meni loppukauden kisojen maksuun. Larrouksella etumaksu oli 40 miljoonaa markkaa ja 10 miljoonaa kauden kisoista.

1994:

Ainoa kausi jolloin Ken Tyrell maksoi jotakin palkkaa Katayamalle rahantuonnista tiimiin. Katayama ansaitsi 6 miljoonaa markkaa, mutta vei rahaa tiimiin 60 miljoonaa markkaa ollen maksukuskien kuningas tuolla kaudella. Tiimikaveri Mark Blundell sai 9 miljoonaa markkaa kaudelta ja vei vähäisen summan rahaa tiimiin.

1995:

Katayama vei vajaat 80 miljoonaa markkaa tiimiin ja sai vaivaiset 300 000 markkaa palkkaa. Mika Salo vei tiimiin 30 miljoonaa markkaa ja ykköskuskina sai 2,4 miljoonan markan minimipalkkion ja 6 miljoonaa markkaa muutoin kaudelta.

1996:

Katayama vei samoja summia tiimiin ja tienasi 300 000 markkaa...

1997:

Viimeinen kausi Katayamalle aiheutti 90 miljoonan markan loven kukkaroon. Summa kiikutettiin Minardille. Tuolloin Katayaman motivaatio alkoi pettää ja lopulta ura loppui. Rahan kantaminen yhä suurenevien kulujen kanssa ei enää maistunut.

Katayama oli äärimmäisen ristiriitainen kuljettajana. Toisaalta äärimmäinen kolarimies ja toisaalta kaiken onnistuessa nappiin ja kotiyleisön edessä äärimmäinen taistelija.

 

[CCMK]

Satoru Nakajima maksoi aikoinaan myös paljon omaan aikaansa nähden. 6 miljoonaa markkaa kauteen Lotuksella kaudella 1987. Kaudella 1988 ja 1989 summat olivat samanlaisia. Nakajima sai itse koko urallaan vain 16 miljoonaa markkaa kun hänen sponsorivientinsä eri tiimeihin oli 30 miljoonaa markkaa. Ainoa kausi jolloin hän sai hieman enemmän rahaa oli aloituskausi. Muutoin hänen rahojaan käytettiin tiimin tukemiseen ja paremman kuskin kuten Senna/Piquetin palkan maksuun. Lisäksi kaudella 1991 Stefano Modena sai 16 miljoonaa markkaa kaudelta yhteensä. 6 miljoonan markan minimipalkkion maksoi Tyrell ja Braun maksoi 10 miljoonaa markkaa sponsorirahaa.

 

[CCMK]

Benettonin tiimibudjetti oli vuonna 1990 258 miljoonaa markkaa. Vuonna 1986 tiimin aloittaessa sillä oli vain 38 miljoonaa markkaa rahaa. Tosin BMW:n tuki nosti budjetin lopulta 78 miljoonaan markkaan. Kaudella 1987 Benettonin budjetti oli 78 miljoonaa kokonaisena. Kaudella 1988 budjetti oli 116 miljoonaa markkaa. Kaudella 1989 budjetti oli 220 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Teo Fabi sai 3 miljoonan markan palkkion kaudelta 1986 Benettonin riveissä. Yhteensä Benetton maksoi kuskeilleen 10 miljoonaa markkaa palkkoja.

 

[CCMK]

Gerhard Berger tienasi urallaan huikeita summia. ATS:llä hän joutui maksamaan paikastaan. Arrowsilla hän sai 3 miljoonaa markkaa palkkaa ja Benettonilla 7 miljoonaa markkaa. Ferrarilla palkka nousi aluksi 12 miljoonaan markkaan ja kaudella 1989 palkka nousi 15 miljoonaan ja 21 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta. Palkkaa tuli siis 36 miljoonaan markkaa.

Kaudella 1990 McLarenille meno tiesi Bergerille 60 miljoonaa markkaa. 24 miljoonaa markkaa tuli Ron Dennikseltä ja Marlboro maksoi 36 miljoonaa markkaa. Kaudella 1991 60 miljoonaa tuli tasan 30 miljoonana kummaltakin puolelta. Kaudella 1992 Dennis rohkaistui maksamaan 36 miljoonaa markkaa itse ja 24 miljoonaa markkaa tuli Marlborolta. Ferrarille meno vuodeksi 93 tiesi samaa summaa sillä Berger osasi neuvoitella rautaisella kädellä sopimuksia. Tuosta summasta 48 miljoonaa markkaa oli minimipalkkio ja loppusumma oli sponsorirahaa.

Kaudeksi 94 Berger kohahdutti F1-maailmaa: 72 miljoonan markan minimipalkkio oli jo mestarin tason (Prostin, Sennan tai Mansellin) minimipalkkaa ja sponsorirahaa tuli 42 miljoonaa markkaa. Lisäksi Jean Todt lupasi 6 miljoonaa markkaa voitosta. Berger voitti Saksassa ja tienasi 120 miljoonaa markkaa. Kaudella 1995 Berger ansaitsi 48 miljoonaa markkaa miniminä ja 33 miljoonaa markkaa sponsorien kautta tienaten siten 81 miljoonaa markkaa.

Benettonilla Flavio maksoi 48 miljoonaa markkaa miniminä ja 21 miljoonaa markkaa sponsorirahaa. Yhteensä summa oli 69 miljoonaa markkaa. Viimeisellä kaudellaan 1997 Berger tienasi samat summat miniminä ja 27 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Se tiesi 75 miljoonaa markkaa yhteensä. Lisäksi Berger voitti Hockenheimissa mikä tiesi Flaviolta 600 000 markkaa. Summa oli kymmenen kertaa vähemmän kuin Ferrarilla. Kaudeksi 97 Benetton kiristi Alesin vyötä juurikin Bergerin palkan maksuun. Alesi tienasi 36 miljoonaa kauteen ilman mitään muuta palkkaa. Kaikkiaan Bergeriä on sanottu rikkaimmaksi kuskiksi ilman mestaruutta. Näin ainakin hänen oman uransa aikana. Yhteensä Berger tienasi urallaan 655 miljoonaa markkaa mikä oli huikea summa.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän sitten Thierry Boutsenin palkat. Urallaan kolme voittoa ajanut kuljettaja jäi lopulta Mansellin jalkoihin juuri uransa parhaassa vireessä. Palkallisesti kävi näin:

1983: Boutsen maksoi 3 miljoonaa markkaa Arrowsille ajoistaan. Chico Serran summat ajoista vastasivat samaa luokkaa.

1984: Boutsen sai 732 000 markkaa koko kaudelta.

1985: Boutsen sai 1,1 miljoonaa markkaa koko kaudelta.

1986: Boutsen sai 8,368 miljoonaa markkaa kaudelta. Summa tuli Barclayn kautta.

1987: Benetton maksoi 2,496 miljoonaa markkaa.

1988: Benetton maksoi 4,32 miljoonaa markkaa.

1989: Williams maksoi 15 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 37 miljoonaa markkaa tuli sponsorien kautta.

1990: Sama minimipalkkio ja sponsorit maksoivat 34 miljoonaa markkaa.

1991: Ligier maksoi 24 miljoonaa markkaa miniminä ilman mitään muuta palkkaa.

1992: Ligier maksoi 26 miljoonaa markkaa joista 24 miljoonaa oli minimipalkkio ja 2 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta.

1993: Jordan palkkasi Boutsenin kesken kauden Ivan Capellin lähdettyä tiimistä. Boutsen lähti lopulta 10 kisan jälkeen kesken kauden. Hän kuitenkin sai 10,8 miljoonaa markkaa kaudelta. Boutsen joutui kuitenkin myös maksamaan ajoistaan 300 000 markkaa kilpailulta sillä tiimillä raha oli tiukassa.

Kaikkiaan Boutsen oli rahallisesti hieman alipalkattu kuljettaja etenkin huipputallin aikoinaan. Mansell sai Ferrarilta jo vähintään 30 miljoonaa minimipalkkana ja Mansell vei lopulta hirvittävän osan rahoineen Williamsin budjetista. Boutsen kuitenkin viihdytti katsojia ja ajoi sadesäässä kahteen voittoon ja Unkarissa myöskin voittoon. Kauden 90 kotikisa oli myös hyvä kilpailu Boutsenille.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten kauden 1993 palkat:

Alain Prost: Tienasi 100 miljoonaa markkaa kauteen ilman mitään muuta palkkaa.

Ayrton Senna: Tienasi kaudelta 96 miljoonaa markkaa. 6 miljoonaa markkaa oli palkka per kilpailu. Dennis kieltäytyi maksamasta 30 miljoonan markan henkilökohtaista minimipalkkiota. Mikäli Nacional maksoi minimipalkkion niin Senna olisi ollut rikkain mies kaudella 93. Muutoin vasta toiseksi rikkain.

Damon Hill: Kauden alipalkatuin huipputallin kuljettaja sai vain 14,4 miljoonaa markkaa koko kaudelta... Hintaan sisältyivät 600 000 markan 3 voittoa.

Michael Schumacher: Tienasi 15,6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja sponsorit maksoivat 37 miljoonaa markkaa.

Riccardo Patrese: Ansaitsi 18 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 21 miljoonaa markkaa joka yhteensä teki 39 miljoonaa markkaa.

Jean Alesi: Ansaitsi 24 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja sai 16 miljoonaa markkaa sponsoreilta. Yhteensä sai 40 miljoonaa markkaa.

Martin Brundle: Sai Ligieriltä 24 miljoonaa markkaa miniminä ja 13 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Yhteensä rahaa tuli 37 miljoonaa markkaa.

Gerhard Berger: 48 miljoonaa markkaa oli minimipalkkio ja 12 miljoonaa tuli sponsoreiden kautta. Yhteensä summa oli 60 miljoonaa markkaa.

Johnny Herbert: 12 miljoonaa markkaa tuli kaudelta ilman mitään muuta palkkaa.

Mark Blundell: 24 miljoonaa markkaa miniminä ja 10 miljoonaa sponsorien kautta teki yhteensä 34 miljoonaa markkaa.

Michael Andretti: Tienasi 20 miljoonaa markkaa miniminä ja 7 miljoonaa markkaa tuli sponsorien kautta.

Karl Wendlinger: Tienasi 7 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 6 miljoonan minimipalkkion.

JJ Lehto: Tienasi 5 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 6 miljoonan minimipalkkion.

Christian Fittipaldi: 5 miljoonaa markkaa sai kauteen mutta joutui maksamaan 16 miljoonaa markkaa tiimille.

Mika Häkkinen: Rikkain testikuljettaja sai kaudelta yhteensä 4,6 miljoonaa markkaa.

Derek Warwick: Sai 6 miljoonan markan minimipalkkion ja 4 miljoonaa sponsorien kautta.

Philippe Alliot: Sai 2 miljoonaa markkaa kaudelta toimitettuaan 24 miljoonaa frangia eli noin vajaat 24 miljoonaa markkaa tiimiin.

Rubens Barrichello: Sai saman verran kuin Alliot. Sponsorit maksoivat 9 miljoonaa markkaa josta tiimiin meni 4,8 miljoonaa markkaa.

Fabrizio Barbazza: Sai saman kuin Barrichello ja vei tiimiin 13,7 miljoonaa frangia eli suunnilleen saman verran markkoja.

Alessandro Zanardi: Sai miljoona markkaa palkkaa ja vei tiimiin 20,6 miljoonaa frangia eli suunnilleen saman verran markkoja.

Erik Comas: Sai miljoona markkaa, mutta vei 27,4 miljoonaa frangia tiimiin. Saman verran hintaa tuli markoissa.

Eddie Irvine: Sai miljoona markkaa ja maksoi ajoistaan 600 000 markkaa.

Pierlugi Martini: Vei saman verran rahaa kuin Barbazza. Saamatta kuitenkaan palkkaa.

Aguri Suzuki: Vei 20 miljoonaa markkaa Footworkille.

Luca Badoer: Vei saman verran rahaa kuin Alliot.

Thierry Boutsen: Sai 10,8 miljoonaa markkaa kaudelta sponsorien kautta. Maksoi ajoistaan 3 miljoonaa markkaa.

Andrea de Cesaris: Vei 24 miljoonaa markkaa Tyrelille.

Ukyo Katayama: 50 miljoonaa markkaa meni Tyrelille.

Michele Alboreto: Sai 9,6 miljoonaa markkaa sponsorien kautta.

Pedro Lamy: Maksoi 5,85 miljoonaa frangia ja suunnilleen yhtä monta miljoonaa markkaa 4 kisasta.

Toshio Suzuki: Maksoi 20 miljoonaa markkaa kahdesta kisasta.

Jean-Marc Gounon: Maksoi 12 miljoonaa markkaa kahdesta kisasta.

Ivan Capelli: Tienasi 15,6 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Maksoi 600 000 markkaa kisoistaan.

Marco Apicella: 300 000 markkaa yhdestä kisasta.

Emanuele Naspetti: 300 000 markkaa meni kisasta.

Williamsilla oli isoin budjetti. Se oli 600 miljoonaa markkaa. McLarenin budjetti oli 450-480 miljoonaa markkaa. Ferrarilla budjetti oli 360-420 miljoonaa markkaa. Benettonilla, Ligierillä ja Footworkilla oli 270 miljoonaa markkaa budjetti. Sauberilla oli 210 miljoonaa markkaa budjetti. Lotuksella oli 102-120 miljoonaa markkaa budjetti. Jordanilla budjetti oli 96 miljoonaa markkaa. Minardilla budjetti oli 42-70 miljoonan markan budjetti. Larrouksella budjetti oli vain 36 miljoonaa markkaa ja Scuderia Italialla tai Lola-Dallaralla budjetti oli sitäkin pienempi. Nämä kaksi tiimiä joutuivat elämään jatkuvalla kädestä suuhun syötöllä. Kaikkiaan kausi oli varsin mielenkiintoinen. Suomalaisista rikkain moottoriurheilija oli Juha Kankkunen 10-15 miljoonalla markalla.

 

[poljat]

Palkkatiedot

Mistä sinä CCMK hankit noi palkkatiedot??

 

[CCMK]

Selaamalla vanhoja lehtiä, brittien foorumeita ja tarvittaessa muidenkin maiden foorumeita ja Ruutulippua.:wink: Joissakin niissä tulee harmittavasti esiin vain minimipalkat ja niistä jää sellainen kuva etteivät ajajat olisi saaneet niin paljoa palkkaa. Joissakin taas (etenkin 80-luvun ranskankielisissä ja italian kielisissä) lehdissä on palkkoja suurenneltu hegemonian tai kansallisen kuohun vallassa sellaisiksi joita ei oikeasti voi uskoa.