F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

5 miljoonalla markalla pystyi kaudeksi 1991 hankkimaan paikan ja melkein maksetunkin ykköskuskin aseman F3000-sarjan kansainväliseltä tai Japanin puolelta huipputallissa. Sen jälkeen maksusummat pysyivät suhteellisen samanlaisina kunnes hinnat alkoivat jälleen taas nousta ylöspäin.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1996 Karl Wendlingerin f1-ura oli ajautunut umpikujaan. Sauber ei ollut halukas säilyttämään häntä enää kauden 1995 jälkeen tallissa ja hänen edellään oli useita halukkaita ja Peter Sauberin enemmän tavoittelemia miehiä. Toki aivan viimeisenä vaihtoehtona hän oli halukas hänet pitämään tallissa.

Kun Sauberin sopimus purkautui niin hänen ainoa oljenkortensa oli mennä Benettonille, mutta Flavio ehti ensin saada Alesin ja myöhemmin myös Bergerin kaiken McLarenin ja Ferrarin sopimustavoittelujen jälkeen. Wendlinger olisi tullut halvaksi mieheksi ja Flavio oli toki kiinnostunut Wendlingerin mahdollisesta tulosta talliin muun muassa testimieheksi.

Kilpakuskiksi Flavio ei tapaus JJ Lehdon tapaan ollut häntä halukas ottamaan. Lisäksi Wendlingerin vähintään vaatima miljoonan dollarin palkka oli turhan paljon toipilastason kuljettajasta. Lopulta Wendlinger ajeli vakioautoja ja teki Benettonille vielä promotestejä kunnes luovutti ennen vuotta 1997 uransa f1:ssä lopullisesti.

 

[CCMK]

Gabriele Tarquinin f1-ura kauden 1995 jälkeen kaudeksi 1996 näytti varsin epävarmalta. Tyrrelin testipaikka oli pitkään selvä, mutta lopulta tallin testaajaksi tuli alunperin Jordanille testikuskiksi arveltu Emmanuel Collard. Tarquini sai tuurata Nürburgringilla 1995 Ukyo Katayamaa. Ennen kautta hänen tavoitteenaan oli päästä Tyrrelin testitöiden kariuduttua Fortille tai Minardille.

Footwork-Arrowsilla riitti jo rahaa Rossetin ja Verstappenin myötä joten häntä ei siellä kaivattu. Tyrrelin kisakuskin paikka meni kuitenkin Mika Salolle ja Ukyo Katayamalle. Katayaman suhteen oli Salon tapaan emmintää. Katayamalla oli syksyllä 1995 erittäin vaikeaa saada sponsorirahaa. Mild Seven oli pettynyt Ukyon suorituksiin ja sponsorirahaa oli alustavasti tulossa vain 1,5 miljoonaa dollaria.

Lopulta sitä meni Tyrrelille 13,3 miljoonaa dollaria. Tarquinia pyydettiin kauden 1996 aikana Minardille ja Fortille ajamaan erinäisten sattumusten myötä ja loppukaudesta hän oli ehdokkaana myös Footwork-Arrowsille. Tarquini ei kuitenkaan kyennyt tarjoamaan miljoonaa dollaria enempää ajoilta.

Kaikkein lähempänä hän oli Minardin paikkaa ennen Giovanni Lavaggin summien maksua talliin. Kaudeksi 1997 hänellä ei ollut paikkaa ja kaudella 1998 pienten Tyrrelillä suoritettujen maksutestien jälkeen Tarquini häipyi urheiluautoihin lopullisesti.

Tällä hetkellä Tarquini hallitsee kaikkien aikojen vanhimman kuljettajan voittamaa mestaruuden titteliä FIA:n alaisissa sarjoissa.

 

[CCMK]

Alain Prostilla riitti myös vientiä ennen kautta 1996. Häkkisen loukkaannuttua hän oli ehdolla korvaamaan hänet Melbourneen ja mahdollisesti pidempäänkin. Tosin Prost oli varsin kyllästynyt ajoihin ja Tanskan sponsorit halusivat Jan Magnussenin pääsevän rattiin. Prostin mahdollista ajojen palkkiosuuruutta ei koskaan tiettävästi päästetty julkisuuteen, mutta sen arveltiin olevan noin miljoona dollaria kilpailulta.

Huomattavasti vähemmänkin summa saattoi olla ja kyse oli kuitenkin vain mahdollisesta korvauksesta. Myöhemmin kaudella Prost joutui ongelmiin Magnussenin kanssa myös testauksesta. Prost sai enemmän päävastuuta kuin Magnussen ja Jania tilanne varmasti harmitti.

 

[CCMK]

Jan Magnussenin ura oli nousujohteisessa suunnassa vuoden 1995 Aidan radan kilpailun jälkeen. Suoritusta kehuttiin varsin paljon. Vuoden 1994 lopulla hänen hienon F3-kauden Ron Dennis kiinnitti hänet McLarenin seuraavaksi testikuljettajaksi. Siirto johtui siitä, että Philippe Alliot ja Peugeotin väki poistui tallista varsin ovet paukkuen ja talli tarvitsi uuden ykköstestaajan.

Sitten tuli kuitenkin Mark Blundell ja hänestä tuli kakkostestaaja Blundellin noustessa ykköstestaajaksi. Osin putoaminen askelta piinaavan alaspäin johtui myös Nigel Mansellin tulosta talliin. Sitten Mansell ei mahtunut autoon ja väliaikaisella statuksella Magnussen sai ykköstestaajana enemmän testiä. Mansellin palattua ja lähdettyä kahden kilpailun jälkeen tallista alkoi Tanskan lehdissä odotukset Magnussenin ajoista Häkkisen rinnalla.

Ikävä kyllä Dennis antoi enemmän mahdollisuuksia Blundellille ja lopulta Silverstonessa otti hänet koko loppuvuodeksi tallin kakkosmieheksi. Ronille ei kelvannut myöskään Tanskan sponsorien tyrkyttämät rahat Magnussenin ajattamisesta. Testimiehen taakan pelasti Häkkisen yllättävä umpilisäkeleikkaus Aidan aikoihin ja McLaren-debyytissään Magnussen oli 10:s. Paluu testaukseen oli turhauttavaa, mutta läpimurto näytti olevan edessä.

Etenkin Mika Häkkisen hengenvaarallinen ulosajo Adelaidessa sai taas Tanskan lehdissä toivomaan Magnussenin ajoja talliin. Blundellin joutuessa yllättäen pois tallista kautta 1996 ajatellen ja Häkkisen kuntoutumisen ollessa huhujen kohteena Magnussen näytti saavan ajot tallissa. Hänen palkkansa oli vain miljoona dollaria ja hän oli valmis luopumaan myös voitoista ja mestaruudesta maksettavasta miljoonan dollarin bonuksesta ajoja vastaan.

Ikävä kyllä Häkkinen kuntoutui ajoissa. Se ei vielä ollut ongelma, mutta David Coulthardin tulo talliin oli. Jo loppuvuodesta 1994 lähtien Davidia haluttiin talliin, mutta vuoden 1995 Williamsin sopimus esti siirron kaudella 1995. Sen jälkeen mikään ei estänyt Dennisia palkkaamasta Davidia ja näin Magnussen joutui taas pettymään. Ykköstestaajan paikka ei paljon mieltä lämmittänyt.

Tosin hänen testausmääränsä Ralf Schumacheriin verrattuna olivat kaudella 1996 paljon paremmat. Tosin talvikauden testien jälkeen hän sai kaudella 1996 lähinnä moottorikarttaa ja aerodynamiikkaa parantavia testimääriä sillä Alain Prost teki teknisenä neuvonantajana enemmän testejä kuin Magnussen. Sitten alkoivat myös testiriidat Prostin ja Schumacherin kanssa. Weberin mukaan Magnussen ei osannut käyttäytyä ammattimaisesti ja suunsoitto Janilta pahensi asiaa.

Testiriidat sattuivat ikävään saumaan myös Häkkisen lähtöhuhujen kanssa. Kun Häkkinen sitten päättikin jäädä talliin kautta 1997 ajatellen niin se oli viimeinen pisara. Uusi Stewart-talli oli paljon halukkaampi ottamaan Magnussenin ajamaan kuin ikuiselta näyttävä McLarenin testisopimus vain tappaisi uran.

Lopulta hän purki sopimuksensa McLarenin kanssa ja yritti loppukaudesta 1996 maksaa kolmeen viimeiseen kisaan Footwork-Arrowsin paikasta. Ensin summan piti olla sama kuin Kenny Bräckillä eli kolme miljoonaa dollaria. Rahoja ei löytynyt ja kun Magnussen tarjosi Monzaan miljoona dollaria niin hän joutui kääntymään pois varikolta.

Lopulta kaudet 1997 ja 1998 Stewartilla menivät hypetyksestä huolimatta penkin alle ja potkut saatuaan ura f1:ssä oli ohi. Kenties poika Kevin Magnussen ottaa paikan Tanskan seuraavana f1-tähtenä.

 

[CCMK]

Nicola Larini oli myös yksi ehdokas kaudelle 1996 ajamaan Ferraria Schumacherin tallikaveriksi. Lisäksi hän oli valmis korvaamaan Italian lehdistön parjaaman Eddie Irvinen kesken kauden 1996 ja myöhemmin myös kaudella 1997. Larinin epäonneksi koitui olla testikuljettaja uran kenties parhaimpina ajovuosina.

Schumacherin ulosajon ensimaininnoissa Spassa hänen ajateltiin olevan ehdolla loppukauden kilpailuihin. Larini oli pitkään kaudeksi 1996 Ferrarille ehdolla juurikin Bergerin sopimusten epäselvyyksien takia. Hänen kausirahansa olisi ollut kaksinkertainen hänen testipalkkaansa nähden ja se olisi toki kelvannut Larinille.

Lopulta Larini joutui olemaan testikuljettajana koko Ferrarin kautensa poislukien kauden 1992 lopun kisoja ja kauden 1994 Aidaa ja surullista Imolan kilpailua. Tosin hänen Ferrarin yhteytensä auttoivat jatkuvasti paikan hakemisessa Sauberille ja kaudella 1997 Larinin piti saada uusi noste uralleen ja Melbournessa näin näytti olevan.

Sisäiset ristiriidat Peter Sauberin kanssa aiheuttivat kuitenkin uran loppumisen kun Sauber kieltäytyi edes harkitsevansa ajattaa häntä uudelleen loppukaudesta Morbidellin tai Fontanan tilalla. Sitten tulikin Luca Badoerkin testaamaan ja lyhyen testauspäällikkönä olemisen jälkeen Larinin ura ykkösten puolella oli ohi.

90-luvun alussa hän Ferrarilla testatessaan yritti saada Lombardin puhumaan maksukorvausta vastaan paikan pikkuveljelleen Andrea Larinille Minardilta. Ikävä kyllä Giancarlo Minardi joutui kieltäytymään koska Andrea toi liian vähän rahaa ja Fittipaldin korvaaminen hienon Suzukan kisan jälkeen olisi ollut kovin väärin.

Veljesten kilpailujen toteutuessa Suzukassa tai viimeistään Adelaidessa 1992 olisi ajanut kaksi Larinia. Kaudeksi 1993 Andrea Larini oli myös ehdolla maksua vastaan, mutta lopulta Andrean mukaantulo ykkösiin jäi pelkäksi haaveeksi.

 

[kurski]

Sisäiset ristiriidat Peter Sauberin kanssa aiheuttivat kuitenkin uran loppumisen kun Sauber kieltäytyi edes harkitsevansa ajattaa häntä uudelleen loppukaudesta Morbidellin tai Fontanan tilalla.

Sauber pilasi jollain tavalla nuoren argentiinalaisen Norberto Fontanan uran tuolla että toivat hänet rattiin kesken kauden 1997, eivätkä vasta kauden 1998 alussa.

 

[CCMK]

Tapaus Fontana olikin surullinen tilanne. Tosin hän oli ollut jo vuodesta 1995 lähtien Sauberin testikuljettaja. Hätiköinti Larinin ja Morbidellin kanssa ei kuitenkaan parantanut asiaa vaikka ajopaikka tulikin edellämainittujen henkilöiden kustannuksella.

Hänellä tosin oli Tyrrellin ja Minardin kanssa muutamaan kertaan alustavia sopimuksia, mutta muut kuljettajat maksoivat enemmän ja Tyrrelin tapauksessa uudet omistajat eivät halunneet häntä kaudeksi 1998 ja sen takia Ken Tyrrell joutui ottamaan Ricardo Rossetin talliin.

 

[CCMK]

Kaudeksi 1996 eräs mielenkiintoisin ehdokas Häkkisen tilalle tilapäiseksi ajajaksi ja myöhemminkin kaudella 1996 mahdollisesti Häkkisen tai Coulthardin tilalle ajateltiin Dario Franchittia urheiluautojen puolelta. Dariolla oli kunnia olla mukana McLarenin nuorten kuljettajien kehitysohjelmassa kausilla 1992-1994. Lopulta kauden 1995 brittilehdistössä jo varman testikuljettajan paikan vei Jan Magnussen.

Lisäksi testipettymys Franchittille oli niin suuri, että hän purki sopimuksensa McLarenin kanssa. Edes kauden 1995 kesken kauden tarjottu kakkostestaajan paikka tallissa ei kiinnostanut Franchittia ja näin kakkostestaajaksi loppukaudeksi 1995 McLarenille tuli Ralph Firman. Häkkisen onnettomuus Adelaidessa käynnisti huhumyllyn myös Franchittin tilapäisajoista F1:ssä kaudella 1996. Testihommia ainakin näytti tulevan.

Mahdollista McLarenin sopimustakin Franchitti yritti, mutta talli valitsi David Coulthardin. Miljoonan dollarin sopimus Davidin 2,55 miljoonan dollarin vastaavaan nähden Franchittilta olisi ollut edullinen. Häkkisen toivuttua ja tallin ottaessa Ralf Schumacherin testaamaan toisena testaajana tallissa Franchitti keskittyi ITC-sarjaan.

Kaudella 1996 hän kuitenkin ajoi entisen kakkostestaaja Ralph Firmanin kanssa promotestejä talliin. Franchittin siirtohuhut liittyivät myös Ligierin ja Robby Gordonin värväämiseen Indycarin puolelta. Ligierille oli kuitenkin pettymys Franchittin tuomien sponsorien pienuus ja näin kauden 1996 Ligierin paikka jäi saamatta.

Franchitti ohjautui sittemmin menetettyään vielä Stewartin paikankin CART-sarjaan ja vaikka hän kaudella 2000 testasi Jaguaria hän ei saannut pysyvää paikkaa kaudeksi 2001 F1:siin ja näin Franchitti jatkoi menestyksen niittämistä CART:ssa ja IRL:ssä jossa voitti myös mestaruuden ja sateen lyhentämän Indy 500:n 2007.

Pikkuveli Marinoa ei juuri formulat kiinnostaneet kun ura siivittyi enemmän urheiluautojen puolelle.

 

[kurski]

Hänellä tosin oli Tyrrellin ja Minardin kanssa muutamaan kertaan alustavia sopimuksia, mutta muut kuljettajat maksoivat enemmän ja Tyrrelin tapauksessa uudet omistajat eivät halunneet häntä kaudeksi 1998 ja sen takia Ken Tyrrell joutui ottamaan Ricardo Rossetin talliin.

Joo Fontana sanoi vuoden 1999 lopulla että hän oli ehdolla kaudeksi 2000 Minardille mutta ottivat mielummin Mazzacanen jolla oli tuomisinaan PSN.

 

[CCMK]

Nuoren Norberto Fontanan tie näytti kaudeksi 1996 olevan turvattu. Kuitenkin Sauberin tallipäällikkö Peter Sauber ei halunnut antaa Fontanan vielä ajaa f1:ssä muuta kuin pakon edessä. Sauberilla oli muun muassa Mark Blundell talliin ja muitakin kovia nimiä joten Fontana joutui vielä odottamaan yhden kauden. Fontana olisi saanut noin miljoona dollaria kausirahana kisakuljettajana. Hän oli kuulunut vuodesta 1995 lähtien Sauberin talliin testikuljettajana.

Lopulta hän yritti saada myös Tyrrelin paikkaa ja Minardin paikkaa korvausta vastaan, mutta ei edes Footwork-Arrows lämmennyt idealle ajattaa Fontanaa loppukaudella 1996 2 miljoonan dollarin lainasummaa vastaan tallissa. Sopimus olisi ollut Monzan kisan alustavasti kattava ja mahdollisesti Estorilin ja Suzukan kattava. Ikävä kyllä Sauberin tiukka asenne vaikutti Fontanan jatkomahdollisuuksiin.

Lopulta Magny-Coursilla 1997 debyytti tuli, mutta se päättyi keskeytykseen. Sen olisi pitänyt olla varoitusmerkki, mutta ei. Silverstoneen Sauber viime hetkellä päätti Fontanan jatkavan ajamista vaikka tarjolla yhden kisan ajeluun olisi ollut muun muassa kauden alla jo uransa lopettanut ITV:n Martin Brundle.

Myöhemmin Hockenheimin jälkeen Fontana kotiutettiin testityöhön ja Jerezissa Fontana sai uransa jälkeenkin olevan pestin sabotoijaksi jolla on myöhemminkin herkuteltu julkisuudessa. Hänen kun piti estellä Jacques Villeneuven tai Frentzenin menoa kilpailussa.

Lopulta riidat Peter Sauberin kanssa ja uran kenties pilaantumisen myötä saivat hänet yrittämään kaudeksi 1998 toista tallia. Ensin Tyrrelin uudet omistajat BAT:n muodossa eivät halunneet häntä toiseksi kuskiksi talliin ja Ricardo Rosset tuli ajamaan talliin tunnetui seurauksin ja kauden 1999 paikka meni Minardilla Marc Genelle.

Kaudeksi 2000 Genen ja Fontanan piti olla tallikavereita, mutta sekin paikka meni lopulta Gaston Mazzacanelle. Mazzacane nähtiin vain parempana satsauksena kuin Fontana ja ura f1-piireissä oli ohi ehkä hieman turhaan.

 

[CCMK]

Eräs kaikkien aikojen testikuljettajista oli Emmanuel Collard. Elfin tukema Collard oli jälleen ehdolla F1:siin kaudelle 1996. Collard oli ennen kautta ollut Ligierin testaajana pääosin vuosina 1990-1991 ja vähemmän aktiivisesti vuosina 1992-1995. Niiden välillä hän usein oli ollut Larroussen tai DAMS:in formulaprojekteissa mukana ajajaehdokkaana.

Vuoden 1995 lopulla hän halusi paikan Ligieriltä kaudeksi 1996. Ikävä kyllä Elf leikkasi tukeaan ja vain yksi ajaja pääsi talliin. Olivier Panis säilytettiin ja Pedro Diniz toi jo alustavasti 8 miljoonaa dollaria ja siten Collardin peli oli pelattu. Myöskään miljoonan dollarin palkkavaatimus kisakuskina ei helpottanut tallipaikan saantia. Lopulta Diniz hääsi myös 5 muuta Elfin tarjoamaa kuljettajaa 13,6 miljoonan dollarin sponsoripaketilla.

Collard värväytyi hermostuneena kaudeksi 1996 ensin Jordanin testaajaksi ja sitten sopimuskiistan jälkeen Tyrrelin testaajaksi. Hänen rahamassinsa eivät riittäneet Tyrrelin paikkaan kaudeksi 1997 ja testipaikkakin meni Toranosuke Takagin myötä.

Hän olisi kyennyt tuomaan vain noin miljoona dollaria ja tietyin ehdoin noin 4 miljoonaa dollaria talliin. Se ei riittänyt kun Mika Salo toi tarpeeksi rahaa ja lisäksi Jos Verstappen toi Salon maksaman summan verran rahaa tiimiin.

Vuonna 1997 Collard pääsikin testaamaan taas Ligieriä eli uutta Prostia. Collard olisi saattanut päästä ajamaan Panisin loukkaannuttua Montrealin kilpailussa, mutta Prostin veto ottaa nuori Jarno Trulli aiheutti jälleen kiistoja ja tällä kertaa Collard joutui lähtemään tallista kauden 1997 päätteeksi.

Myöhemmin hän sai uransa viimeisen tilaisuuden päästä ajamaan f1:siin kaudeksi 1998 Arrowsille yritettyään kaudella 1998 myös Tyrrelin testipaikkaa turhaan. Lopulta hän sai Arrowsilla testiaikaa ja kauden 1999 jälkeen Collard vain kyllästyi f1:siin ja lähti pois sarjasta.

Collard tosin testasi myös promoajoja Benettonilla 90-luvun lopulla ja viimeiset f1-auton testauksetkin liittyivät Benettonin promoajoihin 2000-luvun alussa.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1996 Kelvin Burtia vietiin moneen suuntaan. Hän oli ehdolla myös F1:n Turva-auton kuljettajaksi mutta Oliver Gavin vei sen paikan. Ennen vuotta 1996 hän oli ehtinyt päästä jopa Jordanin f1-testaajaksi kaudella 1994 Englannin Grand Prixin alla.

Burtin sopimus testaamisesta oli varsin erikoinen. Hänen pykäläänsä kuului jossakin vaiheessa myös yhden kilpailun ajaminen sopimuksen mukaan. Sopimuksen muoto perustui siinä vaiheessa Jordanin taloudelliseen tilanteeseen.

23 miljoonan dollarin budjetilla ei välttämättä tarvinnut maksukuljettajaa kun rahavirta oli turvattu, mutta budjetti oli pienenemässä kaudeksi 1995 koska Sasol oli suuttunut Eddien päätöksestä olla hankkimatta tallin Etelä-Afrikasta kuljettajaa. Lisäksi Eddie Jordanille lisäraha oli aina tervetullutta ja Eddie Irvinesta oli tullut paljon valituksia.

Lisäksi kauden aikana promotestejä ja loppukaudesta kakkostestaajasta ykköstestaajaksi oli ylennyt ranskalaisten tulevien sponsorien myötä Laurent Aiello. Burtia oli siihen mennessä ärsyttänyt noin 170 000 dollarin summan meneminen testeihin. Kaikilta muilta kuin kisakuskeilta Jordanin testaaminen kaudella 1994 oli maksullista tallin taloustilanteen takia.

Burtille Jordanin petos olla ajattamatta häntä miljoonaa dollaria vastaan Adelaidessa tai muutenkaan kauden aikana oli viimeinen pisara ja sen myötä Burt yritti etsiä paikkaa Pacificilta ja Simtekiltä kaudeksi 1995. Ikävä kyllä maksumiehet pyörivät siellä paremmin.

Kausi 1995 oli jäämässä alavireiseksi vaikkakin Aguri Suzukin yllättävä lopettaminen tarjosi hänelle Franck Lagorcen ja usean muun Elfin testimiehen kuten Emmanuel Clericon tapaan mahdollisuutta ajaa kauden viimeinen kisa Adelaidessa maksua vastaan. Martin Brundle kuitenkin pysyi viimeisen kisan ajan tallissa.

Kaudella 1996 Burt näytti pääsevän Ligierille, mutta joutui tyytymään testipaikkaan kun Diniz toi rahavirran talliin. Myöhemmin myös Ligierillä tuli vaikeuksia ja hän jätti tallin aivan loppuvuodesta kun Ligierille ajoi promotestejä Footwork-Arrowsilta testisopimuksensa purkanut Kenny Bräck.

He olivat Panisin tapaan ehdolla kauden 1997 Ligierin joukkueeseen josta kuitenkin tuli pian Prost ja Alain ei halunnut säilyttää muuta kuin Panisin joukkueessa alustavasti Mugenin alentaman moottorimaksun myötä ja 12 miljoonan dollarin virtauksesta talliin Shinji Nakano vei paikan tallissa. Siten Burtin ura f1:ssä oli ohi.

 

[CCMK]

Kenny Bräckillä oli myös tilaisuus päästä f1:siin kaudeksi 1996. Sitä aiemmin hän oli kaudella 1993 herättänyt kohua pääsemällä Williamsin kakkoskuljettajaksi David Coulthardin rinnalle. Alunperin paikka oli huonossakin tapauksessa varattu Mika Häkkiselle mikäli Ligierin sopimus olisi astunut voimaan. Bräck ei kuitenkaan saanut kovin paljon testiaikaa.

Kaudella 1994 Sennan kuoltua ja Coulthardin astuttua puikkoihin vakituisesti poislukien Mansellin muutamaa vierailua kisoissa Bräckille ehdotettiin ykköstestaajan paikkaa tallissa. Ikävä kyllä Bräck kieltäytyi ja sen jälkeen Bräckiä ei paljon muisteltu ennen kautta 1996.

Lopulta kun Ruotsin sponsorirahaa Volvolta tai sen tytäryhtiöltä ei tullut niin paikka muuna kuin testaajana jäi saamatta. Kausi 1996 meni murheiden merkeissä. Alunperin luvatusta 15 täydestä testipäivästä Footwork-Arrowsilla ei annettu kuin kaksi Bräckille ja sen myötä myös David Searsin F3000-tallin painostus kävi hermoille ja näin Bräck irtautui sopimuksestaan tallin kanssa.

Vuoden 1996 F3000-sarjan dramaattisen diskauksen jälkeen hän menetti sarjan mestaruuden ja jäi toiseksi. Mestaruuden ottaessaan Bräck olisi saattanut paljon paremmin saada paikan f1:stä kaudelle 1997. Tosin loppuvuodesta 1996 hän oli sopimuksesta irtauduttuaankin ehdolla Footwork-Arrowsille.

Jan Magnussenin hän hintakilpailussa voitti 3 miljoonalla dollarilla eli miljoonalla dollarilla kilpailulta Ruotsin sponsorit olivat valmiita pulittamaan Monzasta eteenpäin. Ikävä kyllä Taki Inoue olisi tuonut 6 miljoonaa dollaria ja päässyt ajamaan ja Bräckin palveluita ei enää tarvittu.

Vuoden 1996 lopulla Bräck ajoi Ligierin ja tulevan Prostin promoajoja ja ei päässyt talliin lopulta edes testaamaan Alain Prostin kielteisen päätöksen myötä.

 

[CCMK]

Bräck olisi halunnut tulevalta työnantajaltaan Ligieriltä kaudella 1997 noin miljoona dollaria mihin talli olisi voinut suostua tietyn suuruista sponsoripottia vastaan. Lisäksi Arrowsin diili olisi edeltävänä vuonna kaudeksi 1997 ollut samanlainen. Tom Walkinshaw olisi halunnut Volvon maksavan palkan ja moottorilaskun. Ajatuksissa oli myös liittää Volvo jonakin päivänä mukaan f1:siin moottoritoimittajana.

 

[CCMK]

Kelvin Burtkin halusi noin miljoonaa dollaria tulevalta Prostilta kauden 1997 ajoista, mutta Alain Prostin kielteinen asenne moneenkin kuljettajaehdokkaaseen kaudella 1997 ei helpottanut asiaa.

 

[CCMK]

Jean-Christophe Boullionin ura kaudeksi 1996 näytti epätodennäköiseltä Sauberilla. Hän toki oli edelleen hankintalistalla, mutta Johnny Herbert ja Mark Blundell näyttivät menevän helposti hänen edelleen hankintalistassa. Mahdollisesti paikka saattaisi tulla mikäli Frentzenin siirtokorvausraha olisi maksettu tallinvaihdon yhteydessä palkan lisäksi. Tuolloin se olisi ollut 2 miljoonaa dollaria. Yksikään talli ei halunnut Frentzeniä.

Boullion oli ennen kautta 1995 ajanut ensin erittäin vähän kakkostestaajana kaudella 1994 Williamsilla ja sittemmin pääsääntöisenä ykköstestaajana kaudella 1995. Sauber oli kiinnostunut Boullionista kaudella 1994 Larroussen tapaan, mutta hinnasta ei päästy sopimukseen. Myös alustava testisopimus oli tehty kunnes Williams osti sopimuksen pois ja kiinnitti Boullionin Williamsille.

Sen takia Peter Sauber hankki Norberto Fontanan talliin kun Pedro Lamykin kieltäytyi sopimuksesta. Sen myötä kaudella 1995 Wendlingerin huonojen otteiden myötä Boullion sai kuitenkin paikan Sauberilta. Ikävä kyllä Boullionin otteet olivat Sauberin mielestä huonoja ja hänet korvattiin vielä ennen kauden loppua Wendlingerillä.

Kaudella 1996 hän lopulta ajoi Williamsilla testiä huolimatta myös mahdollisesta DAMS:in ja Durangon tulosta f1:siin. Sauberilla hän olisi saanut alunperin aiottuun kisakuskin hintaan ajaa tallin autolla maksua vastaan. Hinta olisi ollut miljoona dollaria kilpailulta, mutta Boullion ei halunnut sitä tehdä ja näin tilanne oli selvä.

Kaudella 1996 ja 1997 Boullion ajoi Williamsilla testikuljettajana ja toimi mentorina myös nuorelle Juan Pablo Montoyalle kaudella 1997. Sen jälkeen Boullion korvattiin testirintamalla ilman seremonioita Max Wilsonilla ja Juan Pablo oli saanut jo valmiina ykköstestaajan paikan.

 

[CCMK]

Mark Blundellin kausi 1996 näytti F1:ssä olevan varsin avoin. Lopulta aivan viime hetkellä säännöllisen Sauberin ajot vei maanmies Johnny Herbert. Ennen kautta 1995 Blundellin tie näytti olevan pelattu kun McLaren laittoi hänet varsin viime kädessä testikuljettajaksi Mansellin paluun myötä sarjaan. Tyrrelin paikan hän menetti Mika Salolle kun Salo toi rahaa myös ajoja vastaan.

Tosin Mansellin mahtumattomuus autoonsa antoi hänelle ensin kaksi kilpailua McLarenilla ja sittemmin Mansellin lopetettua kaksi kahden kisan kokeilua ja neljän koeajalla ajetun kilpailun myötä ja Tanskan Jan Magnussenin suureksi harmiksi Blundell pääsi kakkoskuljettajaksi McLarenille loppukaudeksi.

Blundellin kausi 1995 oli pisteiden valossa paras kausi ja kauden 1996 piti luvata hänelle hyvää. Hän oli Aidan kilpailussa myös hetkellisesti tallin ykköskuljettaja. Lopulta kuitenkin McLaren ei halunnut häntä pitää kaudeksi 1996. Ron Dennisille Blundell oli ollut vain korvaaja koko ajan ja testipestiä lukuunottamatta hän ei halunnut häntä pitää tallissa.

Huolimatta Blundellin suostumisesta alle miljoonan dollarin kausipalkkaan ilman bonuksia. Saman tilanteen kärsi myös ehdokas Martin Brundle kaudeksi 1996. Dennisin päämäärä piili David Coulthardin hyödyntämisessä Häkkisen tallikaverina kuin alunperin vastahakoisesti syntynyt Mansell-Häkkinen parivaljakon muodostama idea ei toiminut.

Blundell yritti tavoitella paikkaa Ligieriltä, Jordanilta, Tyrreliltä ja lopulta melkein ajopaikkaan päättyneeltä Sauberilta. Ligierin ja Tyrrelin diilit esti maksukuskina ajamattomuus ja Jordanin kanssa asia oli sponsorien tahdosta kiinni. Ystävä Martin Brundle kuulosti vain paremmalta kuljettajalta.

Sauberilla taas emmittiin pitkään ja lopulta päädyttiin markkinoilla vapaana olleeseen Johnny Herbertiin. Mikään testipesti ei kiinnostanut Blundellia ja näin hän ajoi mieluummin CART-sarjassa. Blundell oli omasta mielestään testannut riittämiin f1:ssä nuorempana ensin Williamsilla kausilla 1989-1990 ja tehnyt sille promotestejä 1991 ja sitten McLarenilla kaudella 1992.

Lisäksi hän oli jo moneen kertaan joutunut pettymään tallipaikkojen menemisestä. Kauden 1992 paikka Brabhamilla meni rahan takia ja kauden 1993 mahtava tilaisuus päästä Williamsille tai Benettonille meni myös sivu suun.

Vuonna 1996 häntä yritettiin vielä pitää keikka-ajajana McLarenille Mikan ollessa mahdollisesti sivussa kauden alussa ja vuonna 1997 Mark Blundell oli Brundlen tavoin lähellä ajaa yhden kisan ajon Silverstonessa. Sopimuksesta kieltäytyminen oli onnenpotku kun voitto tuli CART-sarjan puolella.

 

[CCMK]

Taki Inouelle kausi 1996 näytti olevan Minardilla ajoa. Toisin kuitenkin kävi. Ennen kautta 1996 hän oli ehtinyt ajaa yhden kilpailun Simtekillä kaudella 1994. Sen jälkeen hän oli neuvotellut Larroussen, Simtekin, Pacificin, Minardin ja Footworkin kanssa paikasta. Footwork näytti edes parhaimmalta vaihtoehdolta ja 7 miljoonaa dollaria oli Footworkille elintärkeää sponsorirahaa.

Inoue ajoi kauden 1995 läpi vaikka jo alkukaudesta hänet haluttiin korvata monella kuljettajalla ja eräs niistä oli kesken kauden tallikaveriksi tullut Max Papis. Inoue jäi kaksi kertaa kauden aikana epäonnisesti erilaisten turva-autojen alle. Vuoden 1996 paikkoja ajatellen Inoue olisi voinut ajaa Fortilla tai Minardilla.

Lopulta hän oli valmis viemään Minardille 11 miljoonaa dollaria mikä olisi ollut tallin melkein koko vuoden budjetin verran. Sitten rahoja ei tullutkaan sovittua määrää ja lopulta 3 miljoonaa dollaria ei kelvannut Giancarlo Minardille vaikka hän harkitsikin tämän ajattamista silläkin summalla. Kun Fisichellan sponsorivirta tyrehtyi niin Inouen kanssa tehtiin sopimus.

Inoue oli ilman tallipaikkaa ja sponsorirahoista riippuen hän ajaisi Minardilla aina kun keikkaa tulisi. Ikävä kyllä Tarso Marques nähtiin parempana vaihtoehtona. Tosin tätä ajodiiliä halusi Frederic Dhainaut joka oli Minardin eräs talousmanageri ja Marquesin oma manageri. Keikka-ajot olisivat maksaneet Inouelle kahden kilpailun osalta 4 miljoonaa dollaria.

Hän olisi tuonut 2 miljoonaa dollaria kilpailulta. Kun Minardilta ei tullut edes myöhemmin kaudella ajopaikkaa Giovanni Lavaggin ajaessa tallissa Inoue kyllästyi ja ei halunnut olla enää käytettävissä missään tallissa.

Tosin kauden 1996 lopulla hänelle tarjottiin Span jälkeen paikkaa Footwork-Arrowsilta mihin hän oli erittäin lähellä suostua, mutta torjui viime hetkellä huolimatta hintakisan täysvoitosta.

Hänen vastustajinaan siinä olivat Jan Magnussen ja Kevin Bräck. Hän olisi korvannut Monzasta eteenpäin joko Rossetin tai Verstappenin tallissa. Inouen mielestä hän halusi ajaa enemmän vain Suzukassa. Ikävä kyllä Tom Walkinshaw ei ollut suostuteltavissa yhden kisan ajoihin. Hän halusi kolme kisaa tai ei diiliä ollenkaan Inouelle ja kun Inoue halusi ajaa vain Suzukassa niin diili oli peruttu.

Inoue olisi tuonut Monzasta eteenpäin talliin 6 miljoonaa dollaria ja noin 2 miljoonaa dollaria per kilpailu.

 

[CCMK]

Hideki Nodalle kausi 1996 näytti olevan samankaltainen pettymys kuin 1995. Alunperin kaudella 1995 paikka Larroussen tallissa näytti olevan varma. Sitten piti olla Simtek, Pacific tai Forti ajopaikkana. Lopullisesti ajopaikan Simtekillä ratkaisi Jos Verstappenin Hollannin sponsorit ja Mimmo Schiattarellan rahasummat veivät hänen ajopaikkansa.

Tosin hänen testirahansa ja yli 5 miljoonan dollarin sponsoripotti oli varmistamassa hänelle viimeistään paikkaa kauden puolivälistä eli Englannin tai Saksan kilpailusta eteenpäin Simtekillä. Ikävä kyllä Bernienkään antama jatkoaika Montrealista eteenpäin ei pelastanut konkurssissa olevaa tallia ja näin Hideki Nodalle ei ollut paikkaa.

Nodalla oli vielä mahdollisuus ajaa Fortia vuoden 1995 Aidan kilpailussa Tyynellämerellä 2 miljoonan dollarin hintaan, mutta ei saannut superlisenssiä. Lopulta vuonna 1996 pitkien neuvottelujen jälkeen Pacific joutui myös konkurssiin ja Minardi otti mieluummin Taki Inouen.

Sitten jäi enää Forti, mutta paikka meni lopulta Luca Badoerille. Forti yritti viime kädessä ennen konkurssia saada Nodaa ajamaan loppukauden ajan 2 miljoonan dollarin kisahintaan mutta tallin kohtalo oli joutua oikeustaistelun jälkeen yleiseen konkurssiin ja Nodan ajot f1:ssä olivat ajettu.

Jostain syystä Minardi suosi myös kauden 1996 palkkakuskina Inoueta enemmän kuin Nodaa eikä edes yksittäiset ajot kelvanneet Giancarlo Minardille.