Tässä hieman mietittävää kaikille forumin kestävyysurheiluharrastaville ja miksei muillekin. En odota mitään vastausta tähän postaukseen, mutta toivoisin että joku lukisi sen ajatuksen kanssa ja miettisi hieman.
Periaattessa kaikki kestävyysurheilijat noudattavat korkeahiilarista ruokavaliota. Treenataan ja palautetaan lihasten ja maksan glykogeenivarastot syömällä riisiä, pastaa, leipää tai vastaavaa ja myös palautusjuomissa on paljon hiilihydraattia. Glykogeeni on siis hiilihydraattien varastomuoto lihaksissa ja maksassa. Kestävyysurheilijoilla ruokavaliossa on paljon hiilaria vaikka se nyt ei olekaan suoraan sokeria vaan "pitkäketjuista".
Kestävyysurheilijoiden harjoitusmatkat eivät vastaa kilpailumatkaa pituudessan ja/tai tehokkuudeltaan. Toisin sanoen maratoonari ei juokse 42 kilometrin lenkkejä joka päivä maratonvauhdilla, eikä triatlonisti teräsmies ui täysillä 3,8 kilometriä, pyöräile 180 kilometriä ja juokse maratonia aina kun harjoittelee. Harjoitusmatkat ovat siis lyhyempiä kuin itse kilpailumatka ja harjoitusten jälkeen glykogeenivarastot täytetään, jolloin ne ovat täynnä ennen seuraavaa harjoitusta. Toisin sanoen kroppa opetetaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla optimiolosuhteissa eli silloin kun lihasten glykogeenivarastot ovat täynnä. Kroppa sopeutuu tähän tilanteeseen, koska siihen se on sopeutettu.
Suuren osan kilpailumatkasta lihasten glykogeenivarastot ovat kuitenkin tyhjät tai reilusti vajaat. Esimerkiksi maratoonareilla glykogeenivarastot loppuvat n. 32 kilometrin kohdalla ja sitä ennen on juostu jo pitkään todella vajailla varastoilla. Eli he juoksevat noin neljänneksen matkasta tyhjillä glykogeenivarastoilla. Triatlonistella taas glykogeenivarastot ovat olleet jo pitkään tyhjät kun he aloittavat maratonin.
Siitä voikin miettiä miksi totuttaa lihakset toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla kun glykogeenivarastot ovat täynnä, kun vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattamalla lihakset voisi totuttaa toimimaan parhaiten silloin kun glykogeenivarastot ovat tyhjät tai vähissä. Tämä vastaisi paremmin kilpailuolosuhteita, jota varten sitä ylipäätänsä harjoitellaan. Eihän maratoonaritkaan treenaa juoksemalla 100 metrin sprinttejä, koska se ei vastaa kilpailua. Miksi sitten totuttaa lihakset tilanteeseen, joka ei päde kisamatkalla?
Ei ollut nyt tarkoitus kritisoida kenenkään ruokailutottumuksia tai harjoitusmetodeja vaan antaa hieman ajattelemisen aihetta.