Rusina sanoi:
Lajimääritelmä menee niin, että jotta kaksi organismia kuuluisivat samaan lajiin, niin niiden pitää saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tästä syystä esim. hevonen ja aasi ovat usemmiten eri lajia. On kuitenkin tapahtunut 60 poikkeustapausta, missä tuo jälkeläinen ei ole ollut steriili. Nämä muulit ovat periaatteessa olleet aaseja.
Myöskin esimerkiksi seepra ja hevonen voivat saada jälkeläisiä (Steriilejä). Sitten leijona ja tiikerikin kykenevät; mitäs muita näitä on?
---
Miten suhtautua tilanteeseen, missä kaksi lajia eivät voi luonnontilassa saada jälkeläisiä vaikka fysiologisesti se olisi mahdollista. Nimittäin tietyillä lokkil'roduilla' fysiikka on sen verran sama, että ne saisivat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, mutta kosiorituaalit ovat liian erilaiset ja pariutuminenkin tapahtuu hieman eri vaiheessa. Eli luonnossa kyseiset eri rotuiset lokit eivät saa jälkeläisiä koskaan.
Täsmennetään tota, että tiikeri/leijonat ovat ihmisten toimenpiteillä kyenneet saamaan jälkeläisiä.
Sanoisin tähän jälkimmäiseen asiaan, että liittyy siihen miksi leijonat ja tiikerit eivät luonnossa tee jälkeläisiä (ainakaan kovin yleisesti; pitää olla mahdollisuus kohtaamiseen, jokin poikkeustapaus esim. ei laumaa) eli erilajiset eivät osaa käyttäytyä kuten lajin geenien mukaan kuuluisi. Jotkut lajit - varsinkin linnut - valitsevat puolisonsa sen mukaan miten tämä on kosiomenoissa pärjänyt saadakseen jälkeläisilleen lajinsa parhaat mahdolliset geenit. (=luonnonvalinta)
Todennäköisesti leijonanaaras pitäisi komeaakin tiikeriurosheppua värivammaisena ja kenties muutenkin hieman hintahtavana (koska muistuttaa ulkoisesti enemmän naarasleijonaa, kuin uroleijonaa) - todennäköisesti päättäisi siis, että ei kelpaa minun geenien jatkajaksi.
Vielä Sam:lle kirjoitetuista perusteluihin lisäyksenä, että lajiutuminen (jakautuminen erilaisiin lajeihin) on siis evoluutioteorian perusasioita. Lajin sisällä monistetaan, mutta ei sen ulkopuolella.