CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15049
Vuodeksi 1987 Brabhamilla Patrese vaati palkankorotuksen ja saikin sellaisen. Ikävä kyllä summa oli alustavasti Bernien puolelta vain 50 000 dollaria. Lopulta sponsorit maksoivat Patreselle niin paljon, että loppusummaksi kaudelta tuli 375 000 dollaria. Andrea de Cesaris oli siitä mielenkiintoinen tapaus, että hän osti paikkansa miljoonalla dollarilla tallista.
Helppoa ei Andrealla ollut kuitenkaan vakuuttaa Bernietä kyvyistään. Alunperin hänen palkaksi ehdotettiin Bernien osalta vain 17 000 dollaria ja lopulta se oli 35 000 dollaria peruspalkan osalta. Eräässä vaiheessa neuvotteluja Andrea vaati itselleen 150 000 dollarin palkkaa loppuosalta. Kun Bernie kieltäytyi niin Andrea uhkasi viedä Marlboron rahat muualle. Hän halusi saman rahan kuin Patrese tai hän lähtisi pois.
Lopulta Bernie suostui ison rahan kaikotessa antamaan periksi ja Andrea sanoi ehdokseen haluavansa 375 000 dollaria. Bernielle ja Riccardo Patreselle summa oli vaikea pala niellä, mutta palkan ehdoksi se oli täysin pisteisiin ja sponsoreihin sidottu. Muussa tapauksessa Andrea de Cesaris olisi saanut vain 35 000 dollaria. Pisteittä ei siis kannattanut jäädä. Viimeisenä lisäehtona oli myös Andrean häipyminen muualle sopimuksen päätteeksi vastineeksi isommasta rahasta.
Kun pisteitä tuli ja sponsoritkin maksoivat 340 000 dollaria niin Bernie oli enemmän kuin tyytyväinen. Vaikka kausi menikin keskeytysten merkeissä hyvin usein. Lopulta Patresen ajaessa aiemmin testikuljettajaksi valittu Stefano Modena pääsi rattiin Adelaideen. Vuoden 1987 päätteeksi kuitenkin Bernie vetäytyi tallin johdosta ja myi sen pois.
Vuoden 1988 alussa alustavasti tallin piti tulla mukaan sarjaan, mutta vuoden 1988 oletettu budjettikin oli vai kolmannes vuoden 1987 vastaavasta. Vuonna 1987 Brabhamin budjetti oli 15 miljoonaa dollaria ja vuoden 1988 budjetti olisi ollut rahapulan takia siinä vaiheessa vain 5 miljoonaa dollaria.
Kun isompaa rahaa ei tullut ja ostajatkin olivat haluttomia menemään mukaan vajaalla budjetilla niin kaikki voimat säästettiin kautta 1989 ajatellen. Alustavasti tallin budjetti ei edes vuodeksi 1989 näyttänyt juurikaan ylittävän 5 miljoonaa dollaria.
Lisäksi kyseisellä summalla ei enää 80-luvun lopussakaan f1:ssä tuntunut kovin pärjäävän. Tyrrell käsi muun muassa samoihin aikoihin konkurssiuhasta samalla summalla ja alemmallakin.
Helppoa ei Andrealla ollut kuitenkaan vakuuttaa Bernietä kyvyistään. Alunperin hänen palkaksi ehdotettiin Bernien osalta vain 17 000 dollaria ja lopulta se oli 35 000 dollaria peruspalkan osalta. Eräässä vaiheessa neuvotteluja Andrea vaati itselleen 150 000 dollarin palkkaa loppuosalta. Kun Bernie kieltäytyi niin Andrea uhkasi viedä Marlboron rahat muualle. Hän halusi saman rahan kuin Patrese tai hän lähtisi pois.
Lopulta Bernie suostui ison rahan kaikotessa antamaan periksi ja Andrea sanoi ehdokseen haluavansa 375 000 dollaria. Bernielle ja Riccardo Patreselle summa oli vaikea pala niellä, mutta palkan ehdoksi se oli täysin pisteisiin ja sponsoreihin sidottu. Muussa tapauksessa Andrea de Cesaris olisi saanut vain 35 000 dollaria. Pisteittä ei siis kannattanut jäädä. Viimeisenä lisäehtona oli myös Andrean häipyminen muualle sopimuksen päätteeksi vastineeksi isommasta rahasta.
Kun pisteitä tuli ja sponsoritkin maksoivat 340 000 dollaria niin Bernie oli enemmän kuin tyytyväinen. Vaikka kausi menikin keskeytysten merkeissä hyvin usein. Lopulta Patresen ajaessa aiemmin testikuljettajaksi valittu Stefano Modena pääsi rattiin Adelaideen. Vuoden 1987 päätteeksi kuitenkin Bernie vetäytyi tallin johdosta ja myi sen pois.
Vuoden 1988 alussa alustavasti tallin piti tulla mukaan sarjaan, mutta vuoden 1988 oletettu budjettikin oli vai kolmannes vuoden 1987 vastaavasta. Vuonna 1987 Brabhamin budjetti oli 15 miljoonaa dollaria ja vuoden 1988 budjetti olisi ollut rahapulan takia siinä vaiheessa vain 5 miljoonaa dollaria.
Kun isompaa rahaa ei tullut ja ostajatkin olivat haluttomia menemään mukaan vajaalla budjetilla niin kaikki voimat säästettiin kautta 1989 ajatellen. Alustavasti tallin budjetti ei edes vuodeksi 1989 näyttänyt juurikaan ylittävän 5 miljoonaa dollaria.
Lisäksi kyseisellä summalla ei enää 80-luvun lopussakaan f1:ssä tuntunut kovin pärjäävän. Tyrrell käsi muun muassa samoihin aikoihin konkurssiuhasta samalla summalla ja alemmallakin.
