F1:n Testikuljettajista asiaa vuosien varrelta

[CCMK]

Lokakuussa 1987 Österreichringin radalla suoritetussa suurtestissä oli mielenkiintoisia nimiä mukana. Jean-Louis Schlesser oli totta kai mukana Williamsin virallisena testikuljettajana, mutta lisäksi mielenkiintoisesti mukana oli myös Brabhamin Stefano Modena, AGS:n maksukuljettajaehdokas Roberto Moreno ja Riccardo Patrese. Tavallisista kuljettajista mukana olivat testissä Ayrton Senna, Satoru Nakajima, Derek Warwick ja Eddie Cheever. Syy muun muassa Schlesserin suureen vastuuseen testien osalta olivat Nelson Piquetin yllättävä ja tallille mitään ilmoittamaton äkkiloma trooppiselle etelänmeren saarelle ja Nigel Mansellin jalkakivut aiempien testionnettomuuksien ja Jerezin kolarin takia.

Schlesserin ohella testeissä Williamsia ajoivat lähinnä Hondan toivomuksesta myös Nakajima, Moreno ja ehkä hieman yllättäen jo tuolloin Patrese. Toisaalta Brabhamin tilanne oli jo tuolloin varsin ongelmallinen ja sen sarjassa mukanaolosta ei kaudella 1988 ollut mitään takeita. Schlesser ajoi muistaakseni tuossa testissä 90 kierrosta ja oli vain sekuntia hitaampi kuin Senna ja samalla oli myös testien toinen mikä oli ikämieheltä melko kova suoritus. Sennan kärkiaika oli muistaakseni 1.26:n pintaan ja Schlesserin aika oli 1.27.n aika. Eddie Cheever oli kolmanneksi nopein 1.28:n ajalla. Ylivoimaisesti hitain testeissä oli Brabhamin testikuljettaja Modena. Jäi muistaakseni yli 8 sekuntia Sennan ajasta eli ei mennyt hyvin ei.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän seuraavaksi kauden 1987 testeistä Ranskan Paul Ricardin radan suurtesteistä kesäkuulta 1987 aikoja. Testiin osallistui tuolloin kuusi kuljettajaa. Testit olivat vain kilpakuljettajien testejä.

Tässä ajat:

Nelson Piquet: 1.07.350

Ayrton Senna: 1.07.480

Teo Fabi: 1.08.180

Michele Alboreto: 1.08.410

Thierry Boutsen: 1.08.570

Gerhard Berger: 1.08.850

 

[CCMK]

25.8.1987 Imolassa ajettiin suurtestit joissa nähtiin yllätysvieras. Jonkin aikaa aiemmin Nigel Mansell oli yllättäen saanut kuulla, että hänen testivuoronsa on peruttu Imolan osalta. Mansell ei kuitenkaan suuremmin ollut asiasta huolissaan. Sen sijaan Jean-Louis Schlesserille jokainen testivuoron peruminen saattoi olla hänen mahdollisen F1-uransa jatkumisen tai edes yksittäistenkin ajojen osalta mahdollisesti uran lopettava sellainen. Hieman erikoisesti Frank Williams piti mysteeritestaajansa nimeä testien järjestäjälle salassa viime hetkeen saakka.

Kun paljastus tuli autourheilupiireissä julki niin siitä nousi pienimuotoinen kohu aikaan. Tosin ehkä hieman aiheettomasti, mutta salailun vuoksi asia oli ymmärrettävä. Brabhamin Bernie Ecclestone oli jonkin aikaa aiemmin heinäkuussa 1987 ottanut yhteyttä Williamsiin ja ollut varsin tyytymätön asioidensa sujumattomuuteen. Brabham oli myös perunut osallistumisensa Imolan suurtesteihin hyvissä ajoin mikä kieli tallin vaikeuksista.

Lopulta yllätystestaajan nimi paljastui julkisuuteen ja oli aikanaan jopa ihmetelty, että miksi hänenkaltaista kuljettajaa ei Williamsilla ole näkynyt? Kyseessä oli italialainen Riccardo Patrese. Patresen ympärillä kuhinaa riitti lähinnä epäillystä sopimusrikosta. Joka tapauksessa mitään vakavaa ei ollut tapahtunut ja sekin nähtiin tavallaan Bernien ongelmaksi.

Joka tapauksessa tässä kuitenkin testiaikoja:

Gerhard Berger: 1.24.990

Riccardo Patrese: 1.25.280 (Shokkitulo huipputalliin näkyi välittömästi tulostaulussa.)

Michele Alboreto: 1.25.850

Nelson Piquet: 1.27.000

Alain Prost: 1.27.060

Thierry Boutsen: 1.27.630

Teo Fabi: 1.28.040

Eddie Cheever: 1.28.300

Ayrton Senna: 1.28.370

Satoru Nakajima: 1.30.250

Alessandro Nannini: 1.30.970

Derek Warwick: 1.34.700

Nicola Larini: 1.36.200 (Larini osti paikkansa testeihin.)

Franco Forini: 1.37.100 (Forini osti paikkansa testeihin.)

Testit olivat vain kilpakuljettajien testejä, mutta Frank Williamsin selitettyä byrokraattisen tekosyyn ja Brabhamin vetäydyttyä Imolan rata halusi kuitenkin näyttävyyttä myös ylimääräisen ajajan muodossa.

 

[CCMK]

Kaudella 1987 syyskuussa Jerezin radalla ajetuissa suurtesteissä Benetton järjesti samalla myös nuorten kuljettajien ja testikuljettajien oman testin. Thierry Boutsen oli ainoa kisakuljettaja testipaikalla Benettonin osalta. Nuorista kuljettajista Benettonilla oli tässä testissä käytettävissään Alex Caffi, Paolo Barilla ja Johnny Herbert.

Tässä aikoja:

Thierry Boutsen: 1.24.990

Gerhard Berger: 1.26.300

Alain Prost: 1.27.110

Jonathan Palmer: 1.27.800

Alex Caffi: 1.28.050

Ivan Capelli: 1.28.450

Paolo Barilla: 1.28.800

Johnny Herbert: 1.29.070

 

[CCMK]

Marraskuussa 1987 Stefano Modenalle annettiin Imolan suurtestiin Brabhamilta vihreä valo. Hänelle se oli eräs erittäin harvoja kertoja jolloin hän sai olla päävastuussa Brabhamin testauksesta. Syy sille johtui Riccardo Patresen lähdöstä Williamsille tilapäiseksi kuljettajaksi Nigel Mansellin loukkaannuttua Suzukassa.

Lisäksi suurtestauksensa ohella Modena testasi ennen Adelaiden kilpailua ja vähän sen jälkeen myös Benettonia promootiomielessä ja kenties kautta 1988 silmällä pitäen tapauksessa jossa hänelle ei olisi auennut Brabhamin paikkaa. Imolan suurtestissä vieraana oli myös Luis-Perez Sala. Salan lompakko oli paksu ja hän oli aiemminkin kaudella 1987 maksutestannut Zakspeedin autolla Estorilissa ja oli nyt testaamassa Colonin autoa Imolassa. Samassa yhteydessä suoritettiin myös Benettonin nuorten kuljettajien testejä.

Tässä kuitenkin testiaikoja:

Thierry Boutsen: 1.31.200

Johnny Herbert: 1.31.500

Alessandro Nannini: 1.31.600 (Testasi Benettonia mahdollista ajopaikkaa varten kaudella 1988.)

Stefano Modena: 1.32.300 (Ajoi Brabhamilla kärkiaikansa.)

Luis-Perez Sala: 1.34.800

 

[CCMK]

Kaudella 1987 joulukuussa 19.12 Estorilin radalla ajetussa F1:n suurtestissä ja Goodyearin virallisessa viimeisessä testissä kohtasivat kausi 1987 ja 1988 toisensa omalla tavallaan kuljettajien toimesta. Suurtesti oli viimeinen ennen joululomia ja huipensi siihen asti eniten testatuimman formulakauden. Kuljettajia oli jälleen erittäin suuri joukko mukana. Joitakin kuuluisiakin kuljettajia testeistä silti puuttui.

Tässä kuitenkin niistä aikoja:

Gerhard Berger: 1.20.030

Alain Prost: 1.20.260

Thierry Boutsen: 1.21.230

Michele Alboreto: 1.21.530

Riccardo Patrese: 1.21.590

Alessandro Nannini: 1.22.400

Eddie Cheever: 1.22.720

Derek Warwick: 1.23.060

Christian Danner: 1.23.190

Nelson Piquet: 1.23.440

Mauricio Gugelmin: 1.23.500

Pierluigi Martini: 1.23.505

Ivan Capelli: 1.24.330

Bernd Schneider: 1.24.335

Adrian Campos: 1.24.400

Luis-Perez Sala: 1.24.650

Franco Scapini: 1.25.100

Martin Donnelly: 1.26.010 (Ajoi ensitestinsä Lotuksella.)

Marco Apicella: 1.26.500 (Ajoi Minardilla.)

Gabriele Tarquini: 1.27.110

Joachim Winkelhock: 1.28.400 (Ajoi ensitestinsä Zakspeedillä.)

Kris Nissen: 1.35.000 (Ajoi Marchilla.)

Andy Wallace: 1.40.000 (Ajoi Marchilla.)

Hans-Peter Kaufmann: 1.42.480 (Ajoi Zakspeedillä ensitestinsä.)

Gregor Foitek: 1.45.000 (Ajoi maksutestinsä Minardilla ja se oli ensimmäinen testi hänelle.)

John Jones: 1.50.000 (Ajoi testiä Arrowsilla.)

Tapaus John Jones oli tulossa maksukuskiksi moneen talliin talvikaudella 1987-1988. Arrows, Minardi ja erityisesti Ligier oli Jonesin haluama tallipaikka. Maksutestaaja ei kuitenkaan sinne päässyt maksukuskiksi saakka. Lopulta oli Arrowsin testaaja, mutta ei varsinaisesti tainnut silti testata kaudella 1988 kertaakaan Arrowsia. Martin Donnelly ajoi Lotus-testeistään huolimatta promootioajoa Benettonilla niinkin myöhään kuin tammikuussa 1988.

 

[CCMK]

25.1.1988 ajettiin eräs ensimmäisistä kauden suurtesteistä Paul Ricardin radalla. Tässä testissä pidettiin myös erillinen Benettonin järjestämä ajo. Mittatikuksi Benetton kutsui myös Ferrarin. Muut tallit siirtyivät sinä päivänä vähäksi aikaa muille testimaille. Testissä ei ollut paikan päällä Thierry Boutsenia kilpakuljettajista, Johnny Dumfriesia tai Gary Brabhamia Benettonin testikuljettajista. Huomionarvoisena seikkana tässä testissä olivat paikalla Roberto Ravaglia ja Damon Hill. Jälkimmäiselle testi oli ensimmäinen suurempi testi ja se ei päättynyt kovin hyvin sillä hetkellä. Hän oli Ravagliaa aivan rahtusen verran huonompi, mutta huonompi kuitenkin ja testien hitain.

Tässä ajat:

Alessandro Nannini: 1.02.900

Gerhard Berger: 1.03.050

Michele Alboreto: 1.03.940

Roberto Ravaglia: 1.06.005

Damon Hill: 1.06.009

 

[CCMK]

Helmikuussa 1988 Jerezissä pidettiin 19.2.1988 suurtestit. Tässä niistä aikoja:

Alain Prost: 1.25.270

Michele Alboreto: 1.25.610

Thierry Boutsen: 1.25.615

Nigel Mansell: 1.25.880

Eddie Cheever: 1.26.170

Derek Warwick: 1.28.840

Ivan Capelli: 1.28.950

Luis-Perez Sala: 1.30.310

Adrian Campos: 1.30.880

Mauricio Gugelmin: 1.32.540

 

[CCMK]

Kaudella 1988 Emanuele Pirro oli varsin innokas testaaja McLarenilla. Hän kuitenkin tuntui olevan aina ongelmissa testeissä kun ajettiin tallin kotiradoilla Englannissa eri puolella sitä. Ron Dennis kuuli nuoren italialaisen kuljettajan huolia tarkkaan. Erityisesti Pirroa ärsytti myös se seikka, että Alain Prost ja Ayrton Senna veivät häneltä hänen testiaikaansa varsin paljon kauden 1988 milloin minkäkin syyn vuoksi ja niitä ei aina edes perusteltu.

Lopulta Dennis keksi ratkaisuksi lähettää hänet Japaniin missä hän lopulta suorittikin suurimman osan kauden 1988 McLarenin testeistään Suzukan radalla. Honda oli myös äärimmäisen kiinnostunut Pirron palveluksista moottoritoimittajan omana testaajana. Sitä Pirro myös tekikin vaikkakin ei kovinkaan paljon sinällään lopulta ollut F1-puolen ulkopuolella sitä tekemässä toisin kuin muutama muu ei-japanilainen testaaja Hondalle myöhemmin vuosien varrella tai ennen Pirron omaa testiuraa.

 

[CCMK]

Satoru Nakajiman uran päättyminen kaudella 1991 oli tavallaan melkoisen laskelmoitu PR-temppu. Kaikessa hiljaisuudessa Honda oli tuolloin ollut jonkin aikaa tyytymätön vain moottorintoimittajan osaansa ja halusi tulla lajiin omana tallinaan. Nakajiman ura tavallaan siis jatkui vaikkakin näennäisesti ja loppupelissä tietenkin oli ohi muutenkin jo tuolloin. Nakajimasta ja Hondan toivomuksesta toisen japanilaisen kuljettajan piti toimia Hondan uusina huippukuljetajina lajissa projektin pituudesta riippuen kausien 1993-1994 välisenä aikana viimeistään.

Lopulta Hondan omasta tallista koko 1990-luvulla ei tullut totta ja Honda pettyi kahteenkin otteeseen hankkeissaan. Satoru Nakajiman ura oli oikeastaan lopullisesti ohi testit huomioon ottaen vasta kauden 1996 päättyessä. Tuolloin Nakajima päätti Bridgestonen rengastestit kun valmistaja oli palaamassa F1:siin. Rengastestejä Nakajima teki asiakkaasta riippuen Hondan tai jonkun muun tallin valtuuttaessa hänet niitä tekemään 1990-luvun aikana useaan otteeseen.. Myös entinen työnantaja Tyrrell käytti häntä näissä rengastesteissä ja satunnaisena mittatikkuna hän toimikin omalle suojatilleen eli Ukyo Katayamalle jota myös kiinnosti Honda-hanke, mutta hän ei halunnut sitoutua liian epävarmaan hankkeeseen liikaa.

 

[CCMK]

Talvikaudella 1986-1987 Arrows haki hyvin pitkään toista kuljettajaa talliin. Jari Nurminen testasi talvikauden aikana muutamalla eri radalla kaikkiaan. Zolderin näyttöajoissa mukana olivat muun muassa myös Kris Nissen, John Jones ja Michel Ferte. Alain Ferte oli myös ollut mukana talvikauden testeissä Silverstonessa ja Brands Hatchissa.

 

[CCMK]

Kauden 1987 osalta 20.1.1987 ajettujen Estorilin suurtestien jälkeen Goodyear halusi tuolloin vielä kolme tai korkeintaan neljä suurtestiä myös renkaiden osalta. Helmikuussa 1987 olisi ajettu Paul Ricardin ja Silverstonen radalla ja mahdollisesti myös Brands Hatchin radalla. Maaliskuussa 1987 olisi ajettu ainakin yhdet suurtestit myös Rio de Janeirossa ennen tallien omaa viimeistä testiä huhtikuun alussa ennen kautta 1987 samalla radalla.

 

[CCMK]

Muutama päivä ennen Meksikon kilpailua kaudella 1990 saatiin kuulla jo jonkin aikaa suunnitellusta hankkeesta tuoda lajiin meksikolainen F1-talli. GLAS-Lamborghinin ensiauton piti olla valmis juurikin 24.6.1990 tehtävässä esittelyssä F1-kisan viikonloppuna. Fernando Gonzales Luna Associatesin nimikkotallissa oli jäsenenä muun muassa Mauro Forghieri.

 

[CCMK]

Kun 24.6.1990 sitten koitti niin f1-yleisö joutui pettymään. Hyvänä uutisena lyhyessä lehdistötilaisuudessa kerrottiin tuolloin, että auto oli jo valmis. Sitä rahdattiin Pariisiin asti Modenasta, mutta GLAS-yhtiö ei kuitenkaan ollut maksanut laivan rahtimatkaa Pariisista Mexico Cityyn ja siten auto jäi odottamaan Pariisin rahtisatamaan takaisin kuljetusta Modenaan. Lopulta maksuvarojen tultua kehiin oli jo liian myöhäistä mennä Meksikoon. Siten tallin mennessä takaisin Modenaan alettiin puhua f1-piireissä maksuvaikeuksista tallin osalta. Tuolloin kuitenkin kerrottiin valtamediassa vasta 10 päivän epäuskon jälkeen Meksikon lehdissä jo ajat sitten kerrottuun lähteeseen GLAS-yhtiön maksaneen laskunsa jo ennen rajana ollutta päivämäärää 10.7.1990.

 

[CCMK]

Imolan Suurtestit heinäkuussa 1990 olivat omalla tavallaan erittäin mielenkiintoiset. 3-4.7.1990 ajetut suurtestit olivat ensimmäiset joissa GLAS-tallin auto nähtiin tositoimissa. Herra Lunaa ei näkynyt edelleenkään edustajana, mutta kuljettajapuolella Mauro Baldi palasi jälleen formulan rattiin. Baldin mielestä GLAS-tallin automalli oli omaan ensitestiinsä nähden erinomainen. Siinä oli hyvä ohjautuvuus, mutta erittäin heikko moottorin vastaanottokyky kaasun säätelyssä ja huipputehot saavutettuaan auton moottorin lisäksi autoa vaivasivat muut normaalit aloittelevan tallin lastentaudit. Etenkin ensimmäisenä päivänä. Toisena ja testien päätöspäivänä Baldi ajoi näyttävän kolarin mikä meni ehkä Baldille tyypillisen iloisen ja hieman yliyrittävän asenteen piikkiin. Baldi sai ajettua kaikkiaan 68 kierrosta ja toisena päivänä nopein aika oli 1.31.851.

Parhaan kierrosajan nopein huippunopeus oli testeissä 301 kilometriä tunnissa. Verrattuna kilpailun varsinaiseen nopeuteen GLAS-tallin nopeus oli vaatimattoman oloista, mutta kaikkiaan jopa kelvollista. GLAS-tallin Baldi olisi ollut Imolassa 20:s kilpailussa nopeimman kierroksensa perusteella. Olivier Grouillardin Osellan ja Gregor Foitek olisivat esimerkiksi olleet hitaampia kisakierrostensa perusteella. Kisan varsinainen nopein kierros meni Alessandro Nanninille Benettonilla ajalla 1.27.156. Suurtestin nopein mies oli Riccardo Patresen jonka huippunopeus kierrosajan nopeuden perusteella oli 311 kilometriä tunnissa. Baldin oma kierrosaika riitti sijalle 15 ja hän oli silti nopeampi kuin esimerkiksi Grouillard tai Foitek.

 

[CCMK]

10.7.1990 GLAS-tallin tulevaisuus näytti romahtavan kun Lunaa ei edelleenkään löydetty ja konkurssista puhuttiin. Lopulta Lunan kerrottiin luovuttaneen joitakin velkakirjoja ja osakkeita Abedin veljelksille ja eräälle tietylle Senor Aloille. Sinällään pienenä asiaan liittyvänä sivuseikkana pientä suomalaisväriä nähtiin Michael Mikko Kelon muodossa, mutta herra Keloa ei juurikaan kiinnostanut tukea epämääräisen oloista F1-tallia koska hänen toimialansa oli tuolloin matkapuhelimet ja etenkin Meksikon markkinoilla ne olivat melkoisia statustavaroita ja erittäin harvinaisia sinällään.

Sittemmin Kelolla tosiaan bisnekset tulivat luistamaan ja poikakin pelailee jääkiekkoa kyseisessä maassa, mutta ei siitä sen enempää. Carlo Partucco halusi itselleen entisen GLAS:n autot ja kalustot itselleen ja luomaan uuden tallin GLAS:n pohjalta. Tuolloin ostohankkeen perustana oli fuusioida Lamborghinin moottorit omannut talli ja tehdä siitä uusi Modena-talli tai ehkä jopa Lamborghinin tehdastalli lajiin.

 

[CCMK]

Imolan Suurtesteihin 17.7 ja 18.7 kaudella 1990 Modena-talli ei osallistunut koska uusvanha GLAS-tallin entinen auto päätettiin laittaa tuulitunnellitesteihin. Tavallisen ja pienennetyn tuulitunnelitestin lisäksi Modenalla näytti olevan melkoisen hyvä valttikortti. Se nimittäin sai luvan testata Pininfarinan tuulitunneliakin. Tähän mennessä Lamborghini oli alkanut kiinnostua uudesta tallista paljon enemmän kuin aiemmin.

 

[CCMK]

13.7.1990 muiden tallien valmistautuessa Silverstonen F1-viikonloppuun entisestä GLAS-tallista tuli lopullisesti Modena. Herra Patrucco ja Lamborghini pistivät yhteistyön käyntiin ja kaikessa hiljaisuudessa ainakin suuremmin sillä hetkellä Abedit ja Aloit vetäytyivät hankkeesta.

 

[CCMK]

Kaudella 1990 elokuussa 2.8 ja 3.8 Modena-talli testasi jälleen Imolan Suurtesteissä Mauro Baldin toimesta. Baldin auto ei edelleen ollut mitenkään huono teknisesti, mutta hitaanoloinen se kuitenkin tuntui olevan. Baldin mukaan oli helpottavaa, että Modena sai kuitenkin kehitystyönsä käyntiin. Lopulta viikonloppu sujui Baldilta sinällään erinomaisesti. Yhteensä Baldi ajoi 78 kierrosta testeissä ja ajat olivat 1.34.800 ja 1.33.800. Tässä vaiheessa F1-maailmassa alettiin hanketta pitää toivottomana hankkeena ainakin joissakin piireissä. Toisaalta verrattuna aiempiin Imolan testeihin Modenan autoa oli tarkoituksella ajatettu testeissä kisasimulaatiota ja ajo-ominaisuuksien vakauttamiseksi. Eli talli ei siten tavoitellut mitään huippuaikaa eikä edes hyvääkään mikä tiedettiin voitavan saavuttaa.

 

[CCMK]

Mielenkiintoisena piirteenä molemmissa Suurtesteissä Modena ja GLAS omina talleinaan olivat kuitenkin lehtimiesten hampaissa siitäkin syystä, että molemmat tallit testasivat Suurtesteissä kuitenkin aina yksinään ja lehdistöltä lähes kokonaan piilossa. Lehdistön kritiikki puri ja siten Modena aikoi ajaa ensi kertaa myös toisiakin kuljettajia vastaan syyskuussa Imolan seuraavissa Suurtesteissä.