Pitkät ennusteet Suomen talouden tulevaisuudesta eroavat kuin yö päivästä
Osa ekonomisteista uskoo väestön ikääntymisen johtavan supistuvan työvoiman aiheuttamaan kriisiin
Tätä ja ensi vuotta luotaavista suhdanne-ennusteista ei yleensä löydä eroja etsimälläkään. Esimerkiksi tänä vuonna useimmat ennustajat arvioivat, että bruttokansantuote kasvaa noin kaksi prosenttia ja ensi vuonna runsaat kolme.
Pitkät talousennusteet ovat eri maata. Nämä 20, 30 tai jopa 50 vuotta tulevaisuuteen kurkottavat ennusteet paljastavat ekonomistien – ja heidän taustaorganisaatioidensa – näkemyserot.
Osa ekonomisteista varoittaa tulevasta kriisistä. Toiset luottavat siihen, että teknologia pelastaa meidät pulasta.
Yksi pitkiin ennusteisiin keskeisesti vaikuttava tekijä on työikäisen väestön väheneminen. Oikeasti kukaan ei tiedä, mitä kaikkea se yhteiskunnassa muuttaa, koska kenelläkään ei ole siitä kokemusta. Yhtä vähän tiedetään, millainen talouspolitiikka tällaiseen tilanteeseen sopii.
Ekonomistit korostavatkin pitkiin ennusteisiin liittyvää epävarmuutta. Yhtään mallia tai ennustetta ei synny ilman oletuksia, pelkistyksiä ja tutkijoiden harkintaan perustuvia ratkaisuja.
Tutkijoiden mielestä pitkän ajan ennusteita pitää käyttää ennen muuta ajattelun apuvälineinä, ei tarkkoina näkemyksinä tulevasta.
Nämä varaukset unohtuvat usein julkisuudessa – ja poliitikkojen puheissa. Ennusteet lakkaavat kuulostamasta epävarmoilta näkemyksiltä ja muuttuvat varmaksi tiedoksi: jos ei nyt tehdä näin, niin tulevaisuudessa käy noin.
Vaihtoehtolaskelmat erilaisista kehityspoluista eivät välttämättä anna kovin monipuolista kuvaa tulevaisuudesta, mutta niiden perusteella on helpompi tehdä päätöksiä.
"Päättäjiltä toivoisi lisää kykyä sietää epävarmuutta. Me tutkijat voisimme taas tehdä läpinäkyvämpiä ennusteita ja tuoda niihin liittyvät oletukset ja tutkijan harkintaan perustuvat valinnat nykyistä paremmin esille", Eläketurvakeskuksen osastopäällikkö Seija Ilmakunnas kiteyttää.
Se, mitä tänään päätetään tehdä vaikkapa eläkejärjestelmälle tai terveydenhoitopalveluille tai miten koulutusta ja tutkimusta tuetaan, voi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten suomalaisilla menee vuonna 2030.
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen erottuu ekonomistien joukosta optimistina, jonka mukaan eläkepommi ei räjähdä käsiin, jos talous pysyy kahden prosentin kasvu-uralla.
Hän on eri mieltä monen kollegansa kanssa siitäkin, miten eläke- ja terveydenhoitomenoja pitäisi laskea ja arvioida.
Viime vuoden lopulla Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehti julkaisi Parkkisen artikkelin, jossa hän esitti laskelmia väestön vanhenemisesta aiheutuvista nettomenoista yhteiskunnalle. Parkkinen sai yhteiskunnan taakan näyttämään olennaisesti kevyemmältä kuin bruttotarkasteluissa.
Tässä yhteydessä netto tarkoittaa sitä, että julkisista menoista vähennetään valtiolle ja kunnille palautuvat verot ja muut maksut.
Parkkinen sai kipakoita vastauksia kollegoiltaan.
Parkkisen oletuksia kansantuotteen kasvuvauhdista pidettiin kyseenalaisina, hänen mittaustapaansa nimitettiin hyödyttömäksi, teknisesti virheelliseksi ja harhaanjohtavaksi.
Parkkinen epäilee, että harras usko vanhuusmenopommiin on todellinen syy poikkeuksellisen ärjyyn palautteeseen.
Parkkisen arvostelijoilla onkin huomattavasti synkempi näkemys tulevasta:
"Pelkäämme pahoin, että ikääntymis- ja eläkeongelmat sysäävät talouden kiristyvän verotuksen ja supistuvan työvoiman tarjonnan oravanpyörään, josta ulospääsy on mahdollista vain pahan kriisin kautta", kirjoittavat Oulun yliopiston kansantalouden professori Mikko Puhakka ja Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren Parkkisen artikkelia kommentoidessaan.
Kasvavista veropaineista ja talouden kasvun hiipumisesta ollaan huolissaan myös Etlassa.
"Kunnat ovat olleet jo joitakin vuosia rahoitusalijäämäisiä ja kunnallisveroäyrien nousupaineet ovat tuntuvia. Nyt myös valtion talous on kääntymässä alijäämäiseksi. Vaarana on, että Suomi luisuu kohoavien verojen ja kuihtuvan talouskasvun uralle", arvioi Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman.
Kaikkien ennusteiden ytimessä ovat vanhusmenojen kasvu tulevaisuudessa ja oletukset talouden kasvusta.
Pitäisikö nyt ensisijaisesti keskittyä säästämään ja leikkaamaan yhteiskunnan palveluita, jotta Suomi jaksaa elättää vanhuksensa myös tulevaisuudessa?
Vai olisiko tärkeämpää tukea koulutusta ja tutkimusta, jotta talouskasvu voisi pelastaa meidät pulasta?
Jos Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ekonomistilta Jukka Jalavalta ja Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professorilta Matti Pohjolalta kysyy, niin oikea vastaus on ilman muuta jälkimmäinen.
Heidän mielestään tulevien vuosikymmenien elintasoon vaikuttaa eniten teknologian ja tuottavuuden kehitys.
"Uusi teknologia merkitsee taloudessa samaa kuin uudet reseptit ruuanlaitossa. Uusien reseptien avulla voi tehdä kokonaan uusia ruokia tai valmistaa entisiä uudella tavalla. Sata vuotta sitten sähkön käyttöönotto tuotti uusia reseptejä, nyt saman tekee tietotekniikka", Pohjola havainnollistaa.
Hän muistuttaa, että talouskasvu on jo pitkään ollut tuottavuuden paranemisen varassa ja on sitä edelleen. Parhaimmillaan tuottavuus on noussut Suomessa viitisen prosenttia vuodessa, viime vuosina vain puolet tästä.
Tuottavuuden kasvu tarkoittaa, että vähemmällä väellä tai vähemmin työtunnein saadaan entistä enemmän aikaiseksi. Näin yleensä käy, kun käyttöön otetaan entistä parempia koneita ja osaavampaa väkeä.
Pohjolan mielestä poliitikkojen tulisi kantaa enemmän huolta tuottavuudesta kuin väestön ikääntymisestä.
Jalava ja Pohjola osoittavat, että teknologian kehitys vaikuttaa tuottavuuteen ylivoimaisesti eniten.
Kaksikko päätyy vuoteen 2030 ulottuvissa laskelmissaan siihen, että tuottavuus kasvaa lähivuosina parin prosentin vuosivauhtia, minkä jälkeen vauhti kiihtyy 2,5 prosenttiin vuodessa.
Teknologian kehityksen ennustaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Vielä vaikeampaa on onnistua tukemaan sitä oikealla tavalla.
