Suomalaiset nuoret huippuoppijoita

[Estate]

Huomenna matikan koe... En taida päästä läpi, jos kävelen sisään ja ilmoitan opettajalle, että kun me suomalaiset nyt olemme niin hyviä matematiikassakin, niin mitä turhaan tuota tehdä...

 

[Asko S.]

Ennenkin olen eri topikeissa kertonut mielipiteeni.

Eli mielestäni valinnaisten aineiden avulla pystytään nostamaan tasoa. Niin yläasteella kuin lukiossakin. (Ammattikoulusta/kauppiksesta en viitsi mitään sanoa, koska kummassakaan en ole käynyt)

Yläasteella puolet pojista otti valinnaiseks puutyöt, metallityön, liikunnan, helpoimman atk:n ja oisko siellä vielä joku kolmaskin käsityöaine ollut... Sähköoppi tai jotain?

Tottakai ammattikouluun menevälle noi käsityöt on hyödyllisiä, mutta jotenkin pitäisi laittaa noi aineet eri "koreihin". Eli olisi pakko ottaa esim. joku kielikurssi ja joku matikka jne., ymmärrätte varmaan idean. Ja jos esim. joku matikka olisi pakko ottaa, useampi varmasti myös ottaisi jonkun hieman hankalamman kurssin ja toisaalta huonommasti pärjäävät voisivat ottaa kertauskurssin.

Entäs sitten lukiossa... Mä en edelleenkään haluaisi käydä esim. niillä pakollisilla maantiedon ja biologian kursseilla. Enhän mä siellä mitään tehny, enkä siten mitään oppinutkaan. Mieluummin olisin käynyt pari kuviksen kurssia (on aina kiinnostanut, vaikken osaakaan) ja ehkä kielten kursseja (oon niissä huono). Ja tietenkin ATK, jos olisi ollu tarjolla kunnon kursseja. Matiikat, fysiikat ja kemiat nyt oli muutenkin. Kyllä lukio iässä pitäs jo tietää missä aineissa on hyvä ja mitkä aineet kiinnostaa...

 

[Sam]

Johan on taas tullut tekstiä tännekin

Itse kävin yläasteen kolmella eri paikkakunnalla ja useimmissa aineissa minulla oli 4-5 eri opettajaa. Tuo johtui siitä, kun 9-luokkamme järjestettiin uudestaan häiriköinnin(?) vuoksi. Silloin rätkäistiin kolme ryhmää uusiksi tyyliin: lukioon menijät yhteen isoon ja loput kahteen pieneen. En osaa sanoa oliko tästä enemmän hyötyä vai haittaa kokonaisuuden kannalta. Kyllä kuitenkin kokeiluita sekä ertyisiä järjestelyjä tehdään koko ajan resurssien puitteissa.

Olen sitä mieltä, että tuo 20.000 asukkaan koulupiiri on ehdoton minimi millä voitaisiin harkita järjestelmällisempää tasoerottelua. Siltikään tätä ei pitäisi harkita kuin aikaisintaan yläasteella. Ei pidä unohtaa, miten herkkiä lapset ovat. Mikäli kaveri menee toiselle luokalle tms. ja itse kiikkuu rajoilla, niin tällainen erottelu voi tappaa motivaation koko opiskelua kohtaan. Muutenkin lapsia arvostellaan liikaa massana, eikä kohdella heitä yksilöinä.

Nykytilannetta lähtisin parantamaan lisäämällä erityisopettajia, jotka sitten voisivat opettaa pieniä ryhmiä - olkoot sitten ryhmät tukea tarvitsevia tai erityistä lisähaastetta kaipaavia:thumbup: Minua ei ekaluokalla saanut tunneilla hiljaiseksi muuten kuin antamalla ylimääräisiä matikan tehtäviä. Tein puoleen vuoteen ekan ja tokan ylimääräiset kirjat Vastaavasti musiikissa ja kuviksessa en pärjännytkään.

 

[OoPee]

Nykytilannetta lähtisin parantamaan lisäämällä erityisopettajia, jotka sitten voisivat opettaa pieniä ryhmiä - olkoot sitten ryhmät tukea tarvitsevia tai erityistä lisähaastetta kaipaavia:thumbup:

Nimenomaan siitähän Suomen koulusysteemiä täälläkin ylistettiin, että tarjolla on runsaasti erityisopetusta sitä tarvitseville, joten tuskin tuo Suomessa kovin iso ongelma on verrattuna muihin maihin.

 

[Sam]

Nimenomaan siitähän Suomen koulusysteemiä täälläkin ylistettiin, että tarjolla on runsaasti erityisopetusta sitä tarvitseville, joten tuskin tuo Suomessa kovin iso ongelma on verrattuna muihin maihin.

Jaa, minusta täällä juuri tuota puolta on karsittu rajusti:eek!:

 

[OoPee]

Jaa, minusta täällä juuri tuota puolta on karsittu rajusti:eek!:

Ilmeisesti sitä on kuitenkin tarjolla huomattavasti enemmän kuin muualla.

 

[elle]

Erityisen lahjakkaiden tai muutoin nopeasti edistyvien oppilaiden tilannetta ajatellessa tulee väkisinkin mieleen se, että peruskoululla on myös sosiaalinen tehtävä.

Muutoinkin mun mielestä Suomessa voitaisiin enemmänkin keskittyä nuorten sosiaalisten kykyjen, oman ajattelun ja mielipiteiden tuottamisen ja ilmaisun harjoittamiseen kun nämä "kovemmat oppimisarvot" näyttävät tämänkin tutkimustuloksen mukaan olevan esimerkillisen hallinnassa.

 

[Sam]

Erityisen lahjakkaiden tai muutoin nopeasti edistyvien oppilaiden tilannetta ajatellessa tulee väkisinkin mieleen se, että peruskoululla on myös sosiaalinen tehtävä.

Myös tätä puolta arvioidaan eskarillaisten koulukypsyysarvioinnissa. Ei riitä, että lapsi omaa riittävät teoreettiset taidot, vaan hänen on kyettävä myös itsenäiseen olemiseen uudessa ympäristössä sekä vuorovaikutukseen. Tyttäreni osaa jo lukea ja kirjoittaa sekä laskee yhteen- ja vähennyslaskut 20 asti sekä omaa kertotaulun perusteet. Silti ei tule mieleenkään anoa häntä aloittamaan koulu suoraan toiselta luokalta (kuten eräs luokkakaverini oli aloittanut). Samoin koulun aloittaminen vuotta aikaisemmin olisi tuntunut liioittelulta. Ei tässä maailmassa niin kiire ole. Mikäli koulu tuntuu liian helpolta, täytyy virikkeitä ja lisähaasteita hakea muualta ja itse ainakin yritän omalta osaltani auttaa lapsiani tasapainoiseen elämään.

 

[OoPee]

Muutoinkin mun mielestä Suomessa voitaisiin enemmänkin keskittyä nuorten sosiaalisten kykyjen, oman ajattelun ja mielipiteiden tuottamisen ja ilmaisun harjoittamiseen kun nämä "kovemmat oppimisarvot" näyttävät tämänkin tutkimustuloksen mukaan olevan esimerkillisen hallinnassa.

Hassua että siinä aikaisemmin mainitsemassani Kurierissa nimenomaan kehuttiin, että Suomessa ei nykyisin harrasteta enää niin paljon perinteisestä opetusta, jossa maikka seisoo luokan edessä ja takoo oppilaille päähän faktoja, vaan sen sijaan opetus tapahtuu usein ryhmätöissä projektiluontoisesti. Oppilaat joutuvat itse ottamaan asioista selvää ja esittämään tulokset muille. Jos tilanne tosiaan on näin kuin itävaltalaiset lehdet väittävät, niin nimenomaanhan juuri tuollainen edesauttaa sosiaalisia kykyjä, omaa ajattelua ja mielipiteiden ilmaisua.

 

[elle]

Hassua että siinä aikaisemmin mainitsemassani Kurierissa nimenomaan kehuttiin, että Suomessa ei nykyisin harrasteta enää niin paljon perinteisestä opetusta, jossa maikka seisoo luokan edessä ja takoo oppilaille päähän faktoja, vaan sen sijaan opetus tapahtuu usein ryhmätöissä projektiluontoisesti. Oppilaat joutuvat itse ottamaan asioista selvää ja esittämään tulokset muille. Jos tilanne tosiaan on näin kuin itävaltalaiset lehdet väittävät, niin nimenomaanhan juuri tuollainen edesauttaa sosiaalisia kykyjä, omaa ajattelua ja mielipiteiden ilmaisua.

Kyllä noita ryhmätyöprojekteja ja omaehtoista tiedonkeruuta harrastettiin Suomessa jo paljon omana peruskouluaikanani (hurjalla kahden vuoden kokemuksella puhun). Omalta osaltani se käytännössä tarkoitti sitä, että minä pedanttina halusin tehdä kaiken itse omalla tavallani ja muut roikkuivat ryhmätöissä mukana enemmän tai vähemmän tahtomattaan "siivellä". Tuo ei siis toiminut mun osaltani eikä noiden muidenkaan.

Enemmänkin tuo projektiluontoinen opetus kehittää oleellisen tiedon nopeaa omaksumista ja löytämistä.

Mistä sitten johtuu se, kun suomalaisnuoria haastatellaan, niin järjestäen tulee vastaukseksi varsin mielipiteettömiä kommentteja. Mun mielestä nuoret eivät ole kovinkaan sanavalmiita ja vanhempien ihmisten puhuttelukin takkuaa.

 

[Hurmurisija]

Mistä sitten johtuu se, kun suomalaisnuoria haastatellaan, niin järjestäen tulee vastaukseksi varsin mielipiteettömiä kommentteja. Mun mielestä nuoret eivät ole kovinkaan sanavalmiita ja vanhempien ihmisten puhuttelukin takkuaa.

Ehkä meissä kansana on ripaus sellaista toisaalta ja toisaalta -ajattelua. Suomalainen politiikkakin on varsin laimeaa. Selvästi erottuvia vaihtoehtoja ei ole. Koulutus vielä helposti tukee tällaista ehdottomien totuuksien välttelyä. Lisäksi kulttuurimme on vaikeneva.

Mitä tulee lasten ja nuorten mielipiteisiin, niin eivät ne kai voi koviin vakiintuneita ja vakaita ollakaan. He saattavat toistella muualta lainaamiaan näkemyksiä, mutta ahrvemmin ihminen vielä murrosiässä on ehtinyt pohtimaan syntyjä syviä ja muodostamaan omaehtoisen kannan asioihin.

 

[Sam]

Kielten opettaminen on Suomessa ihan kuralla verrattuna muihin pohjoismaihin Meillä ei suullista puolta tuoda mitenkään esille, panostetaan vaan pilkun viilaamiseen ja kirjoituksiin. Sitten kun muutenkin tuppisuut suomalaiset joutuvat työskentelemään ulkomaalaisten kanssa, onkin hankalaa saada omia ajatuksiaan esille:nope: Tämä antaa monesti suomalaisesta todellista tyhmemmän kuvan, varsinkaan kun muutenkaan meikeläiseen kulttuuriin ei oman itsensä esille tuominen kuulu :nope:

Koulutuksen suhteen uskon kuitenkin arvojen olevan kohdallaan. Täällä arvostetaan kunnon koulutusta, mutta myös perinteisiä työn ammattilaisia kunnioitetaan:ahem:

 

[Giffen:[]

Varmasti on nuoren mielen kannalta rakentavampaa osata vähän ja hyvin kuin hyvin hatarasti jotain vaativampaa.

Tuon väitteen takana on on järjetön oletus tyyliin:"oppilaiden tekemä työmäärä on olosuhteista riippumaton vakio".

Et kai sinä Heldenview vain ole joku hemmetin sosialisti?

 

[Hurmurisija]

Tuon väitteen takana on on järjetön oletus tyyliin:"oppilaiden tekemä työmäärä on olosuhteista riippumaton vakio".

Kerrohan meille, veli Giffen, millainen järjestelmä mielestäsi olisi optimaalinen.

Minusta eriytyneen opetuksen pitäisi mennä näin: Ala-asteella kilpailu käyntiin, sitten oppilaat erillisille yläasteille, sen jälkeen oppilaat edelleen erillisiin lukioihin ja lopulta erillisiin yliopistoihin. Oleellista on kiinnittää huomio siihen, minkä tasoista ainesta putken loppupäästä tulee, eikä siihen, millaiselta se vaikuttaa putken keskellä. Tähän pääsemiseksi kannattaa mielestäni panostaa ennen kaikkea peruskoulun jälkeiseen opetukseen ja eriyttämiseen. On järjetöntä panostaa korkeatasoiseen opetukseen peruskoulussa, jos lääkäreiden taso ei kuitenkaan nouse.

 

[jaska]

Hurmurisija, ehkä se ei ole kuitenkaan noin yksinkertaista. On ehkä mahdollista, että jotkut henkilöt pudottautuvat kesken putken pois, koska tasapäistävä malli ei sovi heille, eivätkä näin pääse koskaan putken loppuun.

En missään nimessä tarkoita, että ala-asteella olisi oltava kauhea kilpailu. Mutta minusta ainakin lahjakkaimmille olisi keksittävä jotain muuta virikettä. Kyllä itsekin muistan, kun ala-asteen matikassa oltiin kaverien kanssa parhaimmillaan 10-15 sivua muita edellä... Ei se vaadi välttämättä edes erillisryhmiä, pikkasen muutosta asenteisiin ja materiaaleihin, että opettajalla on helposti "ekstra" -haastetta lahjakkaimmille.. Ettei kirjan loppu tule vastaan "liian nopeasti"
Ett silleen!!!!!!!

 

[Tolerantti]

Radiosta kuuntelin asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miksi Suomi menestyi tässä kilpailussa. Viesti oli se, että osaaminen oli tasaisen hyvää, ei ollut erityisen huonoja suorituksia kokonaisuutta pilaamassa. Opettajien hyvää tasoa myös kehuttiin.

Täällä muutamat ovat väitelleet siitä, tulisiko lahjakkuudeltaan eritasoisia opettaa erikseen. Minäpä olen niin vanha papparainen, että meillä peruskoulun yläasteella oli tasokurssit kielissä ja matematiikassa. Olenko ainut? Matematiikassa taisi olla peräti kolme varianttia: suppea, keski ja laaja. Näistä keski ja laaja johtivat lukiokelpoisuuteen. Kielissä piti olla laajat kurssit.

Perusteet eri tasoille juonsivat kaiketi kansakoulu-keskikoulu-oppikoulu järjestelmään, jota ei haluttu heti romuttaa. Koululaisena häiritsi lähinnä alituinen muutos päivän aikana. Jokaiselle tunnille kerääntyi uusi ryhmä. Mieluummin päivänsä olisi lusinut tutussa porukassa.

Myöhemmin "heikkona hetkenä" toimin lyhyen aikaa opettajan sijaisena. Silloin oivalsin tasokurssien hyödyn, niitä kun ei tällöin enää ollut. Yritin opettaa asiaa keskiryhmän mukaan. Lahjakkaat turhautuivat kun taas lahjattomilla huitoi koko ajan metrin pään yli. Miten antoisaa olisi kaikkien kannalta ollut, jos tasoryhmät olisivat olleet olemassa. Pitää tietenkin muistaa, että pedagogiset taitoni olivat erittäinkin vajavaiset. Oikea opettaja pystyy opettamaan tasokkaasti em. rajoitteista huolimatta. Tätähän nyt julkaistu tutkimustuloskin osoittaa.

Niin, silloisessa kotikunnassa oli alle 10 000 asukasta. Lapsia riitti joka ryhmään riittävästi. Englannin ryhmässä taisi olla peräti 30 tyttöä ja poikaa, mutta lukumäärä ei mielestäni pahemmin oppimista haitannut.

Eräs tuttava opettaa matematiikkaa amk:ssa. Hänen viestinsä on, että matematiikan osaamisen taso on laskenut 15 vuoden aikana. Hän näytti käyttämäänsä lähtötasokoetta. Teimme vastaavia tehtäviä yläasteella. Jotenkin järkyttävää, että lukion suorittaneilla voi olla vaikeuksia ko. tehtävien ratkaisussa. Tuskin niin on, että kansa olisi geneettisesti tyhmentynyt. Syy voi pikemminkin olla se, että ei olla opittu tekemään työtä oppimisen eteen. Voisi kuvitella, että tasokurssien palautus peruskouluun pakottaisi ja totuttaisi työntekoon opiskelussa?

 

[Hurmurisija]

Hurmurisija, ehkä se ei ole kuitenkaan noin yksinkertaista. On ehkä mahdollista, että jotkut henkilöt pudottautuvat kesken putken pois, koska tasapäistävä malli ei sovi heille, eivätkä näin pääse koskaan putken loppuun.

Onhan se mahdollista, mutta onko se kuinka yleistä? Taitaa pikemminkin olla niin, että keskimääräistä paremmin pärjäävien itsetunto vahvistuu, kun he saavat paistatella päivää hyvien tulosten valossa muiden puurtaessa. Omista koulututuistani peruskoulun jälkeen hyvin ovat pärjänneet ne, jotka pärjäsivät hyvin koulussa. Yksikään ei lopettanut koulua kesken siksi, että olisi ollut liian hyvä. Ylipäänsä on vaikea kuvitella tällaista tapausta. "Vittu ku mä saan kaikesta kympin niin mä en tätä paskaa käy..."

 

[Hurmurisija]

Myöhemmin "heikkona hetkenä" toimin lyhyen aikaa opettajan sijaisena. Silloin oivalsin tasokurssien hyödyn, niitä kun ei tällöin enää ollut.

Mainitsemasi oppiainekohtainen jako olisi hyvä ja hyödyttäisi varmasti kaikkia, jos siihen olisi rahaa. Sen sijaan jollain yleiskriteerillä tehty jako tuskin toimisi.

 

[Giffen:[]

Kerrohan meille, veli Giffen, millainen järjestelmä mielestäsi olisi optimaalinen.

Minusta eriytyneen opetuksen pitäisi mennä näin: Ala-asteella kilpailu käyntiin, sitten oppilaat erillisille yläasteille, sen jälkeen oppilaat edelleen erillisiin lukioihin ja lopulta erillisiin yliopistoihin. Oleellista on kiinnittää huomio siihen, minkä tasoista ainesta putken loppupäästä tulee, eikä siihen, millaiselta se vaikuttaa putken keskellä. Tähän pääsemiseksi kannattaa mielestäni panostaa ennen kaikkea peruskoulun jälkeiseen opetukseen ja eriyttämiseen. On järjetöntä panostaa korkeatasoiseen opetukseen peruskoulussa, jos lääkäreiden taso ei kuitenkaan nouse.

Sinun on sitten ilmeisesti yksinkertaisesti mahdoton olla puuttumatta opiskelijana valitsemaani alaan? Suhtaudu minuun pelkkänä opiskelijana, älä lääketieteen opiskelijana.

Huomasin yläasteella hengaillessani selvän ongelman koululuokassa: koulu keskittyi keskinkertaisiin oppilaisiin liikaa. Kannusti näitä ylemmän kuin heidän rahkeensa riittivät. Tämä aiheutti seuraavat ongelmat:
1) alimman tason oppilaat (n. 20-30%) kärsivät tästä painotuksesta.
2) ylimmän tason oppilaat (n. 20-30%) kärsivät tästä painotuksesta.

Myöhemmin olen huomannut, että tämä sama tasapäistäminen on koko Suomea vaivaava ongelma. Keskimmäinen 40-60% väestöstä voi hyvin, repimällä hyvinvointinsa ylä- ja alaluokan selkänahasta. Tämä näkyy niin TV-luvissa, progressiivisessa verotuksessa kuin peruskoulun oppisuunnitelmissa.

Kiitos.

 

[Formulanomi]

Myöhemmin olen huomannut, että tämä sama tasapäistäminen on koko Suomea vaivaava ongelma. Keskimmäinen 40-60% väestöstä voi hyvin, repimällä hyvinvointinsa ylä- ja alaluokan selkänahasta. Tämä näkyy niin TV-luvissa, progressiivisessa verotuksessa kuin peruskoulun oppisuunnitelmissa.

Ehkäpä sinun huomiokyvyssäsi on jotain vikaa ?

Itse kuuluun todennäköisesti mainitsemaasi keskituloisiin. Olisi kiinnostavaa tietää millä tavalla minä revin hyvinvointia alaluokilta (köyhät, opiskelijat, työttömät) ? Eiköhän se suurin massa väestöstä tasoita tulonjakoa maksamalla veroina enemmän kuin muut "luokat".

Hyvinvoinnin repiminen "yläluokilta" on myös hiukan kyseenalaista - riippuu saako esim. toimentulonsa näiden hallitsemista yrityksistä tai käyttääkö palveluja enemmän mitä keskituloiset(-luokka) maksaa jne.

Mitä sitten tulee opiskeluun, niin Suomessa siihen on kaikilla aikalailla yhtäläiset mahdollisuudet - jos lahjoja riittää...