Categories
f1

Kolumni: Imolan kisa avaa Euroopan F1-kauden

Artikkeli on vuodelta 2003

San Marinon GP sijoittuu perinteisesti huhti-toukokuulle ollen yleensä ensimmäinen osakisa Euroopan mantereella. GP on ajettu jo yli 20 vuoden ajan Imolassa Enzo&Dino Ferrarin radalla. Monesti kuulee sanottavan, että F1-kausi alkaa vasta Imolasta.

Sinänsähän tuo väite on järjetön, sillä tasan samanarvoisia MM-pisteitä on jaettu milloin missäkin osakisassa ympäri maailmaa. Taustalla on kuitenkin enemmän F1-maailman realiteetteja, kuin vain pelkkää selittelyä.

Aikaisemmin kauden avaus muodostui Kyalamin, Rio de Janeiron ja USA:n eri katuratojen kaltaisista kilpailuista, joilla oli oma erikoinen luonteenpiirteensä. Lisäksi F1 oli aikaisemmin vähemmän ammattimaista eli kalusto ei tahtonut olla ikinä kauden avauskisoissa kovinkaan hyvässä iskussa. Näin oli varsin perusteltua todeta, että kauden avauskisoissa ei oltu vielä saatu todellista kuvaa tallien voimasuhteista. Valtaosa kisoista kuitenkin ajettaisiin perinteisillä eurooppalaisilla moottoriradoilla.

Aikaisemmin eurooppalaiset radat olivat nopeita ja painottivat kaluston suurta moottoritehoa ja rungolta hyvää toimivuutta nopeissa kaarteissa. Imolakin oli aikaisemmin nopea rata, mutta 90-luvun puolenvälin muutokset tekivät siitä melko hitaan, shikaaneja täynnä olevan radan. Käytännössä Imolasta tuli siis samanlainen kuin muistakin F1-radoista viime vuosina. Imolan muutokset Sennan kuoleman jälkeen veivät radalta runsaasti luonnetta ja ennen kaikkea ohituspaikkoja.

Imolan radan historiassa ylivoimaisesti suurin ja merkityksellisin tapahtuma on tietysti Ayrton Sennan menehtyminen 1994. Aihetta on käsitelty muissa yhteyksissä niin paljon, että siihen tapahtumaan on turha tässä yhteydessä enää palata. Imolan historiassa on kuitenkin paljon muita erittäin mielenkiintoisia seikkoja, joita on hyvä verestää ennen kisaviikonloppua.

Politiikkaa ja tallipeliä

Vuoden 1982 tapahtumista voitaisiin kirjoittaa oma kirja. Tuohon aikaan F1 oli lähempänä hajoamista kuin se koskaan oli ollut. Tilanne kärjistyi todella pahaksi kahden eri leirin välillä. FISA:n johtamat ei-brittiläiset tiimit ja Bernie Ecclestonen johtama FOCA-liittouma eivät kohdanneet Imolassa 1982 erinäisten sopimusriitojen takia. FOCA-tiimit, kuten Williams, McLaren ja Brabham, eivät osallistuneet kisaan, vaan jättivät FISA-tiimit (lähinnä Ferrari ja Renault) keskenään taistelemaan kisan voitosta. Tuon kisan jälkeen FISA ja FOCA päätyivät sopuun, jossa F1:n kaupalliset oikeudet päätyivät FOCA:lle ja kilpailulliset oikeudet päätyivät FISA:lle, josta myöhemmin tuli FIA. Tuon sopimuksen merkityksen havaitsemme vieläkin Bernie Ecclestonen omistamissa tv-oikeuksissa.

Historia näyttää toistavan itseään, sillä poliittiset riidat sarjan oikeuksista ovat taas nostamassa päätään. Voi olla, että Bernie joutuu autonvalmistajien kiristyksen kohteeksi ja joutuu luopumaan voitoistaan, joita hän tuolla vuonna 1982 tehdyllä sopimuksella on itselleen ja yritykselleen haalinut.

Jotta nuo kauden -82 tapahtumat Imolassa eivät olisi jääneet pelkästään poliittisiksi, järjesti Ferrarin tiimi tapahtumia radallakin. Tiimin kuljettajat Gilles Villeneuve ja Didier Pironi järjestivät tifoseille juhlittavaa kaksoisvoitolla. Tapa, millä voitto tuli, sytytti Ferrarin tiimin sisäiset riidat ennennäkemättömiksi. Tallin johto oli määrännyt kisan loppupuolella “SLOW” taululla Ferrari-kuljettajat rauhoittamaan menoa. Villeneuve johti ja Pironi tuli toisena. Suurimmat uhkaajat, Renaultit, olivat hyytyneet radan varteen ja kolmanneksi tullut Michele Alboreto oli kaukana takana. Villeneuve tulkitsi “SLOW” kyltin myös tallimääräyksenä, mutta Didier Pironi ei nähnyt asiaa tällä tavalla, vaan ohitti Gillesin tämän säästellessä bensaa. Gilles kykeni ottamaan takaisin johtopaikan Pironilta, kun tämä silminnähden löysäsi. Tässä vaiheessa Gilles luuli Pironin vain pilailleen ja oletti hänen noudattavan tiimin antamaa käskyä kilpailun loppuun asti. Pironi kuitenkin yllätti Villeneuven viimeisellä kierroksella Tosa-kaarteessa eikä Gillesillä ollut mahdollisuutta enää vastata radalla Didierille, vaikka muuten olisi tähän kyennytkin.

Tämä Pironin temppu aiheutti kaksikon lopullisen välirikon. Gilles Villeneuve menehtyi seuraavassa GP:ssa Belgian Zolderissa aika-ajoissa rajun ulosajon seurauksena.

Seuraavan kerran sisäiset riidat leimahtivat Imolassa seitsemän vuotta myöhemmin. McLarenin Alain Prost ja Ayrton Senna olivat sopineet ennen lähtöä, että se kumpi irtoaa paremmin viivalta, saa mennä Tosa-mutkaan ensimmäisenä. Ensimmäisessä lähdössä kaikki sujui hienosti, mutta lähtö jouduttiin keskeyttämään Gerhard Bergerin rajun ulosajon takia. Bergerin auto syöksyi Tamburello-mutkassa radalta suoraan seinään ja syttyi tuleen. Berger saatiin kuitenkin pelastettua. Toisessa lähdössä Prost irtosi paremmin viivalta ja oletti saavansa jarruttaa Tosaan ensimmäisenä. Senna toimi kuitenkin ennen kisaa tehdyn keskinäisen sopimuksen vastaisesti ja yllätti Prostin jarruttamalla tämän ohi. Tämän kisan jälkeen miehet eivät olleet puheväleissä. Prostia harmitti eniten se, että Senna oli pettänyt sopimuksen. Senna kertoi jälkeenpäin, että sopimus ei pätenyt enää toisessa lähdössä, vaan koski vain ensimmäistä. Prostia tällainen logiikka ihmetytti, varsinkin kun koko sopimus oli Sennan idea.

Sadekeli Imolassa

Keväisestä ajankohdasta huolimatta Imolassa ei olla viime vuosina nähty sadekelin kilpailuja. Viimeinen sadekisa taitaa olla vuodelta 1997, jolloin rata oli vain kisan alussa märkä. Saman tyyppisiä kisoja oli myös -95, -93 ja -91. Kaikissa näissä kilpailuissa rata oli lähtöhetkellä kauttaaltaan märkä, mutta kuivui jo muutaman ajetun kierroksen jälkeen.

Ferrari-fanien kannalta nöyryyttävin hetki tapahtui vuoden -91 kisassa. Ferrarin Alain Prost pyörähti radalta jo lämmittelykierroksella. Samasta paikasta lipsahti ulos myös Gerhard Berger, mutta hän pääsi jatkamaan. Jean Alesi aiheutti Ferrarin täydellisen nöyryytyksen lipsahtamalla leveäksi jo tutuksi tulleessa Tosa-mutkassa vain muutaman kierroksen jälkeen. Myös muut tallit ja kuljettajat olivat suurissa vaikeuksissa liukkaalla radalla. Kisa oli todella rankka ja keskeytyksiä tuli liukuhihnalta. Loppupuolella Roberto Morenon ja Stefano Modenan vaihteistoviat nostivat JJ Lehdon palkintokorokkeelle. Eric Van de Poelen keskeytys nosti myös Mika Häkkisen viidenneksi. Suomalaisittain tuo päivä oli todella hieno ja menestystä osattiin myös arvostaa.

Prost sai tärkeän voiton märällä ajetussa kauden -93 kisassa. Mies oli istahtanut ylivoimaiseen Williamsiin, mutta suoritukset eivät olleet kovin vakuuttavia. Epävarmat otteet kahdessa edellisessä sadekelin kisassa nostivat Prostin paineet kattoon. Lisäksi kaksi vuotta aikaisemmin Alain oli lipsahtanut lämmittelykierroksella ulos, joten pienellä ranskalaisella oli henkisesti kova paikka Imolan sateessa. Kisan startti meni kuitenkin Sennalle ja Hillille Prostin jäädessä kolmanneksi. Kun rata kuivui tarpeeksi n. 10 kierroksen jälkeen vaihtoivat kärkikuljettajat slikseihin. Tämän jälkeen Alain Prost suoritti yhden uransa komeimmista ohituksista. Lähdettyään Tosasta kiihdyttämään ylämäkeen Alainin edessä olivat Hill ja Senna. Seuraavassa mutkassa, erittäin nopeassa Piratella-kaarteessa, Prost paukautti ohi molemmista herroista yhdellä ja samalla liikkeellä. Tämän jälkeen Prost teki eroa Sennaan ja voitti kisan.

Vuoden 1995 kisa oli ensimmäinen uudistetulla radalla ajettu. Tämäkin kisa alkoi sateessa, mutta rata kuivui jälleen muutaman ajetun kierroksen jälkeen. Michael Schumacherin radan liukkaus kuitenkin yllätti ja mies ajoi rajusti ulos Piratellassa ensimmäisellä kierroksellaan kuivan kelin renkailla. Kisan voittoon ajoi Damon Hill, jonka tie mestaruuteen näytti vihdoin avautuneen. Benetton näytti olevan suurissa vaikeuksissa ja Williamsin auto oli todella nopea. Tilanne kuitenkin kääntyi nopeasti Benettonin eduksi lähinnä paremman taktisen osaamisen avulla.

Imolan kisa on muuttunut radan uusimisen jälkeen tapahtumaköyhäksi päristelyksi. Mitään legendaarista ei voida odottaa tapahtuvan tällä radalla. En olisi ollenkaan harmissani, vaikka Imolan kisasta luovuttaisiin mahdollisimman pikaisesti. San Marinon kisa voitaisiin kyllä ajaa toisella Pohjois-Italian radalla. Mugello on nimittäin urheilullisesti merkittävästi parempi areena. Radan nopeat mutkat, korkeuserot ja olosuhteet ovat huomattavasti Imolaa paremmat.

Pekka Hacklin