Vuosi 1984 - Maailman Nopeimman, Professorin ja Alpun vuosi

  • Viestiketjun aloittaja CCMK
  • Aloituspäivämäärä

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Ehkä samaan tapaan kun Frank Williams oli jo vakuutellut tuomaristoa niin myös John Macdonald oli tehnyt samaa. Kyseessä olivat olleet lähinnä Keke Rosbergin ja Philippe Alliotin vaikeudet. Sittemmin vaikeuksissa oli enää vain Alliot. Tosin tuomariston vakuuttelut olivat turhia. Toisin kuin Tapaus Tyrrellin osalta tällä kertaa 27 autoon ruudukossa vaikuttivat ennen kaikkea tuomariston oma myöntyvyys, lisääntynyt näkyvyys erityisesti Philippe Streiffin ajaman kolmannen Renaultin ja Manfred Winkelhockin myöhäinen nimeäminen.

Hänet oli nimetty myöhään torstaina, mutta hän ei ollut suorittanut sääntöjen mukaista perjantain ajoa vaan oli ajanut vasta lauantaina. Ja vielä tarkemmin sanottuna Winkelhock ei ollut ilmestynyt paikan päälle ja sekin oli rikkonut sääntöjä. Sittemmin sellaisessa tapauksessa nimeämisessä havaittiin vielä virallinen virhe vahvistuksen osalta kun Winkelhock vahvistettiin liian myöhään lauantaina. Kun tämä virhe oli havaittu vain tunti ennen ilmoittautumisen sulkemista sääntöjen mukaisesti lauantai-iltana oli päätetty, että 27 kuljettajaa pääsee mukaan sunnuntain kilpailuun ennen kaikkea luomaan kauden päätökselle parhaat mahdolliset puitteet. Tuomariston huolettoman asenteen myötä Estorilin kilpailuun olisi päässyt varmaan enemmänkin autoja kuin 27 kappaletta. Tai siltä ainakin tuntui.:cool: Siten myös Philippe Alliot pääsi mukaan kilpailuun.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Sunnuntaina ennen kilpailua Estorilissa aurinko paistoi täydellä terällä ja ilmat olivat selkeitä vaikkakin hieman viileä tuuli siivitti aurinkoista lokakuun säätä huonommaksi kuin mitä olisi luullut. Samalla Nigel Mansell sai melkoisen juhlaosoituksen entiseltä talliltaan eli Lotukselta. Näillä näkymin Mansell ei saisi ajaa edes heti maanantaina alkavia talvikauden ensimmäisiä suurtestejä.

Vaikka Peter Warr lievästi sanoen vihasi häntä ja paljon muitakin vastustajia tallissa oli niin mekaanikot kuitenkin kaikkiaan pitivät Nigelista ja antoivatkin hänelle jäähyväislahjaksi kakkukahvien ohella myös hienon näköisen liidutetun setin Goodyearin renkaita missä luki onnentoivotuksia Nigelille. Mekaanikot toivoivat, että Mansell voittaisi tallille edes viimeisen ajonsa.

Mansell lupasi yrittää kaikkensa vaikka voitosta ei välttämättä taitaisi tulla mitään. Vajaan viiden vuoden aikana Mansell oli nostanut tasoaan huomattavasti alusta, mutta silti häneltä puuttui voitto ja palkintojakin olisi voinut tulla enemmänkin vähän paremmalla onnella. Kuten myös voittokin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Estorilin radan viranomaisia ja järjestäjiä olisi voinut syyttää monestakin eri puutteesta radalla, mutta ainakin yksi järkevä päätös oli heti tehty kun Estoriliin tultiin ajamaan. Järjestäjät olivat välittömästi suostuneet ONS:n pyyntöön saada käyttää Course Caria Estorilin kilpailussa. Portugalin kilpailun järjestäjillä ei yksinkertaisesti ollut riittävän tehokasta Course Caria tai Medical Caria käyttöön joten ONS sai luvan toimittaa ne Estoriliin. Estorilissa kauden päätöskilpailussa Course Carina toimi Porsche 928 ja Medical Carina Volkswagen Passat Break.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan tähän sitten molempien päivien sessioista ajat:

Kuljettaja Talli Perjantai Lauantai
1 Nelson Piquet Brabham-BMW 1:30.889 1:21.703
2 Manfred Winkelhock Brabham-BMW Ei aikaa 1:25.289
5 Jacques Laffite Williams-Honda 1:39.696 1.24.437
6 Keke Rosberg Williams-Honda 1:32.269 1:22.049
7 Alain Prost McLaren-TAG 1:28.276 1:21.774
8 Niki Lauda McLaren-TAG 1:28.837 1:23.183
9 Philippe Alliot RAM-Hart 1:34.839 1:30.406
10 Jonathan Palmer RAM-Hart 1.40.344 1.29.397
11 Elio de Angelis Lotus-Renault 1:28.428 1:22.291
12 Nigel Mansell Lotus-Renault 1:32.986 1:22.319
14 Gerhard Berger ATS-BMW 1.44.966 1.28.106
15 Patrick Tambay Renault 1.29.409 1.22.583
16 Derek Warwick Renault 1:35.913 1:22.801
17 Marc Surer Arrows-BMW 1.34.003 1.24.688
18 Thierry Boutsen Arrows-BMW 1.32.530 1.25.115
19 Ayrton Senna Toleman-Hart 1.30.077 1.21.936
20 Stefan Johansson Toleman-Hart 1.28.891 1.22.942
21 Mauro Baldi Spirit-Hart 1.36.483 1.29.001
22 Riccardo Patrese Alfa Romeo 1.37.154 1.24.048
23 Eddie Cheever Alfa Romeo 1.34.809 1.24.235
24 Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1.31.336 1.26.840
25 Francois Hesnault Ligier-Renault 1.34.233 1.26.701
26 Andrea de Cesaris Ligier-Renault 1.33.398 1.26.082
27 Michele Alboreto Ferrari 1.31.192 1.22.686
28 Rene Arnoux Ferrari 1.36.634 1.24.848
30 Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 1.33.540 1.28.229
33 Philippe Streiff Renault 1.37.280 1.24.089
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Lähtöruudukko

Piquet Prost
Brabham BT53B McLaren MP4/2
1.21.703 (191,670 km/h) 1.21.774

Senna Rosberg
Toleman TG184 Williams FW09B
1.21.936 1.22.049

de Angelis Mansell
Lotus 95T Lotus 95T
1.22.291 1.22.319

Tambay Alboreto
Renault RE50 Ferrari 126C4
1.22.583 1.22.686

Warwick Johansson
Renault RE50 Toleman TG184
1.22.801 1.22.942

Lauda Patrese
McLaren MP4/2 Alfa Romeo 184T
1.23.183 1.24.048

Streiff Cheever
Renault RE50 Alfa Romeo 184T
1.24.089 1.24.235

Laffite Surer
Williams FW09 Arrows A7
1.24.437 1.24.688

Arnoux Boutsen
Ferrari 126C4 Arrows A7
1.24.848 1.25.115

Winkelhock de Cesaris
Brabham BT53B Ligier JS23
1.25.289 1.26.082

Hesnault Ghinzani
Ligier JS23 Osella FA1F
1.26.701 1.26.840

Berger Gartner
ATS D7 Osella FA1F
1.28.106 1.28.229

Baldi Palmer
Spirit 101B RAM 02
1.29.001 1.29.397

Alliot
RAM 02
1.30.406
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Huub Rothengatterin ajattamisesta Portugalista kuten myös aiemminkin Nürburgringillä oli Spirit-talli luopunut. Kauden 1985 ajoista Rothengatter oli kuitenkin saamassa oman vuoronsa tallissa sillä rahasta huolimatta useimmat muut tallit eivät olleet valmiita antamaan hänelle ajoaikaa tai ajopaikkaa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kauden 1984 päättyessä YLE oli tuttuun tapaan mukana lähetyksissä. Tosin harmittavasti kauden päätöskilpailua ei aiottu kahden edellisen kauden tapaan näyttää suorana. Edes osittainkaan suorana lähetyksenä. Vielä enemmän moottorirurheiluihmisiä harmitti Estorilin aikaisen Urheilutunnin hyvittäminen formulan lisäksi myös nyrkkeilyn Tammer-turnaukselle. Aikaisemmin kaudella jopa 65 minuutin koosteeksi aiottu kilpailu TV2:ssa klo 18.55-20 välillä muuttuikin vain 25 minuutin mittaiseksi ja ohjelmapaikka annettiin heti Urheilutunnin alkuun klo 18.55-19.20 välille. Siten Ilmo Lounasheimo tulisi selostamaan Tammer-turnauksen nyrkkeilyotteluita ja Matti Lammi edelleen TV2:n formulakisan koostetta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Seuraavasta viestistä eteenpäin julkaisen aikaisemmin julkaisematta jätetyn Danny Sullivanin lyhyen formulauran pitkän tarinaosuuden eri osineen. Kun se on ohi niin sen jälkeen edessä onkin lähipäivinä enää Estorilin rengaskuvioista, kisasta, kisan jälkitunnelmista, ensimmäisistä kauden suurtesteistä talvikaudella 1984/1985 asiaa ja lopuksi tietenkin loppupisteet molempien MM-sarjojen osalta. Myöhemmin ennen vuoden loppua tulee julkaistua vielä joitakin pienempiä vertailuja, tallien ja kuljettajien jälkiarvioinnit kauden 1984 osalta. Sittemmin tulee vielä kaiken päätteeksi kirjoitettua epilogi kaudesta 1984 ja lähteet kuten tavallista. Mahdollisesti Francois Hesnaultin tarina tulee julkaistua tai sisällytettyä kuljettaja-arvioinnin osaksi. Toki myös omana tarinanaankin jos aikaa vain riittää.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Danny Sullivan Louisvillen Ritari Ässä osa 1

Danny Sullivan oli eräällä tavalla lyhyen formula 1-visiittinsä aikana hyvin mielenkiintoinen kuljettaja. Ehkä yksi parhaimpia takarivin kuljettajia sinällään. Hän aloitti lyhyen uransa tyylillä ja lopetti sen myös tyylillä. Mitä tapahtuikaan 31.8.1982-1.8.1984 välillä tapahtui hänelle autourheilun kuninkuusluokassa tai sitä ennen? Tämän ajajan henkilökuvakirjoituksen on tarkoitus sitä selvittää.

Daniel John Sullivan III syntyi John Sullivanille 9.3.1950. John Sullivan eli Daniel John Sullivan II itse oli Kentuckyn Louisvillen tunnettu rakennusurakoitsija ja hänen isänsä ja Dannyn isoisä Daniel John Sullivan I eli Danny Sullivan Senior oli vuorostaan rakennustarvikemyyjä ja insinööri joka muutti työttömyyden riivaamalta kotiseudultaan New Yorkin läheltä Kentuckyyn hieman ennen John Sullivanin syntymää.

Danny Seniorin rakennustarvikeliike menestyi alkuvaikeuksien jälkeen yllättävänkin hyvin ja siten myös Johnin ja sittemmin Danny Juniorin ammatti itsessään oli turvattu. Sullivanin elämä sujui melko tavallisesti. Tavallisen lapsuuden jälkeen murrosikäinen poika kiinnostui rakennusalan lisäksi myös autoista ja naisista.

Sittemmin niitä onkin ajoittain riittänyt paljonkin.:D Toisaalta Danny oli jossain määrin rauhaton sielu. Danny Seniorin menehdyttyä vanhuuteen Danny Junior alkoi käyttää sittemmin vain Danielin nimeä. Autot kiinnostivat rakennusurakoinnin ohessa ja kun Danny Sullivan kiinnostui vauhdin hurmasta niin sen jälkeen ei monikaan entinen asia enää kiinnostanut. 14-vuotiaana Sullivan ajoi kauden 1964 yhden kauden mikroautosarjoissa. Huono menestys sai Sullivanin lopettamaan ehkä hieman turhan aikaisin yrittämisen.

Toisaalta Daniel ja John alkoivat isän ja pojan yhteistyöllä tehdä kahta kovemmin muuta työtä. Toisaalta Danny Sullivan kapinoi ajoittain Johnin tahtoa vastaan. Erään riidan jälkeen kotiintuloaikoja rikottiin ja poika otettiin vierailemaan piirikunnan putkan tiloihin tilapäisesti. Syynä oli ylinopeus alaikäisenä ajamisesta. Leppoisasti nuorukaiseen suhtautuneet poliisit kehoittivat Dannya hakeutumaan kilpa-ajamisen pariin ja poika selvisi lopulta varoituksella ja sakolla. Seuraavalla kerralla poika pääsikin karkuun poliiseja nopeusrallissa, mutta isän uhkaus ajokorttien ja yliopiston maksamattomuudesta tehosi ja sen jälkeen Danny Sullivan alkoi käyttäytyä paremmin. Kilpa-autot kiinnostivat edelleen Dannya paljon.

Tosin toisella onnella Danny Sullivan olisi voinut olla Derby-ajaja sillä Kentucky Derby pidettiin joka vuosi toukokuussa hänen kotiseudullaan lähellä Churchill Downsia. Danny ja John osallistuivat ajojen lisäksi myös kilpailun puitteiden kunnostamiseen ja rakentamiseen. Dannyn ajot jäivät vähiin kuitenkin rahapulan takia ja hän pysyi edelleen rakennusurakoinnissa. Sittemmin Danny Sullivan pääsi Kentuckyn yliopistoon, Kentuckyn Armeijan Instituuttiin ja lopulta Jim Russelin Kilpa-ajon kouluun. Tohtori Frank Faulkneria on kiittäminen siitä, että 21-vuotias Danny Sullivan sai mahdollisuuden vuonna 1971 tutustua todella kovan luokan kilpa-autoiluun. Tosin 7 vuotta oli kulunut edellisestä kilpa-ajoluokasta Yhdysvaltain mikroautoluokasta käydyistä kilpailuista ja aluksi Sullivan oli lievästi sanottuna aika toivoton tapaus.

Siitä eteenpäin kuitenkin Sullivan pystyi ryhdistäytymään ja myöhemmin ajoikin varsin hyvin muihin oppilaisiin nähden. Snettertonin rata tuli hyvinkin tutuksi. Kaudella 1971 Sullivanin elämä mullistui muutenkin. Hän pääsi kilpa-ajokoulun suosituksesta myös Tyrrellin yleiselle koulutuslistalle. Osasyy tähän olivat Jackie Stewartin amerikkalaiset tukijat ranskalaisen Elfin ohella. Sullivan oli harvoja kuljettajia jotka ovat saaneet tavallaan todella hyvät suositukset, mutta joita ei vain koskaan lunastettu kun mahdollisuuksia olisi ollut. Syyt ainakin vielä aluksi olivat ymmärrettäviä. Olihan Tyrrell F1:n paras talli, sillä oli parhaat kuljettajat lajissa ainakin kaiken mittapuuna käytettävän materiaalin mukaan ja siten sillä ei ollut kiirettä ottaa ketään nuorta kuljettajaa.

Sullivan kuitenkin huomasi rahapulan olevan erittäin yleistä ja rahoittaakseen uraansa Sullivan teki hyvin mielenkiintoisia töitä laidasta laitaan. Tavallisen rakennustyön lisäksi Sullivan toimi myös tarjoilijana, tukkimiehenä, portsarina, taloushallintoyrittäjänä, karjatilallisena, kalkkunatilallisena, henkivartijana, Tyrrell-tallin mekaanikkojen apupoikana kausilla 1971-1973, siivojana, vapaapalomiehenä, miesmallina ja ehkä kuuluisinta ja nopeinta palvelua tuli New Yorkin taksimiehenä.:cool: Erikoisimpiin kuului myös Tyrrellin omana viihdyttäjänä toimiminen. Tätä kautta hän tapasi ja tutustui paremmin niin Ken Tyrrelliin, Jackie Stewartiin kuin Francois Cevertiin.

Edes Cevertin kuolema kaudella 1973 ei saannut Sullivania luovuttamaan unelmastaan. Kausilla 1973-1974 Sullivan oli ehkä vahvimpia tulevaisuuden lupauksia nimenomaan nuorista ulkoalueen yhdysvaltalaisista kuljettajista. Erityisesti kausi 1974 sai Ken Tyrrellin melkein ottamaan hänet talliinsa. Etenkin kun Sullivan ei omalla kilpailukaudellaan ollut F3:ssa kertaakaan 12 osakilpailun sarjassa huonompi kuin kolmas.

Lopulta Ken Tyrrell päätti edelleen jättää Sullivanin keräämään kokemusta enemmän. Siihen eivät auttaneet edes Jackie Stewartin vakuuttelut Sullivanin kyvyistä. Vuosina 1975-1976 herra Tyrrell aloitti kuitenkin seuraamaan Sullivanin uraa paremmin. Toisaalta Sullivanin vaikeiden aikojen alettua mielenkiinto kääntyi enemmän muihin asioihin. Sullivanin oma ura ennen F1:stä oli hyvin kirjava moottoriurheilussa.

Yksi vuosi kartingia, kausi 1972 1600-kuutioisen Formula Fordin parissa, sitten kaudet 1973-1974 Englannin F2-sarjassa yhdessä F3-sarjan ohjelman kanssa, kausi 1975 pelkästään F3-sarjassa ja lopulta 1976-1977 huonot kaudet Euroopan F2:ssa oli tuhota hänen uransa. Huonolla kaudella oli merkityksensä. Kun aiemmin sijoitukset olivat voittoja täynnä tai huonoimmillaan vahvoja nelospaikkoja täynnä niin F2-sijoitukset kausilla 1976-1977 olivat sarjataulukoissa hyvin heikkoja.

Kauden 1977 Doningtonin kilpailussa Sullivan sai sentään pisteitä. Kaudeksi 1978 Sullivan olisi saattanut saada paikan Tyrreliltä, mutta huonojen tulosten lisäksi Sullivan ei tuonut sponsoreita joten paikka jäi saamatta. Yksinkertaisesti Ken Tyrrellin osalta ei Sullivaniin tuntunut oikein uskoa riittävän. Kun tie nousi Euroopassa pystyyn Sullivan lähti Uuteen-Seelantiin ajamaan Formula Atlanticia.

Samalla kaudella Sullivan palasi Yhdysvaltoihin ajamaan Formula Atlanticia. Uuden-Seelannin sarjassa Sullivan oli neljäs ja Yhdysvaltain sarjassa kahdeksas. Kauden 1979 aikoihin Sullivan vaikutti enemmänkin uransa pian päättävältä kuin menestyvältä kuljettajalta. Uran näennäiseen päättymiseen oli oikeastaan kaksi syytä. Etenkin F1-uran mahdollisuuden päättymiseen. Ensinnäkin Sullivanilla ei ollut uskomattomista muista työmääristä huolimatta riittäviä rahasummia ja ei usein edes yhtäkään sponsoria takanaan.

Toinen tärkeä syy siihen oli se, että Sullivan tuli epätavalliselta markkina-alueelta tuolloin huolimatta jopa Mario Andrettin maailmanmestaruudesta eli Yhdysvalloista. Suuret sponsorit toki olivat herätä amerikkalaistenkin asenteisiin lajissa, mutta se ei kuitenkaan koskenut Sullivania harmittavasti eikä montaa muutakaan amerikkalaista kuljettajaa. Eddie Cheeverin tapaan Sullivan olisi voinut parantaa mahdollisuuksia ajamalla Italiassa tai jopa vaihtamalla tilapäisesti passia italialaiseksi tai englantilaiseksi. Siihen ei Sullivan kuitenkaan suostunut ja kärsi siten seuraukset.

Kaudella 1979 Sullivan tuntui olevan jopa entinen kilpa-ajaja. Hänen uransa kuitenkin elpyi näennäisen uran lopputyön ohessa. Hänestä tuli kaudella 1979 Skip Barberin kilpa-ajon koulun ajokouluttaja. Hän kuitenkin sanoutui heti siitä irti kun sai tarjouksen itse Jack Danielsin perijältä Garvin Brownilta. Brown ehdotti sponsoritarjousta ja siihen kuului SCCA Can-Amin ajot Formula Atlanticin ohella.

Sullivan suostui ja kaudella 1980 Sullivan nousi melkein unohdetusta kuljettajasta jälleen maineeseen. Huippuluokan otteet paikastaan päättämätöntä Keke Rosbergia ja Patrick Tambayta vastaan jo testikaudella 1979-1980 näyttivät hänen kykynsä. Kisakaudella 1980 Sullivan oli lopulta vuotta vanhalla ja usein mekaanisista vaurioista kärsineellä Lolan autolla sarjan kuudes. Myös Vuoden Rookie-palkinto miellytti häntä. Kaudella 1981 hän oli neljäs ja voitti kauden päätöskilpailun Las Vegasissa. Hänen automerkkinsä oli varsin hauska.

Frissbeellä ajaminen herätti jälleen paljon huomiota. Formuloissa Tyrrellin oma asema oli muuttunut huipputallista korkeintaan keskitallin vastaavaan asemaan. Välillä jopa sitäkin huonommaksi. Kauden 1981 päätteeksi Sullivan sai uransa ensimmäisen todella huippuluokan näyttöpaikan IndyCarista kaudeksi 1982. 32-vuotiaana miehenä Sullivan oli ajanut kartingia, Formula Fordia, F3:a, F2:a, Can-Amia, Derby-ajoja, Formula Atlanticia, Prototyyppejä, Sprinttiautoja ja NASCAR-autoja ennen uransa silloista huippuhetkeä.

Paul Newmanin ja Budweiserin sponsoroimassa tallissa hän jatkoi Can-Amia ja oli Las Vegasin voittaja jälleen kaudella 1982 ja sarjan nelostila oli totta. Lisäksi Sullivan ajoi IndyCar-sarjassa kaudella 1982 Forsythe-Newman-Brown Racingilla. Tosin koko kausi meni pilalle pitkälti sponsoripuutteiden takia. Hector Rebaque toi lopulta rahaa talliin ja siten Sullivan joutui luovuttamaan ajopaikkansa vain kahden kisan jälkeen. Näistä kauden toinen kilpailu Atlantan ovaalilla oli Sulivanin uran ensimmäinen kisa. Sullivan ei ollut koskaan ajanut ovaaleja ennen kautta 1982!:eek!:

Milwaukeen ovaaliradan kilpailu kauden kolmannessa koitoksessa meni penkin alle ja sijoitus oli 21:s. Lyhyen ja näyttävän IndyCar-visiitin jälkeen Sullivan kiinnitti lopullisesti Ken Tyrrellin huomion. Valitettavasti debyytti vaikutti tulevan liian myöhään Sullivanin uran kannalta ja edelleenkään Ken Tyrrell ei häneen uskonut.

Kuinka Sullivanin kävisi?
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Danny Sullivan Louisvillen Ritari Ässä osa 2

Vuoden 1982 elokuuhun mennessä Danny Sullivan oli ajanut myös Indy 500:n IndyCarin parissa, mutta oli keskeyttänyt sen. 31.8.1982 ja hieman sitä ennen hänen unelmansa toteutui. Ken Tyrrell soitti hänelle 15.8.1982 heti Itävallan kilpailun jälkeen ja tiedusteli hänen haluaan testata kaudeksi 1983 Tyrrell-tallin autolla. Ken oli tuskastunut muutenkin Brian Hentonin ajosuorituksiin, mutta talli oli Michele Alboretonkin kyvyistä huolimatta vaikeuksissa. Samalla ehtona oli se, että Tyrrell-talli ei pysty kustantamaan näyttötestejä vaan Sullivanin piti itse maksaa testiajonsa Brands Hatchissa ja näyttöajon ollessa menestyksekäs myös Silverstonessa.

Jo tämä ehto oli karkoittaa Sullivanin alkuunsa, mutta se tuntui ainoalta tilaisuudelta päästä kuninkuusluokkaan ja hän tarttui tähän ns. Pelastusrenkaaseen. Brands Hatchissa 31.8.1982 alkoi Danny Sullivanin tarina autourheilun kuninkuusluokassa nimeltä formula 1. Vaikka sitä tarinaa oli lukuisien mutkien, hauskojen tapahtumien ja vastoinkäymisten kanssa ollut jo vuodesta 1971 lähtien. Jackie Stewart oli harvoja sisäpiirissä jotka tiesivät Sullivanista ja hänen taustoistaan.

Stewart oli tukenut hänen uraansa myös silloin kun Sullivanilla usko oli loppua kesken. Stewartin mukaan myös autourheilu-uran noustessa pystyyn Sullivanille olisi aina käyttöä hänen yrityksissään tai hän voisi löytää uran myös korttipelaamisen alasta. Sullivan harrasti aikanaan nuoruusvuosinaan uhkapelaamista ja krupieerin ammatissa hän ehti myös toimia rahoittaessaan alempien luokkiensa ajoja.

Ken Tyrrellin mielestä hän oli vain täyttänyt velvoitteensa Sullivania kohtaan olosuhteiden niin salliessa. Brands Hatchin radalla näyttöajoja Tyrrell-paikasta olivat suorittamassa muun muassa Chico Serra, Piercarlo Ghinzani ja lukuisia nuoria kuljettajia yrittämässä päästä Tyrrelille. Verrattuna Serraan, Ghinzaniin tai jopa nuoriin Formula Fordin ja sitä kovempien luokkien näyttöajajiin verrattuna Sullivan oli kuitenkin aivan omilla sekuntiluvuillaan alusta lähtien. Erityisesti vaikutuksen teki Ken Tyrrellin se miten valmis ajaja Sullivan oli formula-autoon ja ennen kaikkea hänellä tuntui olevan uskomaton itseluottamus omiin tekemisiinsä. Ajat olivat hyviä ja Sullivan tottui nopeasti ajamiseen. Silverstonen testeissä syyskuussa 14.9.1982 Sullivan varmisti jälleen paikkansa talliin ensi kaudella.

Toisin kuin nuoria näyttöajajia vastaan nyt tilanne oli vaikeampi kun vastassa oli kolmiottelu Sullivanin, Ghinzanin ja Serran välillä. He olivat testien kolme parasta ja muille kuljettajille oltiin sanottu kylmästi näkemiin. Edelleen Sullivan oli sekuntiluvuillaan yli 2 sekuntia Ghinzania ja jo melkein kolmatta sekuntia Serraa nopeampana, mutta ongelmaksi muodostui raha. Sitä ei ollut juurikaan Sullivanilla ja sitä Ken Tyrrell tarvitsi kipeästi. 25.9.1982 oli Keke Rosbergin maailmanmestaruus selviö, mutta Las Vegasin kilpailussa Ken Tyrrellin sankariksi nousi Michele Alboreto voittamalla kilpailun ajamalla erittäin kilpailukykyisen viikonlopun.

Brian Hentonin jatkoa mietittiin edelleen, mutta lopulta joulukuussa 1982 Hentonin ura Tyrrelillä ja F1:ssä tuntui päättyvän lähtöpasseihin. Sullivan vuorostaan oli kilpailukauden 1982 päätteeksi edelleen vapailla markkinoilla. IndyCariin ei tuntunut olevan asiaa, F1-testeihin ja erityisesti suurtesteihin pääsy oli edelleen epävarmaa koska Tyrrell-talli edellytti rahaa niihin. Lopulta italialainen vaateyhtiö Benetton ratkaisi asian aloittamalla neuvottelut Tyrrellin kanssa. Toisaalta Benetton olisi halunnut italialaisen kuljettajan talliin tai sitten yhdysvaltalaisista kuljettajista Eddie Cheeverin. Cheever oli kuitenkin polttanut siltansa Tyrrellin kanssa kauden 1981 takia ja Benettonin vaatimus italialaisista kuljettajista oli vaikea toteuttaa koska ketään hyvää kuljettajaa ei ollut saatavilla talliin.

Joka tapauksessa 4.12.1982 Ken Tyrrell ilmoitti Sullivanille, että Brian Henton ei ilman todella isoa rahasummaa aja kaudella 1983 tallissa ja paikka on vapaana hänelle mikäli rahaa vain löytyy. Lopulta hieman ennen uutta vuotta 1982 Henton sai lopulliset lähtöpassit Tyrreliltä mikä tosin oli melko selvää jo syyskuussa Las Vegasin aikoihin. Kauden 1983 alkupäivinä myös eräs Ken Tyrrellin haluama kuljettaja eli Derek Daly oli tavoittamattomissa ja myöhemmin soitti Yhdysvalloista, että hän ei enää halua ajaa F1:ssä mikäli hänen pitäisi maksaa ajoistaan. 2.1.1983 Sullivan sai jälleen kutsun ensimmäiseen suurtestiinsä urallaan eli Paul Ricardin talvikauden lyhyen radan suurtestiin. Suurtesti ajettiin 3.1.1983.

Sullivanin kilpakumppaneina näyttöajoissa olivat Tyrrellin paikasta puhuttaessa Piercarlo Ghinzani, Chico Serra ja Stefan Johansson. Aiemmista yrittäjistä Raul Boesel ja Thierry Boutsen olivat poissa tilaisuudesta. Boutsen oli edelleen sopimuskiistassa Spiritin kanssa ja odotti Belgian sponsorien tukipäätöstä. Boesel teki todennäköisesti uransa pahimman virheen. Hän olisi saanut paikan maksusummalla joka oli ylivoimainen muihin ehdokkaisiin nähden. Serralla olisi voinut olla enemmän rahaa, mutta Brasilian sponsorit olivat epävarmempia Serran osalta kuin Boeselin. Boeselilla oli myös muita maksavia tukijoita. Boesel teki lopullisen ratkaisevan virheen kieltäytyessään allekirjoittamasta ajosopimusta kaudeksi 1983 ennenaikaisesti sillä Boesel halusi katsoa vielä muita ajotarjouksia ja lisäksi vielä kieltäytyi tulemasta suurtesteihin.

Syy johtui Boeselin manageripiirien mukaan asiakkaan pakottamisesta tarjoukseen ennen suurempia testimääriä. Tällainen kohtelu ei miellyttänyt Ken Tyrrelliä ja siten Boeselin tie katkesi hänen talliinsa. Boesel halusi vielä jälkikäteen testata tallissa kertaalleen ennen sopimusta, mutta Ken Tyrrell ei kääntänyt päätään asiassa. Boeselin tragedia pelotti myös Sullivania ja siten Sullivan ei edes harkinnutkaan pyytävänsä Boeselin vaatimia summia. Ja testitilaisuudet hän aikoi käyttää aina kuin niitä tuli. Valitettavasti Sullivanilla aikoi vaikeampi kausi mikä jälleen sai herra Tyrrellin miettimään Sullivanin palkkausta kaudeksi 1983.

Paul Ricardin suurtesteissä Sullivan oli valitettavasti hitaimpien joukossa ja ensimmäistä kertaa näyttöajojen kärjen ulkopuolella myös omassa lajissaan eli Tyrrellin omissa näyttöajoissa. Vakituinen ajaja Michele Alboreto toki pysyi jälleen huippukuljettajien joukoissa talvikaudella, mutta näyttöajajat keskittyivät kylmästi vain omaan ajoonsa ja se näkyi tuloksissa. Suurtesteissä Tyrrell, Lotus ja muutamat muut tallit ajoivat talvikauden ajoista nopeimpia. Suurtestin aikana Tyrrell ja Lotus jäivät myöhemminkin jatkamaan testejä keskenään.

Paul Ricardin nopein mies oli Renaultin Alain Prost ajalla 1.05.370 ja Michele Alboreto oli nopein niin Tyrrellin kuin Lotuksen omissa näyttöajoissa ja muita talleja vastaan ajalla 1.06.700 italialainen oli viides. Tyrrellin näyttöajojen nopein oli Piercarlo Ghinzani ajalla 1.09.900 ja Chico Serra oli toiseksi nopein ajalla 1.10.300. Sullivan oli kolmanneksi nopein näyttöajoissa ajalla 1.10.400 ja Stefan Johansson oli neljänneksi nopein ja hitain Tyrrellin näyttöajoissa ajalla 1.10.700. Suurtestien päätteeksi Ken Tyrrell oli edelleen kahden vaiheilla. Sullivanin tason putoaminen oli vaarallista ja Ghinzani ja Serra toisivat paljon rahaa talliin.

Ihme kyllä Sullivan sai seuraavan suurtestin ajettavaksi helmikuussa 1983. 11.2.1983 ajettiin jälleen Paul Ricardin suurtesteissä. Näyttöajoissa olivat jälleen mukana Sullivan, Ghinzani, Serra ja ihme kyllä edelleen myös Johansson. Suurtesteissä ajoi kaikkiaan 21 kuljettajaa ja mukana oli myös Philippe Streff Renaultilla testikuljettajana. Raul Boesel oli ostanut itselleen paikan Ligieriltä ja valitettavasti itsetehostus testeissä tulisi osoittautumaan noloksi kauden 1983 aikana vaikka silloin Tyrrell vaikutti itse sortuneen virheeseen.:eek:

Suurtestien nopein kuljettaja oli Andrea de Cesaris Alfa Romeolla ajalla 1.03.510. Suurtesteissä Alfa Romeo vaikutti radalla hyvinkin vahvalta koska Mauro Baldi oli niissä neljäs ajalla 1.05.250. Paul Ricardin lyhyen radan suurtesteissä tammikuussa nopein ollut Alain Prost oli suurtestissä viides ajalla 1.05.500. Michele Alboreto oli Tyrrellin miehistä nopein ysipaikallaan ja ajalla 1.06.740. Philippe Streiff oli 14:sta testeissä ajalla 1.07.400 ja Raul Boesel ensimmäisissä Ligierin testeissään oli 16:sta ajalla 1.09.100. Vertailun vuoksi Jean-Pierre Jarier oli Ligierillä kahdeksas ajalla 1.06.510. Tyrrellin näyttöajon miehistä nopein oli jälleen Piercarlo Ghinzani ajalla 1.09.950. Koko testeissä hän oli 18:sta. Stefan Johansson oli 19:sta koko testeissä ja toiseksi nopein Tyrrellin näyttöajon miehistä ajalla 1.10.000 eli tasa-ajalla.

Sullivan oli kolmanneksi nopein Tyrrellin näyttöajon miehistä ajalla 1.10.300 ja 20:s koko testeissä. Chico Serra oli neljänneksi nopein Tyrrellin näyttöajon miehistä ja 21:s eli hitain mies koko testeissä ajallaan 1.10.305. Testien päätteeksi Tyrrell epäili edelleen Sullivanin ajotaitoja. Yllättäen Benetton suostui 15.2.1983 Tyrrellin pääsponsoriksi, mutta useimmat näyttöajajat saivat siten kenkää. Lopulta paikasta Sullivanin lisäksi kilpaili enää vain Ghinzani. Lopulta maaliskuun alussa Ken Tyrrell kutsui Sullivanin ja Ghinzanin Rio de Janeiroon viimeiseen suurtestiin hieman ennen kaikkien tallien viimeistä suurtestiä samalla radalla ennen kauden alkua.

Kolmiottelussa Rion radalla Michele Alboreton kanssa Ghinzani hävisi sekunnilla Sullivanille ja Sullivan yllätti testien lopulla myös tulevan tallikaverinsa Alboreton olemalla sekunnilla häntäkin nopeampi. Se ratkaisi kaiken. Kerta kaikkiaan ratkaisi.

Lopulta 12 vuotta kestäneen tuttavuuden ja noin viiden edellisen vakavan F1-paikan tavoitteluvuoden jälkeen Danny Sullivan sai mieluisan 33-vuotislahjan syntymäpäivänään. 9.3.1983 hänelle annettiin sopimus Tyrrellin F1-talliin ja 10.3.1983 Sullivanista tuli lopulta F1-kuljettaja. Tuliko hänestä se liian myöhään? Se jäisi nähtäväksi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Danny Sullivan Louisvillen Ritari Ässä osa 3

11.3.1983 Rio de Janeirossa käynnistyi F1-kausi 1983 Danny Sullivanin osalta varsin näyttävästi. Rion radalla ajetuissa ensimmäisissä Vapaissa Harjoituksissa Sullivan ajoi suorastaan todella näyttävästi ja oli tuloslistojen valossa parempi kuin tallikaverinsa. Se nosti odotuksia jotka tulevaisuudessa tulisivat valitettavasti romuttumaan tai ainakin vähentymään merkittävästi. Ennen kauden alkua pikavauhtia talliinsa kiinnitetty Sullivan oli toivonut debyyttikaudestaan vain puolta tusinaa pistettä ja sijoittumista 10 parhaan joukkoon MM-taulukossa kauden lopussa. Ehkä myös palkintosijojakin satunnaisesti oli odotettavissa mikäli kalusto antaisi myöten.

Riossa hän oli Vapaissa Harjoituksissa 17:sta ajalla 1.40.412 kun Alboreto oli 23:s ajalla 1.41.520. Virallisessa Harjoituksessa Sullivan oli 20:s kun Alboreto oli 19:sta. Lauantaina 12.3.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli kytkinvikansa vuoksi vasta 25:s ajalla 1.44.284. Alboreto oli 7:s ajalla 1.39.522. Virallisessa Harjoituksessa Sullivan oli 21:s kun Alboreto oli 12:sta.

Rion kilpailussa 13.3.1983 Alboreto kolaroi Mauro Baldin kanssa ja siten Riossa menestys jäi Sullivanin harteille. Yleisesti ottaen Sullivan otti tarkan ja nopean tyylin omakseen. Nigel Mansellin ohittaminen Sulissa ja takana loppuun asti pitäminen keskikastiin nousemisen ohella nähtiin riittävän hyvänä kaikkiaan autourheilupiireissä. Myös tarkka ohitus Nortessa ulkokautta Elio de Angeliksesta sai paljon aplodeja yleisöstä. Sullivan oli lopulta 11:sta debyyttikilpailussaan kun kytkin alkoi reistailla ennen maalia.

Long Beachissa 25.3.1983 ongelmana oli radan kunto Goodyearin renkaiden nopean kulumisen ohella. Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 11:sta ajalla 1.31.593 kun taas Alboreto oli nopein ajalla 1.29.922. Huomiota herätti Roberto Guerrero kolmospaikallaan ja ajalla 1.30.214. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 5:s ja Sullivan 16:sta. Lauantaina 26.3.1983 Alboreto oli 4:s ajalla 1.29.103 ja Sullivan 7:s ajalla 1.29.313. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 7:s ja Sullivan 9:s. 27.3.1983 ajettiin Long Beachin kilpailu ja se oli todellinen näytönpaikka Sullivanille.

Alkukierroksilla Sullivan oli tallikaverinsa edellä, mutta tippui sittemmin sijoille 6-9 ja pian siitä alemmillekin sijoille renkaiden kulumisongelmien takia. Myöhemmin kilpailun lukuisat keskeytykset auttoivat uuden vaihteen päälle saanutta Sullivania, mutta enemmän hän vakuutti lukuisilla ohituksillaan kuin onnella kilpailussa. Parhaimmillaan hän oli kolmantena kun Alboreton kilpailu taas oli mennyt pieleen kolariin Jean-Pierre Jarierin kanssa. Lopulta moottorivaurio iski 10 kierrosta ennen maalia ja hänen kisansa paremmista sijoista oli ohi. Pisteiden ulkopuolelle tiputtiin harmittavasti. Kasipaikka oli siten varsin laiha lohtu. Tosin tallikaveri Alboreto oli 9:s.

Mestareiden Ajoon Brands Hatchiin ei Alboreto lähtenyt joten siten Sullivan sai viime hetkellä ajopaikan vaikka kärsikin aikaeroväsymyksestä. Pienen ruudukon kilpailussa ainoa Virallinen Harjoitus 9.4.1983 oli Sullivanille hyvä ja hän oli siinä viides ajalla 1.18.466. Lopulta Mestareiden Ajoista 10.4.1983 tuli Sullivanille alkukauden kohokohta. Hän oli sijalla 3 jo startissa ja toisena heti kierroksesta 8 eteenpäin aina loppuun asti. Voitto oli hyvin lähellä, mutta lopulta Rosbergin Keke oli parempi. Molemmat kehuivat vuolaasti toisiaan ja Brands Hatchin yleisö sai ikimuistoisen kaksintaistelun todistettavakseen. Tosin Ken Tyrrellin uho Alboreton paremmuudesta kävi itsetunnolle. Etenkin kun Sullivan oli tallissa käytännössä kakkoskuskina vaikka se alkaisi todella vaikuttamaan vasta myöhemmin.

Paul Ricardissa 15.4.1983 Sullivan oli perjantain Vapaissa Harjoituksissa 20:s ajalla 1.45.307 kun taas Alboreto oli 8:s ajalla 1.42.124. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 12:sta ja Sullivan oli 22:s. Lauantaina 16.4.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli vaihteeksi nopeampi sijalla 22 ja ajalla 1.45.960 kuin Alboreto oli 25:s ajalla 1.46.384. Virallisissa Harjoituksissa Alboreto oli 15:sta ja Sullivan oli 24:s kytkinvaurion takia. Kilpailussa 17.4.1983 Sullivan kamppaili kytkinvaurioisella autonsa kanssa jatkaen ohituksiaan, mutta keskeytys tuli sijalta 16:sta paikalta. Alboreto vuorostaan oli 8:s.

29.4.1983 ajettiin San Marinon Imolassa perjantaina Vapaat Harjoitukset. Niissä Sullivan oli 20:s ajalla 1.38.335. Alboreto vuorostaan oli 7:s ajalla 1.35.918. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 13:sta ja Sullivan oli 19:sta. Lauantaina 30.4.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli jälleen nopeampi kuin Alboreto ajalla 1.37.089. Alboreton aika oli 1.37.375. Sullivan oli 18:sta ja Alboreto 20:s. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 13:sta ja Sullivan 22:s. Kytkin oikutteli sähkölaitteiden kanssa ja tuotti Sullivanille päänvaivaa. 1.5.1983 ajettu kilpailu oli Sullivanin kannalta harvinainen murheeltaan. Roberto Guerrero osui ensin häneen ja aiheutti vahinkoa 011B-autolle. Sittemmin Sullivan vielä ajoi ulosajon ja keskeytti 16:sta paikalta. Myös Alboreto pilasi kilpailunsa kolariin ja keskeytti kolarivaurioihin.

Ken Tyrrell moitti molempia ajajia tallipalaverissa liiallisesta yliyrittämisestä. 12.5.1983 torstaina Monacon Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 12:sta ajalla 1.29.745, mutta Alboreto oli peräti 3:s ajalla 1.27.685. Sullivan pääsi kilpailuun mukaan 20:enä mikä ei luvannut hyvää Virallisissa Harjoituksissa. Alboreto oli 11:sta. Lauantaina 14.5.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 23:s ajalla 1.29.872. Sillä sijalla hän olisi karsiutunut kilpailusta. Alboreto vuorostaan oli 11:sta ajalla 1.27.567. Virallisissa Harjoituksissa satoi ja sijoituksissa Alboreto oli 17:sta ja Sullivan 19:sta.

Sunnuntaina 15.5.1983 ajetussa kilpailussa Alboreto keskeytti Nigel Mansellin kanssa kolaroituaan, mutta Sullivanista tuli Tyrrellin sankari ajamalla alun liukastelujen jälkeen uskomattoman ohitusnäytöksen ja sai siitä palkinnoksi viitospaikan kaksi pistettä. Se oli ehdottomasti kauden paras suoritus heti Mestareiden Ajon ohella. Belgian Spa-Francorchampsin radalla 20.5.1983 ajetuissa Vapaissa Harjoituksissa perjantaina Sullivan oli 23:s ajalla 2.13.877, mutta Alboreto oli 17:sta ajalla 2.10.998. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 17:sta ja Sullivan 23:s eli samoilla sijoilla mentiin. Lauantaina 21.5.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 24:s ajalla 2.29.918, mutta Alboreto oli 15:sta ajalla 2.26.431. Ajat johtuivat vesikelistä. Lauantaina sade jatkui. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 7:s ja Sullivan 14:sta. 22.5.1983 ajetussa kilpailussa Tyrrellin kilpailu oli karmea.

Alboreto kärsi vaihdeviasta ja Sullivanin ajo oli ohjausvauriosta johtuen harvinaisen masentunutta. Lopulta Sullivan oli 12:sta ja Alboreto 14:sta. Yhdysvaltain Detroitista talli odotti erittäin paljon. Sateinen 3.6.1983 oli Perjantain Vapaiden Harjoitusten osalta varsin turha päivä. Sullivan oli 23:s ajalla 2.07.932 ja Alboreto oli 14:sta ajalla 2.03.794. Virallisessa Harjoituksessa sadetta riitti edelleen ja niissä Sullivan oli 26:s ja viimeinen kun Alboreto vuorostaan oli 5:s. Lauantaina 4.6.1983 oli Lauantain Vapaiden Harjoitusten vuoro. Sade loppui sen kestäessä ja niissä Sullivan oli 13:sta ajalla 1.47.546, mutta Alboreto yllätti lähes kaikki ajamalla sijalle 2 ajalla 1.45.571. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 6:s ja Sullivan 16:sta.

Kilpailu Detroitissa 5.6.1983 päättyi Sullivanin osalta keskeytykseen kuutospaikalta moottorin virtapiikkiin päivänä jolloin pisteet ja jopa ehkä palkinnotkin olivat otettavissa. Alboreto sen sijaan voitti kilpailun ja käytännössä tämä oli käännekohta huonompaan Sullivania kohtaan tallissa. Lopullisesti. Seuraavassa osassa kauden käsittely jatkuu.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Danny Sullivan Louisvillen Ritari Ässä osa 4

Detroitin yllätysvoitto aiheutti Danny Sullivanille lievästi sanottuna henkilökohtaista harmia lähinnä tallipaikkansa puolesta. Alboreton voitto oli toki hieno asia kaikkiaan, mutta toisaalta Sullivanilla oli ollut vetovastuu jossain määrin kilpailuissa ja vasta Detroitin voitto tuntui nostavan Alboreton asemaa korkeammalle vaikka totta kai ilman mitään muita vastaväitteitä Alboreto oli tallin ykköskuljettaja. Joka tapauksessa työt jatkuivat Montrealissa 10.6.1983.

Perjantaina ajetuissa Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 21:s ajalla 1.35.189. Michele Alboreto oli 15:sta ajalla 1.34.172. Se oli järkytys Ken Tyrrelille. Montrealin radan yleisön sankari Jacques Villeneuve ei ainakaan aluksi ollut pääsemässä mukaan kilpailuun mitenkään. Villeneuve oli 28:s ajalla 1.38.498. Karsintarajaan eli Piercarlo Ghinzanin ajalle 1.36.219 oli matkaa. Virallisessa Harjoituksessa Sullivan oli 21:s ja Alboreto oli 17:sta. 11.6.1983 lauantaina ajetuissa Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 19:sta ajalla 1.33.602, mutta Alboreto oli 15:sta ajalla 1.33.349. Jacques Villeneuve oli 23:s ajalla 1.34.693. Karsintaraja oli Raul Boeselin halussa ajalla 1.35.395. Kisasta olivat tuolloin putoamassa Piercarlo Ghinzani ja Mauro Baldi sijoilla 27 ja 28. Ajat heillä olivat 1.35.819 ja 1.35.947. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 17:sta ja Sullivan 22:s.

Kilpailussa 12.6.1983 Tyrrellin miehet olivat Detroitiin verrattuna vaikeuksissa joskin jäsentenvälisen Alboreto kuitenkin vei alkua lukuunottamatta melko helposti. Sullivan joutui takasiivekkeen vaihtoon kesken kilpailun ja korjauskäynnin jälkeen vauhti parani silmissä. Lopulta Sullivan oli 9:s vain joutuakseen hylätyksi alipainon takia. Alboreto oli 8:s. Sullivan ei pitänyt myöskään pidonpuutteesta autossa. Kauden puolivälissä Sullivanilla oli kaksi pistettä kun tallikaverilla oli 9 pistettä. Tallin painostus oli muuttunut paljon kovemmaksi. Samalla eräs asia oli selvä jo tuolloin. Sadekelillä Sullivanilla oli huomattavia vaikeuksia.

Lisäksi Viralliset Harjoitukset sujuivat erittäin huonosti kuten melko usein myös Vapaat Harjoitukset joskin Alboreto ja Sullivan ajoivat kaudella 1983 useimmiten erilaisilla säädöillä ja asetuksilla omat osionsa läpi. Etenkin Vapaissa Harjoituksissa. Toisinaan Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli osoittanut potentiaaliaan olemalla tallikaveriaan nopeampi, mutta kompastuskivi oli sama kuin Brian Hentonilla eli huonot Viralliset Harjoitukset pakottivat aina yrittämään kovaa suoritusta kisoissa. Kun siihen lisäsi vielä yleensä huonot kisan alkupuoliskot niin lopun huippuohituksista ei usein ollut apua. Tosin Hentoniin verrattuna lähdöt olivat parempia ja ainakin jotakin vastusta hänestä oli tallikaverilleen. Joskin vasta kisoissa ja mikäli Alboreto sai todellisen huippuvauhdin päälle niin silloin Sullivan ainakin kauden ensimmäisellä puoliskolla vaikutti olevan hätää kärsimässä. Testeissä Sullivan osoitti kuitenkin nopeaa oppimista, mutta jokaisen Alboreton säätökerran jälkeen auto oli hänelle outo. Alboretolle taas Sullivanin säädöistä oli se hyöty, että auton ohjaustyyli oli melko sulava ja kun vielä joitakin muita asetuksia pystyi muuttamaan niin Alboreton oli helpompi omaksua tallikaverinsa säädöt joskin ajotyyli oli hänelle erittäin vieras.

Pitkän tauon jälkeen torstaina 14.7.1983 Silverstonen Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 23:s ajalla 1.16.482, mutta Alboreto oli 14:sta ajalla 1.15.426. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 15:sta ja Sullivan 21:s. Perjantaina 15.7.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli nopeampi kuin tallikaverinsa ajalla 1.17.332. Sullivan oli 23:s kun taas Alboreto oli 26:s ja sinällään viimeinen ajallaan 1.18.314. Virallisissa Harjoituksissa Alboreto oli 16:sta ja Sullivan 23:s. Alboreto vaati saada samanlaisen jousituspäivityksen kuin Sullivan ja se harmitti paljon yhdysvaltalaista kuljettajaa. Lauantaina 16.7.1983 kilpailussa Sullivan osui Boeselin kanssa ja auton vaurioiden takia tippui lähelle viimeisiä sijoja.

Myöhemmin nousi jälleen lähelle tallikaveriaan pienen ohitusnäytöksen jälkeen. Maalissa Alboreto oli 13:sta ja Sullivan 14:sta. Saksan osakilpailun lähestyessä Sullivan ei pitänyt tallinsa aikomuksesta jatkaa todennäköisesti ilman turboa kaudella 1984. Vielä vähemmän hän piti Ken Tyrrellin luisumisesta lähes kokonaan Alboreton vaatimuksiin Hockenheimista eteenpäin. Sullivan aikoi kuitenkin yrittää parhaansa vaikka kauden toinen osio oli täynnä turbojen ratoja. Hockenheimissa 5.8.1983 perjantain Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli ajallaan 1.57.960 22:s, mutta Alboreto oli 12:sta ajalla 1.56.088. Virallisissa Harjoituksissa Alboreto oli 16:sta ja Sullivan 21:s. Lauantaina 6.8.1983 Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli sadekelillä yllättävän hyvässä vauhdissa ja oli 17:sta ajalla 2.13.884, mutta Alboreto oli 12:sta ajalla 2.11.831.

Virallisissa Harjoituksissa Alboreto oli 10:s ja Sullivan 16:sta. Sade jatkui niissäkin edelleen. Sunnuntaina kilpailussa 7.8.1983 Sullivan sai huippulähdön ja oli pian tallikaverinsa edellä. Tosin Alboreton auton sähkölaitteet pettivät muutaman kierroksen jälkeen ja ennen pitkää kiitos Tyrrellin taktiikan kaudella 1983 ajattaa aina vain täysillä tankeilla autoa kilpailussa renkaat kärsivät ja lopulta Sullivan tippui viimeisille sijoille. 12:sta ja viimeinen sija oli hyvin huono kiitos päivän työstä. Itävallan Österreichringillä Alboreto sai myös myöhässä olevan 012-auton käyttöönsä. Sullivan sai odottaa vuoroaan, mutta yhdysvaltalainen odotti saavan pian auton kokeiluunsa.

12.8.1983 ajetut perjantain Vapaat Harjoitukset antoivat osoitusta auton potentiaalista. Alboreto oli 16:sta ajalla 1.36.922. Sullivan vuorostaan vanhalla autolla oli sijalla 25 ajalla 1.39.651. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 17:sta ja Sullivan 26:s. Huolimatta suuresta ajan parantamisesta. 13.8.1983 ajettiin lauantain Vapaat Harjoitukset. Niissä Sullivan yllätti tallinsa ja useimmat arvostelijansa olemalla 19:sta ajalla 1.37.443 kun taas Alboreto oli 26:s ajalla 1.38.599. Rata oli täysin märkä aluksi, mutta melko kuiva jo loppupuolella milloin parhaat ajat syntyivät. Alboreton ongelmana oli 012:sta jatkuva aliohjaus. Se söi Sullivanin suorituksen arvoa joskin Alboreto oli häntä hitaampi myös toimivalla 011B-mallilla.

Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 18:sta ja Sullivan oli 23:s. 14.8.1983 ajettu Itävallan Grand Prix päättyi kilpailun osalta Sullivanin osalta jo lähtökolariin. Hän ei vain yksinkertaisesti ehtinyt väistää eteen tulevaa Marc Surerin autoa, osui siihen ja keskeytti välittömästi. Alboreto taas vaikutti saavan hyvän ajon aikaan, mutta aliohjaus vaivasi ja hän osui Stefan Johanssoniin keskeyttäen. Perjantaina 26.8.1983 Zandvoortin Vapaissa Harjoitukset olivat katastrofaaliset Sullivanille. Tosin auton polttoaineputkisto oli vaurioitunut ja siihen hupeni koko sessio muutamaa hidasta kierrosta lukuunottamatta. Sullivan oli 28:s ja ajalla 1.23.209 ei mitään asiaa vaikuttanut olevan kilpailuun. Karsintaraja oli Raul Boeselin hallussa ajalla 1.22.579. Alboreto oli 14:sta edelleen uudella autolla ajalla 1.21.096.

Sullivan oli vaatinut uutta autoa edes hieman testattavaksi, mutta se ei kelvannut tallille tai Alboretolle. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 14:sta ja Sullivan 21:s. 27.8.1983 lauantaina Vapaat Harjoitukset tuottivat sijan 23 Sullivanille ajalla 1.23.483. Yllätys oli kuitenkin Alboreton vaisuus uudella autolla. Sijoitus oli 21:s ajalla 1.23.103. Virallisessa Harjoituksessa Sullivan oli joutua tappeluun Elio de Angeliksen kanssa estelyn takia. Sullivan oli toki ollut tiukoissa tilanteissa ennenkin. Roberto Guerrero oli syytellyt häntä Imolassa estelystä ja kolarista ja kun yhdysvaltalainen yritti rauhoitella niin Guerrero oli käynyt kaikesta huolimatta varsin kuumana.

Virallisen Harjoituksen ankeutta lisäsi Sullivanin sijoittuminen ruutuun 26 moottorivaurion takia. Alboreto oli 18:sta uudella autolla. Kilpailussa 28.8.1983 Sullivan keskeytti viimeisten sijojen tuntumasta moottorivaurion muututtua moottoririkoksi. Alboreto vuorostaan käytti Tyrrellin välitankkausta ensi kerran kaudella. Alboreto sai myös pisteen mikä entisestään heikensi Sullivanin mahdollisuuksia. Loppukausi 1983 kun näytti taistelulta tuulimyllyjä vastaan ja tallipaikka näytti olevan mennyttä kauden 1984 osalta. Monzassa perjantaina 9.9.1983 Sullivan oli Vapaissa Harjoituksissa 23:s ajalla 1.38.052. Edelleen vanhalla autolla. Alboreto oli 18:sta ajalla 1.36.727 uudella autolla. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 18:sta ja Sullivan oli 24:s.

Lauantaina 10.9.1983 Sullivan oli Vapaissa Harjoituksissa 25:s ajalla 1.37.843, mutta Alboreto oli 22:s ajalla 1.37.454. Virallisessa Harjoituksessa Sullivan oli vihdoin ja viimein ensimmäistä kertaa kaudella 1983 tallikaveriaan nopeampi myös Virallisessakin Harjoituksessa. Ja ivallisesti vielä bensapumpuvaurioisella autolla. Sullivan oli 22:s ja Alboreto 24:s. Siitä syntyneen sanaharkan myötä Sullivan ei halunnut ajaa F1:ssä jatkossa mikäli hän joutuisi aina vain toimimaan kakkoskuskina. Tallin ilmapiiri tuntui loppukautta 1983 kohti huonontuneen silmissä. Sunnuntaina 11.9.1983 kilpailussa Sullivan keskeytti bensapumpun repeytymiseen ja Alboreto kytkinöljyjen valuttua ohjaamoon ja sotkettua koko ohjautuvuuden. Euroopan Grand Prixiin Brands Hatchiin Sullivan sai vihdoin ja viimein uuden auton. 012-mallin kanssa Sullivanin piti kuitenkin totutella autoon ensin. 23.9.1983 perjantaina Vapaissa Harjoituksissa Sullivan oli 24:s ajalla 1.17.917, mutta Alboreto oli 18:sta ajalla 1.17.205. Virallisissa Harjoituksissa Sullivan oli jälleen nopeanoloinen. Hän oli 21:s kun taas Alboreto oli 25:s. Lauantaina 24.9.1983 Sullivan oli 20:s ajalla 1.17.464, mutta Alboreto oli 16:sta ajalla 1.16.885. Virallisessa Harjoituksessa Sullivan oli 20:s, mutta Alboreto oli 26:s ja raivoissaan jälleen enemmän tai vähemmän teatraalisesti. Erikoista kyllä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Danny Sullivan Louisvillen Ritari Ässä osa 5

25.9.1983 ajettu Brands Hatchin kilpailu oli melko onneton Tyrrelille loppupelissä. Danny Sullivan ja Michele Alboreto osuivat kilpailun aikana toisiinsa lähinnä kilpailusyistä ja Ken Tyrrell ei pitänyt näistä tempuista. Myöhemmin Sullivan keskeytti näyttävästi öljyputken rikkouduttua. Samoin ennen pitkää myös Alboreto keskeytti moottoririkkoon. Kauden 1983 viimeinen osakilpailu ajettaisiin Etelä-Afrikassa Kyalamin radalla. Kyalamin kilpailu oli siirretty ennen kauden alkua ensimmäisestä kilpailusta kauden viimeiseksi. Torstaina 13.10.1983 ajetut Vapaat Harjoitukset olivat vielä melko huonot Tyrrellin osalta. Sullivan oli 21:s ajalla 1.12.273 ja Alboreto oli parempi sijalla 18 ja ajalla 1.11.695.

Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 18:sta ja Sullivan 19:sta. Perjantaina 14.10.1983 ajetut kauden viimeiset Vapaat Harjoitukset tuottivat Sullivanille tulokseksi 19:sta sijan ja ajan 1.12.647. Alboreto oli silti rahtusen verran parempi sijalla 18 ja ajalla 1.12.449. Virallisessa Harjoituksessa Alboreto oli 17:sta ja Sullivan 18:sta. Valitettavasti Alboretosta tuli Ferrari-kuljettaja ja se oli Ken Tyrrelille järkytys. Siten Sullivan sai paremman taktiikan kisaan kuin Alboreto eli kokeilla välitankkausta kisassa mikäli sille tarvetta tulisi loppukisan sprinttiä varten missä yritettiin tuottaa pistettä Sullivanille. Kauden 1983 edetessä Tyrrell oli lopulta jäänyt oikeastaan ainoaksi järkeväksi talliksi ilman turboa.

15.10.1983 lauantaina ajettiin Etelä-Afrikan Grand Prix jonka voitti Riccardo Patrese, toiseksi tuli Andrea de Cesaris ja kolmanneksi Nelson Piquet. Neljänneksi ajoi Derek Warwick, viidenneksi Keke Rosberg ja kuudenneksi Eddie Cheever. Loppukilpailun välitankkauksen jälkeen takaa-ajon hieman liian myöhään aloittanut Sullivan oli lopulta 7:s. Ja jäi ilman pisteitä. Tosin vaikka hän näytti pääsevän niin Cheeverin kuin Rosberginkin ohi niin hän oli heitä kierroksen jäljessä joten vielä uudestaankin olisi pitänyt päästä. Välimatkaakin oli vaikkakin se hupeni silmissä juurikin turboautojen säästelyn takia. Jossain määrin Tyrrell-talli ja Sullivan saivat jännittää kisan jälkeen sillä Brabhamia uhkasi mahdollinen ja hylkäyksen johdosta Sullivan olisi noussut viidenneksi ja pisteille ensi kertaa sitten Monacon.

Lopulta erikoisesti asia käsiteltiin viidessä päivässä ja unohdettiin hylkäävän päätöksen jälkeen. Brabhamin Nelson Piquetistä tuli maailmanmestari. Sullivan vaikutti saavan itselleen Tyrrellin ykköskuljettajan paikan kaudeksi 1984. Vai saisiko?

Valitettavasti Benetton näki enemmän potentiaalia Alfa Romeossa ja hylkäsi tallin. Etenkin kun vielä Michele Alboreto poistui Ferrarille niin syitä Benettonin jäämiselle edes jotenkin ei juuri ollut. Yhdysvaltain haara halusi jäädä tukemaan tallia, mutta päätökset tehtiin Italiassa. Siten Sullivanin olisi pitänyt saada sponsoreita taakseen tai maksaa enemmänkin kuin mitä hän oli maksanut kaudella 1983 ajoistaan. Lopulta tallipaikka jäi pitkään roikkumaan. IndyCar-tallit vieläkin pitivät Sullivanin otteista parin kisankin perusteella kaudella 1982 ja ehdottivat testiä.

Kaudella 1983 marraskuussa hän testasikin Doug Shiersonin johtamalle Shierson Racingille ja jossain määrin tutumpi kilpailuympäristökin alkoi vaikuttaa paremmalta kuin F1. 17:sta sija ja 2 pistettä taulukossa eivät olleet Sullivanin tavoite ja vaikka Sullivanilla oli ollut omat hetkensä niin parempaankin olisi voinut olla mahdollisuuksia. Lopulta Sullivanin osalta aika alkoi käydä vähiin. Toisaalta Sullivan toimi Tyrrellin hyväksi ja vielä talvikaudella 1983-1984 hän testasi tallin riveissä. Lopulta kun aivan kauden kynnyksellä huolimatta Rion kuutospaikastaan toiseksi viimeisessä suurtesteissä ennen kautta 1984 hän sai kuulla, että Martin Brundle ja Stefan Bellof tulevat ajamaan niin pettymys oli todella suuri. Kaiken varalta ehkä kaiken aavistaen Sullivan oli jo tehnyt sopimuksen Shierson Racingin kanssa IndyCarin puolelle.

Lopulta Sullivanin työpaikka kaudeksi 1984 oli olla Tyrrellin hire-in-kuljettaja silloin kun Bellof oli Urheiluautojen MM-sarjassa. Tarvittaessa myös kolmas kuljettaja kaudella. Pääasiallisesti Sullivan siis jäi ajamaan IndyCarin puolelle. Se saattoi olla lopulta kauden 1984 aikana paras ratkaisu. Etenkin kun IndyCarissa Sullivan oli paljon vapautuneempi ja vielä saavutti voittojakin kauden aikana.

Lopulta menetettyään myös uskonsa jatkuvasti empivään Ken Tyrrellin ja koko kauden 1983 pettymykset muistaen Sullivan joutui purkamaan myös hire-in-sopimuksensa kesäkaudella 1984. Hieman ennen Hockenheimia 1984 1.8.1984 Danny Sullivanin hieman yli kaksi vuotta kestänyt taival kaikkiaan oli ohi F1:n osalta. Joskin isommat ajot olivat ohi jo 15.10.1983 Kyalamin kilpailun jälkeen ja viimeisen kerran hän istui F1-autossa kauden 1984 Rion toiseksi viimeisessä suurtestissä vain muutamia hassuja päiviä ennen kauden 1984 alkua.

Loppusanoiksi voi vain pukea sen, että F1 menetti Danny Sullivanissa erityisesti yhden viihdyttävimmistä takarivin huippuluokan ohittelijoista ja etenkin aina rehdin kilpa-ajajan. Ken Tyrrellin osalta liiallinen luottamus Michele Alboretoon oli lopulta takaisin iskevää ja aika hölmöä loppupelissä. Etenkin kun Alboreton koko tilanne oli muutenkin enemmän Ferrariin suuntautuvaa.

Alboretolla oli muutenkin varsin vaikea loppukausi 1983. Joka tapauksessa menettäessään Sullivanin vahvuudestaan alkuvaikeuksien jälkeen Tyrrell sai kuitenkin tilalle kaksi huippuluokan nuorta lahjakkuutta Martin Brundlen ja Stefan Bellofin muodossa. Sullivanin osalta hienoa oli, että yhdysvaltalainen näyttävä kuljettaja lopultakin löysi oman menestyksen tiensä ja paikkansa moottoriurheilusta. Suomessakin Sullivan oli yllättävän tunnettu jo pelkän yhden formulakautensa perusteella ja erityisesti sittemmin IndyCarin myötä entistäkin tunnetumpi. Myös muun muassa eräs Timo Pulkkinen on pitänyt erittäin paljon Sullivanista kuten myös Alboretostakin. Osittain ehkä Benettonin työnsä takia.

Ehkä hieman toisenlaisella onnella, Jackie Stewartin jatkuvalla tuella ja ennen kaikkea Ken Tyrrellin aikaisemmalla uskolla ja luottamuksella Sullivan olisi ollut muutamaa vuotta aiemmin 1970-luvulla varmasti huomattavasti parempi kuljettaja kuin 33 vuoden ikäisenä kaudella 1983 tai 34 vuoden ikäisenä kaudella 1984. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja Sullivan sentään täytti kauden 1983 osalta oman osansa. Samalla hänestä tuli historian viimeinen välitankkausta käyttänyt kuljettaja siinä vaiheessa. Kaukana ei ollut myöskään viimeisen varsinaisen pistemiehen titteli ennen kautta 1985 Adelaidea hyväksytysti kauden 1984 Tyrrellin hylkäyskohun takia.

Louisvillen Ritari Ässän tarina F1:ssä oli lopullisesti ohi, mutta IndyCarissa uusi elämä oli alkanut jo tuottaa omaa hedelmäänsä.:thumbup:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Laitetaan sitten kauden 1984 viimeiset rengastaktiikan kuviot tähän Estorilin osalta. Rengastaktiikat olivat tietyllä tapaa kauden viimeisessä kilpailussa huomattavankin konservatiiviset. Kokonaan uusi rata aiheutti oman kuvionsa renkaille ja siten vain harva uskalsi erityisesti riskeerata kilpailuun. Michelinin mukaan Keskikovatkin renkaat saattaisivat Pirellin Ristijyväisten renkaiden tapaan kestää jopa koko kisan vaihtamatta autosta riippuen. Mahdollisesti molemmat renkaat joutuisi kuitenkin vaihtamaan.

Pehmeämmätkin renkaat kestivät ainakin testien osalta vaikuttivat kestävän melko paljon ainakin Michelinin osalta. Pirellin osalta taas varmuutta ei juuri ollut. Goodyearin osalta useimmat olivat kovimpien seosten kannalla. D-seokset eivät kestäneet joissakin autoissa kuten Arrowsin malleissa lähes lainkaan ja muutamaa kierrosta enempää ei odotettu edes parhaiten renkaita säästävänkään tallin auton osalta Goodyearilla. Siten kovimmat mahdolliset seokset olivat kovaa valuuttaa Akronin tehtaan miesten joukossa. Huolimatta jopa uskomattomista pito ja lämpövaikeuksista A ja AA-seosten osalta.

Muun muassa Keke Rosbergin valitsema AA-seoksen lämmittämisen ja pidonsaamisen arveltiin kestävän jopa 10 kierrosta ennen sen vapautumista kuljettajan käyttöön. Toisin olisi kuitenkin renkaiden osalta käymässä. Pääasiassa kauden päätökseen lähdettiin hyvin konservatiivisesti. Renaultin Philippe Streiffin myötä La Regien osio on hieman suurempi kuin tavallisesti.

Tässä kuitenkin rengastaktiikoita:

Brabham: Kuljettajista Nelson Piquet teki melkoisen riskivapaan liikkeen ottamalla Michelinin Pehmeät renkaat. Pehmeiden renkaiden arveltiin kestävän jopa kierrokselle 35 saakka ilman vaihtoa. Todennäköisesti jopa paljon enemmän. Manfred Winkelhock otti taas Kovat renkaat käyttöön ja ei aikonut käydä varikolla toisin kuin Piquet.

Williams: Kuljettajista Keke Rosberg otti käyttöönsä AA-seokset ja ei aikonut käydä varikolla mikäli vain pystyi olemaan käymättä. Jacques Laffite vuorostaan otti riskitaktiikan käyttöönsä ja C-seokset oli hänellä käytössä. Laffiten arvioiden mukaan hänen pitäisi pysähtyä vasta reilusti kilpailun puolivälin aikoihin. Todellisuus olisi valitettavasti toista.

McLaren: Molemmat mestaruuskandidaatit Niki Lauda ja Alain Prost ottivat Michelinin Kovat renkaat alle ja he eivät aikoneet käydä varikolla.

RAM: Kuljettajista Jonathan Palmer vetäisi ässäkortin hihastaan ottamalla Pirellin Lyhytjyväiset renkaat alle kisaan ja Philippe Alliot otti Pirellin Ristijyväiset renkaat. Alliot ei aikonut käydä varikolla. Palmerin mahdollista pysähtymistä ei tiedetty tarkoin ennakoissa. 20-30 kierrosta Lyhytjyväisille oli tuolloin taattu kestävyys. Todellisuus olisi jälleen toista.:(

Lotus: Kuljettajista Nigel Mansell otti viimeiseen Lotus-kisaansa A-seokset ja yritti ajaa niillä maaliin asti vaikka oli tarvittaessa valmis myös pysähtymään. A-seosten arvioitiin saavan pitoa alle 5-8 kierroksen aikana startin jälkeen. Elio de Angelis valitsi AA-seokset minkä Mansell eräänlaisena viimeisenä erikoisuutena näki turhan konservatiiviseksi valinnaksi. Peter Warr ei ihme kyllä puuttunut asiaan muutoin mitenkään.

ATS ja Gerhard Berger: Berger otti kilpailuun Pirellin Pitkäjyväiset renkaat. Hän ei aikonut käydä varikolla.

Renault, Patrick Tambay, Derek Warwick ja Philippe Streiff: Kolmea kuljettajaa ajattava talli teki melkoisia valintoja rengastaktiikoissaan. Patrick Tambay sai alleen Kovat renkaat Micheliniltä, mutta Derek Warwick ja Philippe Streiff saivat alleen Michelinin Pehmeät renkaat alleen. Tambay ei aikonut pysähtyä kisassa, mutta Streiff aikoi pysähtyä kilpailussa kierroksella 33 ja Warwick kierroksella 35 mihin Pehmeiden renkaiden oli arvioitu kestävän.

Arrows: Kuljettajista Marc Surer otti itselleen AA-seokset ja Thierry Boutsen otti itselleen A-seokset. He yrittivät olla käymättä varikolla kilpailussa.

Toleman: Molemmat kuljettajat eli Ayrton Senna ja Stefan Johansson ottivat alleen Michelinin Kovat renkaat ja he eivät aikoneet käydä varikolla.

Spirit ja Mauro Baldi: Baldi otti alleen Pirellin Pitkäjyväiset renkaat kisaan. Hän ei aikonut pysähtyä kilpailussa.

Alfa Romeo: Kuljettajista Eddie Cheever otti B-seokset kilpailuun, mutta Riccardo Patrese otti A-seokset käyttöön kilpailuun. Cheever aikoi pysähtyä vasta kilpailun puolenvälin jälkeen kierroksella 40 aikaisintaan arvioissa ja Patrese ei aikonut käydä varikolla.

Osella: Molemmat kuljettajat ottivat kilpailuun Pirellin Pitkäjyväiset renkaat ja he eivät aikoneet käydä varikolla kilpailussa.

Ligier: Kuljettajista Francois Hesnault otti Michelinin Keskikovat renkaat kilpailuun, mutta Andrea de Cesaris otti Kovat renkaat kilpailuun. Hesnaultin yritys oli ajaa koko kilpailu läpi pysähtymättä jos vain mahdollista. Valitettavasti toisin oli käymässä kovasta yrittämisestä tunnetulle ranskalaiselle. Loppukierroksille odotettiin hänelle arvioissa pysähdystä. Mikä oli sitten liian optimistista. Tallikaveri de Cesaris aikoi olla pysähtymättä kisassa.

Ferrari: Kuljettajista Michele Alboreto otti AA-seokset kilpailuun, mutta Rene Arnoux otti A-seokset kilpailuun. Molemmat yrittivät ajaa maaliin asti ilman renkaanvaihtoa. Näistä etenkin Arnoux'n yritys herätti mielenkiintoa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Kauden 1984 kilpailun alun lähestyessä juuri mitään erikoista ei ollut tapahtumassa. Näytteillä Estorilissa oli Mercedes-Benz 190E 2.3-16 V tuotepalkintona joka oli tietenkin menossa joko Niki Laudalle tai Alain Prostille. Eli maailmanmestaruuden voittajalle. Kilpailijoista Philippe Alliot oli hyvin tuskastunut koska hänen autossaan oli ollut krooninen moottorivaurio melkein koko sunnuntain ajan. Kaikesta huolimatta RAM päätti ajattaa Alliotia kilpailussa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Estoril 21.10.1984

Kauden 1984 kauden päätöskilpailu Portugalissa Estorilin radalla oli melkoinen kilpailu konservatiivisuudessaan. Hyvästä rataympäristöstä ja joistakin alkuvaiheen taisteluista huolimatta kilpailu jännitykseltään jätti kuitenkin toivomisen varaa. YLE näytti kauden päätöskilpailun Matti Lammin selostamana Urheilutunnilla TV2:ssa. Koosteessa ei paljonkaan näytetty. Ensimmäiset viisi kierrosta, kierrokset 8-9, 11, 31-33 nopeasti leikattuna, kierros 40, kierros 46, kierrokset 53-55 jälleen nopeasti leikattuna ja viimeiset kierrokset 68-70 näytettiin 25 minuutin koosteessa.

Joka tapauksessa kun kauden päätöskilpailuun lähdettiin ONS:n Porsche 928 Course Carin, Volkswagen Passat Break Medical Carin ja ilmeisesti ONS:n toimittaman BMW-merkkisen Mainosauton saavuttua ruudukon taakse Derek Ongaro sytytti punaisen valon viimeisen kerran kaudella ja samalla vaihtoi sen vihreäksi. Siten 27 asvalttisoturia kiitivät ensimmäiseen mutkaan suomalaisten riemuksi Keke Rosbergin ajaessa kärkeen.

Järjestys ensimmäisessä mutkassa oli Rosberg, Nigel Mansell, Alain Prost, Nelson Piquet, Ayrton Senna, Michele Alboreto, Elio de Angelis, Patrick Tambay, Stefan Johansson, Derek Warwick, Riccardo Patrese, Eddie Cheever, Niki Lauda, Thierry Boutsen, Marc Surer, Manfred Winkelhock, Philippe Streiff, Rene Arnoux, Francois Hesnault, Jacques Laffite, Piercarlo Ghinzani, Andrea de Cesaris, Gerhard Berger, Jo Gartner, Mauro Baldi, Jonathan Palmer ja Philippe Alliot. Alliot kärsi kroonisesta moottorivauriosta edelleen, mutta viimeiseksi hän ei jäänyt olemaan pitkään. Piquet spinnasi yrittäessään paremmille sijoille ja vaihtoi heti Michelinin Kovat renkaat alle. Hän aikoi ajaa maaliin asti niillä ja aloittikin melkoisen takaa-ajon viimeiseltä sijalta.

Lauda vuorostaan oli ohittanut Cheeverin ja Patresen, mutta oli 11:sta ensimmäisen kierroksen päättyessä. Kolmanteen kierrokseen mennessä Prost oli jo ohittanut Mansellin ja alkoi väijyä Rosbergia. Kierroksella 2 Alliot oli suosiolla keskeyttänyt jäätyään alle kierroksen mitalla renkaat vaihtaneen Piquetin taakse viimeiseksi. Moottori oli pettänyt. Rosberg ei ollut antautumistuulella ja samoin ei ollut myöskään Mansell. Kierroksella 4 Rosbergin moottoriin iski hetkellinen käyntihäiriö ja Prost pääsi lähemmäksi. Rosberg piti kuitenkin pintansa. Lopulta kierroksella 8 juuri aloitettuaan kierrokseen Prost ohitti Rosbergin. Kierroksella 9 oli Prost jo liian kaukana ohitusta varten. Surer keskeytti kierroksella 8 sähkövikaan. Lauda oli kierroksella 9 ysipaikalla ja heti Johanssonin takana.

Järjestys oli siis Prost, Rosberg, Mansell, Senna, Alboreto, de Angelis, Tambay, Johansson ja Lauda yhdeksän parhaan osalta. Kierroksella 9 Mansell oli ohittaa Rosbergin, mutta Rosberg pisti oven kiinni ja tulevat tallikaverit olivat melkein kolaroida toisensa ulos kilpailusta. No tänä jouluna tuskin maljoja kohotellaan tämän johdosta.:D

Tässä vaiheessa kilpailua kysymys oli, että mitä Lauda tekee? Tai pystyy tekemään? Hän oli jumissa Johanssonin takana ja koska Prost tuskin koskaan keskeytti tekniseen vikaan, ajovirhekin häneltä oli harvinainen ja lopulta Laudan oli pakko päästä toiseksi kilpailussa tai voittaa kaiken varmistumiseksi.

Palmerin Pirellin Lyhytjyväiset renkaat pettivät myös auton moottorivaurion ohella ja hän kävi varikolla renkaanvaihdossa Lopulta kierroksella 11 Mansell meni ohi Rosbergista vaikka tiukkaa tekikin. Järjestys oli siis Prost, Mansell, Rosberg, Senna, Alboreto, de Angelis ja Johansson aivan perässä ohitettuaan Tambayn ja Lauda.

Lauda pääsi pian ohi Tambaysta myöskin, mutta häntä ei kiinnostanut vaarantaa mestaruuttaan de Angeliksen ja Johanssonin taistelussa. Nopeuttaan aiemmalla kymppipaikallaan lisännyt Warwick spinnasi kierroksella 12 hiekoille. Samalla Warwick kävi myös varikolla. Lauda ajoi kasipaikalla.

Johanssonin ja de Angeliksen taistelu päättyi de Angeliksen renkaiden pidottomuuteen minkä seurauksena italialainen päästi lopulta myös Laudan ohi ilman isompia vastusteluja. Kierroksella 13 Palmer kävi jälleen varikolla moottorin korjauksessa. Takariveissä Streiff, Hesnault, Gartner, Ghinzani ja Baldi taistelivat jälleen näyttävästi yhdessä Piquetin kanssa. Winkelhockilla ajaminen oli paljon varovaisempaa.

Ennen pitkää kierroksella 19 Palmerin kisa päättyi hajonneeseen vaihdelaatikkoon yhdessä moottorivaurion kanssa. Palmerilta vaihteita oli kadonnut aiemminkin ennen keskeytystä. Senna pääsi samoihin aikoihin lopullisesti ohi ja eroon Rosbergista. Rosberg pystyi lähinnä Hondan turvin pitämään auton nelospaikalla. Kierroksella 20 Laffite tuli varikolle vaihtamaan renkaat. 19 sekuntia kesti pysähdys myös korjailun osalta. Samalla Streiff spinnasi hiekalla. Siten Streiff kävi varikolla kierroksella 21. Kierroksella 22 Laffite kävi jälleen varikolla.

Nyt ei vaihdettu renkaita vaan korjattiin runkoa 7 sekunnin ajan ennen jatkoa. Kierroksella 24 Boutsen keskeytti vetoakselin pettämiseen. Kierroksella 25 Laffite kävi jälleen korjauskäynnillä varikolla. 7 sekunnin pikastopilla ei Laffite voittanut paljonkaan.

Kierroksella 27 Lauda oli aiemmin ollut lähellä Johanssonia, mutta Toleman oli aina liian nopea suorilla tai muutoin peittänyt kaikki ohituspaikat Laudalta. Cheever kävi varikolla renkaanvaihdossa ja korjaamassa bensansyöttövaurion autostaan. Sen korjaukseen kesti 5 kierroksen mittainen aika eli vajaat 7 minuuttia. Se tiputti hänet viimeiseksi. Lopulta Ghinzania ohitettaessa kierroksella Lauda teki ratkaisunsa.

Elettiin kierrosta 28 ja Nürburgringin virheistä oppineena Lauda teki ohituksensa ja leikkasi Johanssonin etusiipeä. Se aiheutti Johanssonille korjauskäynnin varikolla. Se vei käytännössä hänen pistemahdollisuutensa. Lähes välittömästi Lauda ohitti myös Alboreton ja oli jo viidentenä. Kierroksella 29 Hesnault kävi varikolla vaihtamalla Michelinin Keskikovat renkaansa. Stoppi kesti 9 sekuntia ja se oli päivän nopein.

Valitettavasti Hesnaultin autoon tuli lähes heti varikkostopin jälkeen sähkövaurio ja lopuksi sähkölaitteet hajosivat aiheuttaen moottorivaurion kierroksella 31 ja keskeytyksen. Lauda oli päässyt siihen mennessä Rosbergin ohi ja kierroksella 34 lopullisesti myös Sennan ohi. Senna vaati tiimiradiossa Laudan ohittamista, mutta Alex Hawkridge ei missään tapauksessa antanut hänelle sitä lupaa. Siten Senna tyytyi päästämään Laudan ohi melko helposti.

Tässä vaiheessa Lauda oli viimein kolmantena ja Senna taisteli lähinnä Rosbergin kanssa nelospaikasta joskin Rosberg oli enemmän vitostilan miehiä ja jopa huonommatkin sijat odottivat. Kierroksella 37 Laffite kävi taas varikolla korjauksissa. Tällä kertaa hyvin pitkällä stopilla sillä moottori ylikuumeni liikaa koko ajan. Näillä kierroksilla Lauda oli huonoimmillaan 35 sekuntia Mansellin takana ja yli 45 sekuntia Prostin takana.

Mansell ajoi välillä nopeammin jopa kuin Prost, mutta ei saanut häntä kiinni. Sama ongelma oli myös Laudalla Mansellin kanssa. Yllättäen Mansell alkoi hieman hidastamaan, mutta silti Lauda ei saanut häntä paljonkaan. Mestaruus näytti menetetyltä. Kierroksella 39 Rosberg keskeytti harmittavasti nelospaikalta moottoririkkoon. Järjestys oli siis Prost, Mansell, Lauda, Senna, Alboreto, de Angelis ja Tambay. Kierroksella 48 Streiffin auto alkoi heilua aivan liian paljon. Tässä vaiheessa RTP eli Portugalin televisio alkoi sekoilla ajanottonsa kanssa.

Siten keskeytyskierros Streiffin ja Warwickin osalta olivat epäselviä kaikkiaan. Streiffin vetoakseli petti lopulta ja hän keskeytti ajanoton mukaan viimeistään kierroksella 50. Kierroksella 51 Warwick keskeytti vaihdelaatikon hajoamiseen vetoakselivaurion ohella.

Lauda oli saanut paljon kiinni Mansellia, mutta oli epätoivoinen. Hän ei ilman ehdotonta pakkoa halunnut ajaa Mansellia kiinni ja rasittaa turhaan autoaan. Hetkeä myöhemmin Mansellin viimeinen Lotus-kilpailu päättyi harmittavaan keskeytykseen. Jarrunestettä oli pienen reiän takia suihkunnut Mansellilta koko kisan ajan, mutta jarrulevystä kimmonnut mäntä suorastaan teki reiästä suihkuaukon nesteille. Lopulta jarruneste loppui hetkessä ja Mansell joutui keskeyttämään. Siten Peter Warr jälleen ivaili Mansellille ja sanoi tämän pysyvän ilman voittoa koko urallaan niin kauan kun hänellä olisi persereikä tallessa. Lause oli toisintoa Monacosta.

Lauda sai keskeytyksestä johtuen mestaruuteen tarvittavan toisen sijan keskeytyksen takia kuin taivaan lahjana. Lopulta kierroksella 60 kisaa oli 10 kierrosta jäljellä ja siitä eteenpäin Lauda ja Prost lähinnä varmistelivat sijoituksiaan. Laudalla ei ollut aikomustakaan ajaa Prostia kiinni ja Prost ei voinut enää yhtään mitään. Senna taas oli kerta kaikkiaan liian kaukana molemmista. Alboreto vuorostaan yritti Sennasta ohi, pyörähti ja yritti uudelleen. Senna ei yllättynyt uudestaan.

Loppukilpailussa Senna oli tosin ajaa ulos radalta kun toisella kierroksella ollut Gartner osui Sennan sivuponttooniin Interiorin hurjassa ulkokautta ohitustilanteessa. Gartner kuului Streiffin kanssa kisan liian villeihin ajajiin. Streiff oli tehdä samat Prostille kierroksella ohituksen tilanteessa aiemmin. Ghinzanilta hajosi moottori ja öljyä riitti. Lauda ei pelännyt. Kierroksella 65 Gartnerilta loppui mehut tankista. Bensa oli helposti loppunut hurjastelujen päätteeksi.

Puolitoista kierrosta ennen maalia Baldilta hajosi rengas ja sitä yritettiin vaihtaa hyvin isokokoisella ja vanhanaikaisella pulttipyssyllä varikolla turhaan. Lopulta hieman ennen ruutulippua Baldi lähti vielä ajamaan kunniakierroksen. Kilpailun voitti Alain Prost, mutta maailmanmestari oli kolmatta kertaa urallaan Niki Lauda toisella sijalla. Ayrton Senna oli sensaatiomaisesti kolmas. 4:s oli Michele Alboreto, 5:s Elio de Angelis, 6:s Nelson Piquet, 7:s Patrick Tambay, 8:s Riccardo Patrese, 9:s Rene Arnoux, 10:s Manfred Winkelhock, 11:sta Stefan Johansson, 12:sta Andrea de Cesaris, 13:sta Gerhard Berger, 14:sta Jacques Laffite, 15:sta Mauro Baldi, 16:sta Jo Gartner ja 17:sta viimeisellä sijalla oli Eddie Cheever.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Niki Laudan mestaruuden varmistuminen oli suuri ilo suurelle joukolle formulamaailmaa. Lauda tosin varmisti mestaruutensa tavalla joka ei tietenkään kaikille sopinut varmistelevan ajotyylin takia. Tosin Laudan suorittama ohitus Michele Alboretosta aiemmin kilpailun kestäessä oli kyllä kaikkea muuta kuin varmistelevaa. Toki Laudan mestaruutta voitiin jossain määrin kyseenalaistaa myös muutaman muunkin kilpailun perusteella, mutta kaikkiaan Lauda oli ansainnut mestaruutensa. Ja olihan Alain Prost tehnyt jopa muutaman virheen enemmänkin kuin Lauda. Lauda oli tehnyt vain kaksi todella pahaa virhettä siinä missä Prost oli tehnyt kolmekin.

Kolmas paha virhe oli Itävallassa liukastuminen Elio de Angelisin öljyihin paikassa jonka yksinkertaisesti sanottuna kaikki muut paitsi hän välttivät. Muut kaksi virhettä Prostin osalta olivat samat kuin Laudallakin eli Monacon ja Dallasin virheet joista tosin Prost oli voittanut, mutta pisteiden puolitus sieltä ratkaisi lopulta mestaruuden Laudalle. Lauda sai maailmanmestaruuspokaalin lisäksi myös Mercedes-Benz 190E 2.3-16 V-auton tuotepalkintona ja Marlboron ja SG:n Gigante-savukkeita. Marlboroa, SG:tä ja mestaruuden kunniaksi sikarikin paloi Laudalla huulien välissä.:D
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15034
Alain Prost oli voittanut kilpailun, mutta ei mestaruutta. Heti palkintotilaisuuden päätyttyä Prost puhkesi katkeriin kyyneliin ja mielipaha oli näkyvillä. Lopulta tuoreen maailmanmestari Niki Laudan sanat rauhoittivat ranskalaisen kuljettajan joka vain yritti koota itseään. Hänestä tulisi takuulla ensi vuonna maailmanmestari. Koko formulamaailma tunnusti Prostin yksinkertaisesti uransa huipulla olevaksi kuljettajaksi jonka ainoa puute oli vain mestaruuden puuttuminen. Lähes koko formulamaailma piti Prostia mestaruuden arvoisena joskin edelleen kauden 1983 jälkikohusta katkera Renault yrittikin morkata McLarenia ja Prostia enemmän tai vähemmän kisan jälkeen. Toisaalta Renaultilla ei ollut juurikaan omassa tilassaan kehumista.:eek:
 
Ylös